Vauva-lehden juttu köyhästä ja rikkaasta perheestä

koska eivät osaa käyttää vähiä rahojaan fiksusti. Tuhlaavat miten sattuu jne. Toisaalta lahjakkuutta ja jaksamista eikä pitkäjänteisyyttä ole, joten ei niistä yleensä ole isopalkkaisiin töihin tai vaativaan koulutukseen.

Kun on totuttu siihen, että sitä rahaa tippuu taivaasta (lue sossuluukusta), niin eipä se kannusta töihin menemiseen. On ihmisiä, jotka tyytyvät siihen eivätkä yritä enempää. On ihmisiä, jotka eivät tyydy -ja valittavat että heille pitäsi sataa enemmän tyhjästä. Ja sitten on niitä, jotka tekevät asialle jotain.



Jos sairautta ja joitakin erikoistapauksia ei lasketa, niin jokaiselle löytyy töitä. Hanttihommista voi poikia jotain parempaa, pienestä ne isoimmat suuryrityksetkin ovat lähteneet.



Ja terveellistä ruokaa voi saada tosi halvalla. Ruuanlaitto vaatii ehkä enemmän viitseliäisyyttä, mitä taas kaikilla ei ole.

Joka vuosi on tuohon hintaan aikuisten ja lasten suksipaketteja myynnissä.

Ei mulla ole varaa ostaa suksi-mono-sauva-settiä (aiempia ei ole). Halvimmat lähtevät 200 eurosta, kirppiksilta, divareista ym. kierrätyskeskuksista on turha edes kuvitella löytävänsä mitään alle 80 eurolla. Luistimet löytyy, koska ne ovat paljon halvemmat hankkia kuin sukset. :-)

Käyn töissä, mulla on pieni palkka (1800e brutto). Mies on työtön. Yksi lapsikin löytyy, enempää ei ollut varaa tehdä. Käydään päivittäin koko perheen voimin lenkillä, se ei maksa mitään.

tuttu oli siivoojana kaupassa, sisäisessä haussa haettiin myyjiä, haki ja pääsi kassalle, ja sen jälkeen muihin tehtäviin myös. Mutta jos olisi nostanut nokan pystyyn: "minähän en siivoa!" niin olisi edelleen työtön.

Joten mulle on kenenkään turha tulla selittämään että töitä ei löydy, niitä löytyy mutta kaikki ei niitä vaan viitsi ottaa vastaan. Hirveet vaatimukset ihmisillä siitä mitä suostuvat tekemään ja mitä ei. Mielummin osa menee sossuluukulle kun vaikka käy sillointällöin tekemässä jotain hanttihommaa.

olisit tehnyt sata vuotta töitä 24/7, niin silti ei kaikki töitä löydä kovasta etsimisestä huolimatta.

ihan alkaa oksettaa tätä lukiessa.



Joillakin on niin kammottavia asenteita kanssaihmisiä kohtaa, että ei voi kun ihmetellä miten tuommoset syntyvät. Siis ne asenteet. Onko näitä koko lapsuus hakattu halolla päähän vai mikä on kun empatia ja myötäelämisen kyky on ihan kadoksissa.

Kyllä kuulkaa se oikea köyhyys on sen verran raskas juttu, että ei siinä paljoo jaksa ponnistella kun mieli on maassa ja elämä lähes pilalla. Siksi moni köyhä pysyykin köyhänä koska ei näe missään valonpilkahdustakaan ja yleinen asennekin on tuollainen.

Suomessa on paremman elämän perässä ponnisteleminen tehty todella vaikeaksi. Esim. verotus. Jos ihminen yrtittää olla ahkera ja käydä töissä niin siitä kyllä rangaistaan. Ei kannata ottaa lisäksi toista työpaikkaa jos ei yhden palkalla pärjää, sillä verotus on siksi kova. Kokeiltu on.

Ja muitakin esimerkkejä on vaikka kuinka.

Ja köyhyysrajalla mennään, oli sitten apurahakausi tai tutkijanpaikka. Apuraha on 1300 e/kk, netto, silloin päivähoitomaksut menevät nollaan ja asumistukea saan kolmisensataa. Palkka on 1600e/kk, netto, ja asumistuki laskee ja päivähoitomaksut nousevat. Jos aion joskus väitellä, en ehdi marjastaa.



