miksi pitää olla isän aina vastahakonen esim jos haluan ostaa tiskikoneen tai vaihtaa tapetit
no mun miesystävä lupautui ostamaan mulle tiskikoneen,mut mun täytyy siihen hommata asentaja,kun tää on vanha talo ja että kaikki putkihommat tulee oikein sitten ja hanat hommata uudet. ja ym..
isä siihen että "mitäs helvettiä teet tiskikoneella,kyllä ne pesee käsinkin kahden ihmisen tiskit".asun siis 11v pojan kanssa.mut kyllä niitä tiskejä vaan tulee aina ja sinne saa kuiten piiloon että pysyy tiskipöytä siistinä.
no sitten tapetoinnista,isä sanoo,sekä äiti että "sullahan on ihan hyvät tapetit,mitä niitä vaihtaa.
olen tämän asunnon ostanu kaksi vuotta sitten,ja tapetit ovat tosi vanhat,on kissan kynnen jälkiä seinäs ym.
ja ne ei ole sen väriset mitä ite haluan ja mistä tykkään.
niillä on vähän tyyli "hällä väliä,kunhan hyvät".
itse taas tykkään että mun kämppä pitää olla oman näköiseni,missä viihdyn ja asun..
aina tulee sanomista jostakin vanhemmilta.
Kommentit (24)
että riittää, että kotona on seinät, ei väliä, mikä on väri tai ulkonäkö, jos seinä toimii eli ei päästä tuulta ja vettä sisään :)
Omakin isäni on asunnostaan sitä mieltä, että se on huippukunnossa ja tyylikäs. No, olihan se 30 vuotta sitten, mutta kun 30 vuoteen ei ole tehty mitään remonttia, niin kyllähän asuminen jättää jälkensä ja aika ajaa ohi.
Samalla ajatusmaailmalla tiskikone on turha, jos kerran tähänkin asti on pärjätty ilman.
Sä olet aikuinen ihminen ja teet kotonasi niin kuin haluat, ei sun tartte välittää vanhemmistasi tuollaisissa asioissa. Sanot, että haluat tehdä näin ja piste.
Mulla oli isäni kanssa aikoinaan sama juttu. Se halus kontrolloida ja olla se "määrääjä".
Siihen on vaan tehtävä loppu. Toki tietenkin edellyttää ettet sitten myöskään pyydä heiltä rahaa tai muuta vastaavaa..
Olet siis itsenäinen ja teet omat päätökset.
vanhempiesi kanssa tuollaisista asioista?
Aloittajan kertoi että hänellä on 11-v poika ja jos se on biologinen, niin tuskinpä äippä on enää teini. Mutta se vanhempien pillin mukaan kodin laittaminen on ihan vihoviimeistä. Aikuinen päättää kodistaan itse. Ja kun se ei ole poikaystävänkään koti, niin miksi sitten takertua hänen vastentahtoisuuteensa oman kodin laittamisessa? Jos haluaa laittaa tapetit ja keittiökoneita uusiksi, niin hitto sitten laittaa ja poikaystävä on joko hommassa mukana tai ei ole.
Eikö ihmiset voisi alkaa opetella päättämään itse omista asioistaan? Minä ainakin päätän vaimoni kanssa meidän kodin sistustamisesta ja kodinkoneista aivan kahdenkesken, eikä siihen todellakaan sotketa kaveripiiriä tai sukulaisia. Jos joku kone pitää tai halutaan vaihtaa niin se vaihdetaan ja jos vaimo tänään illalla sanoisi että tapetit on kuluneet ja pitää laittaa vaihtoon, niin hitto sitten mietitään miten se onnistutaan järkkäämään. Ja siellä tapettikaupassa ei taatusti ole mukana sen paremmin oma äitini kuin anoppikaan esittämässä omia näkemyksiään siitä minkälaista _meillä_ pitäisi olla.
mutta en tunne ketään joka laittaisi tapetit,itse en osaa,tai en ole koskaan laittanut..ja isällä on tuttavamies joka tekee sitä homaa töikseen.
niin siks kyselin isältä sen miehen nimee ym..
ELi ei vanhempien kanssa tarvitse keskustella kaikesta, jos suunnittelee uutta tiskikonetta, sen voi hoitaa ihan kokonaan itse ilman, että vanhempien kanssa puhuu lainkaan hankinnasta. Jos sitten jälkeenpäin mäkättävät, se on heidän asiansa.
Onneksi mun vanhemmat ei oo ihan tuota sarjaa. Oli tosi hyvillään, kun saatiin astianpesukone (asun avokin kanssa vuokralla). Aletaan tän vuoden puolella rakentaa taloa, ja kyllä mä olen isältä kysellyt neuvoja ja mielipiteitä. Onneks sillä ei ole tapana puuttua liikaa asioihin. Toisaalta äitini taas on aikamoinen puuttuja, säheltäjä ja vetää marttyyrikohtaukset ajoittain, mutta kyllä varmaan silti tulen ottamaan äitini tapettikaupoille mukaan. Sen kanssa on hauskaa käydä kaupoilla, vaikka onkin hankala ihminen. Onko mulla sitten oudot vanhemmat kun antavat mun tehdä omat päätökset, vaikka aika ajoin olenkin pakotettu pyytämään heiltä esim. rahaa lainaksi, enkä myöskään tunne napanuoren katkenneen täysin...? Varsinkaan siis äitini osalta.
