Mitä ihmettä teen?! Mies raivostui, kun (ov)
lapset oli kiukutelleet ja olleen huonolla tuulella koko aamun. Kun temppuilu jatkui vielä päiväunille mentäessä, mies huusi mulle ja lapsille "vihaan teitä kaikkia!" ja löi dvd-hyllykön rikki. Vähän ajan päästä sanoi, ettei tarkoittanut sitä. (anteeksi ei pyytänyt) On aiemminkin suutuspäissään uhannut lähtevänsä lätkimään. Ilmeisen epäkypsää käytöstä. Kai tuossa huudossa jotain totuudenperää oli, miksi muuten olis niin huutanut? Tai pitäis mölyt mahassansa...
Ennen lapsia mies oli herkkä, rauhallinen, ei koskaan väkivaltainen, on muuttunut nyt vasta tässä viimeisen kolmen vuoden aikana. Vaikeuksia suhteessa on ollut, mutta niistä on selviydytty, jopa niin hyvin, että häät on suunnitteilla ensi kesäksi. Enpä tiedä...
Asunko tikittävän aikapommin kanssa, pelottaa, että lopulta napsahtaa niin, että lyö minua tai lapsia?
Pahoittelen, jos tekstini oli sekava, olen nyt pari tuntia itkenyt ja pohtinut elämääni.
Tahtoisin rakentavia kommentteja, muutakin kuin "jätä se paska" Kiitos
Kommentit (47)
No joo. Olisko syytä alkaa madaltaan sitä koko perheen volyymia?
Eihän kenenkään ole hyvä olla jos huudetaan. Eihän sillälailla asiat selkene. Mitä te oikeen huudatte?
Mitä asioita ette tavallisella äänellä saa ratkotuksi?
Ei kai aikuisten tarvitse toisilleen huutaa, tai aikuisten lapsilleen?
Ei ole teillä pohjia ikuiselle liitolle.
kun ne kerran on tehty. Ei kai kukaan normaali mies tuollaista kauan jaksa katsella.
Ja sekö on pelkästään äidin vastuulla? Ei? No, sitähän minäkin.
Kyllä se lasten kasvatus on myös miehen vastuulla ja tuolla riehumisella näyttää vain huonoa esimerkkiä, kiva sitten kun ottavat mallia tunteiden purkamiseen pikkulapsen lailla käyttäytyvältä isältä.
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata purkaa kiukkunsa muulla tavalla kuin huutamalla puolisolleen ja LAPSILLEEN, miten vihaa näitä. Huh huh.
Ja vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettuja lapsia, joskus voi olla huono päivä. Ja varsinkin jos äiti on ollut kipeänä eivätkä lapset ole päässeet ulos purkamaan energiaansa. Miksi muuten isä ei heitä ole vienyt ulos tai leikittänyt muuten, kysynpähän vain.
Kyllä tuo ukko nyt pitäisi laittaa järjestykseen. Perheterapia yms. Ja ehkä häiden lykkääminen siihen asti, että mies ottaa itseään niskasta kiinni. Kunhan vain et katso tuota läpi sormien.
Tuon lainaukseni tekstin voisi kyllä muuttaa muotoon, että ei kukaan normaali nainen tuollaista jaksa kauaa katsella. Tai ainakin minä haluan mieheni olevan mies ja jos lapsia on, myös vastuullinen perheen isä, EN missään tapauksessa joukon jatkona yksi lapsista.
kannata naimisiin mennä,ennenkuin ongelmat selvitetty!
Erikoisiin asioihin ihmiset näissä viesteissä takertuvat; ensin arvellaan lasten olevan huonosti kasvatettuja, sitten toisessa ketjussa päivitellään kun lapset riehaantuvat kun eivät pääse ulos :O
Mun mielestä ap pointti on tässä ollut, että mies huutaa vihaavansa perhettään, ja nyt ollaan pelossa, että alkaako mies lyömään myös puolisoaan ja lapsiaan!
