Lue keskustelun säännöt.
Uskomatonta miten toi 2,5-vuotias tekee 20 palan palapelejä!
09.01.2011 |
Joko se on tosinero tai sitten muut lapset ovat tässä asiassa aika huonoja. Ja tosiaan tekee sellaisia pelejä jossa ei ole mitään helpotusta, esim pohjaa tai mitään mistä katsoa mallia. 4-vuotiaalla isosiskollakin oli vielä hetki sitten vaikeuksia samassa palapelissä. Mistäköhän lahjakkuus tässä kertoo?
Isoimmmalla meillä on hyvä pallosilmä, keskimmäisellä kielellinen puoli vahva, mutta tää on kyllä kuopuksen oma juttu!
Kommentit (45)
ei tällä peruseella voi ihan päätellä, että avaruusfyysikko tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo ilmeisesti taas suutarin lapsella kenkiä, kun mulla ei ole kyllä mitään hajua siitä minkä ikäisenä lapseni on minkäkin kokoisia palapelejä tehnyt. Saati että tietäisin vielä kauan niiden tekemiseen menee! En ole laskenut. Ei ol tullut mieleenkään että näin kuuluisi tehdä.
Pelitkin olen ostanut kuvien enkä palamäärän mukaan. Melekosta. Taidan olla vähän epäkelpo mutsi tai jotain :D
t. Kasvatustieteen maisteri
onhan toi näppärää :) mutta luulen, että toisia vaan kiehtoo ja kiinnostaa toiset tekemiset kuin toisia. Meillä juuri 3v täyttänyt oppi aika myöhään simppelitkin palapelit. vasta nyt on innostunut palapeleistä enemmän ja eilen kokosi 24 palaisen ja oli kovin polleaa poikaa sen jälkeen. Kun taas viikko sitten 2v täyttänyt pikkuveljensä kokoaa innolla samankokoisia palapelejä jo nyt. Vanhempi on muutenkin luonteeltaa vähän perfektionisti..ei viitsi tehdä jotain ennen kuin tietää osaavansa ja turhautuu heti, jos ei osaa. Palikkalaatikkollakaan ei suostunut leikkimään ollenkaan ennen kuin neuvolan tädille näytti jossain neuvolassa miten homma toimii. Kylläpäs yllätyin. Pienempi taas jaksaa käännellä ja sovitella paloja ja joskus vähän runnoakin, että saisi valmista.
meillä 1 vuotias tekee 2000 palan palapelejä, että revippä siitä
aina naurattaa nämä ketjut, kun äiti on ylpeä lapsensa jostain taidosta (mikä oikein onkin), niin heti on kaikki mammat ulvomassa, että "ei TUO nyt mitään, kuulehan mitä minun Uolevini osasi tuossa iässä...".
Olen muuten ihan vain omien lasteni nojalla eri mieltä tuosta harjoittelun tärkeydestä. Esikoispoikani oli haka tekemään palapelejä, siis 1-vuotiaana uppoutui niihin täysillä, kun taas kuopuspoika ei tahtonut kiinnostua niistä lainkaan. Oli selvästi vanhempi, kun alkoi palapelejä tehdä, ja sitten hän osasikin ihan kylmiltään tehdä ikäisekseen tosi vaikeita palapelejä. Eli jotenkin se taito kehittyi ilmeisesti ihan muita asioita tehdessä (muotojen tunnistamista yms.). Ja kummallakin on ollut sama juttu piirtämisen kanssa. Eivät ole juuri piirrelleet, mutta jostain syystä se vain sujuu ihan hyvin, kun tarvii.