Jeesus tulee pian, oletko valmis?

Siis mitä se tsiisus tekee, kun tulee? Ja miten minun täytyy valmentautua siihen, käynkö joka aamu ja ilta suihkussa ja pidän puhtaita alusvaatteita vai täh? Odotammeko kahvipöydässä yhden ylimääräisen katetun kahvikupin kera? Saako kotoa liikkua mihinkään, jos tsiisus on tulossa, kun eihän sitä tiedä minä päivänä se sit tulee?

Maailma tulee palamaan parin vuoden sisään ja tulee kauheita tapahtumia- sitten Jeesus tulee ja ottaa hänessä olevat mukaansa. He muut palavat yhdessä paholaisen kanssa poroksi mammonineen, tyhjine viisauksineen.

Että sulle on ihan annettu sieltä taivaasta valtuudet määrätä, ketkä palavat ja ketkä eivät. Ettei vain kävisi niin, että olet itse niiden kärventyvien joukossa?

Siis mitä se tsiisus tekee, kun tulee? Ja miten minun täytyy valmentautua siihen, käynkö joka aamu ja ilta suihkussa ja pidän puhtaita alusvaatteita vai täh? Odotammeko kahvipöydässä yhden ylimääräisen katetun kahvikupin kera? Saako kotoa liikkua mihinkään, jos tsiisus on tulossa, kun eihän sitä tiedä minä päivänä se sit tulee?

Mut hei, ei teillä hätää, jos taivas ei kelpaa, ei ole pakko. Jokainen saa valita. Ja helvettiin saa varmasti kaikki ikävätkin olot ja muistot mukaansa.

Minä haluan elää Vapahtajani ja Luojani kanssa. Minä haluan voida hyvin. Toivon, että mahdollisimman moni muukin haluaisi. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita. Toivottavasti olet vain harkinnut päätöstäsi riittävän tarkasti, ettet ole sitten itkemässä, kun harkinta-aika on loppunut.

on varmaankin sille vapahtajalle tosi otollista?

Minä valitsen oikeudenmukaisuuden, välittämisen ja rakkauden.



Kristinuskosta sitä ei tunnu löytyvän.

"JUURI tämä ahdistaa mua ihan hirveästi. Ihan käsittämättömän paljon. Joskus yöllä jalat ei nuku eikä anna mun nukkua, kun joku on sanonut päivällä tällaista. Eli siis uskovaiset, jotka ovat ne varmasti pelastetut, eivät ole velvollisia tekemään hyvää tässä maailmassa, millään tavalla. Voisivat vaikka jättää tajuttoman ihmisen keskelle liikennettä, astua kylmästi yli. Mutta kunhan omassa mielessään, omassa "sydämessään" uskovat olevansa Jeesuksen omia, he ovat pelastetut. Tekemättä koskaan mitään hyvää tässä maailmassa. Muut ovat pahoja jos eivät usko. Miksi uskoa tällaiseen Jumalaan? Miksi pitää tällaista maailmankuvaa?"



Yritän vastata parhaan ymmärrykseni mukaan: Jumala vaikuttaa uskovissa ihmisissä hyviä tekoja. Raamatussa on uskoville paljon ohjeita ja kehoituksia hyviin tekoihin. Mutta uskova ei pelastu hyvien tekojensa vuoksi. Uskova pelastuu ainoastaan uskomalla Vapahtajaan Jeeukseen Kristukseen ja ottamalla armo vastaan omalla kohdallaan.



Jos uskova toistuvasti tahallaan tekee pahoja tekoja eli elää synnissä, hän menettää uskonsa. Pahoja tekoja tahallaan tekevää uskovaa ei ole olemassa. Se on käsitteenä mahdoton. Uskova liukuu pois Jumalan suojeluksesta ja armosta tekemällä tahallaan vääryyttä, elämällä vääryydessä.



On eri asia tehdä syntiä, pyytää anteeksi ja katua, sekä pyrkiä parannukseen kuin elää synnissä (hyväksyä syntinsä ja antaa itselleen oikeus tehdä syntiä).



Kannattaa myös huomata, että jokainen joka väittää olevansa uskossa, ei ole sitä. Jumala tietää, ketkä ovat uskossa. Ihminen voi päätellä, onko toinen uskossa, hänen tekojensa perusteella (ei sanomisensa perusteella). Eli uskon pitäisi näkyä myös teoissa, vaikka uskovan teot eivät häntä pelastakaan.

Uskova on vain ihminen.

