Lue keskustelun säännöt.
Vihaan mieheni lapsia...
09.01.2011 |
Ja tämä on luonnollisesti hirveä ongelma meidän suhteessa. Inhoan niiden juttuja, kovaa ääntä, sotkua, hajua, yksinkertaisesti kaikkea! Ja varsinkin sitä kuinka ne saa huomiota mieheltäni, enkä minä. Tää kuulostaa ihan kamalalta, mutta auttakaa pliis mua että pääsen tämän yli...edes jotenkin...
Kommentit (55)
ero.
Ja kasva aikuiseksi.
Jos et voi elää yksin, niin katsokin että et anna miehelle, jolla on jo lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on taas toisenlainen tilanne.
Otin aikusien vastuuta miehen lapsista. Kuvittelin että olemme perhe, johon kuuluu minun, hänen (viikonloppuisin) ja yhteinen.Opetin lapsille siistit ruokapöytätävat, vaadin niitä. Vaadin muutakin normaalia ikätasoista käytöstä ja käyttäytymistä. Kielsin, rajasin, mutta mielestäni kyllä annoin sitä hyvääkin, ja järjestin kaikenlaista askarrusta, leikkipuistoa ja herukeaa ym...
Ajattelin että olisin yksi tärkeä aikuinen näiden lasten elämässä ja voisin osallistua esim. kun he joskus ovat isoja, teini-iässä ja muuttavat kotoaan omilleen ja saavat lapsia jne..Ei se niin mennytkään.
Jos olisin antanut olla, ja jättänyt aivan kaiken miehen vastuulle, olisi nyt tilanne kenties toinen.
Minulla ei ole minkäänlaisia välejä miehen lapsiin, tai on, erittäin tulehtuneet. Lapset eivät olleet kykeneviä ottamaan vastaan minun komentoja ja kieltoja ym. ohjeistuksia, vaan kokivat minut vain ilkeänä ja kiusaajana, joka haluaa heille hankaluuksia. heidän muistoissaan on aivan upeita vääristymiä, tapahtumat ovat heidän päässään vääntyneet niin että minä olen ollut ilkeä enkä ole antanut jne ym.
heidän mielestään minä olen muutenkin vahvasti esim. miestäni kontrollioiva ja rajaava, en päästä, ei saa jne. isiparka, on ison tossun alla lytistettynä.
Jos olisin antanut olla, enkä puuttunut mihinkään - tuskin meidän välit paremmat olisi, mutta kun ei ne nytkään hyvät ole, kun ns. kasvattajana ja aikuisena yritiin olla.
Meillä ei todellakaan läheisyys tullut sillä, että uskalsin ja otin vastuun. Ei, se vei kauemmaksi. Yhteys ei säilynyt. Sitä ei ole.
Nyt olen ymmärtänyt, että eivät miehen lapset haluneet minua isänsä eikä omaan elämäänsä. Heille paras ratkaisu olisi ollut, että minä olisin haihtunut kokonaan pois, ja he olisivat saaneet isin ihan kokonaan. Ehkä taustala oli se amerikkalaisissa elokuvissakin henkiin elävä toive, että isi ja äiti palaisi yhteen - minä vain olin siinä välissä.
Eivät miehen lapset harmittele sitä, ettei miellä ole välejä tai suhdetta tai yhteyttä tai läheisyyttä. Eivät he sitä ole koskaan halunneetkaan !! Ei se ole heille ollut tärkeä asia. Minulle se oli tärkeää, ei heille! Minulla oli toive, unelma, tavoite, halu. Minä menetin ja käsittelen sitä pettymystä. Ei miehen lapset mitään halunneet joten eivät he mitään menettäneekään eivätkä he harmittele mitään..
Jos olette perhe, myös sinulla on oikeus kasvattaa lapsia. Ja sinulla on oikeus päättää mitä kotona tehdään. Toki näistä pitää sopia yhdessä, että pysyy johdonmukaisuus. Keskustele asiasta rakentavaan sävyyn miehesi kanssa. Jos miehesi on edelleen sitä mieltä, ettei sinulla ole asiaan sanomista, suosittelen miehen vaihtamista.
Niin kauan kuin et saa puuttua kasvatukseen, niin varmasti tunnet olosi ulkopuoliseksi ja vihaat lapsia. Tutustu lapsiin ja käytä oikeutesi kasvattaa lapsia. Sitä kautta tunnet kuuluvasi lasten kanssa samaan perheeseen ja voit vaikuttaa elämääsi.
Sitten se toinen asia että miehesi ei enää halua lapsia, niin siihen en löydä muuta ratkaisua kuin ero ja sellaisen miehen löytäminen joka haluaa niitä lapsia."
miehen lastenko piti sullekin opettaa se, minkä pitäisi olla itsestään selvää:
isän uusi kumppani ei ole mikään kuuluva lapsen kasvatukseen.
Näin olen kuullut sekä juristin että sosiaaliviranomaisten sanovan.