Pistäkää vähän kampoihin niille vanhemmillenne, älkää suostuko kuuntelemaan niitä mielipiteitä.
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos on minun neuvoni. Siitä lähtien kun olen kotoa pois muuttanut olen hoitanut aivan täysin omat asiani ja seissyt omilla jaloillani, mutta äidillä vain on tyyli puuttua kaikkeen ja kommentoida kaikkea.
NORMAALEISSA suvuissa keskustele menee niin, että tytär ilmoittaa ikovansa vaihtaa tapetit. Isä sanoo että miksi ihmeessä, ne vanhathan on vielä ihan hyvät. Tytär sanoo että no kun mä tykkään. Isä toteaa että jaa minusta nuo on silti ihan hyvät, siistit ja kivan värisetkin. Sit molemmat ryystää kahvia ja toinen toteaa että on se kumma kun ne englantilaiset ei saa edes lämpötilaa mitattua oikein. Kahvin jälkeen mennään kotiin ja tytär jatkaa tapettien suunnittelua ja isä sitä mitä hän nyt sitten miettiikään.
Miksi se on niin kauheaa, että joku on eri mieltä? EIhän se mitään käytännössä merkitse? Paitsi tietysti silloin, jos ap olisi halunnut vanhempiensa maksavan tai tekevän remontin. Se varmasti onnistuisikin helpommin jos vanhemmat olisivat samaa mieltä sen tarpeesta.
Silloin ei auta haluta kaikkea mahdollista. Putkityötkin tulee kalliiksi, vaikka miesystävä maksaisikin koneen. Jos haluaa uudet tapetit, eikä ole rahaa, pitää kyllä ostaa helposti laitettavat tapetit ja hoitaa homma itse.
Mä ainakin ymmärsin ap:n pointin ja ymmärrän häntä, koska mulla on samanlainen appiukko. Mies on todellakin katkaissut napanuoransa lapsuudenkotiin ja tehdään itse omat ratkaisumme.
Appi vain ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tapettejä pitäisi vaihtaa tai seinää maalata vain siksi, että edellinen väri/tapetti ei ole omaa tyyliä tai enää mieluinen. Kun edellinen oli ihan hyvä! Ei ymmärtänyt, miksi vaihdoimme mummon vanhan sohvan uuteen, itselle mieluiseen kun rahatilanne salli, kun se mummon sohva on oikein hyvä nahkasohva, parempaa saa hakea! Jne. jne.
Arvaatte varmaan, että heillä on 30v vanha sisustus, keittiö pitäisi rempata kiireesti ja se olisi anopin suurin toive, mutta appi ei suostu, koska on aikanaan hankittu laatukeittiö niin sitä ei tarvi uusia "huomaahan sen kun naapurit aikanaan rakensi ja otti halvemman keittiön kuin meillä, niin ei kestänyt yhtä hyvin kun piti jo rempata koko keittiö!"
Saunan suostu remppaamaan kun lauteet piti uusia. Laatatkin oikein vaihdettiin, mutta olivat sen naapurin autotallista löytyneitä 30v sitten rakentamisesta ylijääneitä laattoja "nämä on hienot, mitä sitä uutta ostamaan kun hyvät laatat on jo!"
Joko vänkääjät ymmärtää pointin? Ap:n isä on varmaan ihan samaa sorttia appiukon kanssa, eli tätä vanhan kansan porukkaa, joka ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi jotakin uutta pitää hankkia jos vanhakin toimii tai jos tapetit ei repsota. Tai jos repsottaa, siihen voi kyllä laittaa Ulla-tädin kaapista löytyneitä ylijäämätapettaja, niin ei mene turhaa rahaa uuden ostoon. Ei ole väliä, miellyttääkö ne tapetit kenenkään silmää, mutta kun ilmaiseksi saa!
Joko vänkääjät ymmärtää pointin? Ap:n isä on varmaan ihan samaa sorttia appiukon kanssa, eli tätä vanhan kansan porukkaa, joka ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi jotakin uutta pitää hankkia jos vanhakin toimii tai jos tapetit ei repsota. Tai jos repsottaa, siihen voi kyllä laittaa Ulla-tädin kaapista löytyneitä ylijäämätapettaja, niin ei mene turhaa rahaa uuden ostoon. Ei ole väliä, miellyttääkö ne tapetit kenenkään silmää, mutta kun ilmaiseksi saa!
Eikö vanhemmat tai appivanhemmat saa olla ihan rauhassa sitä mieltä kuin ovat ja ap (tai sinä) sitten sitä mieltä mitä te olette? Ei oo pakko olla samaa mieltä! Vesi hanhen selästä jne.
