Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihan normaalia ja yleistä ettei läheiset osallistu vauvan hoitoon millän tavalla?
11.01.2011 |
Siis siskosta ja äidistä on kyse. Joo tiedän että itse olen lapsen tehnyt ja itse myös hoidankin. Mutta, äidille se on lähinnä velvollisuus jonka hän hoitaa piipahtamalla kerran parissa viikossa tunniksi(matkaa 70km)ja sisko(asutaan 15 min säteellä) käy lässyttämässä kerran kuukaudessa kuinka ihana ja suloinen lapsi onkaan ja jaksaa aina muistuttaa että ei sitä noin vaan enää lähdetä mihinkään kun on lapsia. En siis mitään hoitajaa tarvitsee mutta lähinnä ihmetyttää mistä moinen käytös..Tuntuu että olen jonkilainen taakka vaikken apua edes pyydä! Isä paljon poissa..
Kommentit (30)
Otsikkosi antaa ymmärtää ihan toista mitä teksti alhaalla.
Ja kysymykseesi vastaus: on normaalia, heidän ei tarvitse osallistua sen enempää. Lapsen mummo kuitenkin matkustaa noinkin pitkän matkan katsomaan lapsenlastaan viikottain, miksi vielä hoitamaan, varsinkin kun et ole edes lapsenhoitajan tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kun sattuu olemaan sen perheen ikioma, isän ja äidin yhteinen. On aivan väärin olettaa, että jos isä ei välitä lapsesta (paljon poissa) niin naiset korvaisivat isän välinpitämättömyyden.
Eli puhu miehellesi, että haluat hänen hoitavan lasta. So simple.
Ei äidilläsi tai siskollasi ole mitään velvollisuutta osallistua lapsen hoitoon tai edes nähdä. Heillä on toki siihen oikeus ja ihanaahan se olisi, jos joskus hoitaisivat.
Luepa aloituksesi. Viimeinen lauseesi paljastaa, että toivot kuitenkin että äitisi tai siskosi auttaisi jollain lailla, koska lapsen isä on paljon poissa... Toiveesi on myös luonnollinen, mutta lapsen isällä on velvollisuus hoitaa lasta, ei muilla.
voisitko puhua sekä lapsen isän että myös äitisi ja siskosi kanssa tilanteesta? Ehkä he voisivat puhua lapsen isälle, että kaipaat vähän enemmän lepoa, vaikka lapsi sinulle rakas onkin ja että haluat hänet hyvin hoitaa. Jos siis miehesi ei sinun puhettasi ymmärrä. Lapsen etu on, että molemmat vanhemmat ovat saavat tärkeän roolin. Isät tosin usein alkavat leikki-ikäisten kanssa luonnollisempaan touhotukseen.
Jos äitisi ajaa joka toinen viikko lasta katsomaan noin pitkän matkan päästä, niin sehän jo usein. Sulla on nyt vaan asenneongelma. Jos näytät aina toisten kyläillessä nyrpeää naamaa, niin kyläilyt vähenevät vielä entisestään.
vaan kysyä tarvitsetko kaupasta jotain tai tulee kylään kun asutaan ihan lähellä.Itse kutsun hänet aina mutta aina on jotain kiireitä ettei pääse. En ole kovin läheinen siskon lapsen kanssa ehkä se johtuu siitäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvassa tuntuu olevan ne isovanhemmat ja sukulaiset, jotka hoitavat lapsenlapsia tai jonkun sukulaisen lapsia. Ainakaan sellaista sukua ei ole mulle eikä miehelleni osunut. Mun tilanteeseen verrattuna sun äitisi ja siskosi tapaavat lastasi suht usein.
Mun äitini ei ole koskaan tavannut lapsiani, joista vanhin on jo 11-vuotias, keskimmäinen 5-vuotias ja nuorin 2-vuotias. Isäni on tavannut kaksi vanhempaa lastani kaksi kertaa, nuorimman vain kerran. Siskoni taas... Isosiskoni tapasi lapseni vimeksi nuorimman ristiäisissä, sitä ennen keskimmäisen ristiäisissä. Toinen pikkusiskoni samoin, toinen ei ole koskaan tavannut lapsiani.