itellä ero takana ja just alko lapsen syntymänjälkeen miehellä ongelmat.Hajoitti tavaroita levysoittimen,kaukosäätimiä,silitysraudan mikä vain käteen osui.Älä nyt ainakaan kiirehdi naimisiin menoa.Naiselle usein vaarallisin mies on se läheisin mies.meillä minua pahoinpideltiin ja vielä 3 vuotta erosta pahoinpiteli uudelleen.Muista turvakoti on olemassa sine kannattaa paeta ja jos käy käsiksi heti poliisille rikosilmoitus ja lääkäriin vammoja näyttämään.Parisuhdevälivallasta on hyviä kirjoja lue,tai tutki netistä yhdessä annettiin juuri tuntomerkkejä mistä voi tietää että mies on väkivaltainen...ja se on just toi rikkominen
Meillä on ollut jo 2 vkoa kauhee kriisi. Mies huorittelee ja raivoo kaikesta. Olen täysin ahdistunut ja murtunut. Ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
myös rajuna ärtyisyytenä. rohkeasti pyydät miestä keskustelemaan ja kerrot, miltä sinusta tuntuu. ehkä mieskin tajuaa, että jotain apua/muutosta on tilanteeseenne tultava.
myös rajuna ärtyisyytenä. rohkeasti pyydät miestä keskustelemaan ja kerrot, miltä sinusta tuntuu. ehkä mieskin tajuaa, että jotain apua/muutosta on tilanteeseenne tultava.
ärtymystä ja suuttumusta jota lapsiperheen kaaos aiheuttaa. Jotkut ihmiset vaan on aika äkkipikaisia tempperamentiltaan (itsekin lukeudun näihin äkkipikaisiin) ja voi olla jotain käsittelemättömiä muistoja ja traumoja taustalla jotka aktiovituu kun joutuu koville. Voisko miehes saada apua vaikka terapiasta, mielialalääkkeistä, mietiskelystä, harrastuksesta, tupakasta. ? Siis että jaksaa arkea paremmin. Eikö mikä vaan (paitsi viina ja huumeet) ole parempi kuin ahdistunut ja vihainen isä?
vanhemmiksi kuten naiset. Ja tämän totean itse miehenä ja kaksi lasta maailmaan saattaneena. Heidän kanssa en ole enää tekemisissä. Olen kuitenkin aviossa joka on lapseton. Erosin aikaisemmasta aviosta pääsyynä koska en jaksanut lasten aiheuttamaa stressiä. Lapsia syntyi kaksi kerralla. Toivon naisten ymmärtävän tämän. Harva mies sopii vanhemmaksi mutta niitäkin on. Mutta iso osa ei sovi. Kuitenkin joudumme elatusmaksujen maksajiksi vaikka olisimme lopullisesti lähteneet perhe-elämästä pois. Ja se on väärin.
vanhemmiksi kuten naiset. Ja tämän totean itse miehenä ja kaksi lasta maailmaan saattaneena. Heidän kanssa en ole enää tekemisissä. Olen kuitenkin aviossa joka on lapseton. Erosin aikaisemmasta aviosta pääsyynä koska en jaksanut lasten aiheuttamaa stressiä. Lapsia syntyi kaksi kerralla. Toivon naisten ymmärtävän tämän. Harva mies sopii vanhemmaksi mutta niitäkin on. Mutta iso osa ei sovi. Kuitenkin joudumme elatusmaksujen maksajiksi vaikka olisimme lopullisesti lähteneet perhe-elämästä pois. Ja se on väärin.
Idioottiko olet? Että lapsia voi saattaa maailmaan ja sitten kun ei ole kivaa, niin ei tarvitse enää niistä huolehtia?
Ei kuule ole niin, että miehet eivät sovi vanhemmiksi vaan niin, että jotkut miehet (ja naiset) jäävät sinne lapsen tasolle vaatimuksineen eivätkä kasva aikuisiksi. Se oma napa, omat mieltymykset ja oma tahto on kaikki kaikessa. Nämä ihmiset ovat keskenkasvuisia kehitykseltään ja ajatusmaailmaltaan. Niin kuin viestissäkin tuli todistettua. Vain todella keskenkasvuinen voi ajatella, että isät saa perua isyyden, koska isyys ei ole luonnollinen olotila, mutta äitiys on, ja äidit ei saa perua mitään...
