Vauva-lehden juttu köyhästä ja rikkaasta perheestä

Joten mulle on kenenkään turha tulla selittämään että töitä ei löydy, niitä löytyy mutta kaikki ei niitä vaan viitsi ottaa vastaan. Hirveet vaatimukset ihmisillä siitä mitä suostuvat tekemään ja mitä ei. Mielummin osa menee sossuluukulle kun vaikka käy sillointällöin tekemässä jotain hanttihommaa.

että monille ei ole tarjottu ainoatakaan työpaikkaa kovasta hakemisesta huolimatta? Kaikki mahdollinen on haettu maan ja taivaan väliltä, niistä siivouspätkistä lähtien, mutta yhtäkään paikkaa ei ole saatu.

Todennäköisesti vetoat johonkin asenteeseen, mutta ota huomioon, ettei geneerisistä nettilomakkeista (joilla noita siivoustöitä yms. yleensä pitää hakea) oikein välity minkäänlainen asenne tai motivaatio.

Minä olen köyhä. Meidän nelihenkisessä perheessä on molemmat vanhemmat vakavasti sairaita ja eläkkeellä. Olemme nelikymppisiä, jo nuorena siis sairastuneita. On parantumatonta syöpää ja muuta vakavaa. Itse emme ole tilannetta valinneet.



Lapset ovat teini-iässä ja käyvät koulua. Lapsilisää ei tule enää kummastakaan.



Vuokra on yli 1150 euroa ja tulot asumistuki ja lasten pienet lukiolaisen opintotuet mukaanluettuna noin 2000€ yhteensä kuussa. Toimeentulotukea emme saa ollenkaan. Vuokran lisäksi on maksettava sähkölasku, lääkkeet, lääkäri- ja hoitokäynnit, bussiliput, puhelimet ja netti (tiedän kyllä, että useimpien mielestä köyhällä ei saa olla nettiä).



Asunnon vaihto halvempaan ei ole onnistunut, koska meillä on katto pään päällä eikä asunnontarvettamme pidetä kiireellisenä. Olemme siis aina jonon hännillä.



Tuloista jää siis edellä kuvaamieni menojen jälkeen käteen kuussa noin 500€. Sillä ostetaan ruoka, pesuaineet, kodinkoneet, lasten lukiokirjat (käytettynä se mikä saadaan), laskimet ja muut koulunkäyntiin liittyvät kulut, vaatteet jne. Ei se paljon ole. Kyllä saa aika tarkka olla, että rahat riittää. Nuoret miehet myös syövät paljon. Porkkanapussilla ei pitkälle pötkitä.



Alkoholia ja tupakkaa ei käytä meistä kukaan, valmisruokia ei osteta eikä olla uusavuttomia keittiössä tai muaallakaan. Autoa ei ole eikä marjametsiä lähellä. Julkisilla jos lähtisin marjametsää etsimään, voisi tulla aika kalliiksi ne marjat.



Minä olen lievästi ylipainoinen, mutta se johtuu sairaudestani. Muu perhe on melkolailla normaalipainoista.



Lapset ovat hakeneet kesätöitä todella ahkerasti, mutta tänä kesänä ei onnistanut. Ei meillä ole suhteita mihinkään. Edes siivoamaan tai Heselle eivät päässeet edes haastatteluun.



Aika ikävää, jos monien mielestä minun lasteni pitäisi elää pelkällä puurolla sen takia, että olen vakavasti sairas. Ikäviä ovat myös nuo marjanpoiminta kehoitukset, kun todellakaan täällä ei marjan marjaa kasva. Olen yrittänyt kysellä mahdollisia mustikkapaikkoja, mutta kun ei ole sitä autoa tai kesämökkiä tai mummoa maalla.

En minä tilannettamme valita. Haluan vain että ihmiset ajattelevat vähän pidemmälle ennenkuin yleistävät.



Kirpputorit ova täälläkin käytössä, samoin soijarouheet, juurekset ja parvekeviljelmät.



