tapaamisoikeus
tilanteeni on seuraavanlainen. viime kesänä mulla oli lomaromanssi, jossa ehkäisy petti. päätin pitää lapsen. olen ollut tulevaan isään yhteydessä n. kerran viikossa (tai hän minuun) ja hän on rahoittanut n. 1/3 tulevan vauvan tarvikkeista. hän on myös ilmaissut halunsa olla lapsen elämässä.
kyselisinkin nyt vinkkejä tapaamisiin. asumme eri kaupungeissa, välimatka n 1,5 tuntia omalla autolla. hän käy päivisin töissä. en tunne kyseistä henkilöä lomaromanssia enempää, muutama yhteinen tuttu meillä kuitenkin on.
onko kellään vastaavaa tilannetta, tai vinkkejä, miten tapaamiset voisi hoitaa / miten itse hoitaisit? suhdetta meille ei tule.
huoltajuus tulee olemaan minulla (yksinhuoltajuus) mutta en ole rajoittamassa tapaamisia, tämä vain siksi etten ko. henkilöä oikeasti tunne, ja näin vältän ikävät konfliktit, ettei tarvitse joka asiaan lupaa kysyä.
Kommentit (40)
yksin juttelemassa.
Muuten aikalailla ymmärrän sua, mutta en tajua, miksi haluat tutustua miehen äitiin ja veljeen tms, kun ettehän tule olemaan ns tekemisissä varmaankaan? Siis mikä kiire on? Pääasia on, että tutustut tähän tulevaan isään! Ehkä myöhemmin tämä mies haluaa sinun tutustuvan perheeseensä. Ehkä.
yksin juttelemassa.
Muuten aikalailla ymmärrän sua, mutta en tajua, miksi haluat tutustua miehen äitiin ja veljeen tms, kun ettehän tule olemaan ns tekemisissä varmaankaan? Siis mikä kiire on? Pääasia on, että tutustut tähän tulevaan isään! Ehkä myöhemmin tämä mies haluaa sinun tutustuvan perheeseensä. Ehkä.
tämä tuleva isä on kertonut tulevan mummon olevan innoissaan tulevasta lapsenlapsesta, ja haluankin lapsen tuntevan mummon ja toisinpäin, jos kerran mummollakin kiinnostusta on...
ollaan miehen kanssa sovittu, että keskenämme sovimme tapaamisista ja elareista, jotka sitten lastenvalvojalla vahvistetaan.
voisinkin käydä kyselemässä neuvoja siellä sopimuksen sisältöön, voinko mennä ennen kuin lapsi syntyy?
mun mielestä tarkoita sitä, että sinunkin tarvii tutustua tulevaan mummoon, eli ehkä sitten ajan kanssa, kun vauvakin jo olemassa. Pääasia edelleen, että tutustut siihen mieheen.
... olenkin miettinyt, että kun on kyseessä ihminen, ketä en tunne ollenkaan (koska siis eihän ihmistä voi tuntea muutaman päivän ja joidenkin puheluiden kautta) miten tapaamiset hoitaisin. hän on käynyt täällä kerran ja ollut yötä, jolloin puhuimme alustavasti miten asiat tulisi järjestää.
että minulle yksinhuoltajuus, ja esimerkiksi kaikki lapsi tulee viettämään minun ja perheeni kanssa, koska hän ei vietä joulua ollenkaan.
minulla on siis kaksi lasta valmiiksi edellisestä liitosta, ja lapset ovat perheeni kanssa joulut.
tähän tämä tulevan uuden pienokaisen tuleva isä myös suostui.
sitä olen miettinyt myös, että hän voisi käydä täällä lasta tapaamassa, että heille syntyisi suhde.
välillä vain tulee ajatuksia mieleen, että jos hän haluaisi esimerkiksi yötapaaisia, voitaisiinko hänelle sellaisia myöntää? koska en tosiaan häntä tunne sen enempää, mitä viime kesänä muutama päivä vietettiin yhdessä ja mitä ollaan puhelimessa puhuttu. en ole tavannut yhtään hänen sukulaistaan, vaikka olenkin pyytänyt, että saisin hänen äidin tavata, koska hänestä on tulossa mummo.
niin enhän voi tietää, miten hän lasta hoitaisi. ja sitä tarkoitin, etten aio tapaamisia rajoittaa eli en aikoisi niitä estää, mutta mikä olisi järkevää. joskus tosiaan pelottaa, että hän lähtisi hakemaan laajempia oikeuksia kuin mihin olisin valmis (esim yökyläily tms)... ei kai kukaan tuomari sellasia myöntäisi, kun emme edes tunne...??
