Petin vaimoani pikkujouluissa
ja vaimoni sai kuulla tapahtuneesta kollegani vaimolta. Asumme edelleen saman katon alla ja vaimoni miettii mihin suuntaan haluaa asian kanssa edetä.
Kertokaa mulle, miten petetyn luottamuksen saa takaisin? Miten voin korjata tilanteen? Ihan mitä vaan, kokeilen!
Kommentit (39)
ole mitään taikatemppuja. Aikaa vain ja toimintaa luottamuksen arvoisesti.
kysymys, että miksi sä teit sen? Luulen, että jos osaat tyhjentävästi selittää tämän vaimollesi, niin luottamus on mahdollista palauttaa. Hän varmaan pelkää, että jos olet voinut pettää kerran niin petät vielä uudestaan. Selvitä kysymys MIKSI itsellesi ja vaimollesi.
Olen kuullut valitettavan monta tapausta jossa petetty antaa anteeksi, kun toinen katuu ja lupaa ettei sama toistu. Sitten pettäjä huomaa, että kato, tästähän selvittiin. Ei se niin kauheaa ollutkaan. Ja pettää uudestaan.
Voitko luvata 100 % varmasti, että sama ei toistu?
luvata muuta kuin yrittävänsä parhaansa.
Palautuuko vaimon luottamus? Jääkö katkeruus? Entä jos vaimosi tapaa toisen miehen, onko hänellä velvollisuuksia sinua kohtaan? Miten tämä vaikuttaa perheeseenne?
Vaimos tykkää varmaan tosi hyvää kun menet töihin? Ja sulla ei minkäännäköistä vispilänkauppaa tämän naisen kanssa jonka kanssa petit vaimoasi?
Olen kuullut valitettavan monta tapausta jossa petetty antaa anteeksi, kun toinen katuu ja lupaa ettei sama toistu. Sitten pettäjä huomaa, että kato, tästähän selvittiin. Ei se niin kauheaa ollutkaan. Ja pettää uudestaan.
Eli nytkään ei varmasti olisi mitään muutosta edes ajateltu, ellei olisi jääty kiinni.
miesmäisen lyhyt aloitus :) Eli en kertonut oikein asiasta mitään...
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, itse olen reissutöissä, vaimo on hoiva-alalla. Viimeaikoina välejämme on kiristänyt se, että vaimoni ei ymmärrä työni vaatimuksia ja aikatauluja ja tunnen saavani joka ilta lastillisen paskaa niskaan kun astun ovesta sisään. Olen huono isä ja aviomies, koska olen paljon poissa. Kotona ollessani yritän osallistua ja huomioida vaimoani ja helpottaa hänen taakkaansa.
Petin pahassa kännissä erään viehättävän naiskollegan kanssa, tilanne alkoi siitä, että aloin tilittää surkeaa kotitilannetta ihan ystävä-mielessä (oli riidelty taas ennen pikkujouluun lähtöä) tälle naiselle. Lopulta päädyimme hänen asunnolleen, harrastimme seksiä, sammuin ja heräsin aamulla ja tajusin tapahtuneen.
Tilannetta pahensi, että yritin ensin olla kertomatta vaimolleni (selitin, että olin ollut veljeni luona yötä, kun hän on sinkku ja asuu kaupungin keskustassa) ja vaimoni uskoi, eikä edes epäillyt. Hänen oman tarinansa mukaan tästä yöstä hänelle kertoi minun työtiimini jäsenen vaimo.. itse en osaa sanoa mistä on kuullut.
Ei toistu, yritän kaikkeni ja ennemmin vaikka jätän eropaperit ennen kuin teen yhtä tyhmästi uudelleen. Pelkään vaan että on ihan liian myöhäistä...
- se keskustelun aloittanut mies
Petit vaimosi luottamuksen ja luultavasti romutit koko hänen naisellisen itsetuntonsa. Sitä ei voi korjata millään taikatempulla.
Aloita sillä, että vastedes olet ehdottoman rehellinen vaimollesi. Mitä ikinä hän kysyykin tai tahtoo tietää, vastaa rehellisesti. Älä sievistele, möläyttele valkoisia valheita tai mielistele, vaan ole rehellinen. Kerro myös se, että olet valmis tekemään kaikkesi, jotta avioliittonne jatkuisi. Ehdota pariterapiaa, ja mene sinne myös.
