Jeesus tulee pian, oletko valmis?

Ja toivoisin monen muunkin olevan, rukoilen heidän puolestaan.

kertoa miksi Jeesus on ollut tulossa jo niin monta kertaa kuitenkaan tulematta. Mieluiten lähtisin tästä koko perheen kanssa taivaan iloon ennemmin kuin kärvistelisin täällä ja pelkäisin onnistunko saattamaan kaikki lapset uskossa taivaan kotiin. Nyt on rukoukset rukoiltu ja turvassa on mieli ja sielu, mutta onko ensi viikolla tai ensi vuonna?

se tullut viime kesänä jo?

kertoa miksi Jeesus on ollut tulossa jo niin monta kertaa kuitenkaan tulematta. Mieluiten lähtisin tästä koko perheen kanssa taivaan iloon ennemmin kuin kärvistelisin täällä ja pelkäisin onnistunko saattamaan kaikki lapset uskossa taivaan kotiin. Nyt on rukoukset rukoiltu ja turvassa on mieli ja sielu, mutta onko ensi viikolla tai ensi vuonna?

Tarkkaa ajankohtaa ei tiedä kukaan, mutta nuo riettaudet, joita kirkonmiehetkin hyväksyvät hiljaa yhdessä katastrofien kanssa ovat vahva merkki Jeesuksen tulon läheisyydestä.

Sitäpaitsi, miten elämäsi muuttuu, tulee Jeesus sitten huomenna tai vasta sitten kun olet kuollut jo?

Ja aina on merkit juuri sille vuodelle otollisia...

aina jauhaa, mutta sanokaas miten siihen pitäisi valmistautua?

ja seuraajiksi on ehkä valittu noin 10-30 prossaa ihmisistä ainakin länsimaissa galluppivastausten perusteella.



Siksi meidän uskovien ei kannata välittää enemmistön pilkasta, heitä on todellakin moninkertainen määrä meihin valittuihin verrattuna, emmekä voi sitä mitenkään muuttaa. Jokainen heistä olisi valittu, jos haluaisi, mutta ennalta on määrätty sekin, etteivät he halua edes olla.



Maailma tulee palamaan parin vuoden sisään ja tulee kauheita tapahtumia- sitten Jeesus tulee ja ottaa hänessä olevat mukaansa. He muut palavat yhdessä paholaisen kanssa poroksi mammonineen, tyhjine viisauksineen.

niin hienoa olla, tietäen että suurinta osaa ystävistä ja sukulaisista, omia lapsia, miljardeja toisukoisia jne. kidutetaan parhaillaan eikä se lopu ikinä. Vai muuttuuko ihnmiset taivaassa sitten jotenkin sosiopaateiksi, joista toi on ihan jees?

et vois vaikka tullakin jo tuomaan mulle helpotusta!!

Entä millä perusteella tiedätte, että raamattu on totta? Siellä on todistetusti läjäpäin sontaa, joten miksi pitäisi uskoa loppuakaan?



Kerropa minulle, miten minun pitäisi valmistautua Jeesuksen tulemiseen?

Olen vain ihminen ja siksi "harmittelen" etukäteen sitä, että jos Jeesus tulisi nyt, minulta jäisi monta asiaa tekemättä..

Jokainen heistä olisi valittu, jos haluaisi, mutta ennalta on määrätty sekin, etteivät he halua edes olla.

Ymmärtääkseni tämä ei ole edes virallisen kanna mukaista? Joka tapauksessa on siis Jumala, joka luo ihmisen, ja jo luodessaan tietää että ihminen on pilallinen kappale, joka ei tule toimimaan niin kuin "pitäisi". Täysin tietäen että tuli luotua susi, Jumala sitten kuitenkin rankaisee tätä itse luomaansa olentoa helvetillä, joka on täysin kohtuuton rangaistus ottaen huomioon rikoksen laadun ja sen, että itse loi kyseisen ihmisen sellaiseksi. Ja tässä välissä käydään sadistinen näytelmä, jossa nämä valuvikaiset toimivat lähinnä uskovaisten kissa-ja hiirileikin hiirinä, joille uskovaiset voivat lällättää, että odottakaas, kohta teitä kidutetaan!

sillä et uskalla olla uskomatta.

Joten elä pelossa riittääkö uskosi pelastukseen!!