ASUA tuntemattoman naisen kanssa???
... olenkin miettinyt, että kun on kyseessä ihminen, ketä en tunne ollenkaan (koska siis eihän ihmistä voi tuntea muutaman päivän ja joidenkin puheluiden kautta) miten tapaamiset hoitaisin. hän on käynyt täällä kerran ja ollut yötä, jolloin puhuimme alustavasti miten asiat tulisi järjestää.
että minulle yksinhuoltajuus, ja esimerkiksi kaikki lapsi tulee viettämään minun ja perheeni kanssa, koska hän ei vietä joulua ollenkaan.
minulla on siis kaksi lasta valmiiksi edellisestä liitosta, ja lapset ovat perheeni kanssa joulut.
tähän tämä tulevan uuden pienokaisen tuleva isä myös suostui.
sitä olen miettinyt myös, että hän voisi käydä täällä lasta tapaamassa, että heille syntyisi suhde.
välillä vain tulee ajatuksia mieleen, että jos hän haluaisi esimerkiksi yötapaaisia, voitaisiinko hänelle sellaisia myöntää? koska en tosiaan häntä tunne sen enempää, mitä viime kesänä muutama päivä vietettiin yhdessä ja mitä ollaan puhelimessa puhuttu. en ole tavannut yhtään hänen sukulaistaan, vaikka olenkin pyytänyt, että saisin hänen äidin tavata, koska hänestä on tulossa mummo.
niin enhän voi tietää, miten hän lasta hoitaisi. ja sitä tarkoitin, etten aio tapaamisia rajoittaa eli en aikoisi niitä estää, mutta mikä olisi järkevää. joskus tosiaan pelottaa, että hän lähtisi hakemaan laajempia oikeuksia kuin mihin olisin valmis (esim yökyläily tms)... ei kai kukaan tuomari sellasia myöntäisi, kun emme edes tunne...??
ASUA tuntemattoman naisen kanssa???
ASUA tuntemattoman naisen kanssa???
????
ASUA tuntemattoman naisen kanssa???
????
tuntee...jollei nainenkaan sitä miestä.
että kun ap ei tunne miestä jne. Lapsen isä voisi olla yhtä huolissaan, kun hänen vauvansa joutuu asumaan ko miehelle vieraan naisen kanssa, eikös? Kyllä minä olisin...
että kun ap ei tunne miestä jne. Lapsen isä voisi olla yhtä huolissaan, kun hänen vauvansa joutuu asumaan ko miehelle vieraan naisen kanssa, eikös? Kyllä minä olisin...
hän ollakin. tässä oli varmaan kysymys kuitenkin siitä, miten mahdolliset tapaamiset järjestetään....
että kun ap ei tunne miestä jne. Lapsen isä voisi olla yhtä huolissaan, kun hänen vauvansa joutuu asumaan ko miehelle vieraan naisen kanssa, eikös? Kyllä minä olisin...
hän ollakin. tässä oli varmaan kysymys kuitenkin siitä, miten mahdolliset tapaamiset järjestetään....
miten hyvin ap miehen tuntee.
että kun ap ei tunne miestä jne. Lapsen isä voisi olla yhtä huolissaan, kun hänen vauvansa joutuu asumaan ko miehelle vieraan naisen kanssa, eikös? Kyllä minä olisin...
Ihan älytön veto.
Joo, mies pyörii huolesta soikeena että millainen nainen siellä hänen lastaan hoitakaan...
Ehkä mies enemmänkin on huolissaan siitä, että millaisen ihmisen kanssa hän joutuu seuraavat 20 vuotta - ja vielä senkin jälkeen! - olemaan tekemisissä!? Kuka tuo nainen on, mikä ja millainen, tuleeka aiheuttamaan hankaluuksia ym.
Sekä ap että tämä mies taitavat olla aika nuoria.
isyyden vahvistamisella lapsella on mm. oikeus isän perintöön ym.
