miten joillakin vaan maito loppuu?

senhän ei pitäisi loppua ennenkuin tietoisesti lopettaa. joinain päivinä ei välttämättä maitoa tule mut ei silloin anneta korviketta vaan imetetään vaan enemmän ja enemmän jotta maidon tulo taas kunnolla käynnistyy.

Jos sinä saat onnistumisen tunnetta äitinä kun imetys onnistuu. Kaikilla se ei onnistu eikä tuollainen arvostelu sitä tunnetta paranna. Äitiys ei ole kilpailua paremmuudesta ja varsinkaan imettämisen suhteen.

kyse siitä että kun välillä tuntuu (äidistä) ettei maito riitä joten annetaan korviketta -> tarvii imettää harvemmin -> menee yhä enemmän korviketta -> yhä vähemmän imetystä ja maidon tulo hiipuu oikeastikin.

En vain ymmärrä syyksi sitä, että maito vain loppui. Yleensä maito ei noin vain lopu. Miksi ei voi syyksi kertoa, että mua ei huvittanut imettää, koin imetyksen liian sitovana, stressasin liikaa imetyksen onnistumista tai muuta todellista syytä.

Vaikka siitä "loppumisesta" olisi voinut päästä ylikin, niin silti se on mielestäni oikea syy. Siis että imetys loppui siinä vaiheessa kun maito ei tuntunut riittävän.

En vain ymmärrä syyksi sitä, että maito vain loppui. Yleensä maito ei noin vain lopu. Miksi ei voi syyksi kertoa, että mua ei huvittanut imettää, koin imetyksen liian sitovana, stressasin liikaa imetyksen onnistumista tai muuta todellista syytä.

Eli kyllä siihen aina joku syy on: kuukautiset, stressi, korvike, rintatulehdus, huono imuote, mahatauti...



Esim. meillä jokainen vauva on saanut kammottavia raivareita siinä 6kk korvilla ja naps, pari viikkoa skitsottuaan onkin alkanut menkat. Kunnollinen imetyksen alku ilman turhaa korviketta takaa YLEENSÄ hyvän imetyksenkin.



Kunnollisella tarkoitan sitä, että vauvan annetaan olla rinnalla rauhassa vaikka 24/7. Rintaa voi vaihdella vaikka 16 kertaa! Imuote kannattaa tarkastuttaa jollain asiantuntevalla henkilöllä. Yleensä, jos vauva asuu rinnalla kuvitellaan, että maito ei riitä. Tämä on harhaluulo, sillä vauva tilailee lisää maitoa. Jos äiti ei itse, jostain syystä tähän halua sitoutua, ei se ole ihme, että ollaan naimisissa korvikkeiden kanssa ja siinä on sitten turha tuntea syyllisyyttä. Voin väittää, että 99% TÄYSIAIKAISEN vauvan synnyttäneistä äideistä pystyy imettämään onnistuneesti, JOS alkuvaikeuksien jälkeen saa imetyksen toimimaan. POIS SULJEN tietysti ne vauvat, jotka eivät sitten saa painoaan kerrytettyä syystä tai toisesta.



Harva synnytyssairaala infoaa tarpeeksi synnyttäneille äideille, että ne ensitipat riittävät siihen saakka, kunnes 2. tai 3. päivänä maito kunnolla nousee. Lisämaitoa vain tuputetaan muka nälkää huutavalle vauvalle, vaikka äidillä olisi ne kaksi toimivaa rintaa.

jonka naaraiden maidontuotanto ei vaihtelisi yksilöiden välillä. Totta hemmetissä on naisia, joiden maidontuotanto on hyvin vähäistä tai jopa olematonta ja niitä, joiden maidontuotanto loppuu aiemmin kuin muilla. Sen lisäksi ovat vielä ympäristötekijät, jotka vaikuttavat asiaan. Äidin ravitsemus nyt tietysti, mutta myös esimerkiksi hormonitasot, stressi tai väsymys. Stressistä ja väsymyksestä syntyy helposti kierre, joka lopettaa maidon tulon. Maitoa ehkä jo alunperinkin on hiukan niukasti tai vauva vain tulee tiheän imun kauteen. Äiti stressaa imetyksen onnistumista ja pelkää joutuvansa turvautumaan korvikkeeseen, imettää ohjeiden mukaan yötä päivää, lapsi huutaa, äiti väsyy ja stressaa yhä enemmän sitä, että jos imetys ei nyt onnistukaan oikeaoppisesti jne. Aika helposti voidaan päätyä ensin tyrehtyneeseen maidontuloon ja siitä seurauksena jopa sairaalaan teho-osastolle kuivuneen lapsen kanssa.

miten jotkut toiset ruokkivat lapsensa!