Tyypillinen uskovan perustelu sille, miksi omat synnit ja virheet eivät ole niin kauhean pahoja, vaikka samat virheet ja synnit ei-uskovien tekeminä johtavat automaattisesti helvetin tuleen. Sitten vielä muistetaan korostaa, ettei omat teot siihen pelastumiseen mitään vaikuta, ainoastaan usko. Tämä on nähty ja kuultu monen monta kertaa.

En pysty käsittämään tuota tapaa ajatella ollenkaan, mitä esität, sillä siinä ei ole kyse aidosta uskosta, jos noin ajattelee.

Sinä olet siis saanut taivaastasi valtuudet päättää, mikä on oikeaa uskoa ja mikä ei.

"Tyypillinen uskovan perustelu sille, miksi omat synnit ja virheet eivät ole niin kauhean pahoja, vaikka samat virheet ja synnit ei-uskovien tekeminä johtavat automaattisesti helvetin tuleen. Sitten vielä muistetaan korostaa, ettei omat teot siihen pelastumiseen mitään vaikuta, ainoastaan usko. Tämä on nähty ja kuultu monen monta kertaa"



Jos ihminen on aidosti uskossa, hän katuu ja sopii asian Vapahtajansa kanssa. Monesti ihmiset ovat anteeksiantamattomia. Uskovilta myös odotetaan täydellisyyttä. Mistä tulee ajatus, että uskovat olisivat jotenkin parempia, hyvempiä tai täydellisempiä? En minä ainakaan tuomitse läheisiäni helvetin tuleen heidän virheistään. Helvetin tuleen johtaa pelastuksesta kieltäytyminen. Ei jokin pieni virhe elämän aikana.



Uskova ei saa tehdä syntiä sillä verukkeella, että "hän on vain ihminen". Mutta jos uskova tekee syntiä vahingossa, ajattelemattomuuttaan tms. syystä, häntä ei voi eikä saa tuomita tavallista jyrkemmin hänen uskonsa vuoksi. Saakoon hän olla ihminen ihmisenä. Ei virhe/synti muutu sen suuremmaksi, vaikka sen teki uskova.



Esim. ei-uskossa oleva ihminen kimpaantuu, ja sanoo rumasti. Ei seuraa mitään ihmeellistä. Uskossa oleva ihminen käyttäytyy samoin. Heti vedotaan siihen, että olet uskossa, mitä mieltä Jeesus tuosta olisi. Tämä ei ole oikein. Ihminen on ihminen. Uskova selvitää itse välit Vapahtajansa kanssa. Kun uskova tekee pienen virheen elämässään, se ei vie hänen pelastustaan. Siksi uskova voi todeta olevansa ihminen.



Vastakysymyksenä: Pitäisikö pelastus menettää pienestäkin virheestä, eihän silloin pelastuisi kukaan? Tekeekö usko ihmisestä jotenkin yli-ihmisen, jolloin hän on tavallisten tunteiden, tilanteiden, elämän ulkopuolella? Miksi uskova ei saisi tehdä virheitä/erehtyä tavallisen ihmisen tavoin?



Jos ihminen sanoo olevansa uskossa, mutta elää synnissä ja perustelee sitä "olen vain ihminen", herää kysymys onko hän kuitenkaan uskossa.

"En pysty käsittämään tuota tapaa ajatella ollenkaan, mitä esität, sillä siinä ei ole kyse aidosta uskosta, jos noin ajattelee." "Sinä olet siis saanut taivaastasi valtuudet päättää, mikä on oikeaa uskoa ja mikä ei."



En tiedä, mitä kommentin kirjoittanut tarkoitti. Mutta itse ymmärsin sen, että mikäli ihminen on uskossa, tuntee Jumalan tahtoa ja Raamattua, hän ymmärtää, mikä merkitys hyvillä teoilla on.



Hyvät teot eivät pelasta. Hyvät teot ovat seuraus uskosta. Pahat teot erottavat ihmisen Jumalasta. Jatkuvasti pahaa tahallaan tekvä ihminen menettää uskonsa.



Jos joku ihminen väitää, että Jumala sallii ihmisen tehdä jatkuvasti tahallaan pahaa, ja silti ihminen pysyy uskossa (pelastettujen joukossa), tämä ihminen on tietämätön Jumalan tahdosta. Suosittelen rukoilemaan ja tutkimaan Raamattua, jotta Jumalan hyvä tahto avautuisi. Ei Jumala tahdo/salli uskovien tekevän tietoisesti, jatkuvasti pahaa.