Mieheni sukulaisista anoppi on "läheisin". Esikoista hän hoiti aikoinaan jo vauvana, koska esikoisemme oli koliikkivauva ja hän kertoi, että halusi antaa meille edes joskus lepomahdollisuuden. Käytännössä tämä tarkoitti yleensä viikonloppua kerran kolmessa kuukaudessa, jolloin anoppi yöpyi meillä ja hoiti vauvaa yöt. Esikoista hän on myös myöhemmin ottanut reissuille, esim. viikonlopuksi hakenut luokseen, lähtenyt siskonsa luokse tms., suurin piirtein 3-4 kertaa vuodessa. Reilu vuosi sitten esikoinen ei enää oikein halunnut lähteä mummon mukaan, enkä ole pakottanut, eikä ole mummokaan. Esikoinen itse sanoo, ettei halua mennä, koska häntä kuulemma harmittaa pienempien sisarusten puolesta, varsinkin keskimmäisen. 5-vuotias haluaisi kovasti viettää aikaa mummonsa kanssa, mutta mummo ei häntä huoli mukaan. Esikoiseni on hyvin empaattinen tapaus, ja tottahan hän näkee ja tajuaa, kun toinen itkee vieressä, kun ei pääse mukaan, ja mummo vaan lupaa, että "katotaan ensi kerralla". Samaa on luvannut viimeiset kolme vuotta, mutta anoppi ei ole näitä kahta nuorempaa hoitanut koskaan yhtään. Jos minä ja/tai mieheni olemme kotona, anoppi kyllä istuu lattialla ja juttelee näille pienemmille(kin, minkä esikoiselle puhumiseltaan ehtii), mutta jos olemme kysyneet, voisimmeko miehen kanssa käydä vaikka kaupassa kaksistaan ja hän katsoisi lasten perään, ei käy.
Enkä valita vaan kysyn miten muilla. So simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ketkä asuvat saman katon alla ovat yhtä perhettä/taloutta. Ei ne muut ajattele sun onnellista vauva-aikaasi kkoko ajan. Sun velvollisuus on kutsua heitä. Ja jokainen huolehtikoon ensin itsestä että voi sitten antaa tarvittaessa/pyydettäessä apua muille. Luenne-eroja on ja hyvä niin! Joku hyysää liian paljon joku ei yhtään. Sun tapauksessa olisin kiitollisen tyytyväinen.
läheiset osallistui vauvan hankintoihin: istuin, vaunut jne. Eli siis ostettiin tavallaan "suvun kanssa yhdessä", kun pyydettiin merkkipäiivänä lahjaksi rahaa mainittuihin kohteisiin sen verran, kun olisivat käyttäneet lahjaan.
Ja tietysti mummot osti paljon leluja ja vaatteita, kutoi kaikenlaista.
Minä äitinä kuitenkin huolehdin vauvoista eikä edes käynyt mielessä, että jonkun muun pitäisi se tehdä (tai no isän, silloin, kun töiltään ehti). Se oli luontevaa.
Isommat lapset ovat kyläilleet mummolassa, käyneet hiihtämässä, mökillä, kalassa jne. Eivät kyllä pitkiä aikoja jaksa olla siellä, mutta korkeintaan tuo viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on 2 viikkoa eikä yhtään vähempää. Eli kiitos ei, en jaksaisi.
Ei äidilläsi tai siskollasi ole mitään velvollisuutta osallistua lapsen hoitoon tai edes nähdä. Heillä on toki siihen oikeus
No ei ole mitään oikeutta :-D. Mutta ei oo velvollisuuttakaan. Ei mun äiti hoida ikinä mun lapsia, ei se tule edes katsomaan. Onneks on ihana anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka nyt ei haluaisi hänen kanssaan viettää aikaa?!:) Hyvin tiedostan muiden elämät ja aikataulut. Ja kyse ei nyt ollut mistään pidemmästä hoidosta vaan ihen satunnaisesta avusta esim. kauppa tai muu.
mutta ymmärrän kyllä sua. Varmaan sellainen osallistuminen siihen lapsen olemassaoloon, ilon jakamiseen ja henkisen tuen antamiseen on se mitä kaipaat. Tai jotenkin näin mä se tajuan. Jos et varsinaisesti lapsenvahtia kaipaa.
