Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte 17-vuotiaan pojan kanssa joka ei käy koulussa eikä töissä?
11.01.2011 |
Saa asua himassa ilmatteeksi, sen päälle saa ruuan ja vaatteita tarvittaessa. Aina on vinkumassa rahaa bensaan, mopon osiin, vakuutuksiin ja muuten vaan käyttörahaa. Lapslisääkään ei moisesta loisesta enää saa, mitä helvettiä tollasen kanssa voi tehdä? ei kai sitä voi alaikäisenä kadullekaan potkia?
Kommentit (54)
olla yleinen ilmiö nykyään - lapset/nuoret eivät tajua että rahaa pitää ihan itse ansaita. Tietysti jos kaikki tulee ilmaiseksi, ei syytä työntekoon (tai opiskeluun, mikä johtaisi joskus työntekoon) yksinkertaisesti ole. Itselläni tällainen veljentyttö 17v mutta onneksi on kuitenkin koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään alaikäiset katsotaan lapsisotilaiksi ja sen takia pitää olla ainakin täysikäinen.
mun kummipoika otti onkeensa..ei päässyt ysiluokan todistuksella haluamalleen alalle opiskelemaan. Nosti numeroita kymppiluokalla ja nyt pääsi.
Kaikkeni kyllä tekisin, että poika menee opiskelemaan.
Ilman ammattitutkintoa tippuu pahasti ulos kaikesta ja sitten se vasta masis ja alamäki alkaa
Onkohan tämä taas niitä ketjuja, joissa tarjotaan roppakaupalla hyviä neuvoja ja sitten ap vastaa että "on jo kokeiltu, ei toimi" tai "ei se tekis kuitenkaan". Eli kysyjä on yhtä passiivinen kuin se "ongelmanuori".
Ratkaisu on siinä silmien edessä. Tykkää rassata mopoja. Moottoripyörähuoltoon oppisopimuksella töihin. Ja kaadettava sille päähän mahdollisuuksista opiskella vaikka automekaanikoksi.
Tai sitten etuajassa kutsuntoihin ja jätkä armeijaan. Sanokaa sille että siellä tapaa naisia, pääsee ajamaan skutsiin moottoripyörillä, ampumaan rynkyllä ja rassaamaan vanhoja venäläisiä maastoajoneuvoja. Vuoden kuluttua tulee takaisin mies joka on oppinut ainakin sen että elämässä pitää olla jotain muutakin tai voi päätyä kapiaiseksi armeijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo olisi tilanne. Ruokaa toki saisi ja katon päänsä päälle, päällepantavaakin tarvittaessa.
Jos ei tulevaisuuden suunnitelu yhtään kiinnosta eikä (puoli)pakollakaan saa esim. ammatinvalintapsykologin luokse niin sitten lähdettäisiin huumetesteihin.
että vuoden kuluttua saa kenkää. kertoisin sen suoraan pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt oltaisiin uudelleen siinä tilanteessa, minä vaatisin tekemään jotain tai tekisin ilmoituksen sosiaalivirastoon.
Meillä äiti ja isosisko hyssyttelivät ongelmaa, maksoivat ja kustansivat ja hyysäsivät. Pikkusiskoni opettelee nyt itsenäiseen elämään nelikymppisenä.
Hänen elämänsä meni hukkaan, samaten meni isosiskon ja itse katkeroiduin tilanteen takia.
Vanhemman kuuluu kasvattaa lapsesta yhteiskunnan jäsen - jos ei sitä tee, hänen pitää saada apua.
Mielenterveyden takia joutuvat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä sitä kasvaa!
myöhemmin ehkä jos sittenkään. Näitä on nähty jos ei kiinosta koulu, työ niin ei inttikään. Siellä vasta tiukassa otteessa aikataulujen ja oman vapauden suhteen ollaan. Vaatii vahvan psyykkeen. Kokemusta on läheisen aikuisista pojista. Armeija ei ole nössöille.
ja pysty tekemään päätöksiä, ei asuta myöskään samassa kaupungissa.
Poika oli tet-harjoittelussa läheisessä autokorjaamossa tai vastaavassa ja hänestä oli pidetty. Varsinaista työpaikkaa heillä ei ollut kuitenkaan tarjota, eli kyllä, kysytty on.
Pikkukaupunki jossa tarjonta on rajallista. Lähimpään isompaan kaupunkiin poika ei suostu lähtemään! Se on yks ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toivottavasti siitä on suuntaa-antavaa apua.
