tapaamisoikeus
tilanteeni on seuraavanlainen. viime kesänä mulla oli lomaromanssi, jossa ehkäisy petti. päätin pitää lapsen. olen ollut tulevaan isään yhteydessä n. kerran viikossa (tai hän minuun) ja hän on rahoittanut n. 1/3 tulevan vauvan tarvikkeista. hän on myös ilmaissut halunsa olla lapsen elämässä.
kyselisinkin nyt vinkkejä tapaamisiin. asumme eri kaupungeissa, välimatka n 1,5 tuntia omalla autolla. hän käy päivisin töissä. en tunne kyseistä henkilöä lomaromanssia enempää, muutama yhteinen tuttu meillä kuitenkin on.
onko kellään vastaavaa tilannetta, tai vinkkejä, miten tapaamiset voisi hoitaa / miten itse hoitaisit? suhdetta meille ei tule.
huoltajuus tulee olemaan minulla (yksinhuoltajuus) mutta en ole rajoittamassa tapaamisia, tämä vain siksi etten ko. henkilöä oikeasti tunne, ja näin vältän ikävät konfliktit, ettei tarvitse joka asiaan lupaa kysyä.
Kommentit (40)
Kyseessä on pieni vauva ja sinulle täysin tuntematon mies.
En antaisi minkään ikäistä omaa lastani tuntemattomalle. Ihminen pitää ensin tuntea edes jollain tasolla.
Mitä tiedät miehen elämsätä? Onko hänellä perhettä? Millainen ihminen hän on?
Minä järjestäisin tapaamiset niin, että olen itse paikalla, etenkin kun kyseessä on siis vauva - ja se tuntematon ihminen.
Jos et halua miestä kotiisi, voitte sopia jonkun muun paikan, jossa isä tapaa lasta ja viettää aikaa lapsen kanssa, tutustumista puolin ja toisin vauvalle turvallisen aikuisen läsnäollessa. Sinä olet vain taustahahmo.
Tapaamiset voivat olla tätä koko vauvan ensimmäisen elinvuoden, ja jos niitä on tiheään, isä ja lapsi onnistuvat luomaan jonkinlaisen suhteen ja luottamus pääsee syntymään. Jos sitten koet että mies on kykenevä huolehtimaan lapsesta, voit antaa hänet vaikkapa päiväksi. Vasta isompi leikki-ikäinen lapsi yöksi asti, sillä kovin pienellä lapsella (ja vauvalla varsinkaan) ei ole minkäälaista aikakäsitystä ja 1 vrk tai 1 yö on suunrinpiirtein ikuisuus ja kokemus hylkäämiskokemus.
Teille ei tarvitsekaan tulla suhdetta, mutta onhan tiedän tiedettävä toisistanne muutakin kuin ulkonäkö ja nimi!! jos lapsen tapaamisia aiotte käytännön tasolla toteuttaa !
Kyseessä on pieni vauva ja sinulle täysin tuntematon mies.
En antaisi minkään ikäistä omaa lastani tuntemattomalle. Ihminen pitää ensin tuntea edes jollain tasolla.
Mitä tiedät miehen elämsätä? Onko hänellä perhettä? Millainen ihminen hän on?
Minä järjestäisin tapaamiset niin, että olen itse paikalla, etenkin kun kyseessä on siis vauva - ja se tuntematon ihminen.
Jos et halua miestä kotiisi, voitte sopia jonkun muun paikan, jossa isä tapaa lasta ja viettää aikaa lapsen kanssa, tutustumista puolin ja toisin vauvalle turvallisen aikuisen läsnäollessa. Sinä olet vain taustahahmo.