Vaihtaisin heti osia kanssasi - ainakin tässä imetysasiassa. Itseltäni meinasi mennä henki synnytyksessä, kaksi vuorokautta teholla aivan henkitoreissa ja monta viikkoa sairaalassa.



Imetyksen ylistyksenä yritin kuitenkin itse ruokkia lapseni ja vielä lypsääkin syöttöjen välillä, mutta luonto vaan halusi asiat toisin.



Voit olla varma etten kanna syyllisyyttä kun 2 kk kuluttua siirryttiin pelkkään pulloruokintaan.

puolella korkeakoulutetuista äideistä on maito loppunut (tai ovat valinneet korvikkeen), toinen puoli on imettänyt vähintään vuoden.

Paljon kertoo se, että yhdeltäkään korkeakoulutetulta tuttavaltani maito

ei ole loppunut...

Mistähän voisi johtua?

Mielenkiintoista tuo kuukautisjuttu. Esikoinen asui rinnalla pari ekaa kuukautta ja mulla alkoi kuukautiset 2 kuukautta syntymän jälkeen, vaikka oli täysimetys. Kuukautisten alettua jouduin antamaan korviketta, tosin mulla oli ollut juuri rintatulehduskin. No kuitenkin maidon tulo väheni huomattavasti vaikka vauva tilaili maitoa 24/7.

No nyt on synnytyksestä tasan kuukausi ja kuukautiset vaan alkoi, vaikka lapsi täysimetetty. Vauva on nyt sitten ollut rinnalla koko ajan siitä lähtien eli viikon. Ja kiljuu vaan nälkäänsä (kaksi viikkoa sitten oli rintatulehdus). Selkeästi on kyllä laihtunut ja esikoinen kiljuu mustasukkaisena vieressä, joten alan kai antaa taas korviketta. Harmi. Olen kovin ihmetellyt miksi maito ei riitä, vaikka kysymys ei ole korvikkeen annosta tai imetyksen puutteesta. Voiko siis kuukautiset vaikuttaa? Ilmeisesti ei ole kovin yleistä, että kuukautiset alkaa noin pian synnytyksen jälkeen. Mun mutsillla oli sama juttu. Ja muutenkin mulla tosi voimakasta tuo hormoonitoiminta...tunnen ovulaationkin ihan sekunnilleen.

kun kuukautiset alkoi taas 10 kk synnytyksestä. Maitoa tuli siihen asti ihan tarpeeksi, mutta kun kk.t alkoi sitä seuraavalla vko.lla ei maitoa enää tullu, vauva imi ja imi ja alkoi purra kun ei mitään tullukkaan. Oli vähä outoa ku loppui ku seinään..

tosin mua ei pätkääkään kiinnosta miksi joku ei imetä.

Jotain tapahtui 7 kk imetyksen jälkeen. Tuntui ettei maitoa tulisi. Jatkoin imettämistä, koska olin suunnitellut imettäväni siihen asti kuin lapsi täyttäisi vuoden. Noin 8 kk ikäisenä lapsi ei enää suostunut ottamaan rintaa suuhun. Loppuiko maito vai alkoiko tissi tympäisemään? En tiedä, mutta imetys loppui.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että maito voi todellakin vain loppua! Mulla toinen tissi toimi esikoisen kanssa vain n. 3 kk ja tokan kanssa heti alusta asti oli "tyhjempi" ja pienempi ja maito hiipui kuukaudessa. Molemmat lapset kieltäytyivät imemästä tätä viallista rintaa sitten loppujen lopuksi. No, yhdellä tissilä pärjättiin esikon kanssa 9 kk ikään ja tokan kanssa 6 kk. Mutta oishan voinut olla niin, että molemmat tissit olisi olleet "huonoja" - ei sitä maitoa silloin olisi tullut. Imuotteita ja muita syytäisin minäkin, ellen olisi kakkosen kohdalla omin silmin nähnyt ja käsin tuntenut, että huonoon rintaan ei vain maito noussut samalla tavalla kuin normaaliin.