Lukekaa kirja: JONAS GARDELL

Jeesuksesta



"Gardellin teesi on, että kristilliset kirkot ovat jääneet polkemaan paikallaan alkukristillisiin kiistoihin siitä, kuka kelpuutetaan taivasten valtakuntaan. Hän huomauttaa, miten "paavit, vapaakirkkoseurakunnat, papit ja fundamentalistit" yhä pitävät asianaan luokitella ihmisiä kelvollisiin ja kelvottomiin.



Siihen rinnalle Gardell tuo Jeesuksen, joka seurusteli yhteiskunnan niinsanotun pohjasakan kanssa. Jeesuksen, joka saarnasi rakkautta jopa vihamiehiä kohtaan. Jeesuksen, joka ei muuten sanonut sanaakaan homoseksuaalisuudesta, mutta suhtautui kyllä kriittisesti avioeroon."



Älkää jeesustelko!

Pakanat voivat olla miten täydellisiä tahansa, muuta heidät tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Onko tässä järkeä?



Saata kuullostaa kiihkeältä, mutta ajatelkaa, että te uhkaatte minua ikuisella helvetin tulella. Se on pahempi uhka kuin ase joka tappaa vain kerran. Kuvitelkaa minun tuskaani, kun oikeudentuntoni ei sallisi minun palvoa jumalaanne, vaikka olisin kuinka vakuutuunut hänen olemassaolstaan.

Jos ihminen on aidosti uskossa, hän katuu ja sopii asian Vapahtajansa kanssa. Monesti ihmiset ovat anteeksiantamattomia. Uskovilta myös odotetaan täydellisyyttä. Mistä tulee ajatus, että uskovat olisivat jotenkin parempia, hyvempiä tai täydellisempiä? En minä ainakaan tuomitse läheisiäni helvetin tuleen heidän virheistään. Helvetin tuleen johtaa pelastuksesta kieltäytyminen. Ei jokin pieni virhe elämän aikana.

Uskova ei saa tehdä syntiä sillä verukkeella, että "hän on vain ihminen". Mutta jos uskova tekee syntiä vahingossa, ajattelemattomuuttaan tms. syystä, häntä ei voi eikä saa tuomita tavallista jyrkemmin hänen uskonsa vuoksi. Saakoon hän olla ihminen ihmisenä. Ei virhe/synti muutu sen suuremmaksi, vaikka sen teki uskova.

Esim. ei-uskossa oleva ihminen kimpaantuu, ja sanoo rumasti. Ei seuraa mitään ihmeellistä. Uskossa oleva ihminen käyttäytyy samoin. Heti vedotaan siihen, että olet uskossa, mitä mieltä Jeesus tuosta olisi. Tämä ei ole oikein. Ihminen on ihminen. Uskova selvitää itse välit Vapahtajansa kanssa. Kun uskova tekee pienen virheen elämässään, se ei vie hänen pelastustaan. Siksi uskova voi todeta olevansa ihminen.

Vastakysymyksenä: Pitäisikö pelastus menettää pienestäkin virheestä, eihän silloin pelastuisi kukaan? Tekeekö usko ihmisestä jotenkin yli-ihmisen, jolloin hän on tavallisten tunteiden, tilanteiden, elämän ulkopuolella? Miksi uskova ei saisi tehdä virheitä/erehtyä tavallisen ihmisen tavoin?

Jos ihminen sanoo olevansa uskossa, mutta elää synnissä ja perustelee sitä "olen vain ihminen", herää kysymys onko hän kuitenkaan uskossa.

Kaikki tämä vuodatus ei kuitenkaan estä teitä uskovaisia vetoamasta inhimillisyyteenne silloin, kun teette virheitä - esimerkiksi syyllistytte keskustelupalstalla ylimielisyyteen, muiden tuomitsemiseen tai itsenne ylentämiseen, puhumattakaan väärän todistuksen sanomiseen muista. Tai julistamaan, että homot joutuvat helvettiin ja sinne ne joutavatkin, mokomat sairasmieliset irstailijat. Myönnättekö tällöin, että ette olekaan oikeasti uskossa? Tai miten tällöin itse eroatte esim. uskovaisista homoista, jotka kuitenkin mielestänne joutuvat sinne helvettiin mutta te ette?

