Pitäisikö minun käsitellä jonkun psykiatrin kanssa asioitani... ov

Eilen mieheni halusi seksiä, minä en. En yleensä halua koskaan, paitsi ovulaatioaikaan voi haluttaa pari kertaa. Käytämme liukastetta, koska koen että miehelle on pakko antaa ja mies painostaakin minua. Jos en halua, mies suuttuu aina ja seurauksena on milloin mykkäkoulu, ovien paiskominen, huutaminen tai sitten pomottaa minua, ja jättää tekemättä kaikkia asioita, ei katso lapsia vaikka pitäisi tms.



Siinä sitten kun mies paneskeli, en halunnut että koskee mihinkään minuun käsillään, suudeltu ei ole vuosiin. Mietin samalla, että kauheaa, tämä tuntuu ihan siltä, kuin joskus nuorena, kun haki sitä kumppania ja kuvittelin silloin että se löytyy seksin kautta. Kävi siis kipeää, toinen vaan ähisteli ja kun sai mitä halusi, veti vaatteet niskaan ja siihen sitä jäi yksikseen ensin ihmettelemään, sitten itkemään, mitä tein taas väärin ja miksi minua ei kukaan halua ja huoli. Tunnen pakkoa olla mieheni kanssa, koska ei minua silloin kakskyt vuotta sittenkään kukaan kunnolla halunnut, muuta kuin panna. Ja jos erehtyi haluamaan, keksin mitä ihmeellisempiä tarinoita, kaikkia että ei nyt pysty seukkaan kun just erosin pitkästä suhteesta tms.



No joo, aika aikansa kutakin. Mutta onkohan minulla jotain niin syviä ongelmia, että niitä pitäisi parannella kallonkutistajalla vai onko ne vain sellaisia, että "mene yli niistä äläkä tyhjää höpötä".