Miten yli siitä, etten saa koskaan kokea vauva-ajan ihanuutta/kamaluutta?

Miehelläni on edellisestä liitostaan kolme lasta, nyt 6v, 8v ja 11v ja asuvat isänsä kanssa. Ollaan mieheni kanssa alettu seurustella kun hänen nuorimmainen oli reilu 1,5v. Pari vuotta sitten päätettiin, että "teemme" vielä yhden lapsen, koska minä olen aina halunnut kokea äitiyden ns. alusta asti siis raskauden, vauva-ajan jne.



Tulin sitten lopulta raskaaksi ja myöhemmin saimme tietää, että saamme yhden sijasta kaksi lasta. Noh, toinen vauva ei kuitenkaan selvinnyt loppuun asti vaan raskauden puolivälissä kuului enää yhdet sydänäänet. Toinen vauva syntyi viikko ennen laskettua aikaa ja pääsimme kotiin vauvan kanssa kun hän oli viikon ikäinen. Pienokaisemme elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, koska kuukauden ikäisenä vauvamme kuoli. Syytä kuolemalle ei löytynyt vaan se oli kätkytkuolema.



Kaikkein pahimmalta tuntuu, ettemme voi enää saada lisää lapsia, koska synnytyksessä minulla repesi kohtu pahasti ja se jouduttiin poistamaan.



Miehen lapset ovat minulle todella rakkaita, mutta silti olisin halunnut kokea vauva-ajan ihanuudet ja kamaluudet jne.