Nolottaa, purskahdin itkuun lääkärillä
Kävin lääkärillä ihan tavallisen vaivan takia ja koska mulle lääkärillä käyminen on aina yhtä vaikeeta, niin vapisin siinä sit ja ääni värisi kun selitin vaivaani. Yhtäkkiä purskahdin itkuun. Ihan tosta vaan.
Lääkäri ei tuosta hätkähtänyt, mutta mua nolotti.
Kommentit (17)
Pidän sitä varten nenäliinoja esillä. Jotkut itkee aina lääkärissä ilman erityistä syytäkään. Sairastamiseen liittyy usein itkuherkkyyttä vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen flunssa.
t. tk-lääkäri
Itsekin kerran aloin itkemään lääkärin edessä. Olin viimeisilläni raskaana ja vielä töissä, jossa oli äärimmäisen kurja ilmapiiri. Sain viikon lepolomaa.
Anestesialääkäri sitten silitteli hiuksia ja lohdutti. Ei tullut edes itku, vaikka tilanteeseen nähden se olisi ollut normaalia! :)
Huomasi se lääkärikin sitten, etten ole siellä hänen aikaansa tuhlaamassa ja sain lopulta asiallista palvelua. Seuraavalla kerralla tämän lääkärin vastaanotolle jahkautessani ihan toisen syyn vuoksi, lääkäri jopa kyseli vointiani.
Joskus itkusta voi olla siis hyötyäkin ;)
Mä meinasin viimeksi purskahtaa itkuun TILITOIMISTOSSA. Vein kuitteja sinne ja kun meillä on ollut kamalan kurja syksy taloudellisesti, niin oli kyllä lähellä, ettei padot murtuneet.. kyllähän ne huomaa, että huonosti menee vaikken selittäiskään..
Olin unohtanut laittaa ajovalot päälle, ei sen "vaarallisempaa" (olin ajanut siihen mennessä pari km hyvin valaistua tietä, joten en itse huomannut jostain syystä).
En pitänyt tilannetta pelottavana tai ahdistavana, joten yllätin itsenikin, kun purskahdin itkuun heti, kun poliisi "puhutteli", vaikka oli ystävällinen poliisi ja kaikkea. Hän ei ollut millänsäkään, sakot rapsahti silti.
Kyllä nuo ihmiskuntaa naaraavat (kaikenlaisia kansalaisia kohtaavat) ammattilaiset ovat kaikkea nähneet, ei joku itkuntirahdus siinä päällimmäiseksi jää mieleen, kun töistä lähtee illalla kotiin.
Lääkärissä olen kaks kertaa pusrkahtanut itkuun (joka ei meinaa loppua millään), terapeutilla kerran (ainoa kerta kun kävin).
Nolointa minusta oli, kun itkin pomoni edessä. Mun piti sanoa sille suorat sanat monesta epäkohdasta, mutta rupesinkin vollottamaan.
Sellasta elämä on.
Mä meinasin viimeksi purskahtaa itkuun TILITOIMISTOSSA. Vein kuitteja sinne ja kun meillä on ollut kamalan kurja syksy taloudellisesti, niin oli kyllä lähellä, ettei padot murtuneet.. kyllähän ne huomaa, että huonosti menee vaikken selittäiskään..
nuorempana itkuun psykologin tekemässä työhaastattelussa. Mitään itkettävää ei muistini mukaan tapahtunut. Arvatkaa sainko paikan.
Edellisestä purskahduksesta on jo 10 vuotta aikaa ja vieläkin nolottaa. Mun pitäisi saada rauhoittavaa aina ennen lääkärillä käyntiä.
Älä suotta nolostele. Noin voi käydä kelle vaan. Eikä itkussa mitään pahaa ole.
Lääkäreitä ei tarvitse jännittää, he ovat nähneet kaikenlaista. He ovat vastaanotolla sinua varten, ei päinvastoin.
Eiköhän lääkärit näe työssään kaikenlaista. Itse olen yleensä hyvin ásiallinen ja silleen, mutta pari vuotta sitten menin lääkärille kovassa stressissä - asiana oli mukamas allergialääkkeiden uusiminen - mutta varsinainen asia taustalla oli se stressi ja uupumus vaikeassa elämäntilanteessa.
Selitettyäni lääkeasian aloin itkeä ihan hillittömästi enkä moneen minuuttiin saanut puhutta yhtikäs mitään. Lääkäri oli vanhempi mies ja vaikutti aika hämmentyneeltä, mutta alkoi sitten kysellä elämäntilanteestani. Lopulta lähdin vastaanotolta tyyntyneenä ja koin tilanteen jopa hyvänä ja puhdistavana. Jännä huomata miten tunteet joskus puskee läpi. Ehkä ihan hyvä niin.
Lääkärin ja papin edessä saa itkeä ihan rauhassa.
Nolompaa olisi ollut, jos olisit ihan ilman syytä nauraa räkättänyt koko käynnin ajan
Lääkärin ja papin edessä saa itkeä ihan rauhassa.
kenen tahansa edessä saa itkeä. Nuo ammattiryhmät ovat tosin lisäksi velvollisia kuuntelemaan - tai ainakin pitäisi..
hävettää. Jos ei oikein mitään "oikeaa" syytä ollut, niin tuntee itsensä vähän kahjuksi.
Ei tullu pissa muuten ulos.
Makasin siinä pöydällä ja vollotin ihan hulluna. Oli vaan niin ahdistava tilanne.
Kaksi hoitajaa siinä touhus eikä kumpikaan kiinnittäny mitään huomiota mun pelkoon ja ahdistukseen. Olis vaikka voinu sanoo, et ei mitään hätää tms, mut ei mitään lohdutusta tullut.
Aina ne ei huomaa. Mulla on onneksi ollut just päinvastoin. Mua kanssa ahdistaa ja pelottaa kaikki hoitotoimenpiteet, jos mies ei ole paikalla, ja jouduin kiireelliseen sektioon kesken synnytyksen. Anestesialääkäri sitten silitteli hiuksia ja lohdutti. Ei tullut edes itku, vaikka tilanteeseen nähden se olisi ollut normaalia! :)