Molemmilla kaksi lasta ja kummallakin imetys on kestänyt vain vähän, koska lapsen paino alkanut pudota. Ja molemmilla kuukautiset alkaneet muutaman kuukauden kuluttua täysimetyksestä huolimatta. Neuvolassa myös veikattiin, että erilainen hormonitoiminta voi olla syynä tähän.



ja ihan korkeasti koulutettuja ollaan molemmat :) Vaikka mun mielestä koulutus ei kyllä vaikuta äitiyteen millään tavalla.

Minä taas voisin ihmetellä, miten joillakin ei vaan kuukautiset tule ajallaan, tai miten jollakin ei vain keuhkot toimi normaalisti, tai miten jotkut ei vain näe kunnolla.



KOSKA ME OLEMME YKSILÖITÄ!



Perus-av-mammalle vain hieman liian vaikeaa tajuttavaksi tämä.

Hän syntyi 4500g painoisena ja 4 kuisena painoi 5900g. Imetin päivittäin monta tuntia niin kuin asiaan kuuluu. Keskimäärin 6 tuntia päivässä ja öisin puolentoista tunnin välein. Sitten vauva vaan hylkäsi rinnan 6kk iässä ihan yhtäkkiä ja seuraavana päivänä ei tullut puristamallakaan pisaraakaan maitoa. Ensimmäisen lapsen imetyksen lopetin hänen ollessaan 3kk ikäinen. En vain enää jaksanut päivittäisiä 11 tunnin imetyssessioita ja sitä huutoa. Toista imetin 2vk mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen maitoa tuli vielä 4 vuotta. Kolmatta odottaessakin maitoa tuli, mutta maidontulo tyssäsi synnytykseen ja meni viikko uudelleen käynnistämiseen.

Jos maitoa on aluksi tullut niin ei se voi vaan yhtäkkiä loppua vaan maidontulo tyrehtyy hitaasti, (..mutta varmasti) jos oikeanlaista imetystä ei jatketa. Täällä on vaikea arvioida teidän oikeita syitä kertomanne perusteella - hädän hetkellä (no jos lapsi on jo nääntynyt niin varmaan sitä ennen kannattaa kääntyä sairaalan puoleen, sanoohan sen nyt järkikin!) kannattaisi ottaa yhteyttä imetystukihenkilöön niin sieltä saisi oikeata tietoa ja vastauksen pulmiinsa. Sieltä suunnalta saa myös äiti tukea imetykseensä, jos siis haluaa.



Itse en ole mikään imetysfanaatikko, (vaikka tämän palstan mukaan kaikki pitkään imettäneet ovat) mutta kyllä se(kin) oli minulle ylpeydenaihe, että pystyin imettämään lastani pitkään vaikeuksista huolimatta. Pumpulla en saanut herumaan mitään ja joskus vauva roikkui tyhjillä tisseillä ties kuinka kauan (tiheän imun kausi) ja tissit oli kipeät ja elämä oli hirveää, mutta hei, kaikki kääntyy hyväksi ja lopussa kiitos seisoo. Ei se imettäminen kaikille imettäneillekään ole ollut helppoa.



Jokainen kuitenkin tekee miten haluaa eikä sitä tarvitse täällä tai missään muuallakaan selittää. Itse olen eniten pettynyt siihen, ettei imetyksestä kerrota juuri mitään ennen synnytystä eikä juuri sen jälkeenkään ja terveydenhoitajista useimmatkaan eivät tunnu välittävän suosituksista mitään. Yritä siinä sitten imettää, kun joka tiedonmurun joudut itse hankkimaan. Itsekin sain paheksuntaa neuvolassa kun täysimetin 6-kuukauden ikään... Huoh.

mä en voi käsittää tämmöstä ihme intoilua jostain imettämisestä.



Me eletään 2000-lukua ja meillä on vaihtoehtoja, jokainen käyttäköön omansa itselleen parhaiten sopivan.

Olisin saanut maidontulon kyllä pysymään, jos olisin noussut yöllä pumppaamaan, mutta en jaksanut. Pikkuhiljaa se maito ei vain sitten riitänyt enää päivälläkään, kunnes lopetin koko imetyksen.

mutta me ollaankin vieraannuttu luonnosta niin paljon, ettei osata enää edes imettää.