Raskaana ja mies jätti toisen takia. Voiko mielestänne tulla vielä takaisin?

Erityisesti viimeisin oli tärkeä. Uskon, että lakkaan toivomasta jossain vaiheessa, jos muutosta ei tule. Mutta tällä hetkellä kaikki on mielestäni vielä niin kesken, kun lapsikaan ei ole syntynyt. Jotenkin haluan toivoa, että se voi muuttaa vielä kaiken. Lapsi sinänsä oli ns. ylläri, mutta itse en voinut kuvitella aborttia monista syistä. Mies oli myös shokissa silloin, mutta sopeutui nopeasti ajatukseen ja omien sanojensa mukaan hänellä on jo suuri rakkaus syntymättömään lapseen.



Olen nimenomaan halunnut ymmärtää häntä ja jopa tukea, koska tajuan, että tilanne meni todella eri tavalla kuin hän oli kuvitellut. Lapsi ei totisesti ole pieni asia. Jotenkin tuntuu, että vaikka mies on nyt tehnyt pahasti, ei ole (vielä ainakaan) vihan aika minun puoleltani. Haluaisin että meillä olisi kaiken järkytyksen jälkeen kuitenkin vielä mahdollisuus yhdessä.



Jos teillä on yhtään tarinaa tai esimerkkiä tiedossa siitä, kuinka tällaisesta tilanteesta on selvitty (mies joko tullut takaisin tai sitten ei...) niin haluaisin kuulla. Mikä tahansa selviytymistarina antaisi toivoa. ap

Ensinnäkin haluan sanoa että toivon sulle ihan mielettömästi jaksamista ja tsemppiä. Jos sulla ei ole valmiiksi jo hyvää turvaverkkoa, ala rakentaa sitä, sillä se helpottaa sitten kun vauva syntyy ja jos/kun olet ilman miestäsi.

Toisekseen, lapsen saaminen yksin ei ole maailmanloppu. Suomessa tuetaan todella hyvin yksinhuoltajia.



Mitä tulee mieheesi, niin mieti nyt todella tarkkaan olisitko valmis ottamaan takaisin ihmisen joka hylkää sinut näin tärkeässä elämäntilanteessa. Oli kuinka paniikissa tahansa, on asioita, joita ei tehdä. Hyvin suuri todennäköisyys on että mies tulee polvillaan anellen takaisin, mutta oletko valmis elämään sen tiedon kanssa, että hän todella jätti sinut, kun eniten tarvitsit? Se tulee varjostamaan loppuelämääsi, ja tulet aina miettimään jättääkö mies taas heti kun tulee vaikeuksia elämään.

Usko mua, mä tiedän kokemuksesta. Olin 3 kk raskaana ja mies jätti toisen naisen takia. Oli viikon pois kotoa ja tuli anelemaan anteeksiantoa. Annoin anteeksi mutta eihän siitä enää suhdetta saatu, luottamus kun on mennyt noin pahasti, ei sitä enää takas saa. Ero tuli lapsen synnyttyä ja miehen kanssa ollaan hyvissä väleissä nyt, on hieno isä 4-vuotiaalle tyttärelleen. Sanoo usein että katuu lopunelämäänsä sitä että jätti mut aikanaan.



Miten tahansa käykin, MIELETTÖMÄSTI tsemmpiä ja jaksamista. Sinä pärjäät.

raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Ja huom, minä en ole se toinen nainen.

Asialla on kääntöpuolensa ja munkin mies sanoi, että eksä toivoi koko odotusajan yhteenpaluuta ja vielä sen jälkeenkin. Vasta lapsen ollessa noin 6kk alkoi osoittaa katkeruutta, kun ymmärsi odottamisen olleen turhaa.

Kyllä mä vähän säpsähdin, kun mies tuosta alkuaikoina kertoi, mutta hän oli rehellinen ja on kantanut lapsesta aina vastuun. Nytkin lapsi (11v.) on tuolla nukkumassa. Samoin kantoi eksästään vuosia vastuuta eron jälkeen, kunnes eksä avioitui uudelleen. Tämä tarkoitti sitä, että mies elätti ex-vaimoaan myös eron jälkeen antamalla joka kuukausi rahaa normaalin palkan verran, vaikka mies itse kitkutti pienellä. Hänen tarinansa oli se, että vaimo tiesi miehen eroaikeista, toisesta naisesta ja oma asunto oli haussa. Sitten tuli vahinko. Joo, mitäs meni sänkyyn, mutta tavallaan vahinko tuli vaiheessa, jossa ero oli jo päällä ja mies oli yksipuolisesti täyttänyt ekan erohakemuksen ja toimittanut sen käräjäoikeuteen. Ex-vaimo toivoi, ettei eroa tulekaan ja kieltäytyi abortista kai juuri tuon takia. (on tehnyt useita abortteja myös eron jälkeen eli moraalista estettä ei ollut) Ei mies sitä pahemmin painostanutkaan kuten ei kuulukaan. Hyvä, ettei keskeyttänyt tuota raskautta. Tuo mukava tyttö olisi jäänyt syntymättä.:)

