Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriöstä,helppiä
11.01.2011 |
Minulla on se, olen kärsinyt jo vuosia, apua en ole hakenut, olen hammasta purren sinnitellyt ja vaiva on päässyt pahaksi. Töissä käyn silti jne. Yksi syy, miksi en ole hakenut apua, on se, että pelkään, että minusta tehdään ls-ilmoitus vaivani vuoksi. Ahdistuneisuushäiriöhän on psyyken häiriö. Toisaalta tuo pelko kuuluu myös ahdistuneisuushäiriöön. Miten on, tekeekö lääkäri minusta ls-ilmoituksen? Ahdistuneisuushäiriö ei ole vaikuttanut äitiyteeni millään lailla, ainakaan omasta mielestäni, lapseni( 2 kpl, 15 v. ja 13 v.) ovat onnellisia ja iloisia. Puran ongelmiani miehelleni ja ystävilleni. Olen hyvinkin iloinen persoona, ahdistus aaltoilee, ollen illalla ennen nukkumaanmenoa pahimmillaan. Olin ajatellut mennä yksityiselle lääkärille. Te, jotka kärsitte vaivasta, mitä lääkettä olette saaneet ja onko teistä tehty ls-ilmoitus, kun olette hakeneet apua? (täältä olen lukenut, että mm. äidin masennuksesta on tehty ilmoja)
Kommentit (53)
todettiin sama vaiva jokunen vuosi sitten, lapsia on kaksi, eikä siitä mihinkään mitään ilmoteltu.
Mulla se ilmeni lähinnä kuoleman pelkona ja vaikutti kyllä koko perheen elämään. Nyt vaan harmittaa etten hakenut silloin aikoinaan apua aiemmin, koska nyt vasta korjailen sitä satoa tyttäreni kanssa joka oireilee nyt 10v:nä. Omat ahdistukset ovat olleet poissa nyt reilu kaksi vuotta ja helpottivat elämäntilanteen muuttuessa, lääkkeitä en syönyt. Joten hae vaan rohkeasti apua, kyllä se siitä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman lääkitystä. Miten näistä menneiden pyörittelyistä eroon?
Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto jos:
* puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä
* lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään ja terveyttään Lastensuojelulaki 40§
Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:
* avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
* sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Huostaanottopäätös voidaan tehdä vain, mikäli kaikki edellä mainitut edellytykset ovat samanaikaisesti olemassa. Siten esimerkiksi lapsen käyttäytyminen tai puutteellinen lapsen huolenpito ei yksinään ole riittävä syy huostaanottoon. Huostaanotto edellyttää aina muidenkin edellytysten täyttymistä, esimerkiksi avohuollon tukitoimien riittämättömyyttä ja että kodin ulkopuolinen hoito ja huolenpito (sijaishuolto) on lapsen edun mukaista.
parhaimpiin tuloksiin, sanoi minulle psykiatri. Siis suositteli ensijaisesti terapiaa, jos siihen vain on varaa, ja löytää hyvän _kognitiiviseen terapiaan_ perehtyneen terapeutin. Terapiassa opitaan hallitsemaan ajatuksia, eli juuri sitä "itsehoitoa".
Minua kiinnostaisi itsehoito Ilman lääkitystä. Miten näistä menneiden pyörittelyistä eroon?
sitä, että terapian tulee olle nimenomaan kognitiivista, ratkaisukeskeistä terapiaa (ei perinteistä psykoanalyyttistä tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle määrättiin lääkkeitä, mielialaan,sydämmen tykytykseen ja rauhottavia, mutta en sitten hakenut mitään niistä enkä siis ole syönyt mitään lääkkeitä.
En nyt sitten missään nimessä kehota ketään kieltäytymään määrätyistä lääkkeistä, koska kuulemma vain otettu lääke auttaa :) mutta itse en halunnut. Olen kokeillut monia ns. vaihtoehto hoitoja mm.akupunktiota ja psykologista vyöhyketerapiaa, mutta eipä niistäkään ollut minulle hyötyä. "juttelemassa" kävin jonkun aikaa, enkä saanut siitäkään juuri helpotusta. Vasta elämäntilanteen muutos paransi olonkin ja nyt on siis yli 2v ollut jo hyvää aikaa :)
lukea kannustavia vastauksia aaveella :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko helposti löytäneet oikean aineen ja annostuksen? Millaisia sivuoireita noista on?