Tapaamiset voivat olla tätä koko vauvan ensimmäisen elinvuoden, ja jos niitä on tiheään, isä ja lapsi onnistuvat luomaan jonkinlaisen suhteen ja luottamus pääsee syntymään. Jos sitten koet että mies on kykenevä huolehtimaan lapsesta, voit antaa hänet vaikkapa päiväksi. Vasta isompi leikki-ikäinen lapsi yöksi asti, sillä kovin pienellä lapsella (ja vauvalla varsinkaan) ei ole minkäälaista aikakäsitystä ja 1 vrk tai 1 yö on suunrinpiirtein ikuisuus ja kokemus hylkäämiskokemus.
Teille ei tarvitsekaan tulla suhdetta, mutta onhan tiedän tiedettävä toisistanne muutakin kuin ulkonäkö ja nimi!! jos lapsen tapaamisia aiotte käytännön tasolla toteuttaa !
tilanteeni on seuraavanlainen. viime kesänä mulla oli lomaromanssi, jossa ehkäisy petti. päätin pitää lapsen. olen ollut tulevaan isään yhteydessä n. kerran viikossa (tai hän minuun) ja hän on rahoittanut n. 1/3 tulevan vauvan tarvikkeista. hän on myös ilmaissut halunsa olla lapsen elämässä.
kyselisinkin nyt vinkkejä tapaamisiin. asumme eri kaupungeissa, välimatka n 1,5 tuntia omalla autolla. hän käy päivisin töissä. en tunne kyseistä henkilöä lomaromanssia enempää, muutama yhteinen tuttu meillä kuitenkin on.
onko kellään vastaavaa tilannetta, tai vinkkejä, miten tapaamiset voisi hoitaa / miten itse hoitaisit? suhdetta meille ei tule.
huoltajuus tulee olemaan minulla (yksinhuoltajuus) mutta en ole rajoittamassa tapaamisia, tämä vain siksi etten ko. henkilöä oikeasti tunne, ja näin vältän ikävät konfliktit, ettei tarvitse joka asiaan lupaa kysyä.
Mies on varmaan meidän naapurin mies. Käry kävi, mies on nyt vapaalla jalalla, vaimo nakkasi ulos, mutta on edelleen aivan lääpällään mieheensä, lirkuttaa ja sirputtaa ja kuolaa, hymyilee ja tuijottaa miestään ihan koko ajan, puhua pulputtaa ja tuijottaa miestään - tai miehensä sivuprofiilia. Älyttömän läpinäkyvää. On varmaan kamalaa olla petetty ja yh ja yhä vaan rakastaa miestä, joka ei ole lainkaan kiinnostunut, mutta lapset on yhteiset.. ilkeät, ilkeät lapset, että osaavatkin kiusata !!
... olenkin miettinyt, että kun on kyseessä ihminen, ketä en tunne ollenkaan (koska siis eihän ihmistä voi tuntea muutaman päivän ja joidenkin puheluiden kautta) miten tapaamiset hoitaisin. hän on käynyt täällä kerran ja ollut yötä, jolloin puhuimme alustavasti miten asiat tulisi järjestää.
että minulle yksinhuoltajuus, ja esimerkiksi kaikki lapsi tulee viettämään minun ja perheeni kanssa, koska hän ei vietä joulua ollenkaan.
minulla on siis kaksi lasta valmiiksi edellisestä liitosta, ja lapset ovat perheeni kanssa joulut.
tähän tämä tulevan uuden pienokaisen tuleva isä myös suostui.
sitä olen miettinyt myös, että hän voisi käydä täällä lasta tapaamassa, että heille syntyisi suhde.
välillä vain tulee ajatuksia mieleen, että jos hän haluaisi esimerkiksi yötapaaisia, voitaisiinko hänelle sellaisia myöntää? koska en tosiaan häntä tunne sen enempää, mitä viime kesänä muutama päivä vietettiin yhdessä ja mitä ollaan puhelimessa puhuttu. en ole tavannut yhtään hänen sukulaistaan, vaikka olenkin pyytänyt, että saisin hänen äidin tavata, koska hänestä on tulossa mummo.
