Lue keskustelun säännöt.
Äiti manipuloi lastaan :(
03.01.2011 |
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Olen ihan neuvoton.
Tilanne on siis se, että lapsen äidillä (=mieheni ex) ei ole oikeastaan ystäviä, ei muuta elämää, vain lapsensa. On tehnyt pikkurikoksia ja käyttää paljon alkoholia (en tiedä, ymmärtääkö lapsi näitä vielä). Ei käy myöskään töissä. Mielestäni ei ole paras mahdollinen kasvattaja lapselle, mutta on kuitenkin lapsen yksi ja ainoa äiti..
Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen sen osalta, että äiti on saanut manipuloitua lapsen (12v) siten, että hän ei enää halua tulla luoksemme, edes käymään. Meillä ei käytetä alkoholia ja elämme muutoinkin säntillistä elämää, joten kyse ei ole tämänkaltaisista asioista. Saimme kiertotietä kuulla, että lapsen äiti on mm. soitellut koululle ja sukulaisilleni ja puhunut pahaa miehestäni.. Siis asioita, jotka ovat täysin keksittyjä. Uskon, että on puhunut samat asiat lapselle, koska hän ei tätä nykyä enää halua olla kanssamme missään tekemisissä. Asumme heistä alle 30km päässä, samalla paikkakunnalla. Aiemmin lapsi oli meillä lähes joka viikonloppu.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä?! Periaatteen vuoksi emme ala mollaamaan äitiä lapselle, vaikka tiedämme kyllä, että toisinpäin tilanne ei mene näin. Minusta tuntuu myös, että se saattaisi kääntää lapsen yhä enemmän äitinsä puoleen. Voiko tässä muuta tehdä kuin odottaa, että lapsi kasvaa, ja alkaa itse näkemään kokonaiskuvan? Emme kumpikaan halua pakottaa lasta tapaamaan isäänsä tai sisaruksiaan, mutta ikävältä tämä tuntuu kaikin puolin.
Kommentit (39)
Kaikki perusasiat meillä ovat kunnossa, minkä lapsikin tietää. Suhde isäänsä lähentyi vuosikausia, mutta nyt yht'äkkiä tuli stoppi. Saimme siis tietää samoihin aikoihin, mitä juttuja äiti on kertonut meistä kylillä.. Että aika selkeästi linkittyy siihen. Ja kyllä tiedämme varmaksi, että äiti on puhunut lapselle isästään pahaa, sitä on tietysti hankala sanoa, minkä verran se on vaikuttanut lapsen mieleen (eli onko se sitten ainoa syy, miksi lapsi ei halua enää tavata).
Olen pitkään miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä, mutta miten voisin sen tehdä, kun siinä todennäköisesti vietäisiin lapselta äiti kokonaan.. Sitäkään emme toivo :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo muutamassa vuodessa tilanteenne muuttuu täysin. Äiti käyttää nyt valtaansa, koska ehkä itsekin ymmärtää, ettei pysty siihen enää pitkään. Lapsi huomaa kyllä jo pian aivan itse, kuka hänestä aidosti välittää ja kuka ei. Silloin hän tulee äänestämään jaloillaan - mikäli suinkin uskaltaa. Tätä odottaessa pitäkää niin tiiviisti yhteyttä kuin voitte ja vaikka lapsi tuntuisi hylkivän teitä. Älkää missään tapauksessa antako periksi.
ja isän. Sinä olet liikaa siinä välissä sähläämässä ja hääräämässä sen sijaan että antaisit isän olla lapsen kanssa rauhassa. Varmasti tuo 12v on huomannut, että sinä omit hänet perheen käyttöön sen sijaan että lapsi saisi olla enemmän isän kanssa.
valheellisia asioita teistä on puhuttu? Mikäli on jauhanut näitä valheita todistettavasti muillekin, niin kunnianloukkaussyyte vaan. Enkä nyt tarkoita lapselle puhuttuja asioita vaan jos on muille aikuisille jotain tekaistua teistä jauhanut.
isää ja isän uutta perhettä kohtaan on ihan normaalia exien toimintaa.
Meillä lapsen äiti, siis miehen ex, on saannut lapsensa manipuloitua niin, ettei lapsi halua olla tekemisissä isän uuden perheen kanssa tai siis äiti on manipuloinnit lapsen niin ettei hänen tarvitse tavata sisarpuoliaan, eikä isän uutta vaimoa.Äidin mielestä lapsi tapaa VAIN isäänsä....tod. tervettä kasvatusta....
