Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaantuisitteko tekin vai olenko minä turhan herkkänahkainen? Asiaa sukulaisen sanomisista
03.01.2011 |
Tällä ihmisellä (sanotaan vaikka Anni) on tapana laukoa vaikka mitä loukkaamismielessä. Jos paikalla on muita ihmisiä, on varma että sanoo jotain ilkeää. Esim. tuli puhetta että ovatko lapseni minun vai isänsä näköisiä. Toinen tuttava sanoi että vanhempi lapseni näyttää ihan minulta, johon Anni sanoi että niin valitettavasti, on lapsella kauhea kohtalo. Kerran jopa sanoi että onneksi sentään nuorempi näyttää isältään, eikä ole perinyt äitinsä (siis minun) huonoja ulkonäkögeenejäni.
Rakensimme talon, minä ja mieheni olemme pääosin tyytyväisiä kaikkiin sisutusratkaisuihin. No Anni puolestaan muistaa joka kerta käydessään kertoa kaikki hänen mielestään huonot valinnat. Saattaa sanoa että kyllä olisi pitänyt hänen olla mukana tätä valitsemassa kun valitsitte noin huonon. Onnistuneista valinnoista sanoo että sehän olikin hänen päättämä. Mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, en vain jaksa korjata asiaa.
Tässä nyt on vain pari asiaa, mutta esimerkkejä on lukemattomia. Kerran sanoin että mietipä vähän mitä tuli sanottua (kun taas kerran puhui lapseni "kauheasta kohtalosta ulkonäköasiassa"), oli sitä mieltä että kai nyt totuuden saa sanoa ääneen. Ei se nyt ihan niinkään mene. Välillä mietin että alkaisinko piikittelemään hänelle takaisin yhdestä asiasta vai vähentäisinkö yhteydenpitoa reilusti?
Kommentit (67)
tuo ap:n sisko :O
Mulla on tapana laukoa tommosia kommentteja, mutta tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole olla ilkeä. Se on vaan mun huumoria, mitä kylläkin aika harva ymmärtää. Olen samaisen asian takia saanut jopa töissä varoituksen, kun olen sanonut jotain mistä toinen on loukkaantunut eikä ole ymmärtänyt sitä vitsiksi. Sillon harvoin ku oon tarkotuksella ilkee, niin kyllä siinä yleensä ilkeilyn kohteella itku pääsee. Oon vaan tosi paha suustani, enkä yksinkertasesti vaan pysty suodattamaan sanoja niin ettei joku siitä loukkaannu. Tai sit mun pitäs olla ihan hiljaa.
Jos tuosta laukomisesta on tullut jo ongelma, niin kannattaa varmaan hankkia apua ja mennä jonnekin "keskustelukouluun".
jotain pahaa vikaa on ihmisessä joka kuvittelee voivansa laukoa mitä tahansa ja vielä päälle ajattelee että ongema on toisen ihmisen kun ei vitsiä ymmärtänyt. Sanoitko töissä esimiehelle että olisihan se pitänyt vitsiksi ymmärtää kun en etes itkemään laittanut?
Lehmä mikä lehmä. Ymmärsithän vitsiksi hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo ap:n sisko :O
Mulla on tapana laukoa tommosia kommentteja, mutta tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole olla ilkeä. Se on vaan mun huumoria, mitä kylläkin aika harva ymmärtää. Olen samaisen asian takia saanut jopa töissä varoituksen, kun olen sanonut jotain mistä toinen on loukkaantunut eikä ole ymmärtänyt sitä vitsiksi. Sillon harvoin ku oon tarkotuksella ilkee, niin kyllä siinä yleensä ilkeilyn kohteella itku pääsee. Oon vaan tosi paha suustani, enkä yksinkertasesti vaan pysty suodattamaan sanoja niin ettei joku siitä loukkaannu. Tai sit mun pitäs olla ihan hiljaa.
olisi paikallaan muuttaa suhtautumista muihin ihmisiin. Kestätkö itse, että sinulle sanotaan asioita päin pläsiä?
Sentään hyvä, että tiedostat tilasi, mutta sille tarvii tehdä jotain. Tuntuisi itsestä tosi pahalta, jos joku alkaisi itkeä minun kommenttieni takia.
miettinyt, miten suhtaudut siskosi kommentteihin ensi kerralla? Psyykkaa itsesi olemaan tilanteen herra.
tajusin lopullisesti etten ole herkkänahkainen vaan muutkin oli sitä mieltä ettei aikuisen ihmisen pitäisi käyttäytyä noin kuin siskoni tekee. Ekaksi päätin että yhteydenpito vähenee joksikin aikaa.
Sitä tässä vielä pohdin että jos vielä loukkaa minua, sanonko asiallisesti mutta tiukasti että pahoitin mieleni tuosta jne VAI piikittelenkö häntä asiasta jonka tiedän häneen sattuvan ja sitten totean ettei varmaan tuntunut kivalta.