En siltikään kehtaisi väittää itseäni köyhäksi - lapsilla on hyvät vaatteet, ruuasta ei säästetä, koti on kiva ja joskus harvoin matkustellaankin.

Joka vuosi on tuohon hintaan aikuisten ja lasten suksipaketteja myynnissä.

Ei mulla ole varaa ostaa suksi-mono-sauva-settiä (aiempia ei ole). Halvimmat lähtevät 200 eurosta, kirppiksilta, divareista ym. kierrätyskeskuksista on turha edes kuvitella löytävänsä mitään alle 80 eurolla. Luistimet löytyy, koska ne ovat paljon halvemmat hankkia kuin sukset. :-)

Käyn töissä, mulla on pieni palkka (1800e brutto). Mies on työtön. Yksi lapsikin löytyy, enempää ei ollut varaa tehdä. Käydään päivittäin koko perheen voimin lenkillä, se ei maksa mitään.

ei tosiaan kannata tuhlata vähiä rahoja mihinkään suksiin

"Myöskin on liikaa köyhiä, jotka eivät yritä tarpeeksi, valittavat vain äänekkäästi. Moni nykyinen keskituloinen on joskus nuorempana valittamisen sijasta valinnut ns. "pa*ka duunin" ja tästä aloittanut nousunsa köyhyyden suosta.

Moni köyhä ei ole tähän valmis, pitkäjänteisyys puuttuu."

Tekosyitä on helppo keksiä. Ja kuten joku toinen yllä kirjoitti, kummasti siellä marjametsässä käyvät työssäkäyvät pieni- ja keski- ja suurituloisetkin, ei se ole mikään "köyhien juttu".

Kyse on nk. asennevammasta: köyhä itkee (HUOM: eivät tietenkään _kaikki_ mutta (äänekkäin?)osa)kun ei ole rahaa ja jos joku ehdottaa jotain (vaikka tuota marjojen poimimista, tai opiskelua tai töihin menemistä) niin alkaa tekosyiden luettelointi: marjaan ei voi mennä kun ei ole bussipysäkkiä "marjametsä" ja bussikin maksaa. Ja opiskella ei voi kun sitten ei saa työkkäriä vaan opintotukea joka vähemmän, ja töihin ei voi mennä, kun ei se "kannata" kun tuet tippuu.

=juurikin se PITKÄJÄNTEISYYS puuttuu!

Jossain vaiheessa on luultavasti pakko alkaa karsia turhia sosiaalimenoja, ja koska (luojan kiitos) suurin osa suomalaisista on työssäkäyviä, niin työkykyiset tukien varassa elävät lienevät niitä joilta ensin karsitaan. Miksi joku joka elää tukien varassa vääntää esim. lapsia useamman? Kuka tuon (yleensä oikeasti tai muka yh-perheen) perheen elättää? yhteiskunta, ja maksaa esim. asumistukea joka kuukausi monta sataa +lapsilisät +mahdolliset yh-korotukset +mahdolliset elatusmaksut. Minusta katto pään päällä ja ruokaa pitää jokaisella olla, mutta on väärä tie että mitä enemmän lapsia tekee sitä parempaa asumistukea saa. Tuen pitäisi olla perhekohtainen, eli saa max 350€/kk asumistukea, ja itse voi sitten miettiä tekeekö lisää lapsia (riittävätkö rahat/asunnon koko jne.) vai meneekö ehkä töihin ja mahdollisesti säästää jotta varaa toiseen ja kolmanteen lapseen. Eli vaadin tukien varassa eläville samaa mitä ihan jokainen normaali työssäkäyvä perhe joutuu tekemään: suunnittelemaan mihin on varaa ja mihin ei! Normaali työssäkäyvä perhe=uusi lapsi tulot tippuvat, tukiperhe =uusi lapsi ja tulot nousevat.

Hei idari, niiden ei-köyhien ei tarvitsekaan laskea puolen euron tarkkuudella, tuleeko niitä marjoja metsästä sen verran, että kannattaa sinne lähteä. Mut eihän tää mee sun kaaliin, köyhällä kun on velvollisuus olla myös tyhmä.

Ja kantsis ottaa selvää miten noi tuet oikeesti menee, ettei tuu ikäviä yllätyksiä sit muutaman vuoden kuluttua täysikäsenä kun vanhemmat heittää sut pihalle. Ai niin, mut ehkä ne säälii kun sulla on toi aivovammakin.

