Vihaan mieheni lapsia...
Ja tämä on luonnollisesti hirveä ongelma meidän suhteessa. Inhoan niiden juttuja, kovaa ääntä, sotkua, hajua, yksinkertaisesti kaikkea! Ja varsinkin sitä kuinka ne saa huomiota mieheltäni, enkä minä. Tää kuulostaa ihan kamalalta, mutta auttakaa pliis mua että pääsen tämän yli...edes jotenkin...
Kommentit (55)
Aloita vaikka siitä että kerrot miehellesi että kaipaat häneltä enemmän huomiota. Ja sano se kuherrellen, niin viesti menee paremmin perille.
et voi päästä tästä tilanteesta kuin muuttumalla itse (ellet halua erota). SÄ olet aikuinen, sun pitää opetella suhtautumaan lapsiin. Ensiksi sun on luovuttava tuosta mustasukkaisuudesta - kai ymmärrät itsekin, ettet voi olla LAPSILLE mustasukkainen? Miehesi on ISÄ, ja lasten täytyy olla hänen elämässään ensimmäisellä sijalla.
Onko itselläsi lapsia?
olen kertonut kyllä asian, mutta silloin kun lapset on täällä oon totaalisen ulkopuolinen. Vituttaa jo katsellakkin niitä. Mun oma tila viedään täysin, ja se syö ja lujaa. Ja kyllä, tiesin mihin lähdin, mutta en tosiaan voinut arvata mihin se johtaa, että ne ipanat vie kaiken. Yritän olla mahdollisimman vähän kotona kun ne ovat paikalla, etten vain pahenna kaikkea räyhäämällä.
Se on oikeasti ainoa ratkaisu tilanteeseesi. Ja nyt sen verran järkeä päähän, että valitset uudeksi mieheksesi lapsettoman miehen.
ne lapset on kuitenkin miehesi lapsia... Vihaatko häntäkin, kun on nuo sotkevat, haisevat, puhuvat hylkiöt tähän maailmaan saattanut?
Hyi olkoon mikä akka olet. Käsittele mustasukkaisuutesi miehesi exää kohtaan, tuota menoa olet pian sellainen itsekin.
Miksi otit moisen miehen.
ps. toisen lapsen eivät ole mitään vitun "jämiä".
Ymmärrän sua ap ihan hyvin. Siis onko ne lapset huonostikäyttäytyviä? Antaako lasten isä niitten riehua ja käyttäytyä miten sattuu? Yritä nyt keskustella miehesi kanssa rakentavasti tästä asiasta, koska jos sä lähdet riitelylinjalle niin voit olla varma että siinä jäät vaan toiseksi. Tottakai jokaiselle vanhemmalle on omat lapset se tärkein asia, sitten vasta tulee uusi puoliso, näin se vaan on.
Mun ystäväni joutui aikoinaan ikävään tilanteeseen miehensä kanssa jolla oli lapsi ennestään. Olivat eronneet todella riitaisasti ja tää mies kilpaili koko ajan entisen vaimonsa kanssa lapsen huomiosta ja siitä kumpi on parempi. Isä siis antoi(kuten lapsen äitikin) lapselle kaiken periksi, koskaan ei kieltänyt mitään ja lapsi sai kaiken minkä halusi. No voit varmaan jo arvata millainen pikku enkeli lapsesta sitten kasvoi? Mitään otetta siihen ei saanut, teki niinkuin tahtoi...
Ehkä sanoit itse jo sen mitä oikeasti vihaat, eli huomion jakamista, etkä välttämättä oikeasti niitä lapsia?Voisit esimerkiksi yrittää tutustua heihin yksi kerrallaan, jos kaikki kolme yhdessä tuntuvat metelöivältä katraalta. Ovatko he aina läsnä vai joskus äitinsä luona?Jolloin sinulla miehelläsi olisi yhteistä aikaa. Sitten on vain niinkin, että aikuinen on aikuinen ja pitää vain ymmärtää lasten tarpeet ja siinä suhteessa vaientaa oma mustasukkaisuus. Mielestäni on hienoa että myönnät asian kaikessa epäkorrektiudessaan, siitä lähtee tämänkin ongelman ratkaisu, mikä oikeesti on ratkaistavissa. Vaikka tähänkin ketjuun varmasti ilmestyy sun haukkujia :)
Se, että onnistutut, VILPITTÖMÄSTI sitten, lähentymään hänen lastensa kanssa, voi myös lähentää teidän välejänne ja lisätä miehesi kunnioitusta sinua kohtaan. Lisää myös yhteisiä juttujanne kun pääset mukaan lasten ja miehesi yhteisiin juttuihin. Ole lapsille turvallinen, hyväksyntää viestivä aikuinen.
olen kertonut kyllä asian, mutta silloin kun lapset on täällä oon totaalisen ulkopuolinen. Vituttaa jo katsellakkin niitä. Mun oma tila viedään täysin, ja se syö ja lujaa. Ja kyllä, tiesin mihin lähdin, mutta en tosiaan voinut arvata mihin se johtaa, että ne ipanat vie kaiken. Yritän olla mahdollisimman vähän kotona kun ne ovat paikalla, etten vain pahenna kaikkea räyhäämällä.
ne ovat lapsia! Jos pyrit olemaan mahdollisimman paljon poissa, tuskin tutustutkaan heihin ja jäät ulkopuoliseksi kodissasi ikuisesti.