Meilläkin tilanne niin, ettei lapsen äiti elä ihan nuhteetonta elämää, meillä taas eletään normaalia perhe-elämää.Ls-ilo olis tehnyt mieli tehdä monta kertaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja isän. Sinä olet liikaa siinä välissä sähläämässä ja hääräämässä sen sijaan että antaisit isän olla lapsen kanssa rauhassa. Varmasti tuo 12v on huomannut, että sinä omit hänet perheen käyttöön sen sijaan että lapsi saisi olla enemmän isän kanssa.
itsellesi talteen, niin voit joskus, vuosienkin päästä, näyttää lapselle miten olette asiaa miettinyt. Vanhempi lapsi (nuori aikuinen) tajuaa kyllä kun näkee tulostetut päivämäärät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isää ja isän uutta perhettä kohtaan on ihan normaalia exien toimintaa. Meillä lapsen äiti, siis miehen ex, on saannut lapsensa manipuloitua niin, ettei lapsi halua olla tekemisissä isän uuden perheen kanssa tai siis äiti on manipuloinnit lapsen niin ettei hänen tarvitse tavata sisarpuoliaan, eikä isän uutta vaimoa.Äidin mielestä lapsi tapaa VAIN isäänsä....tod. tervettä kasvatusta.... Meilläkin tilanne niin, ettei lapsen äiti elä ihan nuhteetonta elämää, meillä taas eletään normaalia perhe-elämää.Ls-ilo olis tehnyt mieli tehdä monta kertaa....
ja yllätyksekseni sain melkein kaikilta kirjoittajilta kuraa niskaani. Kärsivällisyydellä yritämme mekin voittaa miehen lasten luottamuksen perheeseemme ettei äidin luihuilu veisi voittoa.
En voi täällä kertoa kaikkea, koska pelkään, että joku tunnistaa.. Kunnianloukkaussyytteet ja muut olisivat varmasti paikallaan (ja todistajiakin löytyy, ihan lähipiiristä), mutta ehkä lapsi olisi kuitenkin ainoa, joka siitä todella kärsisi -ja etääntyisi lisää isästään ja meistä muista :( En tiedä, pahalta tuntuu.
9, lapsella on vain yksi äiti. Tämän lisäksi hänellä on isä, sekä vanhempien uudet puolisot. En ole ominut häntä "perheen käyttöön" (mitä tuo nyt tarkoittaakaan :D), mutta sen sijaan hän on osa perhettämme. Sähläys, hääräys.. Onko se sitä sähläystä, että toivon hänelle parasta ja toimin, kuten edellä kerroin toimivani? Jos on, niin kyllä, silloin sählään sydämeni kyllyydestä.
11, todella ikävä tilanne teilläkin. Miten tuon sitten käytännössä olette toteuttaneet, tapaako lapsi edes isäänsä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni ja isäni eivät voi sietää toisiaan lainkaan. Haukkuvat toisiaan minkä kerkeävät muille ihimisille mm. minulle. Isäni on oikeasti alkoholisti ja pahoinpiteli äitiäni ja kaikkea muuta pahaa. Mutta silti hän on minun isäni enkä voi asialle yhtikäs mitään. Olen osa häntä. Ja haukut ja isän arvostelut osaksi osuvat minuuteeni. Mutta kaikesta pahin oli minulle just se kun mummoni haukkuu isääni minulle ja muille ihan avoimesti. Mummoni oli saanut minut täysin hänen puolelleen. Uskoin häntä, että isäni on paha ihminen. Ja sehän aiheutti vielä enemmän ongelmia minulle itselle. Isä käyttäytyi minua kohtaan väkivaltaisesti ja haukkui yms. Vasta nyt 30 vuotiaana ymmärsin irtaantua heidän riidasta ja elää omaa elämää. Ilmoitin mummolle, että en halua enää sekaantua heidän riitelyyn eikä puolustaa kumpaakaan. Ei ole minun riita vaan heidän. Kerroinpahan vaan oman kokemukseni. Älkää sekoittako lasta aikuisten juttuihin. Olkoot teidän mielestä äiti huono ja juoppo yms. Lapsi aina puolustaa ja jos saatte hänen uskomaan oikeasti, että hänen äitinsä on paha niin siitä tulee vielä enemmän ongelmia. Äitiähän tässä pitää auttaa ja saada hänet ymmärtämään, että hän toimii väärin eikä lapsi!