Tuntuu, että oikeasti kumpikaan ei halua kovasti tutustua toisiinsa, ei ap eikä mies toinen toisiinsa.
Ap haluaa miehen "koko suvun itselleen" lapsen kautta, lapsen tapaamisten ja yhteistyön kautta? koska haluaa tavata miehen suvun ja miehen äidin jo nyt.
Mutta ap on siis vielä raskaana, ja miettii tällaisia asioita.. kannattaisi tosiaan antaa sen vauvan syntyä ensin ja alkaa miettiä käytännön asioita sitten.
Asiasta voisi kysellä ja keskustella myös lastenvalvojan kanssa, jolla on näkemystä ja kokemusta enemmän asioista.
ja tuommonen joka toinen vkl-tapaamiset - kenen etuun ne perustuu? Kyse on kankeasta ja vanhakantaisesta tapaamiskäytännöstä, joka rajaa ja rajoitta aja ainakin ihan pienen lapsen kohdalla ero äidistä on liian pitkä ja tapaamisten väliaika on liian pitkä. varsinkin, kun toinen osapuoli on tuntematon ihminen!!
ovat molemmat 28 ja ap:n kolmas lapsi kyseessä.
en todellakaan halua koko miehen sukua itselleni, mutta voisin kuvitella, kuinka tärkeä ensimmmäinen lapsenlapsi tulevalle mummolle olisi (varsinkin kun on mielenkiintonsa ilmaissut). ja onhan lapsellekin sitten joskus tärkeää tuntea oma mummonsa.
laskettuun aikaan ei ole enää pitkä aika, ja kun vauva syntyy, olisi jo hyvä olla jotain mietittynä valmiiksi, aion ainakin ihan täysillä keskittyä vauvanhoitoon, enkä siinä vaiheessta stressata sosiaalisia suhteita. monet minun tilanteessani välittäisit tuon taivaallista koko miehen suvusta, minusta heillä on oikeus tavata lasta ja lapsella heitä.
haluan kyllä tutustua isään, kyse ei ole siitä. mutta hänellä ei ole lapsia, hänen kenelläkään tuttavalla ei ole lapsia, heidän suvussaan ei ole pieniä lapsia, joten yökyläilyä tai pitkiä tapaamisia niin että ovat vain kahden en voi ihan heti hyväksyä.
annan kyllä heille tilaa tutustua ja luoda suhteen.
tilanteeni on seuraavanlainen. viime kesänä mulla oli lomaromanssi, jossa ehkäisy petti. päätin pitää lapsen. olen ollut tulevaan isään yhteydessä n. kerran viikossa (tai hän minuun) ja hän on rahoittanut n. 1/3 tulevan vauvan tarvikkeista. hän on myös ilmaissut halunsa olla lapsen elämässä.
kyselisinkin nyt vinkkejä tapaamisiin. asumme eri kaupungeissa, välimatka n 1,5 tuntia omalla autolla. hän käy päivisin töissä. en tunne kyseistä henkilöä lomaromanssia enempää, muutama yhteinen tuttu meillä kuitenkin on.
onko kellään vastaavaa tilannetta, tai vinkkejä, miten tapaamiset voisi hoitaa / miten itse hoitaisit? suhdetta meille ei tule.
huoltajuus tulee olemaan minulla (yksinhuoltajuus) mutta en ole rajoittamassa tapaamisia, tämä vain siksi etten ko. henkilöä oikeasti tunne, ja näin vältän ikävät konfliktit, ettei tarvitse joka asiaan lupaa kysyä.
Parin kk satunnaisessa tapailusuhteessa petti ehkäisy, ja "vauva" on nyt 2,5v.
Tuleva isä tuntui olevan ihan fiksu, aikuinen (minua 7v vanhempi) mutta melko vieras silti minulle. Paria ei meistäkään tullut lopulta.
Meillä isä osallistui kanssa 1/3 osuudella tarvikkeiden hankkimiseen, oli rakenneultrassa mukana, muuten ei odotukseen osallistunut.
Vauva syntyi, ja isä kävi tapaamssa vauvaa meillä kotona 1-2h kerrallaan, pääsin siinä samalla kauppaan, suihkuun, siivosin jne.