Halusin vain kertoa, että itselle tämä asia on miehen puolelta tuttu. Kyllä se kieltämättä aiheutti kriisin, kun kertoi. Oli sitä vaikea ymmärtää. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Toinen hoidoilla saatu. En osannut pelätä raskausaikana tulevani jätetyksi. Jotenkin sitä luotti siihen, että suhde oli kunnossa ja lapsi toivottu, niin ei mies voi jättää, vaikka todellisuudessa tälläisissäkin tilanteissa naisia tulee jätetyksi.

raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Ja huom, minä en ole se toinen nainen.

Asialla on kääntöpuolensa ja munkin mies sanoi, että eksä toivoi koko odotusajan yhteenpaluuta ja vielä sen jälkeenkin. Vasta lapsen ollessa noin 6kk alkoi osoittaa katkeruutta, kun ymmärsi odottamisen olleen turhaa.

Kyllä mä vähän säpsähdin, kun mies tuosta alkuaikoina kertoi, mutta hän oli rehellinen ja on kantanut lapsesta aina vastuun. Nytkin lapsi (11v.) on tuolla nukkumassa. Samoin kantoi eksästään vuosia vastuuta eron jälkeen, kunnes eksä avioitui uudelleen. Tämä tarkoitti sitä, että mies elätti ex-vaimoaan myös eron jälkeen antamalla joka kuukausi rahaa normaalin palkan verran, vaikka mies itse kitkutti pienellä. Hänen tarinansa oli se, että vaimo tiesi miehen eroaikeista, toisesta naisesta ja oma asunto oli haussa. Sitten tuli vahinko. Joo, mitäs meni sänkyyn, mutta tavallaan vahinko tuli vaiheessa, jossa ero oli jo päällä ja mies oli yksipuolisesti täyttänyt ekan erohakemuksen ja toimittanut sen käräjäoikeuteen. Ex-vaimo toivoi, ettei eroa tulekaan ja kieltäytyi abortista kai juuri tuon takia. (on tehnyt useita abortteja myös eron jälkeen eli moraalista estettä ei ollut) Ei mies sitä pahemmin painostanutkaan kuten ei kuulukaan. Hyvä, ettei keskeyttänyt tuota raskautta. Tuo mukava tyttö olisi jäänyt syntymättä.:)

Halusin vain kertoa, että itselle tämä asia on miehen puolelta tuttu. Kyllä se kieltämättä aiheutti kriisin, kun kertoi. Oli sitä vaikea ymmärtää. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Toinen hoidoilla saatu. En osannut pelätä raskausaikana tulevani jätetyksi. Jotenkin sitä luotti siihen, että suhde oli kunnossa ja lapsi toivottu, niin ei mies voi jättää, vaikka todellisuudessa tälläisissäkin tilanteissa naisia tulee jätetyksi.

rakastunut nainen voi olla tyhmä kun uskoo kaikki miehen selitykset, mutta tää on parhain (pahin) mitä oon ikinä täällä AV:lla lukenut. Siis kamoon, lue nyt mitä kirjoitit ja mieti. "Vaimo tiesi miehen eroaikeista, toisesta naisesta ja oma asunto oli haussa. Sitten tuli vahinko. "... Röhönauru. Silloin kun on paneskeltu samassa sängyssä, ei se ole "vahinko" että lapsia syntyy. Varsinkaan ilman ehkäisyä... =) =) =)

kun mies halusi erota. No, halusin muutaman päivän jälkeen palata yhteen. Annoin anteeksi moisen oikun ja jatkoimme yhdessä.

Kun vauva oli kuukaden ikäinen halusi taas erota, vaikka oli pari viikkoa aiemmin vielä halunnut naimisiin ja sanonut rakastavansa meitä molempia. En tiedä liittyikö eroon toinen nainen, kuitenkin pari viikkoa eron jälkeen löysi uuden.



Puoleen vuoteen en pystynyt pitämään yhteyttä, teki niin kipeää. Mies oli elämäni rakkaus.