:DD

ja seuraajiksi on ehkä valittu noin 10-30 prossaa ihmisistä ainakin länsimaissa galluppivastausten perusteella. Siksi meidän uskovien ei kannata välittää enemmistön pilkasta, heitä on todellakin moninkertainen määrä meihin valittuihin verrattuna, emmekä voi sitä mitenkään muuttaa. Jokainen heistä olisi valittu, jos haluaisi, mutta ennalta on määrätty sekin, etteivät he halua edes olla. Maailma tulee palamaan parin vuoden sisään ja tulee kauheita tapahtumia- sitten Jeesus tulee ja ottaa hänessä olevat mukaansa. He muut palavat yhdessä paholaisen kanssa poroksi mammonineen, tyhjine viisauksineen.

Jokainen heistä olisi valittu, jos haluaisi, mutta ennalta on määrätty sekin, etteivät he halua edes olla.

Ymmärtääkseni tämä ei ole edes virallisen kanna mukaista? Joka tapauksessa on siis Jumala, joka luo ihmisen, ja jo luodessaan tietää että ihminen on pilallinen kappale, joka ei tule toimimaan niin kuin "pitäisi". Täysin tietäen että tuli luotua susi, Jumala sitten kuitenkin rankaisee tätä itse luomaansa olentoa helvetillä, joka on täysin kohtuuton rangaistus ottaen huomioon rikoksen laadun ja sen, että itse loi kyseisen ihmisen sellaiseksi. Ja tässä välissä käydään sadistinen näytelmä, jossa nämä valuvikaiset toimivat lähinnä uskovaisten kissa-ja hiirileikin hiirinä, joille uskovaiset voivat lällättää, että odottakaas, kohta teitä kidutetaan!

Antoi kaiken, kielsi vain yhden ja ihminen ei uskonut. Paholaisen henki valtasi ihmisen mielen silloin ja otti pois sen, mitä piti olla, jos ihminen olisi Jumalaa totellut.

Jumala/Jeesus/Raamattu ovat onneksi olemassa myös meitä varten, jotta tiedämme mistä on kyse. Eli lopun aikoina saatana ja Jumala käyvät viimeisen taistelunsa, jossa saatana nujerretaan.

Ja jos joku ei tiedä, niin nuo taistelut ovat Israelin ja muslimien väliset taistelut. Israelin maasta tulee sen jälkeen paratiisi meille kaikille uskoville, kun saatana hävitetään! Ja muslimit, terroristit, vääräuskoiset hävitetään!

valita liittyy siihen, että Jumala tuottaa jatkuvasti yksilöitä joista tietää jo heti luodessaan ettei ne tule toimimaan oikein ja eikun kidutettavaksi vaan?

niin hienoa olla, tietäen että suurinta osaa ystävistä ja sukulaisista, omia lapsia, miljardeja toisukoisia jne. kidutetaan parhaillaan eikä se lopu ikinä. Vai muuttuuko ihnmiset taivaassa sitten jotenkin sosiopaateiksi, joista toi on ihan jees?

Voisiko joku valaista asiaa? Joskus koin kovastikin olevani uskossa, mutta elin jatkuvassa ahdistuksessa kun kuvittelin, miten lukuisat rakkaani joutuisivat kuolemansa jälkeen kokemaan ikuista tuskaa. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten Taivaaseen ja Helvettiin uskova kristitty voi kertoa kokevansa suunnatonta onnea ja rauhaa. Riittääkö hänelle tosiaan se, että uskoo oman nahkansa olevan pelastettu? Kummallinen yhtälö kertakaikkiaan.

kun kaipaisi kysymyksiinsä vastausta joltain? Vai joko kaikki on nukkumassa?

niin hienoa olla, tietäen että suurinta osaa ystävistä ja sukulaisista, omia lapsia, miljardeja toisukoisia jne. kidutetaan parhaillaan eikä se lopu ikinä. Vai muuttuuko ihnmiset taivaassa sitten jotenkin sosiopaateiksi, joista toi on ihan jees?

Voisiko joku valaista asiaa? Joskus koin kovastikin olevani uskossa, mutta elin jatkuvassa ahdistuksessa kun kuvittelin, miten lukuisat rakkaani joutuisivat kuolemansa jälkeen kokemaan ikuista tuskaa. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten Taivaaseen ja Helvettiin uskova kristitty voi kertoa kokevansa suunnatonta onnea ja rauhaa. Riittääkö hänelle tosiaan se, että uskoo oman nahkansa olevan pelastettu? Kummallinen yhtälö kertakaikkiaan.

