Mun pojasta tulee päiväkoti- ja koulukiusattu

Lapseni on ihana, herkkä, ajattelevainen ja mielikuvitusrikas poika, niin eihän se olisi kertonut mitään "ongelmasta". Tai eihän ongelmaa vielä olekaan, pelkään vain että ongelma tulee.

Niin, mitä ovat mielestäsi negatiiviset ja vähättelevät ilmaukset? Jos sanon, että on alisuoriutuja, niin onko se negatiivinen ilmaus? Kun poika todella on alisuoriutuja, ollut ihan pienestä. Jos ei saanut pienenä palikkaa toisen päälle, niin totesi, ettei osaa ja lopetti yrittämisen.

Ei lapsi mielestäni ole viallinen. Mielestäni hänellä on paljon sellaisia luonteenpiirteitä, joiden kanssa elämä ei kovin helppoa tule olemaan.

Ai niin, mutta kun tällaista ei saa sanoa.

ap

Se on täynnä negatiivisia ja vähätteleviä ilmauksia. Olen 100% varma, että jos joku ulkopuolinen tutustuisi poikaasi, hänen mielikuvansa olisi erilainen. Ei ole normaalia, että äiti kokee 4-vuotiaan lapsensa olevan noin "viallinen". Jos näin on, kannattaisi varmaan varata aika kasvatus- ja perheneuvolaan. Saisit ainakin asiantuntijan arvion siitä onko jotain oikeasti pielessä.

No kerropa sinä, kuka ne on iskostanut?

Kukahan nämä tunteet on vajaa nelivuotiaaseen iskostanut? Herkän lapsen peruspiirteet hänellä on, mutta jos itsetunto syödään jo varhaisiässä, tulee hän todennäköisesti näitä itsetunnon syöjiä kohtaan käyttäytymäänkin eristäytyvästi. Kyseessä on suojautumiskeino, eikä mikään sikiävä pahuus.

Kyllä on monenlaista tehtykin sen eteen, että pojalle tulisi onnistumisen kokemuksia ja hyvä itsetunto, kun selvästi on luonteeltaan sellainen, että tässä voi tulla ongelmia.

Nyt on vielä mennyt aika helposti, kun on pieni lapsi, ei kovin vaikeita sosiaalisia tilanteita olekaan. Mutta mitä enemmän tulee ikää, sitä vaativampia ovat myös nuo sosiaaliset tilanteet, eikä poika handlaa niitä ollenkaan niin hyvin kuin sisarensa. Ja kun minä palaan töihin ja lapset menee hoitoon, se on omillaan. Voi käydä hyvinkin ja toivottavasti käy. Mutta pelottaa kyllä tosissaan, ettei käy hyvin.

ap

Sitä oli mm. tosi helppo toisten lasten provosoida parkumaan. Sitä tosin tapahtui vain omassa pihassa.

Päiväkodissa ei sallittu kiusaamista.

On nyt kolmannella ja ei häntä koulussa kiusata, vaikka on ujo ja hiljainen. Opettajakin sanoi, että on sellainen jota helposti kiusattaisiin, mutta kukaan ei silti kiusaa.

Nytkin on kavereiden kanssa ulkona.

Niin ja on valittu luokan kiva kaveriksi sekä ekalla, että tokalla.

vaikka mitä, muttet edelleenkään ole paljastanut kauhean empaattista ja rakentavaa asennetta omaa lastasi kohtaan. Kauheasti on viety joka paikkaan lasta epäonnistumaan vaan lisää. Tukemisen pitää olla henkistä turvaa vanhemmalta ja ratkaisujen yhdessä etsimistä, eikä sitä että keskitytään omasta mielestä vikoihin lapsessa. Kyllä siihen herkkään poikaan saa sen epävarmuuden ja huonossa tapauksessa turhautuneisuudenkin iskostettua, jos noin kovasti yrittää.

siitä puhe mistä puute. mot.

vaikka mitä, muttet edelleenkään ole paljastanut kauhean empaattista ja rakentavaa asennetta omaa lastasi kohtaan. Kauheasti on viety joka paikkaan lasta epäonnistumaan vaan lisää. Tukemisen pitää olla henkistä turvaa vanhemmalta ja ratkaisujen yhdessä etsimistä, eikä sitä että keskitytään omasta mielestä vikoihin lapsessa. Kyllä siihen herkkään poikaan saa sen epävarmuuden ja huonossa tapauksessa turhautuneisuudenkin iskostettua, jos noin kovasti yrittää.

Yksi vanhemmuuden rankimmista puolista on muuten oppia sietämään lapsissa omia luonteenpiirteitään. Jostain kumman syystä ne ärsyttävät kaikkein eniten.

Kuule, sun ei kannata tulla puhumaan empaattisuudesta ja rakentavasta asenteesta mitään siitä puhe mistä puute. mot.

vaikka mitä, muttet edelleenkään ole paljastanut kauhean empaattista ja rakentavaa asennetta omaa lastasi kohtaan. Kauheasti on viety joka paikkaan lasta epäonnistumaan vaan lisää. Tukemisen pitää olla henkistä turvaa vanhemmalta ja ratkaisujen yhdessä etsimistä, eikä sitä että keskitytään omasta mielestä vikoihin lapsessa. Kyllä siihen herkkään poikaan saa sen epävarmuuden ja huonossa tapauksessa turhautuneisuudenkin iskostettua, jos noin kovasti yrittää.

vastauksiin, jossa myös herkkien ja vetäytyvien lasten äidit ovat kertoneet hyviä kokemuksiaan, selviytymistarinoita? Vai etkö haluakaan kuulla, että asioille voi tehdä jotain tai että herkkyyskin voi olla myös hyvä asia?