Nyt erosta on 10 kk ja nyt vasta alkaa mies tympimään sillä tavalla, että en takaisin huolisi. Nyt ei tee enää mieli pitää yhteyttä "oikeasta" syystä; halveksin moista ihmistä. On eronnut siitä uudesta naisestaa ja on pettänyt tätäkin, muttei kertonut sitä naiselle. He ovat vielä hyviä ystäviä.

Mutta nyt pystymme/minä pystyn olemaan sen verran väleissä, että lasta näkee.



Pointti oli siis se, että tee juuri niinkuin susta tuntuu oikealta. Voi olla että se kaduttaa myöhemmin tai sitten ei. Mutta asian selviäminen voi ottaa aikaa todella kauan, keskity vauvaan ja joihinkin luottoystäviisi ettei suhteesi vauvan kanssa menisi pilalle!!



Itse välillä vihasin jopa lastani, kun vihasin hänen isäänsä niin paljon.

Mä en myöskään usko, että tämä oli vahinko. Ei muuten ensimmäinen kerta, kun tällaisen kuulen ja tiedän tavan olevan pyrkimys miehen jäämiseksi kotiin. Nainen halusi miehen takaisin ja yritti kaikin tavoin (tässä lapsen kautta) saada miestään jäämään. Eihän sitä kuitenkaan voi toiselle tunnustaa, että tarkoituksella hankkiutui raskaaksi siinä toivossa, että mies jää.

Mä en myöskään usko, että tämä oli vahinko. Ei muuten ensimmäinen kerta, kun tällaisen kuulen ja tiedän tavan olevan pyrkimys miehen jäämiseksi kotiin. Nainen halusi miehen takaisin ja yritti kaikin tavoin (tässä lapsen kautta) saada miestään jäämään. Eihän sitä kuitenkaan voi toiselle tunnustaa, että tarkoituksella hankkiutui raskaaksi siinä toivossa, että mies jää.

Siis terkoitin viestejä 8 ja 12.

Saanko vielä kysyä miten olet jaksellut eron jälkeen? Miten pärjännyt lapsen kanssa? Entä onko elämääsi tullut ilo takaisin, tai ehkä jopa uusi mies?

raskaus ei tosiaankaan ollut tarkoitettu, vaikka ehkäisyn kanssa menikin vähän niin ja näin. Mies tiesi tarkkaan missä vaiheessa kiertoa olin ja muistuttelinkin siitä monesti. Jälkeenpäin hän itsekin myönsi, että "virhe" sattui hänen puoleltaan. Silti tuntuu, että on jollain kumman tavalla asiasta minulle vihainen :(

Ensinnäkin haluan sanoa että toivon sulle ihan mielettömästi jaksamista ja tsemppiä. Jos sulla ei ole valmiiksi jo hyvää turvaverkkoa, ala rakentaa sitä, sillä se helpottaa sitten kun vauva syntyy ja jos/kun olet ilman miestäsi.

Toisekseen, lapsen saaminen yksin ei ole maailmanloppu. Suomessa tuetaan todella hyvin yksinhuoltajia.

Mitä tulee mieheesi, niin mieti nyt todella tarkkaan olisitko valmis ottamaan takaisin ihmisen joka hylkää sinut näin tärkeässä elämäntilanteessa. Oli kuinka paniikissa tahansa, on asioita, joita ei tehdä. Hyvin suuri todennäköisyys on että mies tulee polvillaan anellen takaisin, mutta oletko valmis elämään sen tiedon kanssa, että hän todella jätti sinut, kun eniten tarvitsit? Se tulee varjostamaan loppuelämääsi, ja tulet aina miettimään jättääkö mies taas heti kun tulee vaikeuksia elämään.

Usko mua, mä tiedän kokemuksesta. Olin 3 kk raskaana ja mies jätti toisen naisen takia. Oli viikon pois kotoa ja tuli anelemaan anteeksiantoa. Annoin anteeksi mutta eihän siitä enää suhdetta saatu, luottamus kun on mennyt noin pahasti, ei sitä enää takas saa. Ero tuli lapsen synnyttyä ja miehen kanssa ollaan hyvissä väleissä nyt, on hieno isä 4-vuotiaalle tyttärelleen. Sanoo usein että katuu lopunelämäänsä sitä että jätti mut aikanaan.

Miten tahansa käykin, MIELETTÖMÄSTI tsemmpiä ja jaksamista. Sinä pärjäät.