niin enhän voi tietää, miten hän lasta hoitaisi. ja sitä tarkoitin, etten aio tapaamisia rajoittaa eli en aikoisi niitä estää, mutta mikä olisi järkevää. joskus tosiaan pelottaa, että hän lähtisi hakemaan laajempia oikeuksia kuin mihin olisin valmis (esim yökyläily tms)... ei kai kukaan tuomari sellasia myöntäisi, kun emme edes tunne...??
hankkimassa sinun ja lapsesi elämään? Ei vauvan tarvitse tavata häntä vielä, mistä tiedät miehen taustoja? Vaikka olisi pedofiili tai väkivaltarikollinen? Tutustu mieheen ensin, on hänelläkin oikeudet mutta ota selvää kenelle lapsesi annat hoitoon.
Anna lapsen syntyä, kasvaa vuosi ja sitten mieti tapaamisia, ei vauvaa voi muutenkaan jättää tuntemattomille hoitoon pitkäksi aikaa. Isyyden voi tunnustaa aikaisintaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.
t: 3 lapsen isä
hankkimassa sinun ja lapsesi elämään? Ei vauvan tarvitse tavata häntä vielä, mistä tiedät miehen taustoja? Vaikka olisi pedofiili tai väkivaltarikollinen? Tutustu mieheen ensin, on hänelläkin oikeudet mutta ota selvää kenelle lapsesi annat hoitoon.
Anna lapsen syntyä, kasvaa vuosi ja sitten mieti tapaamisia, ei vauvaa voi muutenkaan jättää tuntemattomille hoitoon pitkäksi aikaa. Isyyden voi tunnustaa aikaisintaan sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt.
t: 3 lapsen isä
kiitos myös tästä neuvosta. siksi tästä lähinnä kyselenkin, kun tiedän, että isälläkin on niitä oikeuksia, ja lapsella oikeus myös isään. en halua toimia niin, että joutuisin oikeuteen tapaamisten vuoksi, ja jos joutuisin, mitä oikeuksia isällä olisi? millaiset tapaamiset hänelle voitaisiin myöntää näissä olosuhteissa?
lapsen turvallisuus on tietenkin kaikki kaikessa, ja vasta sitten tulevat isän oikeudet (tässä tapauksessa) eli en lasta antaisi hänelle. siis ilman että olisin itse läsnä.
vauva-aikana mies kävisi teillä kotona vauvaa tapaamassa, tutustuisit sinäkin samalla. jos kaikki sujuu hyvin niin myöhemmässä vaiheessa sitten pikkuhiljaa kahdenkeskisiä tapaamisia, esim. leikkipuistossa käyntiä tms. En kannata tuota "anna lapsen kasvaa vuosi", parempi nähdä vaikka vähän kerrallaan mutta säännöllisesti jos haluaa jonkinmoisen suhteen kehittyvän.
Ei lapsen oikeus tavata isäänsä riipu mitenkään siitä, miten hyvin äiti ja isä tuntevat toisensa. Kyse on lapsen ja isän suhteesta, ei äidin ja isän suhteesta. Tuomari päättäisi todennäköisesti asteittaisesta tapaamisten lisäämisestä siten, että lopulta lapsi viettäisi isänsä kanssa esimerkiksi joka toisen viikonlopun. Ei toki vielä pariin vuoteen ainakaan. Koska tämä on se toinen vaihtoehto niin jos olisin ap, pyrkisin nyt melko tiheisiin, mutta lyhyisiin tapaamisiin niin, että itse olisin paikalla. Vähitellen sitten enemmän. Ja kyllähän siinä väkisinkin tutustuu, vaikkei parisuhde olisikaan tähtäimessä.