"Kaikki tämä vuodatus ei kuitenkaan estä teitä uskovaisia vetoamasta inhimillisyyteenne silloin, kun teette virheitä - esimerkiksi syyllistytte keskustelupalstalla ylimielisyyteen, muiden tuomitsemiseen tai itsenne ylentämiseen, puhumattakaan väärän todistuksen sanomiseen muista. Tai julistamaan, että homot joutuvat helvettiin ja sinne ne joutavatkin, mokomat sairasmieliset irstailijat. Myönnättekö tällöin, että ette olekaan oikeasti uskossa? Tai miten tällöin itse eroatte esim. uskovaisista homoista, jotka kuitenkin mielestänne joutuvat sinne helvettiin mutta te ette?"



Kun luet tätä palstaa, huomaat pian, että aika moni ihminen syyllistyy täällä ylimielisyyteen, toisten mollaamiseen, kiihkoiluun, väärän todistuksen antamiseen jne. Niin uskovat kuin ei-uskovatkin. Kuten sanoin, uskovakin tekee virheitä. Ei se ole osoitus uskon puutteesta. Se on osoitus siitä, että uskova ei ole täydellinen. Toivottavasti jokainen uskova menee säännöllisesti itseensä, ja pohtii myös sitä, mitä on tullut tällekin palstalle kirjoitettua huonona hetkenä.



En ole koskaan sanonut kenellekään homolle hänen joutuvan helvetiin, vaikka olen uskossa. Syy on puhtaasti siinä, että kamppailen itse erään pitkäaikaisen synnin kanssa (joka ei yleisesti ole tuomittavaa vaan hyväksyttävää, mutta jonka minä ymmärrän synniksi). Niin kauan kuin jatkan tuota kamppailua, minulla ei ole oikeutta ottaa kenenkään homouteen kantaa, jos minulta ei sitä erityisesti tulla kysymään. (Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.)



Minä olen hyvin tietoinen synneistäni. Minä kamppailen syntejäni vastaan. Minä yritän olla hyvä, mutta huomaan päivittäin, etten olekaan niin hyvä kuin toivoisin olevani. Onneksi Vapahtajani on niin hyvä, että hän huolii luokseen häneen uskovan ihmisen epätäydellisenä.



Minä pyysin anteeksi, jos loukkasin jotakuta. Pyysin anteeksi sitä, jos vaikutin ylimieliseltä, se ei ollut tarkoitus. Onko sinun vaikea antaa sitä anteeksi? Olin kuitenkin kiitollinen, että minulle huomautettiin aiheuttamastani mielipahasta, jotta kykenin taas jälleen kerran menemään itseeni ja kasvamaan myös tämän asian kohdalla.

pahaa tehkööt aikansa, sitten kun elämänkirja luetaan, siellä se ihmisen koko elämä on kirjassa! miettikää, aina on aikaa, siis vieläkin muuttaa paha hyväksi!

Kun luet tätä palstaa, huomaat pian, että aika moni ihminen syyllistyy täällä ylimielisyyteen, toisten mollaamiseen, kiihkoiluun, väärän todistuksen antamiseen jne. Niin uskovat kuin ei-uskovatkin.

Miten "kun kaikki muutkin" sopii uskovan maailmankuvaan noin yleisesti?

En ole koskaan sanonut kenellekään homolle hänen joutuvan helvetiin, vaikka olen uskossa. Syy on puhtaasti siinä, että kamppailen itse erään pitkäaikaisen synnin kanssa (joka ei yleisesti ole tuomittavaa vaan hyväksyttävää, mutta jonka minä ymmärrän synniksi). Niin kauan kuin jatkan tuota kamppailua, minulla ei ole oikeutta ottaa kenenkään homouteen kantaa, jos minulta ei sitä erityisesti tulla kysymään. (Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.)

"vaikka olen uskossa" - jos siis et kamppailisi tuon yhden tietyn pitkäaikaisen synnin kanssa, sinulla olisi oikeus tuomita vaikkapa homot, koska olet uskossa?

Onneksi Vapahtajani on niin hyvä, että hän huolii luokseen häneen uskovan ihmisen epätäydellisenä.

Mitä on vähän vaikea uskoa esim. palstan homokeskusteluja lukiessa.

Onko sinun vaikea antaa sitä anteeksi?

Millä perusteella epäilet, että anteeksiantaminen on minulle vaikeaa?

Minä valitsen oikeudenmukaisuuden, välittämisen ja rakkauden. Kristinuskosta sitä ei tunnu löytyvän.

Tämän palstan perusteella kristinusko on järkyttävän moraaliton ja itsekeskeisten ihmisten uskonto. Pelottavaa tuollainen "aivot narikkaan ja muista viis" -systeemi. : O Karmivaa.

Minä valitsen oikeudenmukaisuuden, välittämisen ja rakkauden. Kristinuskosta sitä ei tunnu löytyvän.