Avomieheni oli jättänyt minut toisen naisen takia ja muuttanut pois. En ollut raskaana. Itse elättelin pitkään toivetta yhteenpaluusta ja vihdoin mies sanoi että haluaisi tulla takaisin. Sanoin että jos alkuun katseltais kaveripohjalla vähän aikaa, mietittäis asiaa. Sitten kävi kuitenkin niin että ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa, tietysti olin hirvittävän surullinen ja itkeskelin paljon. Luulisi että jos mies olisi minua todellisuudessa rakastanut (niin kuin väitti kun vinkui takaisin) olisi hän jollakin tavalla tukenut minua, esim. tullut luonani käymään ihan kaverina ettei minun olisi tarvinnut olla yksin (pyysinkin sitä). Mutta mitä sitä tyhjää, mies vaan huiteli menoissaan, kehtasipa vielä sanoa että antaa minun olla yksinään. Sitä kuulemma tarvitsin silloin jotta voin toipua ystäväni kuolemasta. Se oli niin paha isku että kaikki tunteeni loppuivat kuin seinään häntä kohtaan. Mies hylkää minut tuosta noin vain silloin kun häntä olisin tarvinnut paljon. Hänelle tuli muuten hätä housuun kun tajusi erheensä. Yritti itkeä ja vinkua minua, vaan enpä lämmennyt enää. Pikemminkin tuntui että voisin sylkäistä mokoman pallonaaman päälle jos vastaan tulee.

Saanko vielä kysyä miten olet jaksellut eron jälkeen? Miten pärjännyt lapsen kanssa? Entä onko elämääsi tullut ilo takaisin, tai ehkä jopa uusi mies?

Olen pärjännyt oikeastaan tosi hyvin.Tärkeimpinä asioina olen pitänyt sitä että en ole jäänyt märehtimään kohtaloani kotiin: kokoajan tekemistä, harrastuksia ja ennenkaikkea se että mulla on mielekäs työ on ollut tosi tärkeää. Miehiä on ollut eron jälkeen eikä kukaan ole ollut moksiskaan siitä että mulla on lapsi. N.vuoden ajan olen seurustellut uuden miehen kanssa :)

Sen voin sanoa että älä tee samaa virhettä kuin mä: Älä ajattele että KAIKKI miehet on samanlaisia kuin nyt tämä joka sut lemppasi toisen naisen takia. Kaikki miehet ei todellakaan ole sellaisia vaan on paljon kunnollisia ja vastuullisia hyviä miehiä:) Eli, mitä yritän sanoa, älä tuo edellisen suhteen taakkaa uuteen. No, tämä on varmaan vielä liian aikaista edes puhua mistään uusista suhteista kohdallasi, toivu rauhassa tästä erosta ja keskity siihen että sulla on pieni ihminen mahassa :) Jossain vaiheessa alat varmaan vihaamaan miestä, kuten mäkin, mutta se varmaan kuuluu asiaan. Kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa luopua vihasta ihan lapsenkin takia, ja tajuta että teidän ero oli miehen menetys ei sinun.

Yksi mikä on todella tärkeää on että ÄLÄ MENETÄ ARVOKKUUTTASI. Olen itse ehkä liiankin ylpeä ja itsevarma nainen, mutta en ole koskaan itkenyt yhdenkään miehen perään. Tällä tarkoitan sitä että en ole anellut ketään takaisin keinolla millä hyvänsä. Toki itsekseni olen itkuni itkenyt ja kärsinyt sydänsuruni. Säilytä omanarvontuntosi ja tiedä, että sinä olet miljoona kertaa arvokkaampi kuin yksikään pettäjämies, sinä kannat vastuusi, mies ei.

Oltiin miehen kanssa oltu 5v yhdessä kun alettiin trittään lasta. Tulinkin pian raskaaksi. Raskaus eteni hyvin kunnes kaikki muuttui 3-4kk ennen laskettua aikaa. Mies oli löytäny uuden. Aikaa tästä on nyt lähemmäs 14vuotta. Jotenkin sitä vaan selvis. Jossain kohtaa tajusi ettei enää edes haluaisi sitä toista takaisin. Lapsi on käynyt isällään alle 1-vuotiaasta joka toinen vkl. Ja isä on kyllä velvollisuutensa lasta kohtaan hoitanut. Ja edelleen mies on tuon "toisen naisen" kanssa... Ja meille kävi jopa niin kummallisesti että minusta ju tuosta naisesta tuli kavereita, monen mutkan jälkeen.

