Lue keskustelun säännöt.
Olen 18v ja raskaana, miten selviän?
08.01.2011 |
Tein muutama päivä sitten positiivisen raskaustestin ja sen jälkeen olen ollut shokissa. En ollut ajatellut ihan näin nuorena saada vauvaa enkä varsinkaan yksin. Erosin hiljattain ja tiedän, että lapsi on exäni, koska muiden kanssa en ole ollut. Suhteemme ei kuitenkaan voi enää jatkua enkä usko, että isä pahemmin osallistuu lapsensa elämään.
Aborttia en usko pystyväni tekemään enkä toisaalta edes halua, koska meidän suvussa on paljon lapsettomuutta ja vain harva nainen suvussamme on tullut raskaaksi ilman jonkinlaista apua.
Opiskelen tällä hetkellä oppisopimuksella ja luultavasti saan jatkaa samassa työpaikassa myös valmistuttuani. Olin kyllä ajatellut vielä jatkaa opintojani sitten työn ohessa, mutta tämä raskaus muuttaa suunnitelmia. Ei lapsi varmaankaan estä jatko-opiskeluja, mutta kyllä se varmasti raskaampaa on kuin olisi ilman lasta.
Äidilleni jo kerroin raskaudestani ja hän oli aivan kauhuissaan, että minusta tulee nuori yh ja samassa lauseessa totesi, että emmekö voisi exäni kanssa palata yhteen, se nyt ei tule kysymykseenkään.
Uskon kyllä, että rahallisesti pärjään, mutta muuten minulla ei ole juuri lapsista saati vauvoista kokemusta ja siksi pelottaa.
Kommentit (56)
suurempaan muutto lienee edessä, koska tämä on todella pieni yksiö ja tänne mahtuu vauvan kanssa vain ehkä ekat kuukaudet ja ahdasta on sillonkin.
ap
Itse sain esikoisen hieman ennen kuin täytin 18. Lapsi ei mitenkään pilaa nuoruutta tai tee unelmia tavoittamattomiksi.
Käytännön vinkkinä ehdotan sen oman asunnon hankkimista jo nyt raskausaikana, että ehdit opetella itsenäistä elämää ilman lasta =)
Mulla on nyt ikää 26, amk-tutkinto ja työpaikka omalta alalta. Keväällä meinasin hakea jatko-opintoihin. Lapsia mulla on nyt neljä, nuorin 10kk ja mieheni lähti kävelemään syyskuun puoli välissä.
Rankkaa siis varmasti on edessä, mutta päivä kerrallaan ja asiat kyllä lähtevät sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin jo aloituksessa kirjottaa, että vaikka oppisopimuskoulutus päättyy niin saan jatkaa töissä ja luultavasti on vakituinen työ. Alkuperäinen suunnitelmani oli valmistumisen jälkeen jatkaa lähes heti opintoja, mutta nyt tulee muutoksia. Ainakin ekat pari vuotta olen luultavasti lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen palaan töihin ja jossain vaiheessa varmaankin sitten jatkan opiskelua.
ap
SAat normaalin äitiysloman ja työnantaja maksaa sulle siltä ajalta palkkaa.
suurempaan muutto lienee edessä, koska tämä on todella pieni yksiö ja tänne mahtuu vauvan kanssa vain ehkä ekat kuukaudet ja ahdasta on sillonkin.
ap
Itse sain esikoisen hieman ennen kuin täytin 18. Lapsi ei mitenkään pilaa nuoruutta tai tee unelmia tavoittamattomiksi.
Käytännön vinkkinä ehdotan sen oman asunnon hankkimista jo nyt raskausaikana, että ehdit opetella itsenäistä elämää ilman lasta =)
Mulla on nyt ikää 26, amk-tutkinto ja työpaikka omalta alalta. Keväällä meinasin hakea jatko-opintoihin. Lapsia mulla on nyt neljä, nuorin 10kk ja mieheni lähti kävelemään syyskuun puoli välissä.