Sorry, kuvittelen että lääkityksen ansiosta käppäilisin ympäri kaupunkia sekopäisenä jossain omassa ultra-avaruudessa tai sitten sekoilisin kaiken arvostelukykyni menettäneenä :DDD
jo se, kun sain puhua ongelmistani täällä ja te kuuntelitte. Nettikeskustelu kuitenkin taitaa olla harvoin käytetty terapiamuoto :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon pahempi olisi, jos et menisi lääkäriin keskustelemaan mahdollisista hoidoista.
Ls-ilmoituspelkosi on ilmeisesti juuri oire ahdistuneisuudesta, rationaalinen riski se ei todellakaan ole.
Itselläni on tuo GAD diagnosoituna. Siihen on lääkitys, koska minulla myös unettomuutta aiheuttavana sympaattisen hermoston liikatoiminta.
GAD huonontaa elämänlaatua siinä missä masennuskin, mutta on ns suurelta yleisöltä paljon vähemmän tunnettu kuin depressio. Ihmiset kuvittelevat että noin vain voi "lakata ressaamasta". Ahdistus on nimenomaan sitä että EI VOI. Kaikenlaiset asiat leviävät suhteettomuuksiin ja itsellä nimenomaan nukahtamista ennen pyörii kaikki mielessä. Jos vaikka esimerkiksi olisin ollut päivällä juhlissa, joissa olen nauranut ja iloinnut ja ollut hauskaa, ykskaks illalla alankin sättiä itseäni kaikesta ja mielessä pyörii miksi sanoin niin ja miksi en tehnyt näin. Se on helvetillistä.
Ahdistuneisuushäiriö ei välttämättä näy ulospäin. Uskon, että 95% tuntemistani ihmisistä ei ikinä uskoisi sitä minusta. Olen rohkea, sanavalmis sosiaalinen tyyppi. En ole Woody Allen -tyyppinen neuroottinen hiiri ollenkaan. Sisäinen maailma on sitten ihan oma juttunsa.
paljon pahempi olisi, jos et menisi lääkäriin keskustelemaan mahdollisista hoidoista.
Ls-ilmoituspelkosi on ilmeisesti juuri oire ahdistuneisuudesta, rationaalinen riski se ei todellakaan ole.Itselläni on tuo GAD diagnosoituna. Siihen on lääkitys, koska minulla myös unettomuutta aiheuttavana sympaattisen hermoston liikatoiminta.
GAD huonontaa elämänlaatua siinä missä masennuskin, mutta on ns suurelta yleisöltä paljon vähemmän tunnettu kuin depressio. Ihmiset kuvittelevat että noin vain voi "lakata ressaamasta". Ahdistus on nimenomaan sitä että EI VOI. Kaikenlaiset asiat leviävät suhteettomuuksiin ja itsellä nimenomaan nukahtamista ennen pyörii kaikki mielessä. Jos vaikka esimerkiksi olisin ollut päivällä juhlissa, joissa olen nauranut ja iloinnut ja ollut hauskaa, ykskaks illalla alankin sättiä itseäni kaikesta ja mielessä pyörii miksi sanoin niin ja miksi en tehnyt näin. Se on helvetillistä.
Ahdistuneisuushäiriö ei välttämättä näy ulospäin. Uskon, että 95% tuntemistani ihmisistä ei ikinä uskoisi sitä minusta. Olen rohkea, sanavalmis sosiaalinen tyyppi. En ole Woody Allen -tyyppinen neuroottinen hiiri ollenkaan. Sisäinen maailma on sitten ihan oma juttunsa.
Paljon kiitos viestistäsi!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulla suurin ongelma on öisin heräily ja asioiden pyörittely.
Joko alan miettimään jotain mitä tein edellispäivänä - pääsääntöisesti työasioita - tai sitten murehdin seuraavan päivän työtehtävää. Enkä sitten yöllä saa unta. Kertaakaan ei murehtimisen kohde ole toteutunut tms. mutta silti en pysty yöllä nukkumaan.
