Kannattaisko hakea lapsillemme suomen kansalaisuuden?

mulla.. myönnän ihan avoimesti! :)

Ja vaikka puhun lapsille suomea niin vastaavat englanniksi, ymmärtävät siis kyllä.

Taitaisi olla aika shokki pojalle jos joutuisi Suomen inttiin aikanaan, kun ei osaa edes kunnolla suomea!

ap

Pysykää siellä. Ei mitään asiaa Suomeen tuollaisilla

Sulla ei ole mitään asiaa ulos sieltä suljetulta osastolta.

Mulla on tosi paljon 2-kielisiä perheitä lähipiirissä. Todella monella on niin, että se heikompi kieli (eli siis sen maan kieli, jossa ei asuta) on juuri tuolla passiivisella tasolla: ymmärretään, mutta ei puhuta (ainakaan kovin sujuvasti). Ei lasta voi pakottaa puhumaan kieltä, tai voi, mutta onko se nyt järkevää?

Vanhemman vastuulla tulisi olla vaatia että lapsi vastaa hänelle samalla kielellä (eli toivottavasti vanhemman äidinkielellä) kuin mitä hänelle puhutaan.

Vanhemman vastuulla tulisi olla vaatia että lapsi vastaa hänelle samalla kielellä (eli toivottavasti vanhemman äidinkielellä) kuin mitä hänelle puhutaan.

Mutta en ole painostanut meidän lapsia puhumaan suomea, meillä ei ole lähipiirissä yhtään suomalaista tuttua. Minä olen ainoa joka puhuu niille suomea. Mutta ymmärtävät mua täydellisesti - puhun vain suomea lapsille. Voihan ne oppia täydellisen suomen kielen sitten isona - kuten minäkin opin englannin! se on jo iso asia että ymmärtävät kieltä..

Vanhemman vastuulla tulisi olla vaatia että lapsi vastaa hänelle samalla kielellä (eli toivottavasti vanhemman äidinkielellä) kuin mitä hänelle puhutaan.

Mutta en ole painostanut meidän lapsia puhumaan suomea, meillä ei ole lähipiirissä yhtään suomalaista tuttua. Minä olen ainoa joka puhuu niille suomea. Mutta ymmärtävät mua täydellisesti - puhun vain suomea lapsille. Voihan ne oppia täydellisen suomen kielen sitten isona - kuten minäkin opin englannin! se on jo iso asia että ymmärtävät kieltä..

Lapsille voi tulla myös hyvin negatiivisia tunteita kieltä kohtaan, jos heitä pakottaa puhumaan sitä. Yhdessä tuttavaperheessä isä jossain vaiheessa yritti vaatia lasta vastaamaan hänen kielellään, mutta lasta se ahdisti suuresti, koska ilmeisesti koko, ettei hänen kielitaitonsa ole tarpeeksi hyvä. Isä lopetti kokeilun lyhyeen, koska ymmärsi kyllä lasten tunteet.

Ihmiset on niin yksilöllisiä näissä asioissa. Mun ulkomailla asuvan sukulaisen lapset puhuvat todella vivahteikasta suomea, ovat aivan selvästi kieli-ihmisiä.

Pakottamalla vastentahtoista lasta saa aikaan vain pahaa mieltä. Puhuttua kieltä tulee sitten varmasti niissä tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.

(Jos se nyt mitään merkkaa, niin sen lisäksi, että mun lähipiirissä on poikkeuksellisen monta 2-kielistä perhettä, olen myös koulutukseltani lingvisti.)