Mitä tekisitte 17-vuotiaan pojan kanssa joka ei käy koulussa eikä töissä?

Myymään mopoa jos se on pojan nimissä. Onko? Enkä mä edes myyntiä ehdota. Työpajalle vaan.

Voinhan mä tietty äidelle vinkata työpajasta, jos sellainen tosta kaupungistä löytyisi ja se poikaa kiinnostaisi.

tai meidän koulusysteemi ei ole kaikille oppilaille se parasta tapa oppia. Jotkut ovat älykkäitä ja heillä saattaa olla lahjoja käytönnisiin ammatteihin, kuten koneiden korjaus jne.. mutta koulu ei vaan suju eikä huvita.

Mieheni on yksi näistä, varsinkin kielet olivat hänelle tosi vaikeita. Hän on älykäs ja verbaalisesti lahjakas, mutta peruskoulu vaan mätti... Myöhemmin opiskeli sähköalaa ja siitä insinööriksi ja saikin hyvän työpaikan it-alalta. Myöhemmin on opiskellut vielä lisää ja nykyään on markkinoinnin tehtävissä. Mulle oli todella yllätys että hän oli niin huono koulussa...!

Itsekin muistan että vaikka olin hyvä koulussa, mutta ahdisti, kun en tiennyt mitä haluaisin opiskelemaan. Paineet tulevaisuuden suhteen olivat kovat, ja ärsytti kun kaikki kyselivät aina samaa....

Tärkeintä olis löytää jokin missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Ei sitä tarvitse heti tietää mitä aikoo tehdä loppuelämän työkseeen, kunhan jotain kokeilee.

Häntä varmaan harmitti kun ei päässyt ammattikouluun? Vaikea varmaan sinunkaan tätinä tehdä asiaan parannusta, mutta mä kannustaisin poikaa hakemaan uudestaan amiskaan, vaikka vähän kauemmaksikin jos ei lähimpään haluamaansa pääse. Ja jotain pitää tehdä, rahaa ei saa muuten. Eli hän voi vaikka auttaa kotitöissä enemmän kuin muut, jolloin saa siitä rahaa.

Armeijakaan ei ole kuulemma nykyään mikään kovin rankka kokemus, jos nuori mies on terve niin kyllä siellä pärjää! Kaikki tuntemani nuoret miehet ovat lopulta tykänneet armeijasta, on se aina jollain tavalla miehistävä paikka!

rehellisesti sanottuna epäilen, että mitään työpaikkaa edes löytyy kun mitään koulutusta ei kerran ole. Ja sitten sen pojan pitäisi vielä pystyä pitämäänkin se työ.



Mietin tätä, koska mun omasta pojasta on tulossa samanlainen luuseri, ei tosin siksi, että ei yrittäisi parastaan, vaan siksi että sillä on helvetillinen lukihäiriö, eikä se pääse enkusta läpi vaikka yrittää kyllä tosissaan ja oma yksityisopekin on jo palkattu. Sen peruskoulun päättötudistukseen on vielä pari vuotta aikaa, mutta nyt jo näkee, ettei sillä mihinkään kouluun tule pääsemään. Mun poika on intissäkin todennäköisesti c-mies, koska sen silmät on niin huonot ja keskittymiskyky sitä luokkaa että tuskinpa sitä halutaan inttiin sen enempää kuin mihinkään kouluunkaan. Mä en rehellisesti sanottuna tiedä, mitä näille tekis. Yritetty on, kaikkea.



Oppisopimuksella pääsis alkuun jos löytäis jonkun oppisopimuspaikan, mutta aika kiven alla nekin monin päikoin on. Taloustilanne on nykyään se, että moni firma pystyy just ja just maksamaan palkat niille työntekijöille, joita niillä on ja lomautettunakin on muutama, joten uusia ei voi palkata. Edes tai varsinkaan oppisopimukselle tai harjoitteluun.



Mut 18-vuotiaana - ap:n kummipojalla jo vuoden päästä - ois mahiksia johonkin aikuiskoulutukseen. Aikuislukiossa voi kerrata myös peruskoulua ja korottaa numeroita. Niihin ei pyritä keskiarvolla joten meidänkin kersoilla on niihin joku mahdollisuus. Kansanopistot saattais tarjota mahdollisuuden myös. Monet niistä on sisäoppilaitoksia. Niissäkin voi oppia monta asiaa itsenäistymisestä.

mitä jos itse ottaisit asenteen että kannustat sitä poikaa johonkin!!



olen muuten samaa mieltä että ei rahaa mihinkään ylimääräiseen jos ei mitään tee.

Itsellä on vuotta nuorempi tyttö joka opiskelee. Ekana tuli mieleen että menetetty tapaus, tuleva linnakundi. Mitä tossa oikeesti vois edes tehdä?

Eihän tuo ole mihinkään menetetty vielä.

1. Joko, jos perhe pystyy itse sopimaan pojan kanssa toimintamalleista. Sopivat kirjallisesti suunnitelmista.

- opiskelupaikan haku. Ja jos ei pääse, ottaa toisen vaihtoehdon, kyselee paikkaa lähellä koulun alkamista, ei tyydy siihen ettei pääse, tsemppaa paikan haussa, varmasti pääsee, kun on aktiivinen. Ja pojan kannattaa itse kysyä, mutta vanhemmat tai joku (kummitäti) ihan vierestä katsoo, että poika lähettää meilit ja tsemppaa.

- hakee jotain duunia nyt

- sovittuna, mitkä hommat poika hoitaa himassa ja paljon saa sitten käyttörahaa.

Yksinkertaisesti tulevaisuudensuunnitelma. Ei missään tapauksessa kannata heittää pyyhettä kehään, vaan kannustaa normaalisti eteenpäin.