Kohta kakkonen tosin voi olla hankala toteuttaa, koska vähennän yhteydenpitoa ja vanhempiemme luona ei möläyttele mitään. Sillä siellähän tulemme jatkossa ainoastaan näkemään jos sinne yhtä aikaa satumme.
ap
Erikoinen Anni. Hänellä ei ole omaa elämää? Olisiko teille kateellinen, perheellisiä kun olette ja vieläpä onnellisia mahdollisesti? Menisi vitsinä melkein tuollainen ihminen, mutta taitaa olla oikeasti olemassa heidänlaisiaan. Voisiko hän mitenkään keskittyä omaan elämäänsä ja oppia käyttäytymään, kun milloin on vierailulla muiden kodeissa? Onko teidän ihan pakko seurustella hänen kanssaan?
siskosta kyse. Minun ei ole jatkuvasti pakko seurustella hänen kanssaan, mutta kyllähän sitä joskus siskon kanssa satutaan yhtä aikaa esim. vanhempiemme luokse.
Kyllä, huomasin vasta viestin lähetettyäni, että ketju olikin pidempi ja siinä oli tarkentunut tuo sukulaissuhde.
Sisaruussuhteet voivat oikeasti olla vaikeita, monestakin syystä. Se, että on sisar, ei kuitenkaan oikeuta hyväksikäyttöön - sanalliseen tai fyysiseen rajojen kunnioittamattomuuteen. Yhtä vähän kuin vaikkapa vanhemmuus oikeuttaa lasten hyväksikäyttöön. Terve koskemattomuus eli molemminpuolinen kunnioitus on säilytettävä.
Minusta siskosi käytös on abusive ja siksi sinä siihen terveellä tavalla myös reagoit. On oikeastaan teidän asianne päättää, missä terveet rajat menevät. Hänen tehtävänsä on niitä kunnioittaa ja jollei, ehdottaisin hetkellistä etäisyyttä. Välejä ei tarvitse rikkoa, mutta kaikkea ei tarvitse myöskään vain sietää.
Onkohan se suomalainen ilmiö, että suvussa mikä tahansa käytös toista kohtaan on sallittua? Vai lieneekö yleismaailmallista...
mikä tarve siskollani on sanoa jotain ilkeää, loukkaavaa. Miksi? Kuvitteleeko olevansa jotenkin parempi kun pääsee negatiivisia asioita luettelemaan? Ihan kuin nauttisi siitä että muitakin on paikalla kuulemassa. Yhden kerran huomasin selvästi miten yksi siskonikin pahoitti mielensä, hänkään ei tosin sanonut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sakki on omaksunut tuontyyppisen tavan kommunikoida. Ei tarkoitus ole loukata, vaan kyse on ronskista huumorista. Jos siskoni sanoo, että lapseni valitettavasti näyttää äidiltään, sanon hänelle takaisin, että toisaalta minä muistan, että hän oli pienenä tosi söpö lapsi, harmi, että hänen ulkonäkönsä muuttui täysin murrosiässä. Ja että meillä kaikilla on vielä toivoa, koska äitimme on vanhentunut niin kauniisti. Itse asiassa aika tarkkaan tällainen keskustelu käytiin viime kesänä.
Ymmärrän kyllä, että tuollaisesta voi pahoittaa mielensä, mutta ei se pakollista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sakki on omaksunut tuontyyppisen tavan kommunikoida. Ei tarkoitus ole loukata, vaan kyse on ronskista huumorista. Jos siskoni sanoo, että lapseni valitettavasti näyttää äidiltään, sanon hänelle takaisin, että toisaalta minä muistan, että hän oli pienenä tosi söpö lapsi, harmi, että hänen ulkonäkönsä muuttui täysin murrosiässä. Ja että meillä kaikilla on vielä toivoa, koska äitimme on vanhentunut niin kauniisti. Itse asiassa aika tarkkaan tällainen keskustelu käytiin viime kesänä.
Ymmärrän kyllä, että tuollaisesta voi pahoittaa mielensä, mutta ei se pakollista ole.
Kun siskoni on joskus vuosia sitten sanonut asiallisesti minulle etten ole kaunis nainen. Ja tämän tosiasiassa myönnän itsekin. Mutta tarvitseeko sitä joka kerta sanoa kun nähdään?
mikä tarve siskollani on sanoa jotain ilkeää, loukkaavaa. Miksi? Kuvitteleeko olevansa jotenkin parempi kun pääsee negatiivisia asioita luettelemaan? Ihan kuin nauttisi siitä että muitakin on paikalla kuulemassa. Yhden kerran huomasin selvästi miten yksi siskonikin pahoitti mielensä, hänkään ei tosin sanonut mitään.