Tämän palstan perusteella kristinusko on järkyttävän moraaliton ja itsekeskeisten ihmisten uskonto. Pelottavaa tuollainen "aivot narikkaan ja muista viis" -systeemi. : O Karmivaa.

Mitä välii, et mun teinit joutuu helvettiin, q mä saan ihqun lobotomian niin et mä en sit ees muista koko skidejä.

Ja on hyvä myös muistaa, että kaikki nämä meidän kriittiset kommenttimmehan vaan lisäävät pökköä pesään, koska nehän AUKOTTOMASTI todistavat lopun aikojen tulleen! Kehäpäätelmät rulettaa. : D Ei apua. Nyt on pakko poistua jonnekin järjen äänen pariin vähäksi aikaa.

Jumala antaa siis ihmisen vapaasti valita, seuraako tämä häntä vai joutuu kärsimään loppumatonta kidutusta? Tämäkö kuvastaa sitä ääretöntä armoa ja rakkautta, mitä kristityt väittävät jumalansa edustavan? Minusta se kuulostaa lähinnä psykopaattisen mafioson "tarjoukselta, josta ei voi kieltäytyä".



Antaisiko kukaan rakastava ihmisvanhempi lapsensa juosta kadulle vilkkaan liikenteen sekaan tai vetää liedeltä kiehuvan kattilan päälleen siksi, ettei halua rajoittaa lapsensa vapaata tahtoa? Ja sitten perustelisi tekoaan sillä, että oli kyllä kieltänyt lasta tekemästä niin? Kristitythän puolustelevat jumalansa helvettihommia sillä, että Jumala on kyllä Raamatussa ilmoittanut ihmisille, mitä näiltä odotetaan.

uskova ei ymmärrä sitä että hänen syntinsä vaikuttavat ei-uskovan silmissä erityisen suhteettomilta? Ihminen jolla on usko Jumalaan kuitenkin korostaa oikeellisuuttaan. Hänellä on ymmärrys siitä että hän tekee väärin, hänellä on sanojensa mukaan Jumalan voima takanaan auttamassa häntä tekemään oikein. Ei-uskova on pelkästään syntinen, jo siksikin ettei ole uskossa.



Me molemmat näemme asian synnistä samalla tavalla eri puolilta. Uskovan mielestä ei-uskovat ovat kovia tuomitsemaan juuri heidän syntinsä suhteessa omiinsa, kun taas ei-uskovan näkökulmasta kuulostaa siltä kuin heidän omat syntinsä johtaisivat helvetin tuleen, kun taas uskova saa armon vaikka tekisikin syntiä. Huomaatko yhtäläisyyden? Molemmista tuntuu että toinen tuomitsee pahemmin. Totuus on kuitenkin se että uskovalta odotetaan elämään sitä hyveellistä suhtautumista, sillä he siitä saarnaavat, sillä heillä on sanojensa mukaan Jumala puolellaan tekemässä hyvää heidän kauttaan.



Ymmärsin että uskossa olevan tulisi olla jotenkin valaistunut ja ymmärtää syvällisesti MIKSI ei saa tehdä väärin, ehkä jopa menettää halunsa tehdä väärin, eli siis viisastua. Luulen että "synnin" käsitys jarruttaa tätä valaistumista.



Jos olette vain ihmisiä, kuten kaikki kristityt teitä ennen, kuka sanoo että ihmiset ovat voineet yleensäkään tulkita Jumalaista sanaa oikein? Mitä jos kirkko onkin väärässä ja ihmiset kulkevat noidankehää sääntöjen ja "syntien" kanssa. Mitä jos sääntö siitä että taivaaseen ei pääse muuta kuin uskomalla Jeesukseen onkin ihmisen keksimä, jottei pakanoille jäisi sijaa heidän systeemissään vaikka eläisivätkin hyvin? Mitä jos väärinymmärretyt säännöt estävätkin ihmiskuntaa kehittymästä henkisesti, sillä ollaan jumissa dogmien kanssa? Mitä jos Jeesus olikin oikeassa kaikessa, mutta emme ole ymmärtäneet häntä oikein?



Tässä tuli nyt ainakin kahdesta eri asiasta, mutta halusin antaa näkökulman ei-kristityn suunnalta ja hieman myös selkeyttää sitä miksi minun on itseni vaikeaa luottaa ja uskoa, kun tuntuu jatkuvasti siltä että uskoisin ihmisen tekemään Jumalaan enkä siihen minkä tiedän sydämessäni oikeaksi.