Kuule, sun ei kannata tulla puhumaan empaattisuudesta ja rakentavasta asenteesta mitään siitä puhe mistä puute. mot.

vaikka mitä, muttet edelleenkään ole paljastanut kauhean empaattista ja rakentavaa asennetta omaa lastasi kohtaan. Kauheasti on viety joka paikkaan lasta epäonnistumaan vaan lisää. Tukemisen pitää olla henkistä turvaa vanhemmalta ja ratkaisujen yhdessä etsimistä, eikä sitä että keskitytään omasta mielestä vikoihin lapsessa. Kyllä siihen herkkään poikaan saa sen epävarmuuden ja huonossa tapauksessa turhautuneisuudenkin iskostettua, jos noin kovasti yrittää.

Nyt hän on 8-vuotias ja edelleen hänet on helppo saada loukkaantumaan ja itkemään. Sosiaaliset tilanteet, varsinkin jos on paljon lapsia, ovat vaikeita. Hän on myös hyvin itsekeskeinen siskoihinsa verrattuna, ei osaa joustaa eikä ymmärrä toisten juttuja kovinkaan hyvin. Koulussa pärjää ihan mukavasti ja ainakin välitunneilla hänellä on kavereita. Koulun jälkeen puuhailee enimmäkseen yksikseen.



Pienempänä hän oli kerhoissa syrjäänvetäytyvä, olisi kyllä halunnutkin leikkiä toisten kanssa mutta ei oikein osannut. Puoliensa pitäminen oli vaikeaa, ei esim. ottanut omaa leluaan takaisin vaan tuli itkemään ja huutamaan minun luokseni ja sai hillittömiä raivokohtauksia saattaen säikäyttää koko kerhon huudollaan.



Eskarivuonna tuli ilmi monenlaisia muita juttuja, joiden vuoksi kävin poikani kanssa perheneuvolassa ja sieltä meidät passitettiin lisätutkimuksiin, joista poikani sai asperger-diagnoosin. Tietyllä tavalla se auttoi minua ymmärtämään hänen erilaisuuttaan, mutta en tietenkään tarkoita, että sinun pojallasi olisi mitään "vikana". Meitä vaan on niin moneen junaan eikä kaikista kasva välttämättä mitään suuria sosiaalisia lahjakkuuksia vaikka kuinka treenaisi, mutta jokaisella on omat vahvuutensa. Sinun kannattaa varmaan keskustella peloistasi pk:ssa kun hoito alkaa, niin että hoitajat osaavat tukea poikaasi.

Ja kiva kuulla, että on mennyt hyvinkin. Kyllä tästä ketjusta ihan hyödyllisiäkin kommetteja löytyy.



Tälle rakentavien kommenttien esittäjälle kuitenkin huomauttaisin, etten ole missään sanonut pojan kärsivän itsetunto-ongelmista. Ihan omia tulkintojasi ovat ja mielestäni sinä arvotat asioita - kun kerron poikani luonteesta, sinä pidät sitä viallisena, en minä.



Ja totta, että omien luonteenpiirteiden näkeminen lapsessa ei ole kovin helppoa. Kun näkee lapsen toimivan ihan kuin itse pienempänä ja muistaa, miten kovan koulun on joissain asioissa joutunut käymään. Tietysti toivon, että lapsi selviäisi paremmin kuin minä. Mutta se on tosiasia, että pian asia ei ole enää vain meidän perheen vallassa, vaan tulee hoito- ja koulukaverit, jotka ei armoa anna.



ap

hän on nyt 10, mutta oli melko lailla tuollainen pienempänä. Oli ja on edelleen myös hyvin kipu- ja ääniherkkä. Vauvana ja taaperona karjui kaikesta. Tuntui, että näki koko maailman mustana paikkana.



Opetin lapselleni huumoria, vitsailin hänelle. Kerroin typeriä juttuja, joille hän sitten sai nauraa. Härnäsin lempeästi häntä hiukan niin että kuitenkin koko ajan osoitin, että rakastan häntä.



Olin itse samanlainen ja olen vieläkin. Poikani on onnistunut saamaan valtavasti kavereita ja hän on nykyään ystävällinen huumorimies. Reippautta löytyy paljon. Vein monenlaisiin harrastuksiin.



Nykyään tulee vain helposti vedet silmiin. Kysyn usein: tuliko sulle siitä ja siitä paha mieli, itkettikö. Sanoo iloisena: ei mulle nyt tuollaisesta tule paha mieli.



Just siksi että olet itse herkkä, osaat opettaa lapsesi käymään sen samantapaisen kovan koulun, jonka itsekin olet käynyt. Tai ei se varmaan niin kova ole, koska lapsellasi on hyvä opettaja. :)

Herra 5v nyt vasta on reipastunut. Ei nyhjötä enää vieressä ;)