Voisiko joku piristää mua vähän....on niin surkea olo nyt :(

Mäkin tahkosin omaani neljä vuotta eikä se edistynyt ja sitten se lopulta oli vaan pakko tehdä. Saatko ohjausta sen tekemiseen?

paitsi etten ole äiti. Vois vaikka kuolla mutta kun ei jaksa.

ohjausta joo. En tiedä mikä siinä on, varmaan joku psykologinen jumi. Kun ei kiinnosta ja tuntuu turhalta. En saa tuolla tutkinnolla töitä. En saa muutenkaan. Tunnen itseni tyhmäksi. V*tuttaa koko ala, miksi en mennyt kauppikseen tai TKK:lle??

Mieti mukä on tällä hetkellä se suurin murheen aihe ja pureudu ongelmiin vain yksi kerrallaan, älä kaikkea yritä ratkaista kerralla. Auttaa aina mulla jos asiat kasaantuu ja mättää! ;)

Tsemppiä, älä lannistu!

työn vaan pois, ja sit annat itsellesi luvan tehdä sitä mikä tuottaa sulle suurinta iloa? Siis niinkuin palkkioksi. Oli se sitten vaikka vuosi jonkun ihan täysin muun alan töissä, neulominen, liikunta, uuden alan opiskelu jne?

luette vaan kirjaa, leivotte tms. Tee lopputyö valmiiksi, väkisin. Se valmistuu, kun on pakko. Mieti, mitä haluaisit tehdä ja ala tehdä sitä, vaikka ilmaiseksi. Pääasia, että suunta on oikea:-) Mieti, missä olet onnistunut ja miltä se onnistuminen on tuntunut. Palauta tilanne mieleesi, vahvista tunnetta ja oikein ryve siinä! Tsemppiä!

V*tuttaa koko ala, miksi en mennyt kauppikseen tai TKK:lle??

että mulla oli tismalleen samat fiilikset TKK-tutkinnon kanssa. Tein sitten lapset ja nyt opiskelen oikeustiedettä. En ole päivääkään katunut alanvaihtoa. Väärä ala itselle saa koko tutkinnon tuntumaan p:ltä, vaikkei se sitä välttämättä olekaan. Ja epävarmuus näkyy työnhaussakin.

Ja tänä päivänä työnhaku on vaikeaa ihan melkein jokaiselle korkeakoulutetulle. Oikiksessa muuten on monia tutkiintonsa tyytymättöminä KTM:akin.

että nyt on hankala jakso, mutta asiat muuttuvat. Et varmasti ole tyhmä etkä huono äiti. Ihmissuhdeongelmat on harvoin pelkkää omaa syytä, ja yleensä selvitettävissä.

Lopputyön saat varmasti tehtyä, tuollaiset jumit ovat ihan normaaleja. Ja vaikka koet nyt alan vääräksi niin tutkinto on kuitenkin hieno saavutus ja eiköhän siitä ole hyötyä sinulle.

Yritä tosiaan tehdä jotain konkreettista, vaikka väkisin (esim. tarkista lopputyön lähteitä, vie lapsi ulos), se auttaa myös. Tai jos et jaksa niin ei se mitään. Anna itsellesi vaikka 1 päivä, jona et vaadi itseltäsi mitään :)

ohjausta joo. En tiedä mikä siinä on, varmaan joku psykologinen jumi. Kun ei kiinnosta ja tuntuu turhalta. En saa tuolla tutkinnolla töitä. En saa muutenkaan. Tunnen itseni tyhmäksi. V*tuttaa koko ala, miksi en mennyt kauppikseen tai TKK:lle??

ohjausta joo. En tiedä mikä siinä on, varmaan joku psykologinen jumi. Kun ei kiinnosta ja tuntuu turhalta. En saa tuolla tutkinnolla töitä. En saa muutenkaan. Tunnen itseni tyhmäksi. V*tuttaa koko ala, miksi en mennyt kauppikseen tai TKK:lle??

Ajattele niin että kun haet töitä ja olet valmistunut niin se on suuri plussa verrattuna keskenjääneeseen tutkintoon. Vaikka hakisit toiselle alallekkin töihin. Se että väännät tutkinnon väkisin valmiiksi kertoo että saat hoidettua asiat loppuun asti.

Ja palkitse itsesi jollakin tavalla siitä että saat tuon lopputyön tethyä. Jaa se vaikka osiin ja päätä että aina kun olet tehnyt yhden osan valmiiksi saat pitää yhden lomapäivän tai mikä sinulle nyt sitten onkin sopiva palkinto. Kun tavoite on pienempinä palasina niin se on helpompi saavuttaa.

Sitäpaitsi et ole tyhmä etkä ruma. Koeta kääntää ajatteluasi positiivisemmaksi. Olet persoonallinen ja kiva tyyppi ja valmistut kohta. Ehkä et kosaan tee alan töitä mutta teet sitten jotain muuta. Ja harva meistä on elämässään edennyt niin että suunnittelee kaiken fiksusti ja toteuttaa sitten sen ja on tyytyväinen. Eiköhän meistä suurin osa lopulta "ajaudu sattumien summana" tavalla tai toisella omiin hommiinsa lopulta.

Tsemppiä.

Tein suppeaa opettaja-graduani yli vuoden, vaikka mulla ei ollut lapsia, työtä eikä kursseja menossa. Se alkoi valmistua, kun otin "paskasuodattimen" pois päältä, eli annoin vaan mennä. Sanoin itselleni, että ei sitä kukaan koskaan kuitenkaan lue, paitsi kaksi proffaa. Sen jälkeen se saa hautautua pölyyn, eikä sitä työnhaussakaan kysytä.



Väännä se nyt vaan nopeasti loppuun, tuli sitten arvosaksi vaikka kuinka huono. Sitten voit miettiä työnhakua tai uutta uraa. Yksi asia kerrallaan.



Kun saat sen pois mielestä vaivaamasta, alkaa varmaan muutkin asiat helpottamaan.