Tässä keskustelussa on ainakin käynyt selväksi, mikä on köyhyyttä pahempi kohtalo.

että tämä asenne ainakin omalla kohdalla kumpuaa siitä, että on mielestäni epäreilua että pienipalkkaiset perheet esim. elävät ahtaammin mitä tukien varassa elävät perheet(oli taannoin juttua lehdissä).

Ja kun omassa lähipiirissä on muka yh joka asuu isossa vuokra-asunnossa ja saa asumis- ja muita tukia n. 1500€/kk niin se risoo. Lisäksi hänellä on se työssäkäyvä mies joka äidillään kirjoilla, eli esim. minä pienestä palkastani maksan noiden pummien elämää! Se on minusta väärin.



Maksan mielelläni veroja koska hyödyn niistä itsekin. Mutta en voi olla miettimättä, että kuinka paljon valuu joka vuosi tukipummien asumistukiin ja muihin. Jos 100 ihmistä jotka muka yh:ta ja nostavat esim. 500€/kk asumistukea, se tekee vuodessa 60´000euroa...! Tuon maksan minä ja muut työssäkäyvät veronmaksajat, ja samaan aikaan terveyskeskuksien jonot kasvavat, mummot makaavat kakkavaipoissa, ja lasten päiväkotiryhmät ovat jättisuuria. Loisista pitää päästä eroon!

jos sairaus estää nykyisessä ammatissa toimimisen niin eikai se asia sillä parane, että on kotona jonkun kuntoutusrahan turvin. Ymmärsin, ettei mies pysty ollenkaan enää tekemään niitä kirvesmiehen tms. hommia.



ja tuö äiti oli lähihoitaja, hakisi vanhuspuolelle töihin niin ei varmasti tarvise työttämänä olla. Lastenhoitajan hommia on vähän ja ne on lyhyitä sijaisuuksia. Kyllä lapsiin ja nuoriin suuntaunut lähihoitaja voi työskennellä myös vanhuspuolella.



Tuo rikas perhe kuulosti minusta aika kylmältä. Perunoita ei viitsitä vauvalle keittää kun se syö niin vähän, saa siis purkkiruokaa. Äiti muuten leipoo, muttei kehtaa vauvalle soseita tehdä. Ei sillä, kyllä meilläkin ollaan purkkiruokaa syöty.



Lisäksi arvot olivat aikalailla työelämässä, toivottiin että lapsikin oppii tekemään kovasti töitä. Äitikin oli lähdössä takaisin töihin kun lapsi on alle 1v.

jos sairaus estää nykyisessä ammatissa toimimisen niin eikai se asia sillä parane, että on kotona jonkun kuntoutusrahan turvin. Ymmärsin, ettei mies pysty ollenkaan enää tekemään niitä kirvesmiehen tms. hommia.

ja tuö äiti oli lähihoitaja, hakisi vanhuspuolelle töihin niin ei varmasti tarvise työttämänä olla. Lastenhoitajan hommia on vähän ja ne on lyhyitä sijaisuuksia. Kyllä lapsiin ja nuoriin suuntaunut lähihoitaja voi työskennellä myös vanhuspuolella.

Tuo rikas perhe kuulosti minusta aika kylmältä. Perunoita ei viitsitä vauvalle keittää kun se syö niin vähän, saa siis purkkiruokaa. Äiti muuten leipoo, muttei kehtaa vauvalle soseita tehdä. Ei sillä, kyllä meilläkin ollaan purkkiruokaa syöty.

Lisäksi arvot olivat aikalailla työelämässä, toivottiin että lapsikin oppii tekemään kovasti töitä. Äitikin oli lähdössä takaisin töihin kun lapsi on alle 1v.

kuoria/keitellä kun purkista saa hyvää ruokaa nopeammin ja helpommin? Vai pitäisikö ruoanlaitto aloittaa sian/kanan teurastamisella, ettei vaan pääse liian helpolla ja vaikuta kylmältä? Ja meillä nuorempi oli 1v2kk kun meni hoitoon ja on kuule erittäin fiksu ja mukava ekaluokkalainen tänä päivänä, ilman minkäänmoisia traumoja. Ihme nillitystä jostain perunoiden kuorimisesta taas täällä...

saa kilon paikkakunnan omaa perunaa.