Lastenvalvojalle kun mentiin ja elatusta alettiin tekemään sekä tapaamisia pistämään paperille, ei kaikki mennytkään enää niinkun suullisesti sovittiin. Isä alkoi vaatimaan enemmän (heti vkonloppuja jne) ja halusi maksaa elatusta suositeltua vähemmän, ja sovittiin lastenvalvojan kanssa että odotamme isyystestien tulokset (tietenkin olimme varmoja mutta varmistettiin), annamme tilanteen rauhottua ennenkun tapaamiset ja sopimusten teot ym jatkuvat. Noin kuukauden ajan olivat tapaamiset tauolla.
Saimme lastenvalvojalla sovittua lopulta tapaamiset, elatuksen ja huoltajuusasiat ihan ok. Isäkin ymmärsi etten melkein tuntemattomalle ihmiselle ole todellakaan vastasyntynyttä antamassa vkonlopuiksi!
Teimme todella tarkat paperit, jotta kenelläkään ei ole nokankoputtamista mihinkään. Tähän tyyliin että:
*Isä osallistuu polkupyörien, suksien jne isompien välineiden hankintaan ja harrastuskulujen maksuun. *
Isä tapaa joka toinen vuosi lastaan parillisina viikonloppuina. Parittomina vuosina joka toinen vkonloppu sekä parittomina vuosina uusivuosi, vappu, juhannus. Isänpäivävkonlopun isä tapaa lastaan pe klo 17-su klo 17.
* isä tapaa lastaan joka toinen vkonloppu pe klo 17-su klo 17 välillä.
* isä tapaa lastaan kesällä 1 vko+ 1 vko ja muina loma-aikoina sen mukaan onko hänellä lomaa. Tulee mukaan pväkodin juhliin ja jos on vapaalla neuvola/lääkäripäivinä, lähtee mukaan jne.
*Elatusta maksaa sovitusti lasketetun summan verran.
*Jos tapaamiset peruuntuvat, isä ilmoittaa niistä viimeistään 3 päivää aiemmin ja ehdottaa korvaavaa tapaamisajankohtaa (paitsi sairastuminen)
Kun lapsi oli pienempi, tapasi meillä kotona lasta, kunnes alkoi kiinteitä syömään. Senkin jälkeen lapsi oli muutaman tunnin isällään, yötä ensimmäisen kerran 11kk ikäisenä kun imetys loppui. Sitä ennen isä oli harjoitellut meillä nukkumaanlaittoa, iltapuuhia jne pari kertaa, pääsin siinä samalla sitten elokuviin itse.
Minä olen myös yksinhuoltaja virallisesti, ja isä on tapaajavanhempi. Näin tulee aina olemaan.
Suosittelen, että kaikki laitetaan pilkuntarkasti paperille, että kukaan ei voi olla eri mieltä mistään eikä vaatia enempää/vähempää kuin mitä paperilla on. Meillä näin oli pakko tehdä.
Ei lapsen oikeus tavata isäänsä riipu mitenkään siitä, miten hyvin äiti ja isä tuntevat toisensa. Kyse on lapsen ja isän suhteesta, ei äidin ja isän suhteesta. Tuomari päättäisi todennäköisesti asteittaisesta tapaamisten lisäämisestä siten, että lopulta lapsi viettäisi isänsä kanssa esimerkiksi joka toisen viikonlopun. Ei toki vielä pariin vuoteen ainakaan. Koska tämä on se toinen vaihtoehto niin jos olisin ap, pyrkisin nyt melko tiheisiin, mutta lyhyisiin tapaamisiin niin, että itse olisin paikalla. Vähitellen sitten enemmän. Ja kyllähän siinä väkisinkin tutustuu, vaikkei parisuhde olisikaan tähtäimessä.
En huomannut äsken tätä kommentia, niin lisään tähän nyt vielä:
En tietenkään halunnut estää isän ja lapsen tapaamisia.
Lain mukaan en edes halutessani voisi tehdä niin, koska todellakin kysymys on isän ja lapsen oikeudesta tavata toisiaan. Jos isyys on tunnustettu, isä haluaa olla osallisena lapsensa elämässä, niin se tulee sallia, Muuten oikeus päättää siitä, jos muuten ei sopua tapaamisista synny.
