Mä tahtoisin löytää uskovaisen miehen.
Siis sellaisen, joka olisi todella uskossa ja mieluiten VL:n tai Helluntailaisen, koska he tuntuvat olevan aidompia uskossaan kuin taviskirkkolaiset.
Syynä tähän, että uskonasiat kiinnostavat paljon ja heihin voisi luottaa paljon paremmin kuin tavismiehiin. Lisäksi arvot olisivat kohdallaan ja seurakunnassa käymisestä tulisi yhteinen terve "harrastus" koko perheelle.
Mutta ikää jo 40+, mistähän hakisin?
Kommentit (30)
kyllä voi tulla helluntaiseurakuntaan ja olla vaan siellä kokouksessa vapaasti. Rukoile vain kyllä Herra johdattaa sua. on myös http://www.kotisatamandeitti.fi/ jossa nimenoman uskovaiset etsivat toisiaan.
Tunnen pareja, joissa mies kovempi uskova ja keskittyy siihen niin, että laiminlyö vaimoaan. Tapahtumiin mukaan vaan.
Kasteen tiedän ja Raamattuhan opettaa vain aikuiskastetta, ei lapsikastetta ollenkaan. Entäpä muuta? Entajua myöskään sitä, että asioita pitää kieltää, kuten muslimit tekevät, jotta ei tuntisi kiusausta, koska jos sielu on täysin uskossa, ei ole niitä kiusauksia muutenkaan. Muslimeilla on naurettavaa, että naisen pitää pukeutua säkkiin suunnilleen, etteivät muut miehet himoitsisi häntä. Ei riitä, että nainen voisi sanoa muille, että on jo naimisissa tai varattu esim?
argh hellarit ja vl on aika eri maasta... suosittelen tutustumaan h. tilaisuuksiin..
..kadun tekoani. Haluisin takaisin, mutta en enää uskalla kun olen tehnyt niin paljon väärää. Kaduttaa, joka päivä kadun päätöstäni ja mietin miten kertoa miehelle, että haluan takaisin. Hän varmaan lähtisi, joten en uskalla. Koko elämänlaatuni kärsii, en tulle olevani oma itseni näin. Haluan takaisin siihen turvalliseen yhteisöön jossa varmasti jokainen joka sitä halusi otettiin mukaan kaikkeen toimintaan, eikä ikinä tarvinnut olla yksin. Terv. entinen vl-nuori, nykyisin tavallinen yhden lapsen nuori äiti ja avovaimo
Kuinka voit elää noin, puolisollesi valehdellen?
Seuroissahan sinut ottaisivat ikionnellisina vastaan. Aikuisia liikkeeseen liittyjiä on harvassa! Kannustan sinua ottamaan yhteyttä paikallisen rauhanyhdistykseen. On kaikille osapuolille parasta, että olet avoimesti ja reilusti sitä mitä olet ja haluat olla.
Itse olen entinen vl ja onnellinen siitä että olen kyennyt jättämään ahdistavan ja rajoittavan, teeskentelyä ja valhetta täynnä olevan lestadiolaisyhteisön. Yksittäiset uskovaiset on monet ihan ookoo, mutta yhteisö, joka heistä on muodostettu, on sairas.
Tsemppiä!
Elämäni rohkein teko.
Eikä sieltä uskalla lähteäkään kuin (me) rohkeimmat.
Helpompi jäädä kuin lähteä, mutta ei senkään tunteen kanssa jaksanut enää elää, että tukehtuu.
Nyt on tilaa hengittää, ajatella, uskoa ja olla se, mikä ihan oikeasti ja pohjimmiltaan on.
Terv. entinen vl-äiti,
nykyisin tavallinen nainen ja äiti ja vaimo
..kadun tekoani. Haluisin takaisin, mutta en enää uskalla kun olen tehnyt niin paljon väärää. Kaduttaa, joka päivä kadun päätöstäni ja mietin miten kertoa miehelle, että haluan takaisin. Hän varmaan lähtisi, joten en uskalla. Koko elämänlaatuni kärsii, en tulle olevani oma itseni näin. Haluan takaisin siihen turvalliseen yhteisöön jossa varmasti jokainen joka sitä halusi otettiin mukaan kaikkeen toimintaan, eikä ikinä tarvinnut olla yksin.
Terv. entinen vl-nuori, nykyisin tavallinen yhden lapsen nuori äiti ja avovaimo
Olen varma, että "aidoimmat uskovaiset" löytyvät jostakin aivan muualta kuin seurakuntien parista. Löysin itse sydämenuskoni vasta erottuani VL-liikkeestä. Siellä aivopestään ihmisiä oikein olan takaa. Nuo ihmiset elävät sellaisessa vankilassa, josta vain harvat pääsevät ulos. Halua on monilla lähteä, mutta rohkeus ei riitä. En todellakaan suosittele, että hankkisit herätysliikkeseen kuuluvan miehen vain sen takia että olet kiinnostunut uskonasioista. Rukoile Jumalaa, Hän kyllä vastaa kun pyydetään. Lähestymistapasi näitä asioita kohtaan on mielestäni vähän väärä. Siunausta sinulle.
Löysin itse sydämenuskoni vasta erottuani VL-liikkeestä. Siellä aivopestään ihmisiä oikein olan takaa. Nuo ihmiset elävät sellaisessa vankilassa, josta vain harvat pääsevät ulos. Halua on monilla lähteä, mutta rohkeus ei riitä.
Yhdyn sanoihisi täydestä sydämestä. En ole mistään niin onnellinen kuin siitä että pääsin irti rauhanyhdistyksen piireistä joissa minut oli kasvatettu "talostelemaan". painajainen on ohi, ja saan elää ja uskoa vapaana sieluna.
Psyykkisesti ja sosiaalisesti...rankkaa.
"Olen vanhemmilleni viiva nimilistassa"
http://freepathways.wordpress.com/2011/09/23/viiva-nimilistassa/
Mutta yksin en jotenkin uskalla mennä...Millaista siellä on? Tietääkö joku? Voiko sinne vaan mennä ja olla nobody ensi alkuun?