Tilanne helpottaa kun lapset muutaman vuoden kuluttua ovat molemmat valmiita muuttamaan pois kotoa. Kahdestaan miehen kanssa pärjäämme hyvin näillä tuloilla. Nuorten miesten ruokkiminen, kouluttaminen ja vaatettaminen on kallista.



En siis valita osaani ja olen jopa ylpeä selviytymisestämme. Lapsetkin osaavat katsoa tarkkaan, mihin rahansa käyttävät.

En vain halua, että yleistetään ja tehdään johtopäätöksiä esim. ihmisen painon tai ulkonäön mukaan. Erityisen loukkaavaa on viitata köyhien alhaiseen älykkyyteen.



Eteenpäin mennään jos vain hengissä pysytään.

Jotkut ihmiset vaan on sellaisia et kun rahaa tulee, niin heti alkaa helvetillinen kulutusjuhla! Ostetaan ja ostetaan kaikenlaista ja sit itketään kun rahat on loppu!

Olen itse lähtöisin "noista piireistä" ja tuollaistahan se on; valitetaan kaikesta, kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja kun jotain saadaan, se meni jo! Yksikin "mullla nyt ei oo koskaan varaa mihinkään, kituutan vaan..."-valittaja sai pienen perinnön ja hitsi kun oli kaikki ostos-tv:n härvelit nurkissa. Ja sitten taas valittamaan... AAARRRGGH!!

Uskokaa tai älkää, noita lokkeja on. Itse olen elänyt tämän yhteiskunnan pienimmillä tuilla (ei soskun) aikani ja hyvin pärjännyt. Enkä lihonut enkä katkeroitunut. Onneksi tämä on tasa-arvoisten mahdollisuuksien maa ja nyt on omille lapsille tarjota muutakin kuin kaurapuuroa.

Kaupunkilainen jos saa kasvimaapalstan jonotettua niin sillä voi jo jotain säästääkin. Marjoilla ei.

lisäksi pitää ostaa itse kaikki välineet, siemenet, taimet jne. Väittäisin, että rahaa ei säästy ollenkaan, mutta mukavahan kasvimaa on.

Mulla on maapläntti huvin ja harrastuksen vuosi, rahaa siihen saa uppoamaan.

Maksu palstasta on 30e/kausi mutta itse saan tuhlattua sitten siemeniin/taimiin/maanparannukseen monia satoja euroja.

Ja en, en niinkään kasvata hyötytuotteita kuten peruna, sipuli jne niin että niitä riittäisis sitten syksystä seuraavaan kesään.

ei edes yritä etsiä niitä marjoja. Kyse ei varmasti ole siitä että sillä rikastuisi, vaan siitä että niistä vähistäkin marjoista voi tehdä vaikka kiisselin.



Nekin mustikat mitä toreilta ostetaan on mitä ilmeisemmin ulkomaalaisten marjanpoimijoiden keräämiä.



Mä olen tehnyt töitä sen eteen että pärjään. Jo nuorena olin siivoamassa, mansikkamaalla jne. Ja kävin koulut.



Tuttu on ns. köyhä vaikka käy töissä. Olen monesti ollut hänen kanssaa kaupassa ja kyllä meillä on ostoskorien ostokset aikalailla erilaiset. Mä en osta päivittäin jakkimakupaloja, keksejä, sipsejä ja mehukattia. Meille kelpaa myös jauheliharuoka ja keitot. Kaverin perheessä ei keittoja syödä, jauheliha on yöks ja pihvienkin pitää olla sisäfilettä aina. Myöskin olutta lipitellään tolkuttomasti. Joo on se mäyräkoira halpa, mutta kuns en ostaan pari kertaa viikossa niin voi jo laskea mitä se tekee kuukaudessa ja mitä säästäis jos jättis vähän vähemmälle.

En yhtään ihmettele että loppukuusta on tämä perhe aina rahaa lainailemassa ja elävät velkakierteessä.