Ja mitä sitten jos isipappa tai appiukko ei pidä siitä että vaihdan tapetit tai hankin astianpesukoneen? Mitä hiton väliä? Mulle aivan sama ymmärtääkö vai eikö. Pitäisikö sitten itse muuttua samanlaiseksi? Jos ei ole oppinut vuosikymmenissä ymmärtämään, niin tuskin saa sitä valaistusta ihan lähiaikoina.
Joko vänkääjät ymmärtää pointin? Ap:n isä on varmaan ihan samaa sorttia appiukon kanssa, eli tätä vanhan kansan porukkaa, joka ei kerta kaikkiaan ymmärrä miksi jotakin uutta pitää hankkia jos vanhakin toimii tai jos tapetit ei repsota. Tai jos repsottaa, siihen voi kyllä laittaa Ulla-tädin kaapista löytyneitä ylijäämätapettaja, niin ei mene turhaa rahaa uuden ostoon. Ei ole väliä, miellyttääkö ne tapetit kenenkään silmää, mutta kun ilmaiseksi saa!Eikö vanhemmat tai appivanhemmat saa olla ihan rauhassa sitä mieltä kuin ovat ja ap (tai sinä) sitten sitä mieltä mitä te olette? Ei oo pakko olla samaa mieltä! Vesi hanhen selästä jne.
Mutta ei joka asiassa tarvi sitä mielipidettä tuoda ilmi, jos sitä ei kysytä! Jos ihan vaan keskustelun lomassa ilmoitetaan, että vaihdettiin makkarin tapetti, niin siitä pitää heti luennoida ettei mitään järkeä, vanhahan oli ihan hyvä jne. Olen kyllä jo oppinut olemaan välittämättä tästä, mutta kyllä se välillä rassaa, kun joka hankintaa pitää olla kommentoimassa ja nimenomaan negatiivisesti! Meidän rahat ja meidän koti, mitä se hänelle kuuluu! Ei mekään mennä sinne taivastelemaan omia mielipiteitä että karmeet nää saunalaatat, ja toi keittiö pitäis kyllä uusia, ihan kamala ja aikansa elänyt!
osaan ryystää kahvia omien lasten kanssa aikanaan!
Omat appivanhemmat ym. on eri sukupolven edustajia. Osalle heistä riittää että on tapetit seinässä, ihan sama minkälaiset (sananmukaisesti). Toisille taas on tärkeää että on nättiä (kuten itselleni).
Meitä on moneen junaan...
Ap, hankit vaan ne tiskikoneet ja tapetit, se on nykyaikaa.
vaikka en todellakaan kysy häneltä lupaa tai neuvoa, ja vaikka iältäni lähentelen jo neljääkymppiä. Voi juma sitä sinnikkyyttä millä se jaksaakin jauhaa!
Jos kyse edes olisi siitä että isäni olisi itse elänyt materiaalisesti hyvin vaatimattoman elämän niin sitten voisin paremmin ymmärtää että hänen mielestään kukaan muukaan ei sen enempää saisi hankkia, mutta kaikkea muuta! Isäni mm. mäkättää minulle että on täysin turhaa omistaa asuntonsa kun vuokralla asuja voisi sijoittaa rahat niin paljon tuottavammin, mutta sen hän ei näe kuuluvan asiaan mitenkään että on itse asunut omistusasunnossa AINA. Kaikki mitä minä ostan on sen mielestä suorastaan silmiäpyörittävän turhaa, mutta itsellä sillä on valtava omakotitalo ääriään myöten täynnä tavaraa. Myös mun lapsillani on sen mielestä aivan liian paljon tavaraa, vaikkakin toki vähemmän kuin hänen lapsillaan aikanaan oli (muistan kyllä ne valtavat joululahjaröykkiöt, meidän lapset eivät saa mitään sinne päinkään).
Ei tässä auta kuin yrittää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei seitsenkymppisen jorinoille mitään mahdakaan.
mutta en tunne ketään joka laittaisi tapetit,itse en osaa,tai en ole koskaan laittanut..ja isällä on tuttavamies joka tekee sitä homaa töikseen. niin siks kyselin isältä sen miehen nimee ym..
Miten sä siihen just isäs kaveria/tuttua tarvitset?
Jotkut vanhemmat ovat hyvin holhoavia, vaikka lapset olisivat aikuisia ja heillä olisi jo omiakin lapsia.
Mutta koeta olla välittämättä isäsi ja äitisi mielipiteistä. Itsehän kuitenkin olet se, joka kodissasi asuu. On tärkeää, että viihdyt siellä.
olet tarvinnut heidän taloudellista tukeaan ja siksi puuttuvat rahankäyttöösi.
sinä isällesi noista juttelet, oma on elämäsi. Et sinä mitään lupia tarvitse.
vanhempiesi kanssa tuollaisista asioista?