Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriöstä,helppiä
11.01.2011 |
Minulla on se, olen kärsinyt jo vuosia, apua en ole hakenut, olen hammasta purren sinnitellyt ja vaiva on päässyt pahaksi. Töissä käyn silti jne. Yksi syy, miksi en ole hakenut apua, on se, että pelkään, että minusta tehdään ls-ilmoitus vaivani vuoksi. Ahdistuneisuushäiriöhän on psyyken häiriö. Toisaalta tuo pelko kuuluu myös ahdistuneisuushäiriöön. Miten on, tekeekö lääkäri minusta ls-ilmoituksen? Ahdistuneisuushäiriö ei ole vaikuttanut äitiyteeni millään lailla, ainakaan omasta mielestäni, lapseni( 2 kpl, 15 v. ja 13 v.) ovat onnellisia ja iloisia. Puran ongelmiani miehelleni ja ystävilleni. Olen hyvinkin iloinen persoona, ahdistus aaltoilee, ollen illalla ennen nukkumaanmenoa pahimmillaan. Olin ajatellut mennä yksityiselle lääkärille. Te, jotka kärsitte vaivasta, mitä lääkettä olette saaneet ja onko teistä tehty ls-ilmoitus, kun olette hakeneet apua? (täältä olen lukenut, että mm. äidin masennuksesta on tehty ilmoja)
Kommentit (53)
Kukaan ei ole koskaan sanallakaan viitannut mihinkään lastensuojeluilmoitukseen vaikka olen ollut mt-toimistossa hoidossa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia. Itse asiassa olen oikeastaan ihmetellyt, kun asiaa ei ole otettu esiin lainkaan, siis lapsen vointia. Mitä nyt muuten olen kertonut lapsesta yleisellä tasolla. Vissiin siitä on siis käynyt ilmi ettei ole syytä huoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähäpätöisiä asioita, jotka saavat suuret mittasuhteet. Kun seuraava asia poistuu mietityttämästä, tulee tilalle toinen asia mieltä painamaan.
3, kiitos, viestisi lohdutti.
ap
Minulla on erityisesti pakkotoiminnot. Muutakin löytyy siinä sivussa..
t. 2.
sitä apua.
6, kyllä, näin voi sanoa, "pakko" aina stressata kaikkea "olematonta"
En jaksa lainailla, joten vastaan numeroilla :)
Kiitos kaikille, olitte ystävällisiä, lisää kommentteja saa laittaa vielä, jos tulee mieleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö; tyypiltään juuri samanlainen kuin sinulla, eli pahimmat olot juuri ennen nukkumaanmenoa. Päivittäislääkityksenä oli aluksi Cipralex 10mg, joka jouduttiin sitten vaihtamaan Sertraliniin, koska Cipralex ei sopinut mulle (veti vatsan kuralle totaalisesti, eikä tämä vaiva mennyt ohi kuukaudessa). Sertralin on toimiva lääkitys minulle, olen syönyt sitä nyt 6kk. Seuraava kontrolli on toukokuussa, joten ainakin sinne saakka lääkitys jatkuu nykyisellään.
Lisäksi lääkekaapista löytyy Opamoxia (rauhoittava, olikohan vahvuus 15mg), Stillnoctia (nukahtamislääke), Risolidia (rauhoittava), Doxalia (unen saantia edistävä lääke).. Muitakin on, mutta nuo nyt olleet viimeksi käytössä. Syön rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä erittäin harkiten, en koskaan ota tavan vuoksi, ellei oikeasti lyö ahdistusta täysillä päälle. Tämä siksi, että edellä mainitut lääkkeet ovat melkoisen koukuttavia..
Viimeksi olen tainnut kaksi viikkoa sitten tarvita Opamoxia yhdeksi yöksi.. Pahimmillaan toki söin noita päivittäin, aamulla Risolid, alkuillasta Opamox ja yöksi vielä Stillnoct. Melko jyty coctail ja toivonkin, ettei tuohon tarvitse palata.
