Kolmannekselle 20-45-vuotiaista traumaattinen kokemus ensimmäisestä synnytyksestä on syy olla hankkimatta lisää lapsia

Kumpi tulisi yhteiskunnalle lopulta kannattavammaksi: hyvin synnytyksistä huolehtiminen ja syntyisi enemmän tulevia veronmaksajia vai se, että säästetään synnytyksistä?

Mulla se kammokokemus pidensi lasten ikäeroa. Lapsiluku jäi kahteen. Jos ensisynnytys olisi ollut parempi kokemus, ehkä lapsia olisi 3-4.

Minusta on jännä, että tutkimuksessa niputetaan 20-45-vuotiaat naiset. Harva 20 v miettii tosissaan lapsen saamista, synnyttäjien keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ja toisaalta taas harva 45 v nainen saa enää perheenlisäystä, monen kohdalla juna on jo mennyt.

Kuulun myös noihin ja kiitos kiireellisen sektion, ollaan lapsen kanssa kumpikin elossa tänä päivänä. Haluaisimme toisen lapsen mutta synnytys pelottaa niin hirveästi, etten uskalla ja aika käy vähiin päivä päivältä.

Minulle synnytys ei ollut traumaattinen kokemus, mutta vauva-aika oli. Sairastuin itse vaikeasti, puolisolla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja vauva kärsi allergioista, refluksista ja koliikista kuukausitolkulla. Apua ja tukea ei saatu, vaikka sitä pyydettiin. 

Ja vielä useammalla kauhea lapsivuodeaika osastolla synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulisi yhteiskunnalle lopulta kannattavammaksi: hyvin synnytyksistä huolehtiminen ja syntyisi enemmän tulevia veronmaksajia vai se, että säästetään synnytyksistä?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ne hyvin toimeen tulevat, pärjäävät ja työssä käyvät ihmiset jättävät lapsiluvun yhteen tai nollaan. Sitten ne, kenen elämäntilanne ja arjen hallintataidot ovat epävakaat, saattavat pukata vaikka kuinka monta lasta. Näistä lapsista ei välttämättä tule tulevia veronmaksajia, vaan tilastojen valossa jatkavat vanhempiensa jalanjäljissä.

Kun tänne tulee joku ruikuttamaan:

Traumaattinen synnytyskokemus ei ole se, että sattuu. Synnytys sattuu suurimman osan kohdalla. Traumaattinen synnytyskokemus on sitä, että ei tule lääkityksi, synnytyksessä sattuu jotakin itselle tai lapselle, synnyttäjän asiallisia toiveita ei kuunnella, synnyttäjää kohdellaan asiattomasti, vauvan synnyttyä ei saa riittävästi tukea jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jännä, että tutkimuksessa niputetaan 20-45-vuotiaat naiset. Harva 20 v miettii tosissaan lapsen saamista, synnyttäjien keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ja toisaalta taas harva 45 v nainen saa enää perheenlisäystä, monen kohdalla juna on jo mennyt.

No onhan se jännä, että synnytysikäiset naiset niputetaan samaan ryhmään. Juu, ennen ja jälkeen tuon iän voi lapsia saada, mutta tuossa iässä ne yleensä saadaan ja se 45v ikäinen voi hyvinkin ilmaista mielipiteensä siitä, että enemmänkin olisi perheessä lapsia, jos ei kätilö olisi käyttänyt aktiivista synnytysväkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jännä, että tutkimuksessa niputetaan 20-45-vuotiaat naiset. Harva 20 v miettii tosissaan lapsen saamista, synnyttäjien keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ja toisaalta taas harva 45 v nainen saa enää perheenlisäystä, monen kohdalla juna on jo mennyt.

Tutkittiin ÄiTEJÄ, ei kaikkia naisia, kysehän oli synnytyskokemuksesta ja sen vaikutuksesta lapsilukuun.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä useammalla kauhea lapsivuodeaika osastolla synnytyksen jälkeen.

Tämän takia tokalla kerralla synnytykseen valikoitui sellainen sairaala, jossa kaikille on perhehuoneet jo sairaalaan mennessä, eikä ruveta etsimään niitä sitten kun se muksu on jo siinä ja isällä ei ole paikkaa, minne mennä. Toki oli myös lähempänä kuin se sairaala, jossa esikoisen synnytin. Sielläkin kyllä saatiin perhehuone lopulta, mutta mies joutui yöpymään pari yötä hotellissa ja yhden yön jossain tukihenkilöiden huoneessa ennen sitä, että ei mikään halpa reissu. Ei olisi ollut mitään järkeä ajaa melkein 200km takaisin kotiin ja taas sairaalaan.

Ruoat piti myös itse käydä hakemassa ja samoin petivaatteet. Toisessa sairaalassa kaikki eväät tuotiin huoneeseen, tosin koronan takia. Toisaalta ekallakin kerralla oli korona jo riesana, mutta käytännöt vaan erilaiset. Lapset syntyneet 2020 ja 2022.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulisi yhteiskunnalle lopulta kannattavammaksi: hyvin synnytyksistä huolehtiminen ja syntyisi enemmän tulevia veronmaksajia vai se, että säästetään synnytyksistä?