Entä jos köyhä tekee työn ohessa väitöskirjaa ja hoitaa yksinhuoltajana lapsikatrasta? Ja on ties monennenko polven kaupunkilainen, ei erähenkinen.

Miksi aina köyhän moraalia vahditaan, rikkaan ei tarvitse hiihtää ja syödä pelkkää puuroa ja porkkanoita jos ei halua?

Vuokrakerrostalossa asuvana olen nähnyt läheltä muidenkin köyhien elämää. Usein lähtökohdat elämään eivät ole helpot. Vaikeat kokemukset elämässä kuluttavat voimavaroja ja vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Suklaa lohduttaa myös köyhää ja surullista ihmistä.

Miksi asenteet ovat nykyisin niin kovat kaikkia erilaisia ihmisiä kohtaan?

varmaan tajuaa, että tilanteensa tulee todennäköisesti muuttumaan?

Ja toisaalta, enpä ole koskaan vielä kohdannut väitöskirjaa tekevää monen lapsen yksinhuoltajaa...

Sinä tuskin ainakaan olet sellainen, muuten tajuaisit akateemisella päättelykyvylläsi, että jos täällä nillittää ja pillittää sitä, että ei ole rahaa, ei ole varaa syödä terveellisesti, niin silloin siihen annetaan ohjeita, miten sen voi tehdä ilmaiseksi.

Se vaan ei millllllläääääääään sovi köyhälle, sossun se pitäisi ne marjat ovelle kantaa, mielellään jo valmiiksi mehustettuna.

Kas kummaa kun ihan tällainen tavistuloinen taipuu sinne marjametsään ihan ilman sen kummempaa "erähenkisyyttä", mutta köyhälle kaiken pitäisi aina olla niin perkeleen kivaa, ennen kuin voi edes harkita. Ja mielellään jonkun kaivaa esiin kaikki mahdolliset faktat, että mistä niitä marjoja löytyy, millä sinne metsään pääsee jne. Itse ei pysty kuin av:lla valittamaan.

PS. itsekin olen köyhästä perheestä, mutta äiti ei onneksi ihan tuollainen luuseri ollut kuin tämän palstan " minä en leivo, tulee sotkua, minä en marjasta, en tykkää"-mammat, vaan just äidin takia saimme terveellistä ruokaa.

Kuntien ylläpitämät hiihto- ja lenkkeilyreitit on kaikille maksuttomia. Ei siihen liikkumiseen välttämättä tarvita mitään jäsenyyttä kallille fitnesklubille!

Se on se kun on tottunut iltansa viettämää sohvalla, ei niitä liikkumaan saa vaikka yrittäisi. Ne on ne köyhöt jotka sinne klubeille haikailee, se on hyvä tekosyy olla liikkumatta kun se muka maksaa! Ei ole varaa harrastaa!

nimenomaan harrastettiin tänkaltaista liikuntaa, hiihtämistä, luistelua yms. paljon enemmän silloin kun oli tiukkaa taloudellisesti. Nyt kun on hyvä tulotaso, tuntuu olevan ne huvitukset ja liikuntamuodotkin sitten niitä maksullisia jne...

Mihin ihmeeseen perustuu se, että köyhät makaa vaan sohvalla, eikä liiku?! Vai Porvoossako näin toimitaan :)

Tuloeroilla ja köyhillä tehdään paljon politiikkaa.



Erilaiset verojen korotukset yms. on helpompaa perustella ihmisille, kun vedotaan siihen, että veroilla kerätyt rahat menee pienituloisille.



Se, että meneekö verottajan repimät rahat oikeasti pienituloisille, vai keskusta puolueen siltarumpu politikointiin, kreikkalaisten auttamiseen jne. se on sitten asia erikseen.



Mutta yhä useampi joutuu tekemään kovemmin töitä, ettei itse putoa köyhien joukkoon johtuen verottajan kiristyvästä otteesta.



Myöskin on liikaa köyhiä, jotka eivät yritä tarpeeksi, valittavat vain äänekkäästi. Moni nykyinen keskituloinen on joskus nuorempana valittamisen sijasta valinnut ns. "pa*ka duunin" ja tästä aloittanut nousunsa köyhyyden suosta.