Päivisin ahdistus saattaa iskeä vaikka sähköpostista, josta voisi päätellä minun ehkä joskus tehneen virheen - sillä ei ole väliä, onko seuraukset isot tai pienet tai olenko minä edes oikeasti syypää, vaan jo pelkka virhe ja mahdollisuus että se johtuisi miusta, saa valtavat mittasuhteet, tuntuu että aivot jähmettyy. Vaikea kysymys puhelimitse tekee samaa, jälkikäteen on vaikea käsittää, mitä tapahtui ja miksen sanonut, että "selvitän ja palaan asiaan". Tai niinhän mä sanonkin, mutta kauheassa paniikissa:(
Kiitti tuosta Furmanin kirjavinkistä! Tästä haluais päästä kotikonstein eroon, en tiedä onko mahdollista. Nukahtamislääkettä olen välillä syönyt, mutta ei se tuohon yöheräilyyn auta. Iltaisin olen tuosta yövalvomisesta johtuen niin sippi, että nukahtamisen kanssa ei ole ongelmia.
mulla on tuo sama ongelma, että jos on ollut hauska ilta tms. niin alkaa pyörittelemään sanomisia ja tekemisiä. Tuntuu, että ei olisi ollut oikeus "heittää vapaalle" ja nauttia, vaan on huono omatunto. Ihan kun olis jotenkin huono ihminen, joka ei osaa käyttäytyä, jollei koko ajan ole kontrolli päällä?
Ärsyttävää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä myös yksi kauhistunut perheenäiti, joka ei pääse
( pakko )ajatuksistaan eroon, en varsinkaan öisin.
herään sata kertaa yössä ja kuljeskelen, pelkään olevani kuoleman siras, että lapseni, mieheni, vanhempani, iso-vanhempani - uolevat tai ovat sairita - ja ajatuksiini paukahtelee karmeita kuvia ruumisarkuista ja sairaalan syöpäosatojen "viimeisistä" hetkistä jne
Luen myös kuolinilmoituksia ja joskus joudun jokaisen ilmoituksen kohdalla sanomaan
( päässäni, en ääneen )jotain tyyliin "rauha hänen sielulleen" tms yhtä järjetöntä - ja jos en sano - mua "odottaa samanlainen kohtalo", kuin sitä, jonka kohdalla en sanonut mitään...jne. Lista näistä pakonomaisista, ahdistavista ajatuksista on LOPUTON.
Olen NIIN väsynyt tähän.
Nytkin mietin - tässä samaan aikaan - syöpää ja lintuinfluenssaa - jonka aavistan kohta räjähtävän pandemiaksi ja kaikki rakkaani kuolevat tai lapseni jäävät orvoiksi ja joutuvat elämään kauhean elämän.
Kävin kerran psykiatrilla, mutta tajusin heti, etten voisi olla rehellinen sille miehelle, en vaan pystyisi koskaan.
pitkäaikaisia lääkistystä en halua, eikä mikään lyhytaikainen lääkitys poista tätä ongelmaa. rauhoittavia en syö, enkä unilääkkeitä; sille tielle en haluaisi lähteä ennenkuin on ihan pakko.
Miehelleni en voi näistä enää puhua, hän ahdistuu mun puolesta niin paljon, enkä halua sitä.
täällä myös yksi kauhistunut perheenäiti, joka ei pääse
( pakko )ajatuksistaan eroon, en varsinkaan öisin.herään sata kertaa yössä ja kuljeskelen, pelkään olevani kuoleman siras, että lapseni, mieheni, vanhempani, iso-vanhempani - uolevat tai ovat sairita - ja ajatuksiini paukahtelee karmeita kuvia ruumisarkuista ja sairaalan syöpäosatojen "viimeisistä" hetkistä jne
Luen myös kuolinilmoituksia ja joskus joudun jokaisen ilmoituksen kohdalla sanomaan
( päässäni, en ääneen )jotain tyyliin "rauha hänen sielulleen" tms yhtä järjetöntä - ja jos en sano - mua "odottaa samanlainen kohtalo", kuin sitä, jonka kohdalla en sanonut mitään...jne. Lista näistä pakonomaisista, ahdistavista ajatuksista on LOPUTON.Olen NIIN väsynyt tähän.