Sun pitää pyrkiä aktiivisesti luomaan suhde lapsiin, koska edelleen, SINÄ olet aikuinen, joten se on SINUN vastuullasi.
Muussa tapauksessa kannattaa erota.
Älä ikinä enää ala uusperhekuvioihin. Ne on niiiin säälittäviä.
En ole vielä löytänyt ns. vertaistukea keneltäkään, koska kaikilla tälläisessä tilanteessa olevalla on omia lapsia. Ja silloinhan ei asiasta pysty enää keskustelemaan. Se muuttaa niin paljon mielipidettä. Mutta tosiaan, pelkkää riitaahan tämä on ollut tämän asian tiimoilta.
Älä ikinä enää ala uusperhekuvioihin. Ne on niiiin säälittäviä.
Älä ikinä enää ala uusperhekuvioihin. Ne on niiiin säälittäviä.
Enkä ikinä sotkeudu uusperhekuvioihin.
olen kertonut kyllä asian, mutta silloin kun lapset on täällä oon totaalisen ulkopuolinen. Vituttaa jo katsellakkin niitä. Mun oma tila viedään täysin, ja se syö ja lujaa. Ja kyllä, tiesin mihin lähdin, mutta en tosiaan voinut arvata mihin se johtaa, että ne ipanat vie kaiken. Yritän olla mahdollisimman vähän kotona kun ne ovat paikalla, etten vain pahenna kaikkea räyhäämällä.
jos sun pitäs kertoa tämä miehellesi, ja yrittää järkätä teille kaikille jotain yhteistä toimintaa. Mene mukaan niiden juttuihin, ehkä kun ne lapset suhun tutustuu, alat 'vihata' heitä vähemmän ja vähemmän. ja muuten he kyllä huomaavat jos et heistä pidä, ja varmaan käyttäytyvät senkin takia ikävästi.
Siitäkin on tullut ongelma, jos minä komennan lapsia. silloin "puutun kasvatukseen". Itse len sitä mieltä, että tämä on minunkin kotini, ja voin määrätä täällä. Vaikka lapset voivat äitinsä luona elää kuin pellossa, niin täällä ei. Jos maitoa kaatuu, tai jotain putoaa lattialle, ne siivotaan, ITSE. Aikuiset eivät ole lasten palvelijoita. Mutta kun olen tästä jollekkin "lapselliselle" puhunut, oon saanut vaan vaivautuneita katseita. En todellakaan tinnyt mihin helvettiin lähdin. Miestä kuitenkin rakastan.
niitä lapsia, jätä mies heti. Viha on niin voimakas tunne, eri asia on jos et vaan tykkää lapsista, sitten on jotain tehtävissä.
Olen ajatellut että mies on sitten meidänkin tuleville lapsille yhtä omistautunut,ja olen salaa odottanutkin sitä kun joskus lapsia saanut. Että mies katsoo meidän yhteistä lasta rakastuneesti. Mutta nyt on tullut ilmi ettei hän halua enää lapsia. Sekin ärsyttää yleisissä mielipiteistä, että "tytöistä" tulee naisia vasta kun saavat lapsia. Että ei olla mitään kun ei ole saattanut sitä lasta maailmaan.
Jäädä tuohon perheeseen. Lapset ansaitsevat heitä rakastavan äitipuolen. Muuten ei ole mitään mahdollisuuksia onnelliseen perhe-elämään. Jos haluat yrittää ,suosittelen perheterapiaa tmv.
tulee katkeroittamaan sinua jatkossa aina. Jos itse haluat lapsia miehen kanssa ja mies ei, ei homma tule toimimaan. Alat todennäköisesti vihaamaan lapsia entistä enemmän ajan kanssa, kun samalla ajattelet ettei teille koskaan tule yhteisiä lapsia joita mies myös palvoisi.
Olen ajatellut että mies on sitten meidänkin tuleville lapsille yhtä omistautunut,ja olen salaa odottanutkin sitä kun joskus lapsia saanut. Että mies katsoo meidän yhteistä lasta rakastuneesti. Mutta nyt on tullut ilmi ettei hän halua enää lapsia. Sekin ärsyttää yleisissä mielipiteistä, että "tytöistä" tulee naisia vasta kun saavat lapsia. Että ei olla mitään kun ei ole saattanut sitä lasta maailmaan.
Et ansaitse miestäsi, etkä tämän lapsia, apina.