2. Jos ei himassa onnistu, voi yrittää hakea apua sitten työnohjauksesta tms. Ottaa vaikka ensinnä yhteyttä vanhan koulun opoon ja kysellä sieltä toimintamahdollisuuksia. Tai työkkäriin. Kysellä oppisopimuspaikkoja.

Ja ihme vastauksia käsittääkseni aikuisilta ihmisiltä täällä. Jos ei aina mee ihan putkeen, niin ei se tarkoita sitä, että loppuelämä on hukkaanheitetty. Hei tsemppiä teillekin, toivottavasti kasvatte henkisesti, ennenkuin omat lapsenne ovat nuoria.

ammatinvalintapsykologille, sitten selvitettäisiin, onko vika asenteessa vai jossain muussa (hoitotarvetta?) ja sit laittasin pojan tekemään rahojensa eteen niin hitosti kotitöitä, että jätkää alkais kummasti kiinnostaa ehkä koulunkäyntikin... eikä tarttis tulevan miniänkään sit valittaa, etteikö mies kotihommia osaa :P Jos ei mitään tee ni turha sit varttoa, että ruokaa ja petipaikkaa kummempaa saisi.

mitä jos itse ottaisit asenteen että kannustat sitä poikaa johonkin!!

olen muuten samaa mieltä että ei rahaa mihinkään ylimääräiseen jos ei mitään tee.

Olen puhunut pojalle opiskelun tärkeydestä. Olen puhunut hänelle siitä miten käyttäytyy äitiään kohtaan. Olen pyytänyt häntä tekemään edes kotitöitä sen eteen mitä saa.

Mitä mä voin oikeesti tän enempää tehdä? Olen toki myös äitiä yrittänyt auttaa ja neuvoa, mutta enhän mä voi niitä päätöksiä tehdä ja tavallaan ymmärrän äitiä, on vähän puun ja kuoren välissä nyt.

Pojan äiti on kieltänyt mua lainaamasta pojalle rahaa, koska äitihän se on joka ne lopulta joutuisi maksamaan. Joululahjaksi annoin ihan kivan rahasumman ja pyysin että laittaa sen johonkin järkevään.

Sain sen käsityksen että oli sillä ostanut itselleen ja tyttöystävälleen uudenvuoden juomat ja raketit.

Mua ärsyttääs pojan asenne, esim. silloin kun mä puhun sille, en mä tiedä edes kuunteleeko se, se on sellaista "joojoo, ei kiinnosta".

Yks päivä juttelin pojan äidin kanssa puhelimessa kun poika tuli taas äidiltään rahaa ruinamaan. Äiti ei antanut, poika haukku äitinsä saatanan köyhäksi. Että tällästä!

Tuo käytös ei voi tulla yllätyksenä pojan äidille????

jos penska tai ihan kuka tahansa muu nimittelee "köyhäksi" ? Mihin se muka velvoittaa? Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu (ja tekstiä, kuten täällä aaveellä....) :D



Tuota nähdään ja kuullaan vähän siellä sun täällä. Pienemmät ei ehkä nimittele, vetoavat vaan jotain halutessaan siihen että kun "kaikki" kaveritkin saa... No, kyllä se maksaja päättää.

maassa riittää

vain ruokaa ja katto pään päälle, jos ei tee mitään kuin oleskelee. Vaatteidenkin kustantamisen kanssa voisi olla niin ja näin. Ainakin niiden ostamista voisi harventaa, jotta niitä osaisi kunnioittaa. Ei siihen kuole, jos vaatteet ovat vaikka vähän rikki tai eivät ole viimeisintä merkkiä. Puhelinlasku pojan omiin nimiin ja siihen ei senttiäkään rahaa. Kyllä Siperia opettaa.



Itse en hyväksyisi tuollaista haukkumista sekunttiakaan. Osottaisin vain ovea että sopii mennä hankkimaan sieltä sitä rahaa koska kotona on niin "köydää".



Kannattaa siis opettaa jo pienestä moneen kertaan, että työtä tehdään, jotta saadaan rahaa ja sillä rahalla ostetaan sitten ruokaa jne. Kaikkea kivaa ei kannata ostaa vaikka kuinka lapsi kuinka sitä haluaisi ja siihen olisi varaakin.

Osaan sanoa lapsilleni sanan EI. Eikä tee tiukkaakaan.

Jos ei olisi varaa kustantaa hänelle mopoa niin en kustantaisi.



Mihin hän mopoa ?

Saisi ruokaa ja asunnon, koska en haluaisi että masentuisi yksin missään luukussa. En potkaisisi pihalle. Jos hällä vaikka ongelmia, joista ei pysty puhua.



Mutta mitään ylimääräisiä mopoja tai vaatteita en ostelisi.



vihaan tuollaista kiittämätöntä asennetta, ja heti jos huomaan lapsissani sitä, kiristyy kukkaronnyörit, vaikka rahaa olisi miljoonia.



tänään viimeksi peruskoululainen vaikutti kiittämättömältä, ruinasi karkkipäivän karkkia ja valitti, että saa niin vähän. Sanoin että loppuu koko karkkipäivä jos ei kelpaa.



Tulen tosi kiukkuiseksi, jos huomaan minua pidetävän vain rahanjakokoneena. Itse on yritettävä jotain tai jos ei yritä, ei sitä rahaa kyllä tuhlatakaan enemmän kuin minä. Pakko ei ole mennä oravanpyörään mutta sitten ne vaatimukset saavat kkyllä olla melko alhaiset, ja tuollaiset "köyhää" puheet kyllä aiheuttaisivat sen että saisi kaikesta ylimääräisesstä tehdä kotitöitä. Tarkoittaa nyt jotain juomia ja raketteja. tai trendivaatteita.