Tehtiin niinkun lastenvalvoja suosittelikin, että pikkuhiljaa isä tutustui lapseensa meillä, ja minä samalla siään jotta luottaisin. Sitten lapsen kasvaessa tapaamisia pitkitettäisiin, esim 1v on 1 yön kerrallaan (joka toinen vkonloppu siis) isällään, 2v voi olla jo kokonaisen vkonlopun. Ensi kesänä lapsi olisi jo sen viikon putkeen lomalla isänsä kanssa, lähtevät reissuun sukuloimaan toiselle puolelle suomea. Ja nyt lapsen ollessa 2,5v kaikki on hyvin, vaikka alussa olikin hankalaa. Sietokykyä tämä kyllä vaatii kaikilta.
Tuohon jouluun vielä, että meillä lapitettiin papereihin sekin, että lapsi viettää joulunsa kotona (minulla myös 10v lapsi) ja tapaa isäänsä tapaninpäivänä.
Kaikki siis papereihin jotta on mustaa valkoisella.
Olinkohan nyt se vastaaja 36 vaimikäsenytoli.
miehelle, joka ei tunne koko lasta eikä pysty kommunikoimaan/ei tunne/ei ole puheväleissä lapsen äidin kanssa?
mietin ihan samaa...
joka on aina tyyliin tehnyt töitä eikä koskaan ole kotona, vieraantunut perheestään ja alkaa sitten eron jälkeen vaatia tapaamisia, saa ne mukisematta?
Kyllä saman katon alla perheessäkin voi olla toisilleen tuntemattomia henkilöitä.
Eli lähipiirissä on yksi vastaavanlainen tapaus. Tässä olivat alusta alkaen mukana myös lastenvalvojat, joten mielestäni tapauksessa mentiin melko tarkalleen "pykälien" mukaan.
Kun vauva syntyi, kävi isä tapaamassa vauvaa noin kerran viikossa. Oli muutaman hetken vauvan kanssa, piti sylissä, jutteli vauvalle, että tämä oppi tuntemaan isänsä ääneen.
Kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, olivat tapaamiset noin tunnin kerrallaan.
Äiti lopetti imetyksen kun vauva oli 5-6 kk. Tapaamiset siirtyivät sosiaalitoimen osoittamaan tilaan, ja paikalla oli aina sossun täti. Äiti toi lapsen sinne, ja tuli hakemaan muutaman tunnin päästä. Hetkittäin isä sai olla kahdelleen lapsen kanssa, mutta koska hän oli kokematon vanhempi, oli sossun täti paikalla opastamassa ja "vahtimassa". Isän mielestä nämä tapaamiset olivat ihan ok.
Kun vauva oli 7-8 kk, siirrettiin tapaamisia hiljalleen isän kotiin (joka oli toisessa kaupungissa). Alussa sossun täti oli mukana näissä tapaamisissa, isä siis haki sossun tädin samalla kun lapsenkin.
Kun lapsi oli noin vuoden vanha, alkoi hän olla isän luona öitäkin. Äiti edellytti, että isän tukena ja apuna oli kokeneempi henkilö, esim, mummo.
Kun lapsi oli noin 1,5-vuotias, ei näitä tukihenkilöitä enää tarvittu. Pikkuhiljaa lapsi alkoi olla isän luona viikonloppuja, ja kesällä jopa viikon jakson. Vasta tässä vaiheessa tehtiin ensimmäiset tapaamissopimukset. Lisäksi isä on kaiken aikaa maksanut reilut elatusmaksut, sekä ostellut lapselle kaikkea muutakin tämän tarvitsemaa.
Käsitykseni mukaan kaikki ovat olleet tässä kuviossa tyytyväisiä, vaikka lapsen isä ja äiti eivät ole olleet erityisen hyvissä väleissä / läheisiä missään vaiheessa. Lapsi voi nykyään hyvin, ja tuntee myös isän puolen suvun ihan kuin "ehjien" perheiden lapsetkin.