Mulla on ollut onni siinä, että isovanhemmat on molemmilta puolilta aktiivisia, sisarukset vähän vähemmän.
Monesti se riippuu perhesuhteista jo ennestäänkin, harvoin sitä lasten myötä lähennytään. Pitäiskö sun jutella asiasta ko. henkilöiden kanssa, ettei pilaa välejä entistä huonompaan jamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka nyt ei haluaisi hänen kanssaan viettää aikaa?!:) Hyvin tiedostan muiden elämät ja aikataulut. Ja kyse ei nyt ollut mistään pidemmästä hoidosta vaan ihen satunnaisesta avusta esim. kauppa tai muu.
Aika ihmeellinen lapsi, jos sen isä ei jouda kanssaan olemaan edes kauppareissun vertaa.
Mä olen ainakin vähän samansuuntaista miettinyt oman lapsen kanssa. Meidän lapsi jo taapero, joten vähitellen häntä varmasti isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset hoitavat (ja ovat hoitaneetkin enemmän).
Olemme tietenkin mieheni kanssa ensisijaiset hoitajat ja näin asian kuuluu ollakin. Ihmettelen kuitenkin sellaisia ihmisiä, varsinkin sukulaisia, jotka tulevat lapsiperheeseen (varsinkin kun juuri pieni vauva syntynyt) vain vauvaa katsomaan ilman, että tarjoavat minkäänlaista käytännön apua mihinkään. Mielestäni jo hyviin tapoihin kuuluu, että esimerkiksi jotakin syömistä tuodaan mukana tällaisessa tilanteessa. Mielestäni esimerkiksi vauvamme kastejuhlassa oli jotenkin hassua (ja yksi vieraistamme sitä kovasti ihmetteli myös) että miehen puolen sukulaiset eivät millään tavalla osallistuneet järjestelyihin kun oman puoleni sukulaiset olivat kovasti tehneet tarjottavia. Ja en nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä hurjasti jotakin mutta mielestäni voisi edes kysyä voiko olla jotenkin avuksi ja sitten tehdä jotakin pientä jos tätä pyydetään. Kuitenkin varsin pystyvistä ja yleensä toimeliaista ihmisistä kyse ainakin meidän tapauksessamme. Kai se on niin, että kaikki pitäisi aina erikseen pyytää koska ihmiset eivät voi tietää mutta kyllä minä ainakin kysyisin vastaavassa tilanteessa toiveita.
Ap:lle sanoisin, että kannattaa varmasti vain reilusti pyytää apua siihen, mitä tarvitsee. Esimerkiksi kun joku ilmoittaa tulostaan kysyä voisitko tullessasi käydä kaupassa tai voisitko vahtia vauvaa sen verran aikaa, että käyn suihkussa, viemässä vaunut kellariin tms. (tämän tyyppinen apu voi olla tarpeen jos mies pitkiä päiviä poissa kotoa).
meillä nuorehkot isovanhemmat sekä paljon sisaruksia, mutttei kukaan ole koskaan osallistunut lasteni hoitoon. Ei kukaan sisaruksistanikaan ole saanut apua omilta eikä puolison vanhemmilta. En ole osannut apua kaivatakkaan vaikka mies on yksityisyrittäjä ja tekee paljon töitä.
Meillä äiti käy muutaman kerran vuodessa, me samoin siellä muutaman kerran. Lastenlasten tapaaminen on iloinen asia eikä mikään velvollisuus mun äidille. Mitä oikein odotit?
Alue: Aihe vapaa
Ei minunkaan lapsiani ole kukaan vauvana hoitanut, ei edes lapsen isä. Aina olen itse ollut vastuussa. Jo imetys tekee sen, ettei lapsi halua olla kenen tahansa hoidossa. Vierasta lasta on äärimmäisen raskasta hoitaa. Isompia lapsia isovanhemmatkin hoitavat jo mielellään. Minun mielestäni vaipoissa olevia lapsia ei edes saa viedä hoitoon muille, jos ei ole ihan pakko.