Paitsi ei ollut työkaveri, vaan muualla tavattu nainen. Halusi muka erota minusta, olin väärä ihminen jne. mutta oikeasti ei kestänyt arkea ja vastuuta perheestä ja sai tommosia raivareita ja uhkasi lähteä. Sitten se kerran lähti, kun oli ollut muutaman viikon huomattavan tyyni. Hankki tietenkin pienen yksiön keskustasta vaikka samalla hinnalla olisi saanut kolmion lähiöstä ja räyhää sitten lapsille kokoajan kun ovat siellä kun se koppi on niin pieni neljälle, ihan kuin se olisi lasten vika ettei ajatellut heitä vaan uutta sinkkuelämäänsä asunnon hankkiessaan.
ilmeistä lienee, että miehelläsi on paha olla. stressiä kotona ja ehkä töissäkin? asiat ei suju ja lapset ei tottele ja ole hiljaa, on sotkuista jne.
mun mieheni löysi lohdutuksen työkaverinsa sylistä. tiedän, ettei tämä ainakaan lohduta sua. teillä ei välttämättä tarvii mennä noin pitkälle, mutta tilanteelle kannattaa nyt tehdä jotain.
aikaa sulle ja miehelle kahdestaan. käykö mies harrastuksissa tai kavereidensa luona? ehkä mies on masentunut ja tarvitsisi ammattilaisen keskusteluapua?
Mielestäni ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Kyllä meillä saa mennä hermo ilman että aletaan eropapereista puhua... Toki miehellä meni överiksi kun alkaa hajottaa tavaroita ja sellainen on jo pelottavaa lapsille. Jokin nyt stressaa ja purkautuu tuolla tavalla, mutta tikittävä aikapommi, joka pian hakkaa vaimoa, on ehkä liioittelua? Vai kuinka usein riehuu ja tavaroita hajoaa? Puhukaa, puhukaa.. avoimuutta. Kyllä mullakin napsahtelee ja volyymit nousee ilman että siinä on mitään ihmeempää taustalla kuin temperamentti.
Suosittelen keskusteluapua esim.seurakunnan perheasiainneuvottelukekukseen joko yhdessä tai jos mies ei lähde, niin sekin jo auttaa kun voit puhua jonkun luotettavan ammatti-ihmisen kanssa. Itse sain sitä kautta apua ja olin valmis menemään vieläkin pidemmälle eli sitä kautta ohjasivat avokriisityöntekijän kanssa keskustelemaan. Mies ei suostunut, mutta sekin auttoi kun sain itse puhua ja oli joku joka kuunteli ja tunsin saavani ammattiapua. Sitten on vielä turvakoti, johon voi aina soittaa ja tarvittaessa mennä sinne jos toinen osapuoli käyttäytyy uhkaavasti, alkaa huutamaan ja tilanteet kärjistyvät.
Hae apua, älä jää yksin ja omaa suhtautumista asioihin voi muuttaa, mutta toista ihmistä ei voi täysin muuttaa. Älä anna kenenkään pilata ainutkertaista elämääsi. Voimia ja haleja!
vanhemmiksi kuten naiset. Ja tämän totean itse miehenä ja kaksi lasta maailmaan saattaneena. Heidän kanssa en ole enää tekemisissä. Olen kuitenkin aviossa joka on lapseton. Erosin aikaisemmasta aviosta pääsyynä koska en jaksanut lasten aiheuttamaa stressiä. Lapsia syntyi kaksi kerralla. Toivon naisten ymmärtävän tämän. Harva mies sopii vanhemmaksi mutta niitäkin on. Mutta iso osa ei sovi. Kuitenkin joudumme elatusmaksujen maksajiksi vaikka olisimme lopullisesti lähteneet perhe-elämästä pois. Ja se on väärin.
Joo, ehkäpä on ihan lasten edun mukaista, etteivät tuollaisen "isän" kanssa ole tekemisissä. Vaikka varmastihan se kuitenkin heihin sattuu, kun isä päättikin olla pitämättä ja jaksamatta heitä.
Miksi sitten ylipäätään aloit entisen vaimosi kanssa lapsentekoon, jos kuitenkin tiesit, "etteivät miehet sovi vanhemmiksi." Koska onhan se nyt sinustakin kiinni että saavatko lapset alkunsa. Vai ajattelitko, että kokeillaan nyt ja sitten jos huomataan ettei olekaan kivaa, niin ainahan ne lapset voi heittää syrjään kuin käytetyt rukkaset.