Rankkaa siis varmasti on edessä, mutta päivä kerrallaan ja asiat kyllä lähtevät sujumaan.
kuten jo kirjoitin taloudellisesti tulen pärjäämään ja ehdin valmistuakin ennen kun vauva syntyy ja tehdä töitä muutaman kuukauden.
Eniten siis huolettaa tuo henkinen ja fyysinen puoli, että miten sitä jaksaa, jos isä ei osallistu juurikaan ja jos sattuu olemaan paljon valvottava vauva jne.
Tiedän kyllä olevani nuori, mutten mielestäni liian nuori. Jos suhde poikaystäväni kanssa olisi onnistunut niin luultavasti vuoden päästä olisimme saattaneet harkita vauvaa. Minulla kun on aika ajoin ollut vauvakuumetta, mutta järki on sanonut, että ei vielä.
ap
Mikset anna adoptioon? Olet liian nuori; elä ensin omaa elämääsi!
kertoa exälleni raskaudesta ja siitä, että hänestä tulee isä ja että toivon hänen osallistuvan lapsensa elämään muutenkin kun vaan maksamalla elarit.
Exälläni on kyllä myös vanhemmat ja heidän kanssaan olen tullut hyvin toimeen ja mahdollisesti haluavat olla osallisina lapsenlapsensa elämässä.
ap
Moi vielä!
Vaikka kirjoitatkin exäsi olevan lapsellinen ja epäilet hänen haluaan isyyteen/osallistua lapsen elämään, anna hänelle kuitenkin mahdollisuus. Mieleeni tuli myös, että liene exälläsi myös vanhemmat. Kertomalla heillekin kiihkottomasti, vaatimuksitta raskaudestasi ja tarjoamalla heille mahdollisuutta isovanhemmuuteen (huolimatta exäsi suhtautumisesta, etenkin jos hän ei tule olemaan kiinnostunut) saatat saada kasvatettua tukiverkkoanne (lapsen ja sinun). Itse äitinä toivon ssavani tulevaisuudessa luoda ja ylläpitää suhteen kaikkiin (mahdollisiin) lapsenlapsiini. En tiedä, osasinko selittää fiksusti mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla kuulostaa olevan järkeä päässä ja oppisopimusasiatkin hyvin hallussa. Jos sulle on sen perusteella maksettu palkkaa, niin luulisi sinun saavan ansiosidonnaista äippärahaakin. Haet sen äippärahan viimeisten 6 kk tulojen perusteella, neuvon.
Meidän suvussa on 3 äitiä, jotka on tehneet lapsensa 17-19 vuotiaina. Heillä oli silloin työpaikatkin, ja luku oli 70-lukua, jolloin päivähoitopaikat oli kortilla ja äitiyslomat lyhyet. Jokaisesta 5 lapsesta on tullut tervepäinen veronmaksaja, mukaanluettuna minä ja meillä on tiivis suku sukujouluineen ja -kyläilyineen. Mikä parasta, nyt kun meillä serkuksilla itsellä on lapsia, niin heillä on lauma pontevia mummoja ja vara-mummoja.
Äitiys on kivaa, vastuullista ja raskasta. Mutta elämä näyttää ihan toisenlaiselta, kun on lapsia. Vanhaa sinkkuelämääni en itse enää kaipaa - ja sitä paitsi, vireänä velattomana nelikymppisenä on kiva olla aikuisen oikeesti aikuisten äiti!
Olet liian nuori; elä ensin omaa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata tehdä ennenkuin 30-v synttärit on takana.
Älä välitä noista "liian nuori" ja "lapsi" kommenteista! He eivät tiedä mistä puhuvat, koska eivät ole itse olleet samassa tilanteessa.
Itse olen saanut esikoiseni 17-vuotiaana, yksin. Noin vuoden jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja pian ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Lapsiakin on siunaantunut kaksi lisää.
