Mitä ihmettä teen?! Mies raivostui, kun (ov)

ja mies saisi selvittää päänsä sillä aika ja päättää sitten mitä haluaa

ilmeistä lienee, että miehelläsi on paha olla. stressiä kotona ja ehkä töissäkin? asiat ei suju ja lapset ei tottele ja ole hiljaa, on sotkuista jne.



mun mieheni löysi lohdutuksen työkaverinsa sylistä. tiedän, ettei tämä ainakaan lohduta sua. teillä ei välttämättä tarvii mennä noin pitkälle, mutta tilanteelle kannattaa nyt tehdä jotain.



aikaa sulle ja miehelle kahdestaan. käykö mies harrastuksissa tai kavereidensa luona? ehkä mies on masentunut ja tarvitsisi ammattilaisen keskusteluapua?

eksmieheni oli myös rauhallisuuden ja tyyneyden perikuva, mutta stressaavan lapsiarjen myötä hän kiukutteli kuin pikkulapsi ja joskus antoi lapsille luunappeja :( ja muutenkin ylireagoi,



Nyt joku stoppi teidän tilanteeseen.

Miullakin meinaa mennä hermot parin kaverin villien ipanoiden seurassa parin tunnin jälkeen.

Kysy mieheltäsi, mikä häntä siinä tilanteessa stressasi. Mikä sai kupin kaatumaan?

Kyllä lasten riitely ja kiukuttelu ärsyttää myös meitä äitejä. Joskus olen potkaissut jotakin tyynyä tai mennyt karjumaan suoraa huutoa toiseen huoneeseen...

Miehesi siis purki turhautumistaan. Mutta kannattaa nyt hänen aika tarkkaan miettiä, miksi projisoi turhautumisensa SINUUN, kun sen pitäisi olla kiukkua olosuhteita tms. abstraktia kohtaan. Ja jopa itseään, kun ei osaa itse isänä mennä ja panna lapsia ojennukseen!



Mies siis mitä ilmeisimmin katsoo, että kodin pyöritys ja lastenhoito ovat sinun asiasi. Jos joku ei toimi, syy on sinun. Kysy mieheltäsi, onko tuo asenne hänestä reilu ja oikein? Hän on kuitenkin lasten isänä aivan yhtä vastuullinen hoitamaan ongelmia kuin sinäkin.



Kerro myös suoraan, että sinua ja lapsia pelottaa, kun iso aikuinen mies alkaa rikkoa tavaroita ja riehua. Siihen pitää panna stoppi nyt ja heti. Suuttua saa, mutta miehen pitää löytää keino ilmaista sitä muulla tavoin. Voi vaikka ottaa ja käydä pienellä happihyppelyllä, jos oikein keittää.

Miullakin meinaa mennä hermot parin kaverin villien ipanoiden seurassa parin tunnin jälkeen.

Olen hyvin kasvattanut lapsiani, kiitos vaan! Joskus nyt on huono päivä kenellä tahansa, tän päivänen johtunee lähinnä siitä, että olen ollut kipeänä enkä ole jaksanut ulkoilla lasten kanssa normaalisti. Terv. ap

Kiitos muille vastauksista, pikku hengähdys taitaakin olla paikallaan, saa kasattua uudelleen murentunutta henkistä luottoa mieheen.

eli ei viitsi olla aikuinen, kiukuttelee kuin kakara.



En menisi kanssaan naimisiin vaan ottaisin etäisyyttä. Perheterapiastakin voisi olla apua.

Miullakin meinaa mennä hermot parin kaverin villien ipanoiden seurassa parin tunnin jälkeen.

Ettei vain isiltä mene hermo? Eikö isillä itsellä ole mitään vastuuta a) lastensa kasvattamisesta b) omasta käytöksestään?

Minäkin nautin elämästäni huomattavasti enemmän ennen lapsia. Nyt olen kireä, ärtynyt ja jopa vihainen suurimman osan ajasta. En kestä lapsia lähelläni ja toivon vaan koko ajan että en olisi ikinä niitä tehnyt.



Lapsien teko ei vaan sovi kaikille ja sitä ei saa millään enää peruttua kun kaikki on jo pilalla. Tiedän tasan tarkkaan miten tuskallista sun miehen on olla.

dvd hyllykkö lastulevyinen ja sotkasta ostettu?

Vaikka minäkin olen äkkipikainen ja välillä huudan lapsilleni, en ikinä voisi kuvitellakkaan huutavani heille että vihaan heitä. Suosittele jotain hyvää terapeuttia sille ennen kuin naimisiin menet..

samanlainen lapsen myötä kun sun miehestä... :(



t. yks yh-äippä

kun ne kerran on tehty. Ei kai kukaan normaali mies tuollaista kauan jaksa katsella.

Minäkin nautin elämästäni huomattavasti enemmän ennen lapsia. Nyt olen kireä, ärtynyt ja jopa vihainen suurimman osan ajasta. En kestä lapsia lähelläni ja toivon vaan koko ajan että en olisi ikinä niitä tehnyt.

Lapsien teko ei vaan sovi kaikille ja sitä ei saa millään enää peruttua kun kaikki on jo pilalla. Tiedän tasan tarkkaan miten tuskallista sun miehen on olla.

Ensin tehdään, "koska muutkin...". Sitten huomataan, että "tää ei ollutkaan kivaa..."

nyt on taas (hetken) rauha maassa, kaikki kolme nukkuivat päikkärit (lapset ja mies, ite en saanu nukuttua) ja hyvän tuulisina lähtivät pihalle.

Mies siis osallistuu ja hoitaa kyllä lapsia, ruokkii, vaihtaa vaippaa jne. mutta jos on väsynyt tai muuten huonolla tuulella tai lapset kiukuttelee, hermot palaa kiinni välittömästi (miehellä siis) rasittavaa vaan tällanen, kun ei koskaan tiedä millon taas seuraavan kerran ollaan pahalla päällä, ja tän päiväsen jälkeen mitä silloin tapahtuu :/

Yritetään keskustella illalla, toivottavasti ei mee riitelyksi.

Ja pitää nyt vielä sanoa, että tottakai itselläkin joskus hermot napsahtaa, silloin menen vessaan huutamaan. Mutta koskaan ei ole tullut mieleenikään huutaa perheelle vihaavani heitä tai rikkovani jotain tai satuttavani jotakuta.

Ja lopettakaa se "kasvata lapses"-jupina, vai olenko ainut, jonka lapset esim. nahistelevat leluista päivittäin?

Ja lopettakaa se "kasvata lapses"-jupina, vai olenko ainut, jonka lapset esim. nahistelevat leluista päivittäin?

Ja lopettakaa se "kasvata lapses"-jupina, vai olenko ainut, jonka lapset esim. nahistelevat leluista päivittäin?

Minäkin nautin elämästäni huomattavasti enemmän ennen lapsia. Nyt olen kireä, ärtynyt ja jopa vihainen suurimman osan ajasta. En kestä lapsia lähelläni ja toivon vaan koko ajan että en olisi ikinä niitä tehnyt.

Lapsien teko ei vaan sovi kaikille ja sitä ei saa millään enää peruttua kun kaikki on jo pilalla. Tiedän tasan tarkkaan miten tuskallista sun miehen on olla.

voi tietää? Ei mistään! Ei toisten lapset vastaa omia.

Ensin tehdään, "koska muutkin...". Sitten huomataan, että "tää ei ollutkaan kivaa..."

Ensin tehdään, "koska muutkin...". Sitten huomataan, että "tää ei ollutkaan kivaa..."

Mistäs sen etukäteen voi tietää? Ei mistään! Ei toisten lapset vastaa omia.