Onko ihan normaalia ja yleistä ettei läheiset osallistu vauvan hoitoon millän tavalla?

vaan kysyä tarvitsetko kaupasta jotain tai tulee kylään kun asutaan ihan lähellä.Itse kutsun hänet aina mutta aina on jotain kiireitä ettei pääse. En ole kovin läheinen siskon lapsen kanssa ehkä se johtuu siitäkin..

Jos oli, niin pisti silmään, että miksi et itse ole läheinen siskon lapsen kanssa? Oletko itse tarjonnut apua silloin kun hän oli pieni?

Toisaalta, olin aikuinen kun tein lapset, joten oletin kyllä, että itse laitoimme ristiäistarjoilut, emmekä odottaneet sukulaisten hoitavan niitäkin juhlia.

Samoin isovanhemmat ovat saaneet noukkia rusinat pullista eli nauttia lapsenlapsistaan. Emme ole hoidattaneet lapsia heillä.

En minä ole hoitanut koskaan kenenkää lapsia

vaan kysyä tarvitsetko kaupasta jotain tai tulee kylään kun asutaan ihan lähellä.Itse kutsun hänet aina mutta aina on jotain kiireitä ettei pääse. En ole kovin läheinen siskon lapsen kanssa ehkä se johtuu siitäkin..

Jos oli, niin pisti silmään, että miksi et itse ole läheinen siskon lapsen kanssa? Oletko itse tarjonnut apua silloin kun hän oli pieni?

kiinnitin huomioita. kun siskosi lapsi oli pieni, kuinka usein kävit katsomassa ja tarjositko aina oma-aloitteisesti apuasi ja siskosi lasta hoidit?

jos saisin olla rauhassa ja äitiyttäni kunnioitettaisiin!



Minulla on leskiäiti ja kolme lapsetonta sisarta, jotka tietävät kaiken lapsenhoidosta ja suunnilleen tönivät tien auki. Neuvovat ja sekaantuvat.



Miksi teit lapsen miehelle, jota lapsi ei kiinnosta??

Veljeni on suorastaan lapsivastainen, vanhempani hyvin kiireisiä samoin kuin miehen sisarukset, ja appivanhemmat asuvat kaukana.



Kaikki tämä oli kyllä tiedossa jo etukäteenkin, mutta olen silti ollut vähän yllättynyt siitä miten minimaalinen kiinnostus sukulaisillamme on ollut lapsiamme kohtaan. Enkä puhu hoitamisesta vaan ylipäänsä tapaamisesta.

Voivatko sukulaiset todella olla noin umpimielisiä ja ilkeitä, etteivät tule hoitamaan lasta? Meillä ainakin menee nämä lapsenhankinta-ajatukset ihan uudelleen käsittelyyn ja pitääkin soitella sukulaiset läpi ja kysellä ketkä olisivat valmiita tulemaan hoitamaan meidän lapsia. En tajunnut yhtään että niitä saattaisi joutua hoitamaan itse!



Olikohan aloittaja taitava provo? Jos on tuollainen asenne, että sisko ja äiti ovat häiriöksi kun käyvät silloin tällöin oikein paikan päällä katsomassa kuinka äiti ja lapsi voi, niin ehkä kannattaa alkaa seuraamaan omaa nirppanokkaisuutta.

Tosin riippuu kyllä paljon läheisistäkin.

sukulaisilta ja ystäviltä ja konkreettista apua suunnilleen silloin, kun olen sitä pyytänyt. En tietenkään aina (ihmisillä on omakin elämä, jossa meidän lapset ei ole päähenkilöitä), mutta usein. Ja sama toisinpäin, tietysti.

Toisissa suvuissa sukulaiset lähes "tappelee" saadakseen viettää aikaa vauvan kanssa. Toisissa taas ei pidetä mitään yhteyttä.

Velvollisuuttahan ei tietenkään ole, mutta luulen tajuavani mitä ap tarkoittaaa, läheisten sukulaisten osallistumista lapsen elämään. Ei siis oikeastaan hoitoapua, vaan sitä, että lapsesta ollaan kiinnostuneita. Lapsi saisi elämäänsä muitakin tärkeitä aikuisia kuin omat vanhemmat. Itse ainakin kaipaan juuri tätä. Anoppi (muut isovanhemmat kuolleet) on hoitanut mun toista lasta kerran, muuten ei ole viettänyt heidän kanssaan aikaa. Sylissä on kumpaakin pitänyt tasan kerran... Hoitoapua en ole kaivannut, muuten kuin kerran pyytänyt hoitamaan lasta, että pääsin isäni kuolinvuoteelle.

Onneksi minulla on ihana veli ja hänellä ihana vaimo, jotka ovatkin ne toiset tärkeät aikuiset lasteni elämässä.