Ikinä en ole joutunut sossun luukulla käymään (tämä tiedoksi näille epäilijöille). Ja opiskeluja jatkoin äitiysloman jälkeen ammattikoulussa ja muutamaa vuotta myöhemmin ammattikorkeassa. Muutama vuosi sitten sieltä valmistuin ja töitä on riittänyt.
Kaikkia ensisynnyttäjiä jännittää miten vauvan kanssa pärjää ja osaako yms. Mutta sinulla ainakin vaikuttaisi olevan arvot kohdallaan, niin olen aivan varma että pärjäät hyvin! Ja vaikka vauva-aika onkin melko rankkaa, niin se pieni nyytti kyllä korvaa kaiken väsymyksen yms. Toivottan sinulle oikein ihanaa odotusaikaa! Usko itseesi niin varmasti pärjäät ja aina on joku jolta voit pyytää apua ja neuvoja! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata tehdä ennenkuin 30-v synttärit on takana.
Mä tunnen niin fiksuja alle 2-kymppisiä ja niin ääliöitä 3-kymppisiä, etten kyllä voi ajatella noin.
Olen itse 40+
Vaikutat kypsältä ikäiseksesi ja hyvä että pohdit asioita valmiiksi - olet ns. henkisesti valmistautunut äidiksi tuloon. Se äidiksi tulo onkin maailman ihanin asia! Itse sain esikoiseni 3kk sitten 32-vuotiaana ja olen miettinyt todella paljon nyt että miksi en aikaisemmin halunnut lapsia... siirsin ja siirsin sitä vaan. En tajunnut miten ihanaa ja palkitsevaa se on. On se myös välillä rankkaa mutta päivääkään en vaihtaisi pois. On niin ihmeellistä nähdä omat piirteet tuossa pikkuihmisessä.
Olen ihan varma että pärjäät lapsen kanssa. Anna isovanhempien osallistua lapsen elämään heti alusta lähtien paljon, että heistäkin tulee tuttuja aikuisia lapselle. Samoin, mieti ketä haluaisit kummiksi lapselle ja anna heidän elää mukana odotuksessasi ja vauva-elämässäsi. Vauva pärjää kun rakastat häntä, syötät, vaihdat vaipat, nukutat ja seurustelet hänen kanssaan. Ei se sen kummempaa ole. Ja kuten täällä on moni sanonut, äitiys on aina hyppy tuntemattomaan. Minustakin tuntui että miten sitä osaa.. mutta kyllä se luonto vaan hoitaa. Äidinrakkaus on ihmeellinen asia.
Nauti täysilla raskaudestasi. Uskon että elämässä kaikella on tarkoituksensa, ja niin silläkin että sinä saat tämän pienen juuri nyt. Kaikki eivät saa lapsia. Kaikkea hyvää! Jos okin askarruttaa niin aina voit palstailla tänne kysymään apuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata tehdä ennenkuin 30-v synttärit on takana.
Tämä oli päivän paras :) Kiitos nauruista!!
Kyllä ap tulet pärjäämään hyvin! Järkevältä ihmiseltä vaikutat! + tuollaiset ajatukset käyvät varmasti aika monen tulevan äidin mielessä esikoisen aikaan :)
Itsekin tulin raskaaksi 18v iässä, vauva syntyi kun olin jo täyttänyt 19.
Sen verran hyvin on kuitenkin mennyt, että nyt olen 23v ja kolmas lapsi on tulossa ;) Sama mies on vieläkin, eikä ole koskaan tarvinnut käydä sossussa.
Kyllä nuorikin äiti pärjää. Aivan samallalailla kuin vanhempikin äiti.
Sinulla on kyllä se tilanne ettei lapsen isä ole mukana 24/7. Toivon mukaan ainakin joskus! Ja hänen vanhempansa. Eli toivottavasti kuitenkin apuakin löytyy että saat välillä huilahtaa :)
Mutta kyllä sinä pärjäät :)
Ja mieti miten simpsakka äiti olet sitten kun lapsesi on 18v. verrattuna niihin ikäraakkeihin jotka saavat lapsen kolmen- tai neljänkympin tienoilla (kuten minä :)). mehän ollaan ikäloppuja sitten kun lapsi lähtee kotoa, ollaan suunnilleen kohta sit eläkkeellä.