Varaudu siihenkin, että vaimo saattaa "kostaa". Se tuskin parantaa hänen oloaan yhtään, vaikka hän niin ensin kuvitteleekin.
Ja kaikkein tärkein - kai olet pyytänyt anteeksi? En tarkoita mitään hyvittelyruusupuskia ja lahjuksia, vaan aitoa ja vilpitöntä anteeksipyyntöä niin monta kertaa kuin on tarve. Aina, kun keskustelu sivuaa pettämistäsi, pyydä anteeksi. Eikä mitään lapsellista "no sori ku oon olemas" -kiukuttelua, vaan ihan oikea anteeksipyyntö.
Menit sitten jakamaan?
Yhtälailla kumpikin "jakaa".
Noi hommat pitää hoitaa niin, ettei jää kiinni. Täytyy olla vähän yksinkertainen jos kiinni jää.
ei ole mitään työpaineita, sen ymmärtää jokainen.
Jos on hoiva-alalla jaksaa hoitaa vielä kotonakin koska hoiva-alahan on kutsumusammatti.
En voi kuin ihmetellä tätä naisten solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Jotain aivan luokatonta. Vieläpä asunnolleen vei.
Mikään humalatila ei missään olosuhteissa puolusta ainakaan tuon naisen käytöstä.
Niin ja mies, aikuiseksi kasvamisen paikka taitaa olla. Ihan siksikin, että lapsille olisi aikuisista se turva, minkä ansaitsevat.
Jotain silmittömän raivostuttavaa tuossa naisen käytöksessä. Epäoikeudenmukaista. Raadollista.
Mistä näitä riittää loputtomiin? Pienten lasten isän kanssa?
En voi kuin ihmetellä tätä naisten solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Jotain aivan luokatonta. Vieläpä asunnolleen vei.
Mikään humalatila ei missään olosuhteissa puolusta ainakaan tuon naisen käytöstä.
Niin ja mies, aikuiseksi kasvamisen paikka taitaa olla. Ihan siksikin, että lapsille olisi aikuisista se turva, minkä ansaitsevat.
Jotain silmittömän raivostuttavaa tuossa naisen käytöksessä. Epäoikeudenmukaista. Raadollista.
Mistä näitä riittää loputtomiin? Pienten lasten isän kanssa?
Hait siis ymmärrystä ja kuuntelevaa korvaa ja sait vähän enemmän kuin pyysit. Vastuu on mielestäni osaltaan myös tällä kolleeganaisella, hän varmasti tiesi sinun olevan naimisissa ja pienten lasten isä? Ei ollut oikein ystävän teko.
Ero vaimostasi varmasti helpottaisi sinun ja vaimon tilannetta mutta entäs ne lapset? Vaimosi tietää kyllä milloin kadut tosissasi, ei siinä mitään ihmetemppuja tarvita. Josku asiat täytyy oppia kantapään kautta. Mutta varo, tämä menee läpi vain kerran.
Oletko koskaan miettinyt mistä se vaimon nalkutus johtuu? Teitte yhdessä suunnitellut lapset ja sitten sinä häivyt pitkiksi ajoiksi työmatkoillesi ja jätät vaimon hoitamaan lapsesi yksin. Oletko ihan varma, että haluat viettää paljon aikaa pois kotoasi kun ainutlaatuiset lapsesi ovat pieniä. Sitä kiintymyssuhdetta et nimittäin koskaan enää rakenna minkä nyt saisit ilmaiseksi olemalla läsnä. Ja läsnä ei tarkoita vain kotona vaan ihan tekemässä niitä asioita yhdessä. Jäisitkö sinä kotiin hoitamaan lapsia jos vaimollasi olisi paljon työmatkoja vai oletatko vain, että se on joku naiselle luonnostaan lankeava rooli? Yhä vieläkin nykymaailmassa vaikka hän tekee kodin ulkopuolista työtä niin kuin sinäkin?