Niissä kahdessa pilttipurkillisessa on yhteensä varmaan yksi pottu ja loput vettä ja tärkkelystä että sakeuttaa sen vellin.

Jos on oikeasti köyhä niin tuokin säästö olisi järkevä käyttää. Se vauvan pottu kiehuu ihan siinä samalla kuin muunkin perheen potut eli ei tarvitse erikseen pottuja keitellä.

Mutta silti mä en aina laita juustoa tai makkaraa mun leivän päälle. Tänäänkin aamulla vaan vähän levitettä ja kurkkua ja ihan hyvälle maistu. Joten sinänsä mä olen samaa mieltä siitä että, miksi aina pitää olla leivän päällä makkaraa ja juustoa, voi sitä leipää syödä ilman niitäkin.

Joskus ikuisuus sitten (kun olin kakara) muistan nahneeni telkkarissa ohjelman naista "koyhista". Siina perheen aiti valitti, etta ei ole edes "sisafiletta" rahaa syoda. Siis mitah? Se on siis koyhyyden mittari?...

Voin ehka sanoa meita parempi tuloiseksi perheeksi, en rikkaaksi, mutta ei olla koyhiakaan. Ei meilla sisafiletta syoda, hyvin harvoin ostan, ja kun ostan, niin ostaan hyvaa grillia varten, siita tulee parhaat pihvit

Ja tämä ei ole sidottu tuloihin, vaan ihan samalla tavalla kaksi köyhää tai kaksi rikasta voivat toinen elää herroiksi ja toinen kituuttaa, vaikka samat tulot olisi. Joillain on rahan taju kateissa, eli ostetaan esim. halpaa kokista eikä käsitetä että ilmankin voisi olla.

Tai sitten ostetaan kun halvalla saadaan, mutta noita tavaroita/vaatteita ei koskaan käytetä kun ei ne olleetkaan hyviä, vert. ostaa harvoin mutta laadukasta mikä on käytössä ja kestää käyttöä hyvin (ja nyt en tarkoita merkkivaatteita, vaan ostaa esim. talvitakin mikä on lämmin eikä jotain halpaa tarjoustakkia joka oikeasti syystakki)



Samoin moni ajattelee että ostanpas tästä kaupan oman merkin lohkoperunoita kun ovat edullisempia kuin tuo toinen merkki, mutta itse tekemällä säästäisi paljon enemmän.

Moni myös pitää autoa koska ei se bensa niin paljoa maksa näillä kilometreillä, mutta unohtaa vakuutus- ja katsastusmaksut sekä pikku korjaukset tuulilasinpyyhkimien vaihdot ja muut --> vuodessa jo noilla saisi monta bussikorttia.



Ja moni myös vetää talouden liian tiukille, eli on pakko olla tietynlainen asunto ja muuta vastaavaa, vaikka rahaa ei oikeasti olisi. Ja smaoin matkat ja muut, osa matkustaa esim. Espanjaan koko perhe 1000eurolla kahdeksi viikoksi, toinen maksaa kahden aikuisen viikon lomasta saman.

Ei siinä mitään jos on oikeesti hyvä syy miksi joku asia ei käy tai onnistu, mutta tollasen turhat selitykset ja tekosyyt saa mut tuntemaan vaan halveksuntaa.



Oikeesti se ei mua sen enempää haittaa, kun mä lähden tältä sivustolta pois niin unohdan koko jutun. Jos haluavat olla ja opettaa lapsensakin luusereiksi niin siitä vaan!

että tämä asenne ainakin omalla kohdalla kumpuaa siitä, että on mielestäni epäreilua että pienipalkkaiset perheet esim. elävät ahtaammin mitä tukien varassa elävät perheet(oli taannoin juttua lehdissä). Ja kun omassa lähipiirissä on muka yh joka asuu isossa vuokra-asunnossa ja saa asumis- ja muita tukia n. 1500€/kk niin se risoo. Lisäksi hänellä on se työssäkäyvä mies joka äidillään kirjoilla, eli esim. minä pienestä palkastani maksan noiden pummien elämää! Se on minusta väärin. Maksan mielelläni veroja koska hyödyn niistä itsekin. Mutta en voi olla miettimättä, että kuinka paljon valuu joka vuosi tukipummien asumistukiin ja muihin. Jos 100 ihmistä jotka muka yh:ta ja nostavat esim. 500€/kk asumistukea, se tekee vuodessa 60´000euroa...! Tuon maksan minä ja muut työssäkäyvät veronmaksajat, ja samaan aikaan terveyskeskuksien jonot kasvavat, mummot makaavat kakkavaipoissa, ja lasten päiväkotiryhmät ovat jättisuuria. Loisista pitää päästä eroon!

