Onko jollekin OIKEASTI iso asia se, onko perheessä tyttöjä vai poikia ja missä suhteessa?

Ehkä se on nimenomaan toissijaista, mutta huomionarvoista. Perheen dynamiikka on kovin erilainen jos siinä on vain tyttöjä/poikia.

Johtuu omasta lapsuudestani.

kaveri, joka siis inhoaa poikalapsia. Puhuu heistä räkänokkina.

pikku jaloillaan ympäriinsä. On siis mies, poikakoira, tyttö ja poika + kaksi tyttöä miehen ed. liitosta. Ja me akat täällä kuitenkin määrätään ;)

Luonnolla on pyrkimys symmetriaan



Luonto ohjaa ihmistä joten usein odotetumpaa on saada molempia yhtä monta. Suuret erot tekevät epätasapainon femiinin ja maskuliinin välille ja perhe naisistuu/miehistyy

meillä 2 tyttöä ja 2 poikaa

En sit tiedä, jos olis "vaan" 4 samaa sukupuolta olevaa...

Mutta näin ollen, ei tietenkään ole väliä :)

Ehkä se on nimenomaan toissijaista, mutta huomionarvoista. Perheen dynamiikka on kovin erilainen jos siinä on vain tyttöjä/poikia.

Pliis älkää ruvetko puhumaan ainakaan tyttöjen tai poikien jutuista. Itse en ajattele kovinkaan monesta asiasta sukupuolisidonnaisesti, joten minulle ei mene oikein läpi sellaiset "poikaperheessä äidillä ei ole shoppailukaveria" jutut. :)

ap

Tai sen verran, että meidän tiettyä sukupuolta olevat lapset ovat ihania enkä laittaisi pahaksi, vaikka samaa tulisi lisääkin. Tai sitten sitä toista. Ihanaa olisi sekin.



Mutta miehen sisko puhuu jatkuvasti itse ja myös ystäväpiirinsä äitien sanovan, että eivät haluaisi poikia, koska nämä ovat niin rajuja. Myös anoppi suosii tyttöjä. Mielestäni jotenkin niin surullista. Olen todella sitä mieltä, että naisessa täytyy olla vikaa, jos ei rakasta lasta vaan sitä sukupuolta. Siis todella vikaa.

Varmaan niitäkin on, mutta tuon tähän yhden miesten näkökulman aiheeseen. Miesten kesken on myös joskus tapana kieli poskessa vitsailla että pojat olisi parempia ja niitä yritettäisiin tehdä, olisi jotenkin parempi jos "onnistuisi" saamaan pojan, mutta tosiasiassa kaikki minun ystävä-isäni ovat olleet lapsen saatuaan suu messingillä, oli lapsen sukupuoli sitten mikä tahansa.



Minulle kuitenkin on erittäin tärkeää että tuleva lapseni olisi poika tai tyttö.

Johtui siitä, että en "nähnyt" itseäni pojan äitinä. Ajatus pojasta tuntui todella oudolta.

Ja sain tytön. Toiseksi lapseksi toivoin myös tyttöä ja sain pojan. Ihana poika.

poikaperheessä. Kyllä isoilla lapsilla on aikalailla erilaiset touhut ja mielenkiinnon kohteet sukupuolesta riippuen.

joka oikeasti on sitä mieltä, että haluaa vain tyttöjä. No, hänellä on vain tyttöjä ja käsittääkseni lapsiluku täynnä.

kuskataanko me noita lapsia kaiket illat jääkiekkoon vaiko ratsastukseen?

En antaisi pois poikia enkä tyttöäkään.

lapsen terveys, mutta olihan se vaan älyttömän ihanaa saada tyttölapsi neljän pojan jälkeen. Keskosena hän syntyi ja sydänvikaisena, eli voin sanoa juuri noin, ettei oikeasti ole tärkeää ollenkaan, vaan oikeasti tärkeintä on se terveys ja hengissä oleminen.

kuskataanko me noita lapsia kaiket illat jääkiekkoon vaiko ratsastukseen?

Onkohan teillä kokeiltu kumpaakin lajia? Sillä on merkitystä.

Jääkiekossa ei riitä kuskaus, vaan vanhemmat osallistuvat talkoisiin, huoltajana jne. Kyseessä joukkuelaji, jossa pyöritään kavereiden kanssa. Koko perhe sosiaalistuu helpolla jääkiekkoon - se on koko perheen harrastus ja usealle pelaavan lapsen isälle elämäntapa.

Ratsastuksessa vanhemmat eivät osallistu yleensä muuten kuin rahoittamalla. Lajikin on yksilölaji.

Yhteistä molemmille on etteivät ole halvimmasta päästä ja haisevat... Kokemusta itse lapsena ja nuorena ja joskus aikuisena olen ratsastanut, lapsi taas pelaa jääkiekkoa.

Joskus muuten muistan lukeneeni, että jos yhdessä on enemmän vain pelkkiä tyttölapsia tai pelkkiä poikalapsia, niin porukan sisällä roolit jakautuvat monipuolisemmin kuin sekaryhmässä.

Meillä riittää joskus kun katsoo poikaa kavereineen, niin on aika menoa. Tyttö kavereineen ei liiku niin paljoa, mutta meteli voi olla kova.

Olen aina nähnyt itseni tyttöjen äitinä. Se on oikeastaan osa identiteetiäni ollut jo lapsesta asti, että minulla tulee olemaan paljon lapsia joista suurin osa tyttöjä. No nyt minulla on paljon lapsia, mutta kaikki poikia. Meillä myös yksi syntynyt keskosena, joten tottakai terveyttä toivoo lapselleen yli kaiken. Siltikin olen menossa tekemään tyttölapsen jenkkeihin. Haluan sitä vaan niin paljon.

Olen aina nähnyt itseni tyttöjen äitinä. Se on oikeastaan osa identiteetiäni ollut jo lapsesta asti, että minulla tulee olemaan paljon lapsia joista suurin osa tyttöjä. No nyt minulla on paljon lapsia, mutta kaikki poikia. Meillä myös yksi syntynyt keskosena, joten tottakai terveyttä toivoo lapselleen yli kaiken. Siltikin olen menossa tekemään tyttölapsen jenkkeihin. Haluan sitä vaan niin paljon.

Tietenkin pojat olisivat yhtä rakkaita, mutta jääkiekkoa en haluaisi heidän silti harrastavan.



Ainakaan toistaiseksi tytöt eivät ole lajin pariin kinunneet.

meillä kuusi poikaa, kovasti olen tyttöä toivonut, vaikka toki jokaista poikaa rakakstankin. Mutta turha sanoa etteivät pojat ja tytöt eroa toisistaan. vaikka meillä ei pelata jääkiekkoa niin kyllä äiti on poikien maailmasta vähän ulkona.



Nyt kun kuopus syntyi ja oli tyttö niin kyllähän minä olen toisesta ikionnellinen. Ja niin ovat pojatkin, kyllä häenstä on tullut meidän prinsessa. Ja vielä kun on ahrvinaisen akuniskin pitkine hiuksineen, niin olen kyllä anuttinut "nukkeleikeistä" tyttövauvan kanssa. Ihanahan toista on pukea, laittaa hiuksia jne. Toki hänkin aksvaa, mutta oletan että meillä on enemmän yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin poikien kanssa.



En voi sanoa että rakastaisin jotain lasta enemmän tai ehkä kuitenkin tuota poikaa joka erityislapsi, mutta muuten kaikki lapset ovat yhtä rakkaita. Mutta olen maailman onnellisin äiti=)