Kyllä se sössii tilanteen jotenkin.Tarvitsee lapselle valvojaa, niin eiköhän pian muutu ääni kellossa.Kyllästyy kun joutuu ite hoitamaan kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin tällöin.
Minäkään en ole lapsen äldiltä yrittännyt äidin paikkaa viedä, olisin halunnut olla lapselle ystävä, mutta lapsen äiti ei sitä halua, eikä halua myöskään, että lapsi oppisi tuntemaan myös sisarpuolensa.
Itse heitin pyyhkeen kehään lapsen suhteen jo neljä vuotta sitten.Kun kuusi vuotta kovasti yritin olla hyvä ja tehdä lapselle parhaaksi, mutta kun ei kelvannut, niin ei kelvannut.Tein mitä vaan tai olin tekemättä aina tuli paskaa niskaa lapsen äidiltä.
Lapsen isäkin on jo osittain luovuttannut...ja ymmärrän kyllä, jos isä ei ota lapseen yhteyttä, niin koko yhteyttä ei olisi ollenkaan...surullista.Toivottavasti lapsi aikuisena ehkä tajuaa mitä on menettännyt.Ja ehkä lapsen äiti on nyt sitten tyytyväinen...rahat kelpaa kyllä....
Sinulle joka kirjoitity teillä olevan aika samanlaisen tilanteen....minäkin olen täälllä joskus tästä asiata kirjoittannut ja kyllä on lokaa tullut ämpärikaupalla niskaan...täältä harvoin saan näihin asioihin järkevää palautetta.
Av:llä äitipuolet ja sektioidut on luokiteltu suoraan alakastiin...ja minä olen niitä molempia =DDDDD
#11
Yleensähän on, että alkoholia väärinkäyttävä ei ymmärrä ongelmaansa ollenkaan. Äidin auttaminen on vaikeata siinä tilanteessa jos ei hän itse ymmärrä, että tekee väärin. Ainoa vaihtoehto tosiaan jää olla lapselle se tuki ja turva tarvittaessa. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut lapsena elämäään "kahden tulen välissä". Se oli lapselle suorastaan raastavaa, välillä tuntui kuin minua olisi fyysisesti revitty eri suuntiin. Ihan kamalaa. Oman lapsen saatuani en voi ymmärtää vanhempiani sitäkään vähää kuin aiemmin. Miten he, aikuiset ihmiset, ovat voineet kohdella lasta, omaa lastaan, sillä tavalla.
Ap, sinä vaikutat todella fiksulta, ystävälliseltä, lapsen parasta haluavalta ihmiseltä. Ehkä ei voi tehdä muuta kuin koettaa pitää sinnikkäästi yhteyttä lapseen. Jos, toivottavasti kun, lapsi tulee jossain vaiheessa käymään, ehkä isänsä tai teidän molempien olisi hyvä kertoa, kuten joku ehdottikin, että lapsi on teille todella rakas. Lisäksi ehkä voisi sanoa jotakin siitä, että rakkaus ei vähene jakamalla, ja että vaikka aikuisten välillä olisi kinoja, niin yksittäisten aikuisten ja lasten välissä ei tarvitse olla riitoja, ja vielä jotenkin että lapsi saa rakastaa teitä jos siltä tuntuu, mutta pakko ei ole, ja että lapsen rakkaus vaikkapa isää tai äitipuolta tai ystäviä tms. kohtaan ei mitenkään vähennä lapsen rakkautta äitiä kohtaan, ne ovat täysin toisistaan riippumattomia asioita. En tiedä voitteko näin oikeasti sanoa, tuntuvatko asiat tarpeellisilta sanoa tai sopivatko sanat alkuunkaan suuhunne, mutta kaiken tuon ideana oli, että lapsi on tahtomattaan ja teidän tahtomatta joutunut nyt "kahden tulen väliin" äidin toimien takia, ja vaikka ette voikaan vaikuttaa äidin touhuihin, niin voitte laukaista huimasti jännitystä pois lapsen maailmasta ja siten helpottaa tilannetta lapsen kannalta.