Juuri tämä minuakin risoo! Tukien keinottelu on törkeää, kiva maksella pienipalkkaisena tollaista loisimista. Mullakin yksi tällainen tuttu joka tienaa tuilla enemmän kuin itse saan palkkaa, siis oikeasti pöyristyin kuin kuulin paljonko hän ssaa tukia/kk, itsellä pienempi palkka ja siihen päälle päivähoitomaksut ja työmatkakulut joita hänellä ei ole. Toki oma valintahan on käydä töissä, helpompi ois jättää työt ja pyytää mies muuttamaan "leikisti" muualle :/

Sosiaaliturva on sillä tasolla, että yksin elävälle pitää jäädä kulujen jälkeen melkein 400 eur/kk. Eikä se raha meinaa riittää ruokaan? Tuntuu, että silloin pitää vähän priorisoida menoja. Eikä tarvii edes käydä keräämässä marjoja tai hiihtämässä.

Mutta kun sillä 400 eurolla pitää ostaa muutakin kuin ruokaa. Hygieniatarvikkeet ja vaatteet, ajoittain on ostettava myös kotiin jotain (esim. lakanoita rikkoutuneiden tilalle). Isoja menoja on harvoin, mutta joskus joku kodinkone hajoaa, ja vaikka saisi sen kirppariltakin, niin rahaa siihenkin menee. Eikä nykyaikana voi elää pelkällä ruualla ja vaatteilla. Kaupunkioloissa leimautuu aika äkkiä, jos on huolittelematon (kauhtuneet, risat ja epäsopivat vaatteet), ja toisaalta nykyisin tarvitsee puhelinta. Nämähän eivät yksittäisinä menoina ole kovin suuria, mutta yhdessä ne niistävät siitä 400 eurosta aika paljon.

Itse ostin lapselle talvivaatteiksi kaupan halvimmat. Eivät sinänsä olleet kalliit, mutta kyllä niihin yhteensä vajaa satasen verran taisi kulua (haalari, Kuomat-saappaat, rukkaset ja kypärämyssy). Talvihattu löytyi onneksi kirpparilta, mutta esim. ulkoilupukua en löytänyt oikeaa kokoa. Olen opiskelija ja teen myös hiukan töitä, joten minulla ei ole aikaa kierrellä busseilla ympäri Helsingin kirppareita joka päivä. Muut lapsen vaatteet on kirpparilta tai alennusmyynneistä, siis paidat, housut, jne. Niihin ei paljon menee keskimäärin kuukaudessa, mutta jos kirpparilta ei satu löytymään, niin pakkohan ne silloin on uusina ostaa. Esim. konttausikäiselle oli hyvin vaikea löytää ehjiä housuja.

En siis valita tässä omaa köyhyyttäni, vaan yritän selventää teille, että ihminen tarvitsee paljon kaikkea tarpeellista, muutakin kuin ruokaa. Itse olen ostanut myös hiusväriä ja kosmetiikkaa sekä uudet talvikengät itselleni, mikä tietysti ei ainakaan köyhille sossuasiakkaille teidän puritaanien mielestä kuuluisi (ehkä on eri kriteerit työssäkäyvälle opsikelijalle?). Lisäksi olen ostanut lapselle kirjoja ja leluja, aika paljon käytettynä, mutta myös uutena sellaisia mitä en löytänyt kierrätettynä.

Turhiahan monet näistä ovat pelkän hengissä säilymisen kannalta, mutta silti niihin on oikeus myös toimeentulotukea saavalla tai työttömällä perheellä. Ei ihmisarvoinen elämä tarkoita pelkkää "hengissä säilymistä".

Kaupasta saa juureksi y.m. aika kohtuulliseen hitnaan, ja jos vaan viitsii laittaa niin saa sekä terveellistä, että hyvää. Äitini elää pienellä eläkkeellä, mutta syö todella hyvin ja yleensä luomua tai muuten hyvälaatuista. Kuitenkin hänellä on varaa kaikkeen vähään mitä tarvitsee ja hän matkustaa aurinkolomalle kerran pari vuodessa.