Ei lapsen oikeus tavata isäänsä riipu mitenkään siitä, miten hyvin äiti ja isä tuntevat toisensa. Kyse on lapsen ja isän suhteesta, ei äidin ja isän suhteesta. Tuomari päättäisi todennäköisesti asteittaisesta tapaamisten lisäämisestä siten, että lopulta lapsi viettäisi isänsä kanssa esimerkiksi joka toisen viikonlopun. Ei toki vielä pariin vuoteen ainakaan. Koska tämä on se toinen vaihtoehto niin jos olisin ap, pyrkisin nyt melko tiheisiin, mutta lyhyisiin tapaamisiin niin, että itse olisin paikalla. Vähitellen sitten enemmän. Ja kyllähän siinä väkisinkin tutustuu, vaikkei parisuhde olisikaan tähtäimessä.
Tottakai se vaikuttaa asiaan, ettei äiti tunne lapsensa isää, älä puhu asioista mistä et tiedä.
miehelle, joka ei tunne koko lasta eikä pysty kommunikoimaan/ei tunne/ei ole puheväleissä lapsen äidin kanssa?
miehelle, joka ei tunne koko lasta eikä pysty kommunikoimaan/ei tunne/ei ole puheväleissä lapsen äidin kanssa?
mietin ihan samaa...
Olisi sitten helpompi tavata vauvankin kanssa, kun ei tarvitse toista koko ajan tulkita ja kytätä. Voit vaikka lähteä isompien lasten kanssa hetkeksi jonnekin, ja isä voi hoitaa vauvaa (vähän isompaa sellaista) ilman että täytyy pelätä.
Minä varmaan sanoisin miehelle, että lapsella olisi hyvä olla sukulaisia isänkin puolelta mutta että ne sukulaiset on ensin tavattava ja tunnettava. Jos mies ei lupauksista huolimatta sitä äitiään esittele, niin sitten vaan itse soittamaan ja kertomaan asia. On oikeasti hyvä tietää miehen taustastakin enemmän. Missään nimessä lasta ei voi jättää hetkeksikään tuntemattomalle enkä ymmärrä, miten joskus parin vuoden päästä voisit päästää lapsen isälleen, jos et edes tiedä, missä isä asuu ja keitä isä ja lapsi tapaa. Sitä paitsi tuleva mummi saattaa olla aivan innoissaan asiasta ja luoda oman suhteensa sinuun ja lapseen. Sehän olisi varmasti kiva bonus tässä asiassa! :)
minusta on todella hienoa että ymmärrät, että lapsen oikeus isään on OIKEASTI tärkeä asia, eikä mikään pikkujuttu jonka voi sivuuttaa oman mukavuutensa vuoksi.
Minullakin on melkein samanlainen tilanne, tosin ei ole muita lapsia. Olemme miehen kanssa hyvissä väleissä vaikka emme olekaan suhteessa. Hän rakastaa vauvaamme aivan yhtä paljon kuin minäkin, ja minä olen puolestani päättänyt tehdä kaikkeni että hän voi olla oikea isä lapsellemme, koska itselläni ei sellaista ollut.
Arkisin mies on töiden puolesta sidottu, joten silloin hän ei ehdi vauvaa tapaamaan kuin harvoin. Viikonloput vietämme melkein aina hänen luonaan, ihan vauvan syntymästä lähtien. Ja hyvin on toiminut. Mies hoitaa vaipanvaihdot, yöheräämiset, soseiden syöttämiset yms. suurella ilolla. Minulle taas siunaantuu tilaisuus hengähtää, mutta olla silti lastani läsnä. Täydellinen järjestely. Hän jopa nauhoittaa viikon aikana lempisarjojani, joita voin katsella kaikessa rauhassa siellä ollessani! Minulla on hänen luonaan kasvonaamiot, kynsilakkavarasto ja vaikka mitä, mihin ei kotona riitä aikaa. Minä yleensä laitan meille ruoan, koska tykkään kokata. Nukumme kaikki kolme samassa sängyssä, vauva välissämme.
