Onko jollekin OIKEASTI iso asia se, onko perheessä tyttöjä vai poikia ja missä suhteessa?

Ja kukaan tyttö ei pelaa sitä? Kaikkea sitä oppii, kun lukee av:tä...

Ihanahan toista on pukea, laittaa hiuksia jne.

Siis että tyttö on kiva, koska sitä voi pukea ja sillä voi hienostella.

Viimeistään sitten kun tyttö kasvaa, hänelle on kuitenkin annettavaa tilaa olla ihan vain oma itsensä, ei äidin jatke. Meillä on hyvin erilaiset tytöt: vaatteista ja hienostelusta piittaamaton älykkö ja taiteellinen, vaatteita rakastava prisenssa.

Älykölle on ihan turha ehdotella hiusten kihartamista tai mekkojen pukemista. Prinsessalle niitä taas voi ehdottaakin, mutta hänellä on silti oma maku, johon äidin ehdotukset eivät aina kolahda.

Yhtä lailla olen joskus miettinyt, että jos meillä olisi poikia, he saattaisivat olla vaikkapa urheilullinen villikko ja herkkä runoilijasielu. Ihan persoonakohtaista siis, mikä ketäkin sattuu tässä elämässä kiinnostamaan.

tuntuu olevan tärkeää että eka lapsi olisi poika :/ Anopille esim.. Ehkä aiemmin on ajateltu, että poika perii miehen ammatin/tilan kun maalla on asuttu, mutta eihän tuo päde nykymaailmassa enää. Naiset nyt muutenkin pärjää elämässä paremmin, elää pitempään, tekee vähemmän rikoksia, itsemurhia ym ym.

että toivoin tyttöä. Ja tyttö tulikin. Tyttöä toivoin, koska ajatuksen tasolla tyttö tuntui helpommalta, tutummalta.



Muiden lasten sukupuolilla ei ole väliä, ja uskon että olisin ollut ihan tyytyväinen pojankin äitinä.

Kyllähän nuo paljon enemmän aikaa viettävät isänsä kanssa, heillä on paljon yhteisiä intressejä, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan. En ole koskaan oikein osannut heittäytyä poikien leikkeihin. Minulle on jäänyt tässä perheessä vähän sellainen sisäkön homma.



No, eipä valittamista! Viihdyn kyllä tässä roolissa. Minulla ei koskaan ole ollut tyttö-kaipuuta, olen (salaa, koska tätä ei saisi tunnustaa...) ylpeä siitä että lapsemme ovat juuri poikia.

Ja kukaan tyttö ei pelaa sitä? Kaikkea sitä oppii, kun lukee av:tä...

Mä ja tytär ollaan molemmat intohimoisia lätkänpelaajia. Miehelläni ei ole ikinä kiinnostanut muutakuin telkusta tuleva lätkä.

Eli meidän perheessä jääkiekko on "tyttöjen harrastus".

Rohkenen väittää, et vanhempien asenteella on suurin merkitys näihin asioihin kaveriporukan rinnalla.

Isä harrastaa paljon lasten kanssa ja osaa tukea, neuvoa ja lohduttaa heitä mitä erilaisimmissa elämän asioissa.



24

ja koin enemmän läheisyyttä tyttöjen kanssa ja oli kiva tehdä heidän kanssaan kaikenlaista. Oli selvää, että toivoin tyttöä, koska poika ajatuksena tuntui vieraalta. Sain ekana pojan ja rakastuin ihanaan vauvaani saman tien ja olin onnellinen hänestä, ei ole mitenkään tyypillinen fyysisesti aktiivinen poika, vaan herkkä ja omanlaisensa. Ei pelais jääkiekkoa mistään hinnasta. Sitten sain tyttöjäkin ja edelleen heitä toivoin ja olen heistäkin onnellinen. Opin kuitenkin sen, että tyttö voi olla rasittava ja poika mukavaa seuraa, esim. juttuseuraa, pohdiskeleva, tosin nämäkin voivat olla ihan lapsikohtaisia asioita, eivätkä sukupuoleen sidottuja. Nyt odotan neljättä ja eka kertaa voin rehellisesti sanoa, että ihan sama kumpi tulee. Vaihteeksi voisi olla kiva saada taas poika ja mikäpä siinä vaikka kolmas tyttö tulisi. Terveys taas ei välttämättä ole syntyessä sama kuin puolen vuoden, vuoden tai kahden vuoden päästä. Sairauksia voi tulla elämän varrella lapsillakin milloin vaan, mutta sukupuoli selviää, kun syntyy ja kyllä sillä on merkitystä nytkin ja jännittää, kumpikohan tulee, vaikka kerrankin on todella mulle ihan sama.

Nyt odotan neljättä ja eka kertaa voin rehellisesti sanoa, että ihan sama kumpi tulee.

Esikoinen on tyttö, joten toivoin toisesta poikaa. Toinen tyttö tuli. Ennen kuin aloin odottaa kolmatta, arvelin toivovani poikaa. Raskauden aikana huomasinkin, että vauvan sukupuoli oli täysin yhdentekevä. Meille tuli kolmas tyttö enkä ollut hetkeäkään pettynyt, päin vastoin.

Ehkä ikä ja elämänkokemus muuttaa suhtautumista. Kahden lapsen kanssa olin jo nähnyt, että lapsia rakastaa ennen muuta persoonina, ei sukupuolen perusteella.

Meillä on kolme poikaa ja yksikään ei pelaa jääkiekkoa. Vanhin harrastaa karatea, keskimmäinen modernia tanssia ja partiota ja nuorin käy myös tanssitunneilla. Minä vien nuorimman tunneille, mutta isoimmat kulkeavat itse. Osakseni jää maksaa kohtuulliset harrastusmaksut, pestä harjoitusvaatteet ja käydä satunnaisesti kilpailuissa ja näytöksissä. Ei kovin rankkaa.



Paras ystäväni taas kuskaa TYTTÖlastaan jalkapallotreeneihin ja katsoo kiltisti harva se viikonloppu keväästä syksyyn turnauksia kentän laidalla.

Onneksi olen saanut mitä halusinkin =)

sukupuolella olisi merkitystä.



Tai jaa....onhan toisille ihmisille oikeesti merkityksellistä sekin, millä autolla ajaa. Tai minkä merkkisiä vaatteita laittaa päälleen. Tai se, onko kesämökki.



Jotkut ihmiset taitavat vain laittaa painoarvoa ulkoisille tekijöille. Mutta samalla tavalla, että onni on sisäsyntyistä ja tulee aina ihmisen sisältä käsin, niin on lasten sukupolikin toissijaista. Toiset eivät vain tajua kumpaakaan näistä asioista.

Olen kyllä toivonut tyttöä, mutta ei olisi ollut iso asia vaikka en olisi saanutkaan. Nyt on molemmat, mutta sekään ei olisi ollut iso asia jos molemmat olisivat olleet samanmerkkisiä.

hanklaampi kasvatettavia.