Nytkin mietin - tässä samaan aikaan - syöpää ja lintuinfluenssaa - jonka aavistan kohta räjähtävän pandemiaksi ja kaikki rakkaani kuolevat tai lapseni jäävät orvoiksi ja joutuvat elämään kauhean elämän.
Kävin kerran psykiatrilla, mutta tajusin heti, etten voisi olla rehellinen sille miehelle, en vaan pystyisi koskaan.
pitkäaikaisia lääkistystä en halua, eikä mikään lyhytaikainen lääkitys poista tätä ongelmaa. rauhoittavia en syö, enkä unilääkkeitä; sille tielle en haluaisi lähteä ennenkuin on ihan pakko.
Miehelleni en voi näistä enää puhua, hän ahdistuu mun puolesta niin paljon, enkä halua sitä.
Minulla oli yhdessä vaiheessa samansuuntaista, joskin minä pelkäsin hiviä, mm. yleisessä vessassa piti olla pikkupullo desinfiointiainetta mukana, jolla kuurasin vessan, ennenkuin uskalsin istahtaa pytylle. Toki tiesin, miten hiv tarttuu, mutta kun pääkoppa on mikä on ;)
ap
Miksi ihmeessä ette halua kokeilla lääkitystä, kun olette selvästi sairaita? Onko lääkitys viimeinen naula arkkuunne, että olette pipipäitä?
Tarvitsevathan diabeetikot ja verenpainesairaatkin lääkkeensä kyetäkseen elämään normaalisti.
Oikeanlainen terapia yhdessä sopivan, vaikka ihan lievänkin lääkityksen kanssa on mielestäni tehokkain tapa päästä taas elämään kiinni raastavan ahdistuksen jälkeen. Ajatelkaa läheisisiännekin ja heidän jaksamistaan, saatika lapsianne.
Ahdistuneisuushäiriö voi kestää pahimmillaan loppuelämän ja on yleinen vanhuksilla. Itse olen sitä mieltä, että jokainen viivytelty päivä hoitoon menosta on päivä pois hyvin eletystä elämästä.
Miksi ihmeessä ette halua kokeilla lääkitystä, kun olette selvästi sairaita? Onko lääkitys viimeinen naula arkkuunne, että olette pipipäitä?
Tarvitsevathan diabeetikot ja verenpainesairaatkin lääkkeensä kyetäkseen elämään normaalisti.
Oikeanlainen terapia yhdessä sopivan, vaikka ihan lievänkin lääkityksen kanssa on mielestäni tehokkain tapa päästä taas elämään kiinni raastavan ahdistuksen jälkeen. Ajatelkaa läheisisiännekin ja heidän jaksamistaan, saatika lapsianne.
Ahdistuneisuushäiriö voi kestää pahimmillaan loppuelämän ja on yleinen vanhuksilla. Itse olen sitä mieltä, että jokainen viivytelty päivä hoitoon menosta on päivä pois hyvin eletystä elämästä.
muiden puolesta osaa sanoa. Minulla on lääkäriaika tilattuna.
ap
sinulta kysytään pystytkö huolehtimaan lapsista niin vastaa että KYLLÄ. Minusta tehtiin ls-ilmo kun sanoin että en pysty enää huolehtimaan lapsesta kun en pystynyt huolehtimaan enää itsestänikään... kaikkeni tein lapsen eteen ja sen vuoksi paloin puhki ja olin ahdistunut... ja lasta ei ole kertaakaan laiminlyöty ja hänellä on isä ja isovanhemmat jotka huolehtivat hänestä. En vain halunnut että lapsi joutuu enää katselemaan ahdistunutta äitiä ja hain apua...
tsemppiä! toivottavasti lääkkeet auttaa
kuinka esim. tk-lääkäri ilmoittanut heti sossuun, jos äiti hakenut apua mt-ongelmiinsa. En tiedä ovatko provoja vai tosia, vai onko kyseessä ollut jo psykoosipohjainen masennus.
ap