Osa ei ajattele kauaskantoisesti, vaan nurisee lapsista koituvia kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jännä, että tutkimuksessa niputetaan 20-45-vuotiaat naiset. Harva 20 v miettii tosissaan lapsen saamista, synnyttäjien keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ja toisaalta taas harva 45 v nainen saa enää perheenlisäystä, monen kohdalla juna on jo mennyt.

Sisälukutaito?

Ei synnyttämättömiltä mitään kysytty, tutkittiin äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä useammalla kauhea lapsivuodeaika osastolla synnytyksen jälkeen.

Tämä! Sai pelätä oman ja terveen lapsen puolesta. Kätilö osastolla oli täys piru.

Vierailija kirjoitti:

Synnytykset ovat nykyaikana helppoja ja hyvin turvallisia suurimmalla osalla. Ei tarvitse mennä kovin monta kymmentä vuotta sitten taaksepäin, kun näin ei ollut. Ja ihmeellisesti silloin ei traumoja tullut.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja tottakai synnytykset ja myös sektio ovat olleet kipeitä, mutta hyvin olen päässyt niistä yli.

Ai jaa. Mun anoppi on 85 v ja lapsiluku jäi yhteen koska synnytys oli kertomansa mukaan niin kaamea.

Ja jotenkin niin lapsellista tuo, "koska minulla meni hyvin niin ei muillekaan voi jäädä traumoja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykset ovat nykyaikana helppoja ja hyvin turvallisia suurimmalla osalla. Ei tarvitse mennä kovin monta kymmentä vuotta sitten taaksepäin, kun näin ei ollut. Ja ihmeellisesti silloin ei traumoja tullut.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja tottakai synnytykset ja myös sektio ovat olleet kipeitä, mutta hyvin olen päässyt niistä yli.

Ai jaa. Mun anoppi on 85 v ja lapsiluku jäi yhteen koska synnytys oli kertomansa mukaan niin kaamea.

Ja jotenkin niin lapsellista tuo, "koska minulla meni hyvin niin ei muillekaan voi jäädä traumoja"

Ehkä olisi ollut sitten parasta, että sitä yhtäkään ei olisi tullut.

En kokenut synnytystä traumaattisena. Synnytys piti käynnistää, kun synnytys ei käynnistynyt itsestään. Minulle tehtiin episiotomia, lapsi piti viedä saamaan lisähappea heti syntymän jälkeen ja episiotomiahaavani tulehtui vaikeasti synnytyksen jälkeen. Miksi en kokenut tätä synnytystä traumaattisena? Minua kohdeltiin synnyttäjänä arvostavasti, sain hyvää hoitoa ja minut pidettiin ajan tasalla tilanteesta koko ajan. 

Ymmärrän täysin, että osa kokee traumaattisena vastaavan synnytyksen, jossa tulee kohdelluksi huonosti eikä saa kaipaamaansa tukea.

Minulla on kolme lasta. Kokemukset eivät ole olleet traumaattisia, mutta nuorimman lapseni kohdalla lapsivuodekätilö oli ihan yksinkertaisesti karsea ämmä. 

Tosi töykeää ja ikävää käytöstä, tiuskimista, tavaroiden paiskomista, ovien paiskomista jne. Onneksi olin sen verran jo kokenut äiti, että en ottanut niin raskaasti. Lähdin sairaalasta 1,5 vrk ikäisen vauvan kanssa, eikä yhtään tullut sinne ikävä. Tein tuosta ihmisestä valituksen, ja sain myöhemmin sairaasta kirjeen, jossa kerrottiin, että asia oli käsitelty tuon kätilön kanssa ja hän oli pyytänyt anteeksi. Olihan sekin jotain tietysti.

Mutta kun näitä mätämunia ei saisi olla ollenkaan. Synnyttänyt nainen on tosi herkässä mielentilassa. 

Valitettavasti myös vanhustenhoidossa toimii hoitajia, joiden ei pitäisi siellä olla. Liikuntakyvyttömille vanhuksille raivoaminen ei yksinkertaisesti käy. 

Henkilökohtaisesti en jaksa katsoa näitä ämmiä ilmapalloineen vaatimassa lisää liksaa. 

Yleisesti ottaen, jos syntyvyyttä halutaan nostaa synnytykset, raskauden ja sairaala-aika pitäisi hoitaa turvallisesti ja asiallisesti. Päiväkoteihin pitäisi nyt panostaa kyllä myös. Sosionomit pois, perinteiset lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat takaisin. Ja ryhmäkoot järkeviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienohelma eivät tajunneet, että lapsi pitää oikeasti puristaa ulos ihan itse ja siinä voi sattua. Yllätys...

Ehkä on parempi, että nämä yksilöt eivät tee lapsia lisää.

Tämä on rankka totuus, mutta tottakai helmuskat alapeukuttavat.

Olen synnyttänyt kolme lasta alakautta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Kaksi synnytystä ihan suunnitellusti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Silti painoin alanuolta teidän kummankin kommenttien kohdalla.

Minua ei edes huvita avautua kohtelusta synnärillä tai lapsivuodeosastolla. En jaksa toisten vähättelyä ja vinkumista.

Se kohtelu mitä sain osakseni lapsivuodeosastolla on se syy, miksi en halua minkäänlaista palkankorotusta hoitajille.

Eivät sitä ansaitse.