Olen 33v perheenäiti ja toivoisin jo olevani kuollut :(

viesteistä. Minäkin niin toivon, että elämä tästä onnelliseksi muuttuisi, mutta alamäkeä on kestänyt jo monta vuotta... Ja tiedän kun vauva syntyy, että vaikka se on ihana, niin silti hoidettava ja itkuinen. Ja minä tietenkin synnytyksen jälkeen entistä herkemmällä päällä. Enkä tahdo jaksaa hoitaa itkuista vauvaa :( . Kunpa tämä vauva olisi se aurinko elämääni, eli nukkuisi ja söisi, eikä itkisi mahavaivoja. Jokunen vuosi sitten koin kohtukuoleman aivan viime metreillä ja sekin asia tässä vielä painaa nyt loppumetreillä. -ap-