Moni köyhä ei ole tähän valmis, pitkäjänteisyys puuttuu.

ajatukseni oli että köyhät ihmiset ovat kaikki ihan omanlaisiaan, samoin kuin varakkaammatkin. Lähtökohdatkin meillä kaikilla saattavat olla kovin erilaiset. Marjastus voi olla mukava harrastus mutta ei se talousongelmia ratkaise.



En saa tällä hetkellä toimeentulotukea, mutta sellainsenkin vaiheen olen opiskeluaikana läpikäynyt. Oma kokemukseni on, että mitään pakastimia ym. "ylimääräisiä" ei tosiaan makseta. rahasummat, joita sieltä saa ovat niin pieniä, että niillä ei tahdo voida elää ns normaalia elämää. Ei voi pitää autoa, ei tilata sanomalehteä jne. Joten jos ihminen tyytyy elämään näin, ei siinä ole mitään kadehtimista. Taustalla on usein mielenterveyden ongelmia.



Oma kokemukseni on myös että tosiaan varakkaiden perheiden lapset ovat näitä joille kaikki tulee valmiina nenän alle, on aina tullut ja siihen on totuttu.



t se väikkäriä väsäävä yksinhuoltajaäiti

on hyvin surullista luettavaa :(



Itse olen köyhän perheen lapsi, joka pääsi köyhyydestä eroon vasta pitkien opintojen ja ammattiin valmistumisen myötä.



Varsinkin opiskeluaika oli hurjan köyhää, ja sosiaalitoimiston ja kelan kanssa piti taistella ihan tosissaan että saisi lakisääteiset tukensa. Asenne oli silloin se, että köyhä ei saisi opiskella. Heti olisin saanut paremmat tuet vähemmällä taistelulla jos olisin keskeyttänyt opintoni. En tiedä miten tukisysteemit nykyisin toimivat, mutta en ollenkaan ihmettele jos osa luovuttaa eikä jaksa enää edes yrittää.



En jaksa käsittää mistä nämä kylmät asenteet kumpuavat.

on hyvin surullista luettavaa :(

Itse olen köyhän perheen lapsi, joka pääsi köyhyydestä eroon vasta pitkien opintojen ja ammattiin valmistumisen myötä.

Varsinkin opiskeluaika oli hurjan köyhää, ja sosiaalitoimiston ja kelan kanssa piti taistella ihan tosissaan että saisi lakisääteiset tukensa. Asenne oli silloin se, että köyhä ei saisi opiskella. Heti olisin saanut paremmat tuet vähemmällä taistelulla jos olisin keskeyttänyt opintoni. En tiedä miten tukisysteemit nykyisin toimivat, mutta en ollenkaan ihmettele jos osa luovuttaa eikä jaksa enää edes yrittää.

En jaksa käsittää mistä nämä kylmät asenteet kumpuavat.

Mä olen myös ollut köyhä opiskelija. Ei mun tarttenut tapella että saan opintotukea, sehän on yks kelapaperi vaan.

Lainaa en halunnut ja sossuun en halunnut, mä menin töihin.

Ei se mitään herkkua aina ollut ja tosissaan oli rahat tiukilla, mutta kyllä sitä pärjää jos haluaa pärjätä.

Mä en ikinä kokenut sitä että joku olisi halunnut mun lopettavan opiskelut.

on hyvin surullista luettavaa :( Itse olen köyhän perheen lapsi, joka pääsi köyhyydestä eroon vasta pitkien opintojen ja ammattiin valmistumisen myötä. Varsinkin opiskeluaika oli hurjan köyhää, ja sosiaalitoimiston ja kelan kanssa piti taistella ihan tosissaan että saisi lakisääteiset tukensa. Asenne oli silloin se, että köyhä ei saisi opiskella. Heti olisin saanut paremmat tuet vähemmällä taistelulla jos olisin keskeyttänyt opintoni. En tiedä miten tukisysteemit nykyisin toimivat, mutta en ollenkaan ihmettele jos osa luovuttaa eikä jaksa enää edes yrittää. En jaksa käsittää mistä nämä kylmät asenteet kumpuavat.