Paljon Onnea raskaudesta! Joko olet varannut ajan neuvolaan? Se on ihanaa nähdä tuo pieni ensimmäisessä ultrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mieti miten simpsakka äiti olet sitten kun lapsesi on 18v. verrattuna niihin ikäraakkeihin jotka saavat lapsen kolmen- tai neljänkympin tienoilla (kuten minä :)). mehän ollaan ikäloppuja sitten kun lapsi lähtee kotoa, ollaan suunnilleen kohta sit eläkkeellä.
Paljon Onnea raskaudesta! Joko olet varannut ajan neuvolaan? Se on ihanaa nähdä tuo pieni ensimmäisessä ultrassa.
Eihän 30-40v iässä vielä mikään ikäraakki ole :)
Että höpö höpö :)
t: 44
ne jotka saavat vauvan 30-40v iässä niin ovat ikäraakkeja kun heidän lapsensa on 18v.
Ja mieti miten simpsakka äiti olet sitten kun lapsesi on 18v. verrattuna niihin ikäraakkeihin jotka saavat lapsen kolmen- tai neljänkympin tienoilla (kuten minä :)). mehän ollaan ikäloppuja sitten kun lapsi lähtee kotoa, ollaan suunnilleen kohta sit eläkkeellä.
Paljon Onnea raskaudesta! Joko olet varannut ajan neuvolaan? Se on ihanaa nähdä tuo pieni ensimmäisessä ultrassa.
Eihän 30-40v iässä vielä mikään ikäraakki ole :)
Että höpö höpö :)t: 44
todella hyvin, vaikka välillä on raskastakin ollut. Kaikki riippuu niin paljon omasta asenteesta ja suhtautumisesta.
Onnea tulevaan!
ja kypsältä ikäiseksesi ja olen varma, että tulet pärjäämään vauvan kanssa. Aluksi tietysti kaikki on uutta, mutta niin se on kaikilla ensimmäisen lapsen kanssa.
Älä turhaan pelkää tulevaa. Yritä edelleen elää päivässä, se on ehkä paras neuvo mitä itse olen saanut. Huolehtiminen ja asioiden järjestely tulee ihan varmasti luonnostaan, vaikka elätkin tässä hetkessä ja päivä kerrallaan. Et varmasti unohda olevasi raskaana.
Kun vauva pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen syntyy, kaikki sujuu ihan ihan varmasti kuin olisitte hänen kanssaan luodut toisillenne - olettehan sitä. Vauva opettaa sinut äidiksi ja opit täydelliseksi juuri häntä varten. Odotan itse toistani loppusuoralla. Vaikka kokemusta on jo yhdestä, pelottaa silti, ja jännittää. Äitiysvaatteita olen tilaillut tällä kertaa moninkertaisesti ensimmäiseen raskauteen verrattuna http://www.mamamia.fi. Osaan ehkä kuitenkin tällä kertaa ottaa raskausajasta enemmän irti, kun osa jännityksestä on poissa ja suunnilleen tiedän miten asiat etenevät synnytyksen jälkeen.
Sydämelliset onnittelut ja suurta onnea tuleviin ihaniin aikoihin.
iästä riippumatta, kun esikoistaan rupeaa saamaan. Olisihan se muavaa, että äitisi ei olisi kauhuissaan ja lupaisi olla hiemna tukena ja neuvoa tarvittaesaa, jos ei isästä kerran ole mihinkään.
Ja usko mua, kun siitä isästä ei mihkään ole, on paljon parempi ollakin yksin vauvan/lapsen kanssa, tunnen monta onnellista yh:ta, nuoria ja vanhoja, joista osa on jo löytänyt uuden onnen, saattaa se sinullekin osua!
Olet liian nuori; elä ensin omaa elämääsi!