Et kai sä tuollaista moukkaa takaisin huolisi toisen naisen vällyistä vaikka haluaisikin?

teko on kyllä hirveä! Vaikea kuvitella kamalampaa! Mutta olisin myös valmis ymmärtämään, että tällaisessa tilanteessa voi iskeä täysi paniikki päälle ja sen mukaiset reaktiot. ap

takaisin... mutta jos rakastaa, niin rakastaa, ja HALUAA sen toisen epätoivoisesti takaisin. Ei silloin osaa järkevästi ajatella "omaa parastaan". Ikävä kyllä. Tsemppiä.

hänen lastaan uuden mahdollisuuden arvoinen?



Mies vain "kävi vähän leikkimässä" muualla kun "joutui paniikkiin"? Millainen isä hänestä muka tulisi? Millainen "paniikki" sitten löisi päälle kun arki pienen vauvan kanssa astuu kuvioihin?



Järki päähän nyt ap!

takaisin... mutta jos rakastaa, niin rakastaa, ja HALUAA sen toisen epätoivoisesti takaisin. Ei silloin osaa järkevästi ajatella "omaa parastaan". Ikävä kyllä. Tsemppiä.

Se siitä "ulkopuolisesta"...

...päätitpä sitten tehdä mitä tahansa! Voit lohduttautua sillä, että ei tämä ensimmäinen eikä viimeinen kerta ole ollut kun odottavalle äidille tapahtuu tallaista. Kun aika on oikea, minusta kannattaisi kysyä suoraan itseltään ja sitten myös toiselta osapuolelta onko parisuhteen jatkolla vielä mahdollisuuksia. Tässä asiassa kannattaa olla myös terveella tavalla itsekäs- kysyä mitä minä haluan. Vanhemmuus jatkuu kaikesta huolimatta.

raskaana olevan vaimonsa toisen naisen takia. Ja huom, minä en ole se toinen nainen.



Asialla on kääntöpuolensa ja munkin mies sanoi, että eksä toivoi koko odotusajan yhteenpaluuta ja vielä sen jälkeenkin. Vasta lapsen ollessa noin 6kk alkoi osoittaa katkeruutta, kun ymmärsi odottamisen olleen turhaa.



Kyllä mä vähän säpsähdin, kun mies tuosta alkuaikoina kertoi, mutta hän oli rehellinen ja on kantanut lapsesta aina vastuun. Nytkin lapsi (11v.) on tuolla nukkumassa. Samoin kantoi eksästään vuosia vastuuta eron jälkeen, kunnes eksä avioitui uudelleen. Tämä tarkoitti sitä, että mies elätti ex-vaimoaan myös eron jälkeen antamalla joka kuukausi rahaa normaalin palkan verran, vaikka mies itse kitkutti pienellä. Hänen tarinansa oli se, että vaimo tiesi miehen eroaikeista, toisesta naisesta ja oma asunto oli haussa. Sitten tuli vahinko. Joo, mitäs meni sänkyyn, mutta tavallaan vahinko tuli vaiheessa, jossa ero oli jo päällä ja mies oli yksipuolisesti täyttänyt ekan erohakemuksen ja toimittanut sen käräjäoikeuteen. Ex-vaimo toivoi, ettei eroa tulekaan ja kieltäytyi abortista kai juuri tuon takia. (on tehnyt useita abortteja myös eron jälkeen eli moraalista estettä ei ollut) Ei mies sitä pahemmin painostanutkaan kuten ei kuulukaan. Hyvä, ettei keskeyttänyt tuota raskautta. Tuo mukava tyttö olisi jäänyt syntymättä.:)



Halusin vain kertoa, että itselle tämä asia on miehen puolelta tuttu. Kyllä se kieltämättä aiheutti kriisin, kun kertoi. Oli sitä vaikea ymmärtää. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Toinen hoidoilla saatu. En osannut pelätä raskausaikana tulevani jätetyksi. Jotenkin sitä luotti siihen, että suhde oli kunnossa ja lapsi toivottu, niin ei mies voi jättää, vaikka todellisuudessa tälläisissäkin tilanteissa naisia tulee jätetyksi.

petetty ja jätetty. Sen tiedän, että et sinä ap et pääse elämässä eteenpäin niin kauan kuin ylläpidät toivoa.



Haluan vain sinun muistavan sen, että jos odotat turhaan, niin elämäsi ei käänny ylämäkeen ennen kuin luovut kaikesta toivosta. Luovu siis toivosta. Mies tulee takaisin tai ei tule takaisin. Sinun toiveesi ei tuo häntä takaisin.