Muistan vieläkin hyvällä isäni ja äitipuoleni tuttavaa, joka joskus todella näki vaikean tilanteeni, näki sen miten minua pidettiin tuossa perheessä toisarvoisena. En muista hänen sanojaan, mutta muistan hänen välittämänsä tunteen ymmärryksestä ja lämmöstä, kun hän katsoi minua silmiin, sanoi muutaman kannustavan ja rohkaisevan sanan ja rutisti olkapäästä. Kiitos Seija Keski-Suomesta, jos sattumoisin luet tätä!
Kun olin lapsi, oma äitin sai lähes raivarit isästä puhuttaessa. Pahoitin itse siitä joka kerralla tietysti mieleni enkä kotona puhunut isästä ellei ollut pakko. Oma isäni antoi vielä aihetta haukkua eli oli tunteja sovitusta myöhässä tai perui tapaamisia ym.
Lapsi kuitenkin rakastaa isäänsä kaikesta huolimatta! Tänä päivänä toivoisin, että isäni olisi puhunut minulle tuolloin eikä paennut tilannetta ja odottanut, että olen aikuinen, jotta voimme rakentaa suhdetta. Silloin tuskin olisin saanut sanaa suustani tai vältellyt puhumista, ainakin aluksi, mutta pelkästään sen kuuleminen, että on toivottu ja rakastettu olisi tuntunut hyvältä. Ja usein, ei kolmen kuukauden taukoja puheluissa. Lasta ei voi pakottaa puhumaan, mutta hänellä saattaa olla myös paha olla äitinsä kanssa ja pelkää sen näkyvän ja aiheuttavan lisää ongelmia. Silkkihansikkain siis!
Isäni on jo useamman vuoden yrittänyt rakentaa kanssani suhdetta, mutta itsestäni tuntuu hänen seurassaan painostavalta... Lapsen luottamusta ei kannata menettää!
koska siitä olisi lapselle vain lisäongelmia. Kannattaa kuitenkin yrittää pitää yhteyttä lapseen, vaikka hän ei teille tahdo tullakaan, esim. soittelemalla, laittamalla välillä tekstiviestejä tai sähköpostia yms, kutsukaa käymään ja sanokaa, että ymmärrätte myös, jos lapsi ei pääse tulemaan, niin ettei lapselle tule siitä huono omatunto Kunhan lapsi kasvaa, niin varmasti taas mielellään tahtoo tulla teille ja pitää enemmän yhteyttä.
Aika menee nopeasti, kohta lapsi on teini ja sen jälkeen aikuinen, ja äidin merkitys vähenee huomattavasti. Oma tytärpuoleni on nyt 18 v. ja voin kertoa, että kärsivällisyys on kannattanut, ja se että on osannut pitää suunsa kiinni ja olla mollaamatta äitiä, kyllä tyttö on itse huomannut ne äitinsä huonot puolet, sitä mukaa on ollut valmis niitä huomaamaan.
Tsemppiä vaan, ja kärsivällisyyttä, kyllä se siitä helpottuu!
Puheluin ja tekstarein on oltukin tekemisissä, joskus ihan menestykselläkin ja joskus taas ei. Se tässä juuri rassaa, kun ei osaa sanoa, mikä pahentaa tilannetta ja mikä parantaa. Tuon ikäinen myös ymmärtää jo jotain tästä maailmasta ja tajuaa suojella äitiään.. Harmi, kun ei ymmärrä, että me yritämme suojella häntä :(
Toivottavasti reilu meininki joskus maksaa itsensä takaisin.
ap
jo ymmärtää paljonkin, ja varmasti haluaa suojella äitiään. En usko, että välttämättä olisi kyse siitä, että äiti lapsen isää tai sinua haukkuu, mutta muutama nega sana sen alkoholin äärellä sanottuna, niin kyllä se lapsi tajuaa, ettei ole ns tavis äiti...
En kyllä osaa keksiä, mikä olis paras tapa toimia, sekö, ettei äitiä arvostella ollenkaan, vai sanotaanko, että onpas äiti huono, hölmö tms... ohjataan hoitoon...
Paha paikka oikeasti.
Lapsset suojelevat yleensä aina vanhempiaan, jostain syystä tämä lapsi ei ajattele isäänsä suojelukohteeksi, vain ainoastaan äitinsä, olisiko heillä kuiten hyvä suhde, vaikka traumaattinen?
Ensimmäinen konkreettinen paikka josta voit kysyä neuvo ja jonne voit kertoa tarinasi on perheneuvola. Ota sinne yhteyttä ja keskustele asioista. Sieltä lapsi saa tarvitsemansa avun jos tilanne on jo niin paha.