Peruskoulun jälkeen menin kympille, jonka keskeytin. Jo ysiluokka teki tiukkaa, ahdistuin ihmisistä, opettajistakin. Jotenkin sen ikäisten teinien ja yleensäkin koko maailman julmuus ottivat liian lujille. Erakoiduin. En osaa sanoa edes 20 vuoden jälkeen sen kummempaa syytä siihen.
Mutta tein kyllä mielelläni töitä heti 13-vuotiaasta (se oli ainakin silloin mahdollista) joten en ollut rahaa vailla keltään. Kotona sain asua. Vanhempani erosivat (ihan sovussa) samoihin aikoihin. Olin vaan jotenkin ihan hukassa kaiken kanssa. En juonut tai riehunut, vetäydyin vaan eroon koko maailmasta.
Jälkikäteen järkeilisin, että olisipa silloin löytynyt sopiva terapeutti tai psykologi auttamaan. Ja että vanhemmillani olisi eroprosessin keskellä ollut aikaa minullekin. Sain 17-vuotiaana nuoremmista sisaruksista melkoisen taakan, kun vanhempani aloittivat "uuden elämän" tahoillaan.
Ei se sun teini välttämättä paha ja laiska ole, sitä yritän sanoa. Taustalla voi olla jotain, jota hän ei nyt vaan osaa itse selvittää... Toisaalta tietynlainen "vapaus", mutta silti ne velvollisuudet. Luulen, että jos vaan löydätte teille (teinille) sopivan lanttumaakarin, hän osaa selvittää asiaa parhaiten. Äläkä kuuntele toisten arvosteluja, ihmiset on yksilöitä, teineinäkin.
Itse opiskelin kolmisen vuotta jälkijunassa ikätovereiheni nähden 2 tutkintoa, toisen ulkomailla. Piti vaan saada se inspiraatio ja alkaa taas luottaa ihmisiin edes jollain tasolla.
Ehkä sun kuitenkin ap kannattaa pitää ne kukkaronnyörit tiukoilla, jos minkään lajin työkään ei teinille maistu...
Armeija ei ole nössöille.
Minunkin aikana siellä oli jo jos jonkinlaista vellipersettä, enkä itsekään varmasti ollut aktiivisimmasta päästä. Siellä on ihan oikeasti noille juniorirasvanäpeille hommaa vaikka kuinka, tai ainakin ajanvietettä. Peruskaudella ehkä on vähän tiukempaa, kun otetaan luulot pois ja opetetaan talon tavoille. Mutta takaan että siellä on sen verran tylympi kuri ja kurinpitotoimet että jos ei kiinnosta, niin alkaa nopeasti kiinnostamaan.
Intti on joka tapauksessa pakko hoitaa jollakin tavalla, joko pv:n leivissä, sivarina tai pytyssä. Näistä opettavaisimpia ovat kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Jos intti ei maista, niin voi kysellä houkuttaako poikaa vanhusten vaippojen vaihtaminen, sillä kyllä sitäkin puuhaa riittää. Jos sekään ei kiinnosta, niin ainakin vanhemmat saa pojan pois nurkista 13 kuukaudeksi ja valtio maksaa ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta vanhempien alaikäiselle kustannettava. Ottaisin kyllä vakavaan puhutteluun suiitä, mitä aikoo elämällään tehdä ja pakottaisin tekemään suunnitelman mitä tekee vuoden päästä (haettava kouluun tai työtä). Tiukka linja vaan rahan kanssa. Pieni viikkoraha, ei muuta. Sillä on pärjättävä (oppii suunnittelemaan rahan käyttöä). Jos ei ryhtiliikettä, joutuu luopumaan moposta. Oikeasti!
Pihalle en kyllä omaa lastani heittäisi :).
Lukioon ei hakenut (ei olis tosin päässytkään) amikseen haki, ei päässyt. Olis päässyt kympille ja jollekin valmentavalle luokalle, mutta ei mennyt. Sai työpaikan raksalta mutta ei viihtynyt siellä kahta viikkoa kauemmin.
Alkaa poikaa itkettää.
Itsellä on vuotta nuorempi tyttö joka opiskelee.
Ekana tuli mieleen että menetetty tapaus, tuleva linnakundi. Mitä tossa oikeesti vois edes tehdä?
"TYRSK!" ei helvetti et repesin! mopon myyntihän se ratkaisisi kaiken :))) aika paha hei!!
sais vähän kokoeilla miltä eri alojen työt tuntuu ja sais siitä sitä rahaakin :)
Jos ei kiinnosta työtä tehdä niin ei sitä rahaa voi vanhemmiltakaan lypsää.
Antaisin pojalle vaihtoehdot että hankkii joko työpaikan tai koulutuspaikan itselleen. Ei elämässä tuolla asenteella pärjää.