Minulla ei ole vielä lapsia, joten en osaa sanoa ls-ilmoituksesta. Mielestäni se kuitenkin on nimenomaan osoitus harkintakyvystäsi, jos haet ongelmaasi apua ENNEN kuin se alkaa vaikuttaa lapsiin. Jos pelkäät tämänkaltaisia seuraamuksia, niin minusta sinun olisi hyvä ottaa asia esille lääkärin kanssa juuri tuossa valossa, että haluat olla vastuullinen äiti ja tarttua asiaan NYT.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää, kyllä tämänkin sairauden kanssa pystyy elämään, kun on lääkitys kohillaan :)
Kannattaa hankkia kirjastosta tai omaksi Ben Furmanin kirjoittama kirja "Perhosia vatsassa". Siitä oli ainakin mulle iso apu, kun opin tunnistamaan erilaisia juttuja itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on alotettu nyt Cipralex viikko sitten ja olo on jo nyt kohentunut (oon se aikasempi jol paniikkihäiriö) 5 mg söin viikon ja nyt sit tänään otin yhden kokonaisen 10 mg ja koitetaan sitä annosta.. lääke alotettiin pienellä annostuksella mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi ja ne on ollutkin tosi pieniä (ainakin jos vertaa aikaisempaan citalopramiin mitä joskus käyttänyt) lähinnä olen vaan ollut hieman väsynyt, ei muuta Nyt odotankin kovasti miten lääke alkaa vaikuttaa kun kunnolla sen huomaa vasta n pain viikon käytön jälkeen. Lisäksi minulla on propralia joka auttaa lähinnä fyysisiin oireisiin kuten tärinään,hikoiluun,käsien vapinaan yms.. Huomenna olen menossa taas neuvolapsykologille (kerran olen siellä jo käynyt) ja odotan sitä kovasti. Oli oikein asiantunteva ihminen siellä töissä ja uskonkin että kevättä kohti asiat paranee ja voin taas elää täysillä ja nauttia ihanasta elämästäni. Toivon sinulle myös parempaa vointia ja ihmeessä kannattaa apua hakea.
Mulle työterveyslääkäri hieman ehdotteli jotain vastaavaa, mutta olen vielä yrittänyt pärjäillä nukahtamislääkkeillä. Toivon, että jos saan nukuttua kunnolla, niin ahdistus ei niin pääse päälle, kun ei ole turkasen väsynyt.
Mutta jos/kun seuraavan kerran ehdottaa, niin voisi kai tuota kokeillakin. Mikä lie korkea kynnys, eihän sitä fyysisten sairausten kohdalla ollenkaan epäröi, jos lääkäri ehdottaa lääkitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cipralex on auttanut ahdistuneisuushäiriöön,
mutta:
Lääke on lihottanut pitkäaikaisessa käytössä (4v). Kylläisyyskeskus ei toimi kunnolla ja voisin syödä vaikka kuinka paljon.
Tietääkö kukaan vähemmän lihottavaa lääkitystä??
Mulla on paniikkihäiriö ja myös noita em. ahdistuneita ajatuksia ja itsesyytöksiä. Aluksi vaan sinnittelin jatkuvan huimauksen, huonojen yöunien ja tärinän kanssa, kunnes tuli totaalinen stoppi. Olin jo lähes psykoosin partaalla, kun tajusin, että on pakko hakea apua. Hakeuduin suoraan psykiatrin vo:lle yksityisesti ja mulle aloitettiin Cipralex, aluksi 5 mg ja nyt 10 mg.
Elämänlaatu on kohentunut selvästi. En enää häpeä itseäni, kriittinen olen edelleen itseäni kohtaan, mutta hallittavalla tavalla. On välillä outoa, kun palaverissa kämmenet eivät hikoakaan, vaan olen rento ja puhelias. Mulle Cipralex on siis tehonnut mainiosti. Olen lähes täysin vapaa ahdistuksesta.
Itse pelkäsin apua hakiessani myös tuollaisia ls-ilmoituksia ym. järjetöntä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ne ajatukset liittyivät ahdistushäiriööni ja olivat oikeasti aika irrationaalisia.
Voimia kaikille ahdistuksesta kärsiville ja ap:lle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pelkää yhtään sitä avunhakemista! Ja ls-ilmoa ei nyt ainakaan tarvitse pelätä!
Itse olen kärsinyt ahdistuksesta paljon, miltei koko elämäni ajan, tosin näin aikuisemmalla iällä on ollut helpompaa.. Kauan kuitenkin meni, että tajusin, että ei ole normaalia, että koko ajan on paha olo. :O
No, nyt olen yksityisen psykiatrin hoidossa syönyt reilut kaksi vuotta Cymbaltaa 30mg/vrk. (Ja tuota lääkettä yleensä syödään 60mg/vrk, mutta minulla auttoi jo tuo pienempi annos niin paljon ettei tarvinnut tuohon nostaa lainkaan). Tuo on oikeastaan masennuslääke, mutta helpottaa myös ahdistusta.