MIKSI SE ON NÄITTEN ISIEN UUSIEN NIIN VAIKEA YMMÄRTÄÄ?
Ei ole eikä tule mitään ongelmaa kun tämän tajuaa. Silti sen ei tarvitse merkitä sitä, että ei voisi olla kiva kaveri miehensä lasten kanssa.
Olen minäkin kiva kaveri kummitytölleni, kaikkea ihanaa tehdään yhdessä ja ostan lahjoja yms. Mutta koskaan, en koskaan, ole millään lailla puuttunut hänen kasvatukseensa.
Älä ikinä enää ala uusperhekuvioihin. Ne on niiiin säälittäviä.
tooodellakin ovat.
Vinkki: Hankkiudu raskaaksi.
Kaikki ongelmat ratkeavat.
että isä muuttaa eron jälkeen ( ehkä nainen on ollut kuvioissa jo ennen eroa ) naisen kanssa ja lasten pitää ehkä jopa naisen kotiin mennä tapaamaan isäänsä, ei tee kuviosta todellakaan perhettä.
Se täytyisi näitten uusien rouvienkin muistaa.
Esimerkiksi oman lapseni mielestä hänen perheensä muodostaa minä, hän ja isä, mutta ei isän uusi vaimo eikä minun miesystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne lapset perivät miehesi omaisuuden
ja myönnän etten ole lukenut ketjua, mutta kaikestahuolimatta haluaisin vastata ap:lle.
Olen yrittänyt aika-ajoin ajatella tilannetta, että miehelläni olisi ex.liitostaan lapsia, tiedän etten saa todellista ajatusta päähäni, mutta kutakuinkin näin; purematta en nielisi tilannetta, ylipäätään en vaan pidä kaikista lapsista, auta armias jos joku sanoisi minun lapsistani, että vihaa heitä....kääntäisin maapallon ympäri ettei he koskaan kohtaa ko.ihmistä. Tunteet on ihmeellinen asia.....niille ei vaan voi mitään, jos väittää muuta elää valheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ne lapset perivät miehesi omaisuuden
on hyvä muistaa kaiken sen onnen keskellä ;)
Voivatko jotkut aikuiset naiset olla todella tuollaisia pentuja? En saa mieheltä tarpeeksi huomiota nyyh nyyh ja lässynlässynlää. Kasva aikuiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivatko jotkut aikuiset naiset olla todella tuollaisia pentuja? En saa mieheltä tarpeeksi huomiota nyyh nyyh ja lässynlässynlää. Kasva aikuiseksi!
niin.
Jos haluaa saada siltä unelmiensa mieheltä koko ajan huomiota, on paras valita lapseton mies.
Voivatko jotkut aikuiset naiset olla todella tuollaisia pentuja? En saa mieheltä tarpeeksi huomiota nyyh nyyh ja lässynlässynlää. Kasva aikuiseksi!
on ja paljon, mitä on tähänkin keskustelupalstaan uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" miehen lastenko piti sullekin opettaa se, minkä pitäisi olla itsestään selvää: isän uusi kumppani ei ole mikään kuuluva lapsen kasvatukseen. Näin olen kuullut sekä juristin että sosiaaliviranomaisten sanovan. MIKSI SE ON NÄITTEN ISIEN UUSIEN NIIN VAIKEA YMMÄRTÄÄ? Ei ole eikä tule mitään ongelmaa kun tämän tajuaa. Silti sen ei tarvitse merkitä sitä, että ei voisi olla kiva kaveri miehensä lasten kanssa. Olen minäkin kiva kaveri kummitytölleni, kaikkea ihanaa tehdään yhdessä ja ostan lahjoja yms. Mutta koskaan, en koskaan, ole millään lailla puuttunut hänen kasvatukseensa.
Minusta taas jokainen aikuinen jonka luona lapsi asuu riippumatta perhesuhteista ja sukulaissuhteista on kuuluva lapsen kasvatukseen. Niin kauan kuin kotonani asuisi lapsi, joka olisi vaikka kumminkaiman serkku, niin olen oikeutettu osallistumaan kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2011 klo 13:37"]
Jäädä tuohon perheeseen. Lapset ansaitsevat heitä rakastavan äitipuolen. Muuten ei ole mitään mahdollisuuksia onnelliseen perhe-elämään. Jos haluat yrittää ,suosittelen perheterapiaa tmv.
No jos ap:llä olis sydän,siis hyvä sellainen niin ei olisi tuota aloitusta tehnyt. On harmi että satujen julmia äitipuolia löytyy oikeasta elämästä. Itsellä uusperhe jossa sisaruksia rakastetaan kaikkia paljon.
[/quote]
"En koskaan tule mustasukkaiseksi, kun näen exäni uuden kanssa, sillä vanhempani ovat aina opettaneet, että vanhat lelut pitää lahjoittaa vähäosaisille." Tää oli sit niiiiiiiin hyvä ketään loukkaamatta tai väheksymättä :).