Palaa perusasioihin, kadu tosissasi, älä mene siitä missä aita on matalin. Sinulla on paljon menetettävää.
2
on petetty ja minä annoin anteeksi ja pysyimme yhdessä ja nyt alkaa olla luottamuskin palautunut ja asiat ennallaan (aikaa mennyt n. 3 vuotta).
Asiaan vaikutti se, että mies selvästi oli jutusta pahoillaan ja pyysi anteeksi ja lupasi ettei enää ikinä tee mitään sellaista toiste. - Ilman tätä ei olisi edes pientä mahdollisuutta jatkaa, vaikka tässä ollaan vielä aika heikoilla jäillä. Lupaukset kun on niin helppo rikkoa.
Sen jälkeen merkitystä oli eniten sillä, että mies teki elämästään täysin läpinäkyvää PITKÄKSI aikaa: sposti, mese, facebook oli kaikki niin, että pääsin milloin vaan tarkistamaan ne. Samoin jätti puhelimensa minulle selattavaksi aina välillä. Vastasi aina kun soitin tai soitti heti takaisin. Katkaisi kaikki yhteydet siihen toiseen jne. Kuullostaa pikkumaiselta, mutta oli tarpeen, sillä vasta kun omin silmin näin ettei ollut mitään peiteltävää aloin luottaa mieheen uudestaan. Nyt pidetään taas salasanat jne ominamme. Eli pikkujoulutapauksessa voisi olla hyvä luopua pikkujouluista tms virkistysreissuista kunnes vaimo ne oikeasti uudestaan hyväksyy.
Tärkeää oli myös, ettei mies hoputtanut tai painostanut tai vaatinut luottamuksen palauttamista, vaan jaksoi oikeasti odottaa, että minä selvitän asian itseni kanssa.
Tärkeintä oli kuitenkin se, että halusin jatkaa mieheni kanssa. Jos minulla olisi ollut yksikin muu syy, miksi olisin tahtonut suhteesta ulos, olisin voinut käyttää uskottomuutta syynä lopettaa suhde. Mutta koska halusin antaa anteeksi, annoin.
Koskaan se ei unohdu kuitenkaan ja edelleen huonona hetkenä juttu saattaa pulpahtaa mieleen. Myös mies tietää, että saatan reagoida aika herkästi luottamusasioihin, mutta tuntuu ymmärtävän sen, vaikka ei aina osaa ihan ennakoidakaan, että miten herkkä paikka juttu edelleen tavallaan on.
En voi kuin ihmetellä tätä naisten solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Jotain aivan luokatonta. Vieläpä asunnolleen vei.
ole olemassa mitään naisten keskinäistä solidaarisuutta tai yleistä velvollisuudentuntoa muita naisia kohtaan.
omasta virheestäni, mutta tuo kolleganainen on kuulemma ollut (nyt jälkikäteen kuulin) jo kauemminkin ihastunut minuun, enkä ole asiaa huomannut, olen pitänyt hyvänä kaverina, luullut jopa lesboksi (?!). Hänellä kun ei ole miestä eikä koskaan puhu kenestäkään ja jaksaa jutella tuntikausia vaikkapa kanssani jääkiekosta...
En tiedä olisiko tuo kolleganainen voinut kertoa itse vaimolleni? Ei ollut tullut mieleenkään ennen kuin joku täällä parjasi tuota naista.
Olen harkinnut työstäni irtisanoutumista ja jäämistä hetkeksi koti-isäksi. Ymmärsin ainakin sen, että jos minulla ei ole perhettäni, ei minulla ole mitään. Voi olla että vaimo ottaa kuitenkin eron, koska tiedän vaimoni olleen onneton jo kauan ja nyt ehkä saa sen nk. syyn erolleen...
Tässä vaan masentuu entistä enemmän!!
- aloittaja
Olitko kännissä? Jäikö yhteen kertaan? Pysähdyitkö missään kohtaa miettimään mitä pettäminen liitollesi tekee? Onko teillä lapsia? Rakastatko vaimoasi vielä? Koetko menettäväsi jotain jos nyt lähdet?
Vastaapa noihin niin pohditaan yhdessä.