Viestini sinulle ap on, että älä suunnittele asioita liian pitkälle eteenpäin. Katsot, miten asiat alkavat luonnistua vauvan synnyttyä ja kuinka isä ottaa tulokkaan vastaan; vaikuttaako sille, että hän haluaa oikeasti olla lapsen elämässä mukana ja kykenee ottamaan vastuuta tästä.
ovat molemmat 28 ja ap:n kolmas lapsi kyseessä.
en todellakaan halua koko miehen sukua itselleni, mutta voisin kuvitella, kuinka tärkeä ensimmmäinen lapsenlapsi tulevalle mummolle olisi (varsinkin kun on mielenkiintonsa ilmaissut). ja onhan lapsellekin sitten joskus tärkeää tuntea oma mummonsa.
laskettuun aikaan ei ole enää pitkä aika, ja kun vauva syntyy, olisi jo hyvä olla jotain mietittynä valmiiksi, aion ainakin ihan täysillä keskittyä vauvanhoitoon, enkä siinä vaiheessta stressata sosiaalisia suhteita. monet minun tilanteessani välittäisit tuon taivaallista koko miehen suvusta, minusta heillä on oikeus tavata lasta ja lapsella heitä.
haluan kyllä tutustua isään, kyse ei ole siitä. mutta hänellä ei ole lapsia, hänen kenelläkään tuttavalla ei ole lapsia, heidän suvussaan ei ole pieniä lapsia, joten yökyläilyä tai pitkiä tapaamisia niin että ovat vain kahden en voi ihan heti hyväksyä.
annan kyllä heille tilaa tutustua ja luoda suhteen.
että miten asiaan vaikuttaa se, ettei ap tunne lapsensa isää? Olen itse ollut hiukan vastaavassa tilanteessa (Eli tulin heti raskaaksi, erottiin ennen lapsen syntymää) ja me tosiaan yritimme, erosta huolimatta, luoda edes jonkinlaisen suhteen, ja onnistuimmekin. Vauvamme ei ollut isällään yötä alle vuoden vanhana, lähinnä koska imetin jne, mutta ei nuorempikaan lapseni, jonka isän kanssa olen kyllä yhdessä, ole ollut ilman minua yötä.
Joten minä kyllä YMMÄRRÄN että lapsi ei vauvana ole erossa ensisijaisesta hoitajastaan, todellakin. Se mitä en ymmärrä on, miksi juuri se miten hyvin äiti isän tuntee siihen vaikuttaa?? Isä olisi vauvalle vieraampi kuin äiti alussa kuitenkin, mutta jos äiti TUNTISI isän, sitten olisi ok antaa vkl? Vääntäkää nyt rautalangasta, kun en tätä logiikkaa ymmärrä.
Se joka kysyi etteikö isä voi olla huolissaan, kun ei tiedä miten äiti vauvaa kohtelee...
kyllähän se, ettei äiti tunne isää, vaikuttaa. jos antaisi lapsen tuntemattomalle, vaikkakin lapsen isälle, ja jotain sattuisi, niin kyllähän siinä syyttävä sormi osoittaisi myös äitiin.
kaikki ei myöskään ole kärsivällisiä tms luontevia lapsen kanssa, ja voi olla että kaikki ei menisikään hyvin.
vastahan oli juttua lehdessä, että äiti oli antanu vlopuksi uudelle suhteelleen pienen lapsensa hoitoon, ja kun tuli takaisin kotiin lapsi oli kuollut.
eri asia eroperheet, joissa molemmat vanhemmat tuntevat toisensa... tai että takana olisi pitkä seurustelusuhde, mutta silloinkin, jos erottaisiin raskausaikan, ei äiti tietäisi kuinka isä pienokaista hoitaa, siksi pitäisi tietenkin ensin äidin luona tavata. tuollaisessa tilanteessa kuitenkin
tietäisi miehestä aika paljon...
ja voihan tässäkin tapauksessa ap:n tulevan lapsen isä miettiä, minkälainen ap on, mutta jos ap:lla jo kaksi lasta, niin kyllä varmasti osaa lapset hoitaa tms...
... nyt rahasta kiinni tämä juttu... jos olisin halunnut päästä helpomalla, olisin tietenkin jättänyt kertomatta, ja ottanut vastaan vain minimielarit kelalta.
haluan ihan oikeasta suhteen lapselle ja isälle, mutta toteutettavan niin, että se on järkevää. siksi täällä neuvoja kyselenkin, josko muilla jotain vastaavaa. kaipa se puhelu / käynti lastenvalvojalla valottaa asiaa? voinko käydä siellä ensin yksin keskustelemassa?