Ja tuo toivon naisten ymmärtävän...jestas saatana, ei ole todellista. Mitenkähän tuota nyt pitäisi ymmärtää, ensin lähdetään hankkimaan perheenlisäystä ja sitten hylätään lapset, kun lapsiperheen arki on erilaista kuin vapaa poikamieselämä tai elämä pelkän vaimon kanssa. Eihän tuota voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla, tuollainen ihminen on munaton tossu, joka on jämähtänyt lapsen tasolle ja kiukuttelee kun lapsentuloa ei saakaan jälkeen päin perutuksi ja sitten lähtee menemään.
Mutta edelleen, hyvä ratkaisu lasten kannalta, toivottavasti ovat jo saaneet hyvän isän elämäänsä...biologista uutta ei tietenkään saa, mutta varmasti paremman.
tuesta ja kommenteista!
Joku tuolla kyseli; tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun mies mitään tuollaista huusi tai rikkoi, sen verran säikäytti, että päätin heti tänne avautua ja pyytää neuvoja.
Lasten mentyä nukkumaan hieman juteltiin. Pidin itseni rauhallisena, niin mieskin pysyi, vaikka ensin meinasi kovasti puolustuskannalle heittäytyä. Sanoi, että on niin paljon stressiä, rankka työ ja rankat kotiolot kahden uhmiksen kanssa, lisäksi paljon mielessä painavia asioita. Lupasi mulle näistä joskus avautua. Kuulemma kun vihaisena huutaa, päästelee sammakoita suustaan mitä ei tarkoita, rauhallisena osaa sanoa asioiden oikean laidan (sanoi rakastavansa mua ja lapsia yli kaiken, eikä missään nimessä aio minnekään mennä) Nyt ymmärtää, etten tällaista hyväksy, annoin omia vinkkejäni rauhoittumiseen, eivät kuulemma toimi niin hyvin hänellä kun on temperamenttisempi. Miettii itse lisää keinoja hallita huutoa. Ei kuulemma osaa olla niin hyvä isä, kun ei tiedä millainen se on, oma isä huusi paljon ja joi (mun mies ei juo lainkaan kun lapset läsnä, vaikka nukkumassakin).
Tällaisia juteltiin ja sain selville, toivottavasti pitävät paikkansa. Jään seuraamaan tilannetta...
Kiitos vielä jo saamistani kommenteista, lisääkin voi tietty jatkaa näiden pohjalta, jos jotain ajatuksia herätti :)
nyt aikuisena olen ottanut jo heti alkuun tiukat ohjakset miehen käyttäytymiseen lasta, meitä kohtaan.
Heidän suvussaan kun kaikki, jotka juovat sen parin saunakaljan lisäksi muuta ovat alkoholisteja...
Meillä toki ei alkoholi ole ongelma, mutta jos käyttäytyy lasta kohtaan jotenkin, että mulla rupee hälyt soimaan, ni semloppu saman tien siihen.
Joo mä tiedän mä olen tosi nipo ja inhottava, mutta selitän kyllä miltä asia minun korvissa kuulostaa ja minullekkin saa asioista tietenkin huomauttaa.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä laasta kohtaan aikuisesti! Olla tukena ja turvana ja se inhottava joka pitää ne rajat. Ei tommonen huutelu ja tavaroiden rikkominen lasten edessä, olkookin kuinka eka kerta ja sterssaavaa ym. niin ne lapset ei kuitenkaan ole väen vängällä haluneet syntyä ja näin ollen eivät ole mitenkään syypäitä.
Lapset on lapsia...
Ja aikuisten pitää olla aikuisia. Joskus voi mennä yli, mutta mitään ei kyllä rikota, haluatko ihan varmasti antaa tuollaisen mies-kuvan lapsillesi?
Älä mene ainakaan kesällä naimisiin, hoitakaa asiat kuntoon, jos mahdollista ja sitten uutta yritystä.
tässä nyt ap hakenut pohdintoja miehen käytökseen, eikä lasten? Kurittomille lapsille on monta omaakin ketjua ;)
Ja vaikka lapset olisikin huonosti kasvatettuja, tuskin se oikeuttaa miestä käyttäytymään noin...