Tämä on ollut niin hyvä minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni (ajasta mitä muistan) voin hyvin, eikä tarvitse keskittyä ahdistuksen hallintaan, vaan voi rauhassa elää ihan normaalia elämää.. Niin, työ ja kolme lasta kuuluvat myös minulla kuvioon.
Mutta siis oikeasti, mä harmittelen vain ja ainoastaan sitä etten hakenut apua aiemmin. Mut tietty parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan..
Olen näistä mun jutuista puhunut ihan avoimesti ja ikinä missään kukaan ei ole epäillyt minun kykyjä vanhempana. Voimia sinulle hirmuisesti! Ja iso hali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltaisin varsinkin alkaa kaivamaan mielestään pieniä mokia joita on tehnyt vaikka vuosia sitten. Niitä sitten pyörittelee mielessään ja ahdistuu niistä. Kukaan muu ei varmaan sattunutta edes muista tai vaivaa niillä päätään, mutta minä teen niin ja en tiedä miten tavasta pääsisi eroon.
Iltaisin varsinkin alkaa kaivamaan mielestään pieniä mokia joita on tehnyt vaikka vuosia sitten. Niitä sitten pyörittelee mielessään ja ahdistuu niistä. Kukaan muu ei varmaan sattunutta edes muista tai vaivaa niillä päätään, mutta minä teen niin ja en tiedä miten tavasta pääsisi eroon.
tuollaistakin. Esim. jos joskus vuonna nakki oli juhlat ja olin niissä aika päissäni, niin ajattelen, että varmaan ne muut pitävät minua nyt juoppona tms. Tämä oli siis esimerkki.
ap
kaivelee ja niillä ruoskii itseään. Aika perseestä :( ei o hääviä aina tämä elämä. Myöskin mietin liikaa mitä ihmiset minusta ajattelevat.
kaivelee ja niillä ruoskii itseään. Aika perseestä :( ei o hääviä aina tämä elämä. Myöskin mietin liikaa mitä ihmiset minusta ajattelevat.
että pohdin koko ajan, mitä muut minusta puhuvat/ajattelevat.
ap
Salassapitovelvollisuus ulottuu luonnollisesti myös lääkärintoiminnassa syntyviin potilasasiakirjoihin. Näitä kirjoittaessa lääkärin on syytä ottaa huomioon, että potilas on saattanut tarkoittaa jotkut tiedot jopa kahdenkeskisenä salaisuutena pidettäviksi. Näitä ei ole syytä kirjata sairauskertomuksiin, joissa tieto tulee muunkin henkilöstön saataville.
Henkilötietolaki on tietosuojan yleislaki, jonka tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvään tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista. Tähän lakiin on jokaisen terveydenhuollon henkilörekistereistä vastuussa olevan syytä perehtyä. Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot säädetään potilaan asemaa ja oikeuksia koskevassa laissa. Sen 12 §:n mukaan potilasasiakirjat on laadittava ja säilytettävä kuin sosiaali- ja terveysministeriö asetuksella määrää. Nämä tarkemmat määräykset löytyvät 2001 voimaan tulleesta sosiaali-ja terveysministeriön asetuksesta potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä. Asetusta tarkentava ja täydentävä tieto löytyy Sosiaali- ja terveysministeriön 2001 julkaisemasta oppaasta "Potilasasiakirjojen laatiminen sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttäminen", jonka sisältöön jokaisen lääkärin on syytä perehtyä.
todettiin sama vaiva jokunen vuosi sitten, lapsia on kaksi, eikä siitä mihinkään mitään ilmoteltu.
Mulla se ilmeni lähinnä kuoleman pelkona ja vaikutti kyllä koko perheen elämään. Nyt vaan harmittaa etten hakenut silloin aikoinaan apua aiemmin, koska nyt vasta korjailen sitä satoa tyttäreni kanssa joka oireilee nyt 10v:nä. Omat ahdistukset ovat olleet poissa nyt reilu kaksi vuotta ja helpottivat elämäntilanteen muuttuessa, lääkkeitä en syönyt. Joten hae vaan rohkeasti apua, kyllä se siitä :)
Itsellänikin ahdistuneisuushäiriö (ei ole virallisesti diagnosoitu). En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että lapseni vietäisiin sen vuoksi minulta pois. En kyllä ole koskaan asian tiimoilta lääkärissä käynyt. Olenkin miettinyt, pitäisikö lääkäriin mennä, mitä apua siitä olisi, kuinka paha tilanteen pitäisi olla ennen sitä jne. Tsemppiä olemiseen, itsellänikin illalla pahimmillaan.