"Antaisiko kukaan rakastava ihmisvanhempi lapsensa juosta kadulle vilkkaan liikenteen sekaan tai vetää liedeltä kiehuvan kattilan päälleen siksi, ettei halua rajoittaa lapsensa vapaata tahtoa?"



Jumala odottaa ratkaisua aikuisilta. Aiotko sinä teljetä aikuisen lapsesi kotiin, jotta voit valvoa, ettei hän tee mitään typerää? Aiotko joka hetki kulkea aikuisen lapsesi mukana vai annatko hänelle vapauden elää omanlaisensa elämänsä, vaikka se olisi vastoin sinun toiveitasi?



Lapset voivat toki olla aidosti uskossa. Ja useimmiten ovatkin. Mutta monet kuitenkin aikuisena miettivät uskon asiat uudelleen läpi.

"Tällainen ylimielisyys ja itsensä korottaminen on varmaankin sille vapahtajalle tosi otollista."



Ei ollut tarkoitus olla ylimielinen, eikä korottaa itseään. Oli tarkoitus tuoda esille, että uskovakin voi ymmärtää sen, että joku kieltäytyy uskosta, ja hyväksyä asian. Voitko kuvitella miltä uskovasta tuntuu, kun rakas läheinen kieltäytyy ja sanoo menevänsä mielummin helvettiin? Kyllä siitä vähän kyyniseksi tulee. Mutta uskova ei saa eikä voi pakkokännyttää, on hyväksyttävä toisen valinta. Rukoilla voi, mtta muuta ei.



Kyllä se kipeää tekee, kun toivoisi kaikkien pelastuvan. Mutta lopulta pitää hyväksyä oma rajallisuus.



Pyydän anteeksi, jos loukkasin jotakuta ja vaikutin ylimieliseltä .Se ei suinkaan ollut tarkoitus. Lähipäivinä juttelin pitkäaikaisen ystävän kanssa, joka sanoi suoraan, että uskoo sielunsa olevan menetetty, eikä se häntä häiritse. Ei halua uskoa. Miten tuohon pitäsi suhtautua?



Ja jos joku kuvittelee, että me uskovaiset olemme täydellisiä ja aina oikeassa, hän on siinä väärässä. Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin, ja myös me teemme syntiä tahattomasti ja joskus tarkoituksellakin. Onneksi me voimme kuitenkin rukoilla "anna meille syntimme anteeksi". Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kukaan ei pelastu oman hyvän elämänsä tähden. Kukaan ei pelastu oman hyvyytensä tähden. Me pelastumme uskosta Vapahtajaan, Vapahtajan sovituskuoleman ja ylönousemuksen tähden.

Ja jos joku kuvittelee, että me uskovaiset olemme täydellisiä ja aina oikeassa, hän on siinä väärässä. Me olemme ihmisiä siinä missä muutkin, ja myös me teemme syntiä tahattomasti ja joskus tarkoituksellakin. Onneksi me voimme kuitenkin rukoilla "anna meille syntimme anteeksi". Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kukaan ei pelastu oman hyvän elämänsä tähden. Kukaan ei pelastu oman hyvyytensä tähden. Me pelastumme uskosta Vapahtajaan, Vapahtajan sovituskuoleman ja ylönousemuksen tähden.

JUURI tämä ahdistaa mua ihan hirveästi. Ihan käsittämättömän paljon. Joskus yöllä jalat ei nuku eikä anna mun nukkua, kun joku on sanonut päivällä tällaista.

Eli siis uskovaiset, jotka ovat ne varmasti pelastetut, eivät ole velvollisia tekemään hyvää tässä maailmassa, millään tavalla. Voisivat vaikka jättää tajuttoman ihmisen keskelle liikennettä, astua kylmästi yli. Mutta kunhan omassa mielessään, omassa "sydämessään" uskovat olevansa Jeesuksen omia, he ovat pelastetut. Tekemättä koskaan mitään hyvää tässä maailmassa. Muut ovat pahoja jos eivät usko.

Miksi uskoa tällaiseen Jumalaan? Miksi pitää tällaista maailmankuvaa? Täytyyhän sitä olla vähintäänkin löyhämoraalinen tai edes hiukan itserakas. Ja tämä ei ole vittuilua, toimin nyt ihan vaan peilinä kaikelle tuolle logiikalle jota aina näissä keskusteluissa heitellään perusteluiksi.

Elämänkatsomusta saa muualtakin, yleensä niissä kehotetaan pyrkimään pois tällaisesta egosta ja tekemään hyvää siinä maailmassa missä on, ei *päästäkseen* taivaaseen, vaan *löytääkseen* taivaan.