Mä olen myös ollut köyhä opiskelija. Ei mun tarttenut tapella että saan opintotukea, sehän on yks kelapaperi vaan. Lainaa en halunnut ja sossuun en halunnut, mä menin töihin. Ei se mitään herkkua aina ollut ja tosissaan oli rahat tiukilla, mutta kyllä sitä pärjää jos haluaa pärjätä. Mä en ikinä kokenut sitä että joku olisi halunnut mun lopettavan opiskelut.

kelan kanssa lähtivät opintoihini kuuluvasta työharjoittelusta. Kelan viisas virkailija päätti, että minä en tarvitse asumistukea, sillä jossain vaiheessa opintoja minulla on työharjoittelu, josta ehkä voidaan maksaa palkaa. Tästä syystä en saanut asumistukea koko opiskeluaikana. Päätöksestä ei voinut valittaa.

Pelkkä opintotuki riitti hieman heikosti asumiskuluihin vaikka opiskelija-asunnossa asuinkin.

Lääkekuluja ja silmälaseja varten jouduin joskus hakemaan rahaa sossun luukulta. Joskus maksoivat, joskus eivät.

Iltatyöt olisivat tietysti rahatilannetta piristäneet. 90-luvun laman aikana opiskelijoille ei kuitenkaan löytynyt semmoistä työtä josta olisi palkkaa maksettu.

Kiva, että sinulla kuitenkin meni asiat suunnilmien mukaan.

Mä ole itse opiskellut lama-aikana. Mulle kelpas siivoamistyöt. Siivosin rappuja, mitä mä inhosin yli kaiken, siivosin toimistoja. Siivoustöitä löytyi aina, mä en ollut ainoa opiskelija joka kävi siivoamassa.

Toki oli niitä joille se homma ei kelvannut.

tai se ettei ole muka varaa ruokaan, on melkeinpä aina oma valinta. Jätetään laskuista pois yllättäen sairastuneet jne.



Sosiaaliturva on sillä tasolla, että yksin elävälle pitää jäädä kulujen jälkeen melkein 400 eur/kk. Eikä se raha meinaa riittää ruokaan? Tuntuu, että silloin pitää vähän priorisoida menoja. Eikä tarvii edes käydä keräämässä marjoja tai hiihtämässä.



Kun mietin omaa sukulais-/tuttavapiiriä. Ihmiset, jotka valittavat aina ettei ole rahaa, käyvät tilipäivänä ulkona syömässä (ei pikaruokaa), dokaamassa ja taksilla kotiin. Kallista? Todellakin! Toiset saattavat narista rahapulaansa, mutta seuraavana päivänä on käyty kasvohoidossa. Toiset ostaa alennusmyynneistä turhaa tavaraa kun "halvalla sai". Näitä esimerkkejä on pilvin pimein. Ja puhun nyt työssäkäyvistä, mutta pienituloisista ihmisistä.



Elämänlaatu on pitkälti omista valinnoista kiinni.

Mä ole itse opiskellut lama-aikana. Mulle kelpas siivoamistyöt. Siivosin rappuja, mitä mä inhosin yli kaiken, siivosin toimistoja. Siivoustöitä löytyi aina, mä en ollut ainoa opiskelija joka kävi siivoamassa. Toki oli niitä joille se homma ei kelvannut.

Minäkin vielä lukiolaisena sain siivoustöitä. Myöhemmin opiskelijana en enää saanutkaan, laman syventyessä ei enää ollut sitäkään hommaa autottomalle tarjolla.