Mitään riitoja meillä ei ole koskaan tullut mistään, ja ainakin meille tämä järjestely on ollut paras mahdollinen.
yrittänyt, että tapaisin tämän tulevan mummon. en ymmärrä, miksi isä ei yritä sitä järjestää, jos kerran hänen äitinsä on innoissaan tulevasta vauvasta :/
ja miehellä on veli myös, mutta koskaan ei ole ehdottanut, että häntä tapaisin. tuntuu oudolta.
me siis tosiaan ollaan soiteltu ja hän on kyselly kuulumisia, ja hän on ollut kerran ultrassakin mukana. haluaisin tutustua ja varsinkin tulevaan setään ja mummoon myös, laskettuu aikaan ei ole enää pitkä aika...
en todellakaan antaisi lasta hänelle edes parin vuoden päästä yökylään, jos en tuntisi paremmin. ja todellakin, auttaisi jos tuntisi myös hänen perhettään.
olenkin ajatellut, että kait se on vaan itse otettava yhteyttä tulevaan mummoon, jos tämä mies ei saa sitä aikaiseksi, mummo varmasti haluaisi luodan suhteen lapseen =)
tuo perheeseen tutustuttaminen. Minustakin tuntui, vaikkei mitään salailtavaa ollutkaan :-) Tapasin miehen perheen ekaa kertaa kun tulivat kättärille vauvaa katsomaan. Sen jälkeen on käyty kahvittelemassa puolin ja toisin aina kerran pari kuukaudessa. Välimme ovat hyvät ja on riittävä luottamus heihin että voivat lasta vahtia!
että halusit vain mieheltä rahaa kun tälle kerroit. Anteeksi vain.
Itsellä on vastaavasta kyllä kokemus. Miehelle kerroin,sanoin etten halua häneltä mitään enkä halua että ottaa osaa lapsen elämään. Kerran kävi katsomassa lasta ja on sanonut,että lapsi saa itse olla aikuisena yhteydessä jos kiinnostaa.
katsotaan, niin jos oikeuteen menisitte niin todennäköisesti määrättäisiin, että aluksi isä kävisi sinun luonasi lasta tapaamassa 1-3 kertaa viikossa. Voisi myös käydä esim kävelyllä vaunujen kanssa jne. Ihan pienelle vauvalle ovat lyhyet ja usein toistuvat tapaamiset tärkeitä. 1 vuoden ikäisenä siirryttäisiin 1 yön yli kestäviin tapaamisiin. Eli joka tai jokatoinen viikonloppu 1 yö + ne tapaamiset viikolla. 2 vuotiaana sitten koko viikonloppu.
Mutta mitä pienempi lapsi, niin useita viikkotapaamisia. 1 kerta viikossa ei riitä. Minäkin suosittelen, että mies käy vähintään 3 kertaa viikossa luonasi, vaihtaa vaippaa, kylvettää (syöttää jos mahdollista) ja sinun luonasi siis hoitaa vauvaa ja tutustuu häneen. Samalla sinäkin tutustut mieheen. Miehestä voi myös olla apua, sillä aikaa kun mies on luonasi, voit joskus nukkua jos väsyttää jne..
miehelle, joka ei tunne koko lasta eikä pysty kommunikoimaan/ei tunne/ei ole puheväleissä lapsen äidin kanssa?
lapsi joutuu vieraalle ihmiselle viikonlopuksi, sellaiselle jota ei ole koskaan ennen nähnytkään, ja joka saattaa tehdä lapselle mitä tahansa ? Millaisia traumoja täysin turvattomaan tilnateeseen vieraan ihmisen luo joutuminen aiheuttaa lapsen psyykelle?
sun ei tarvitse lupia kysellä yhtään mihinkään.
Mutta kuulostaa hurjalta, että mies, jota et tunne, otat kuitenkin täysin avoimin mielein elämäänne...
Alkuun kait mies voisi käydä teidän luona vaikka kerran viikossa parin tunnin ajan, sitten vauvan kasvaessa enemmän.