Välillä voi olla vaikeeta vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Onneksi olen siitä suosta päässyt aikoja sitten pois :)

"Myöskin on liikaa köyhiä, jotka eivät yritä tarpeeksi, valittavat vain äänekkäästi. Moni nykyinen keskituloinen on joskus nuorempana valittamisen sijasta valinnut ns. "pa*ka duunin" ja tästä aloittanut nousunsa köyhyyden suosta.



Moni köyhä ei ole tähän valmis, pitkäjänteisyys puuttuu."



Tekosyitä on helppo keksiä. Ja kuten joku toinen yllä kirjoitti, kummasti siellä marjametsässä käyvät työssäkäyvät pieni- ja keski- ja suurituloisetkin, ei se ole mikään "köyhien juttu".



Kyse on nk. asennevammasta: köyhä itkee (HUOM: eivät tietenkään _kaikki_ mutta (äänekkäin?)osa)kun ei ole rahaa ja jos joku ehdottaa jotain (vaikka tuota marjojen poimimista, tai opiskelua tai töihin menemistä) niin alkaa tekosyiden luettelointi: marjaan ei voi mennä kun ei ole bussipysäkkiä "marjametsä" ja bussikin maksaa. Ja opiskella ei voi kun sitten ei saa työkkäriä vaan opintotukea joka vähemmän, ja töihin ei voi mennä, kun ei se "kannata" kun tuet tippuu.

=juurikin se PITKÄJÄNTEISYYS puuttuu!



Jossain vaiheessa on luultavasti pakko alkaa karsia turhia sosiaalimenoja, ja koska (luojan kiitos) suurin osa suomalaisista on työssäkäyviä, niin työkykyiset tukien varassa elävät lienevät niitä joilta ensin karsitaan. Miksi joku joka elää tukien varassa vääntää esim. lapsia useamman? Kuka tuon (yleensä oikeasti tai muka yh-perheen) perheen elättää? yhteiskunta, ja maksaa esim. asumistukea joka kuukausi monta sataa +lapsilisät +mahdolliset yh-korotukset +mahdolliset elatusmaksut. Minusta katto pään päällä ja ruokaa pitää jokaisella olla, mutta on väärä tie että mitä enemmän lapsia tekee sitä parempaa asumistukea saa. Tuen pitäisi olla perhekohtainen, eli saa max 350€/kk asumistukea, ja itse voi sitten miettiä tekeekö lisää lapsia (riittävätkö rahat/asunnon koko jne.) vai meneekö ehkä töihin ja mahdollisesti säästää jotta varaa toiseen ja kolmanteen lapseen. Eli vaadin tukien varassa eläville samaa mitä ihan jokainen normaali työssäkäyvä perhe joutuu tekemään: suunnittelemaan mihin on varaa ja mihin ei! Normaali työssäkäyvä perhe=uusi lapsi tulot tippuvat, tukiperhe =uusi lapsi ja tulot nousevat.

Joten mulle on kenenkään turha tulla selittämään että töitä ei löydy, niitä löytyy mutta kaikki ei niitä vaan viitsi ottaa vastaan. Hirveet vaatimukset ihmisillä siitä mitä suostuvat tekemään ja mitä ei. Mielummin osa menee sossuluukulle kun vaikka käy sillointällöin tekemässä jotain hanttihommaa.

Ja estää laihtumasta. Meillä syödään ihan normaalia ruokaa eli EI makkaroita, ranskalaisia, eineksiä, sipsejä ja jne. Peruna syödään keitettynä.

Silti olen selvästi ylipainoinen. Liikunkin varmaan enemmän kuin keskiverto ihminen.

Syytän stressiä ja sitä, että nukun liian vähän.



Perheeseemme kuuluu 2 aikuista ja 2 lasta ja koira ja ruoka kulumme on n. 200-300e kuussa ja aina on vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja eli hyvin monipuolisesti kaikkea, eikä ruokaostoksissa pihtailla. Ostamme kotimaista ja luomuakin. 2 kouluikäistä poikaa ja mies, jotka on ovat tosi laihoja syövät paljon enemmän kuin minä ja he syövät myös herkkuja, kuten makupaloja ja maustettua jogurttia.