Miten sisaresi oman elämän ja oman perheen laita on? Onko hänellä riittävästi omia asioita pohdittavana ja arvioitavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sakki on omaksunut tuontyyppisen tavan kommunikoida. Ei tarkoitus ole loukata, vaan kyse on ronskista huumorista. Jos siskoni sanoo, että lapseni valitettavasti näyttää äidiltään, sanon hänelle takaisin, että toisaalta minä muistan, että hän oli pienenä tosi söpö lapsi, harmi, että hänen ulkonäkönsä muuttui täysin murrosiässä. Ja että meillä kaikilla on vielä toivoa, koska äitimme on vanhentunut niin kauniisti. Itse asiassa aika tarkkaan tällainen keskustelu käytiin viime kesänä.
Ymmärrän kyllä, että tuollaisesta voi pahoittaa mielensä, mutta ei se pakollista ole.
Kun siskoni on joskus vuosia sitten sanonut asiallisesti minulle etten ole kaunis nainen. Ja tämän tosiasiassa myönnän itsekin. Mutta tarvitseeko sitä joka kerta sanoa kun nähdään?
joka vitsailee ronskisti ihmiselle asiasta minkä voisi ajatella olevan tälle arka paikka. Jos sinun ystävälläsi olisi järkyttävän mallinen nenä, minkälainen ihminen naureskelisi kaikkien kuullen valtavasta tuulenhalkojasta tai nenästä joka saapuu paikalle 15min ennenkuin ystävä itse? Normaali ihminen kyllä tietää että on asioita joista on parempi olla hiljaa. Miksi pitää puhua asioista joille ei monesti voi mitään? Kuten ulkonäköasiat?
Et kuitenkaan voi kovinkaan paljon vaikuttaa toisen ihmisen käytökseen, vaan vain omaasi. Kuten sanottu, mielensä pahoittaminen ei ole pakollista. Voi valita myös sen tien, ettei pahoita mieltään. Jos ei tähän pysty, on parempi vähentää kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän me olla kaikki jollakin tavalla keskeneräisiä täällä. Silti on parempi yrittää tulla toimeen keskenämme kuin rikkoa suhteet lopullisesti.
ovat vähän tällaisia. Miehenkin pikkusisko odottaa, että häntä hyvitellään ja ihaillaan jatkuvasti, mutta töksäyttelee miehelleni ikäviä asioita painosta, tai kehuskelee, miten paljon enemmän heidän vanhempansa ovat hänestä kiinnostuneita. Usein loukkaa miestäni aika pahastikin, mutta hänelle ei saa sanoa mitään vähääkään negatiivista.
Oma pikkuveljenikin on töksäyttelijä, tosin ei samalla tavalla huomiota vailla, kuin miehen sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun siskoni on joskus vuosia sitten sanonut asiallisesti minulle etten ole kaunis nainen. Ja tämän tosiasiassa myönnän itsekin. Mutta tarvitseeko sitä joka kerta sanoa kun nähdään?
Miten kukaan voi sanoa siskolleen noin? Vaikka olisi kuinka "asiallinen" näennäisesti, niin toisen ulkonäön kommentointi on äärimmäisen loukkaavaa. Harva on omasta mielestään varsinaisesti kaunis, mutta minusta kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita. Varmasti sinäkin! Etenkin miehesi ja lastesi silmissä. Sisäinen kauneus on oikeasti tärkeintä! Ja ole onnellinen, etteivät lapsesi ole siskosi näköisiä :).
Kun siskoni on joskus vuosia sitten sanonut asiallisesti minulle etten ole kaunis nainen. Ja tämän tosiasiassa myönnän itsekin. Mutta tarvitseeko sitä joka kerta sanoa kun nähdään?
Miten kukaan voi sanoa siskolleen noin? Vaikka olisi kuinka "asiallinen" näennäisesti, niin toisen ulkonäön kommentointi on äärimmäisen loukkaavaa. Harva on omasta mielestään varsinaisesti kaunis, mutta minusta kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita. Varmasti sinäkin! Etenkin miehesi ja lastesi silmissä. Sisäinen kauneus on oikeasti tärkeintä! Ja ole onnellinen, etteivät lapsesi ole siskosi näköisiä :).
ap
ja että toista loukataan nimenomaan puuttumalla ulkonäköön tai lasten ulkonäköön.
En ymmärrä, miksi sinun pitäisi sietää tuollaista keskenkasvuista ja ilkeää käytöstä. Ilman muuta vähennät yhteydenpitoa ja jos siskosi kerjää kylään, sanot suoraan, että ei voi tulla, kun ei osaa käyttäytyä, etkä halua, että lapsesi joutuvat kuuntelemaan noin huonosti käyttäytyvää aikuista. Ja saman syyn voit kertoa huoletta muille sisaruksillesi ja vanhemmillesikin, jos he ihmettelevät teidän huonoja välejänne. Kyllä se siskosi heitti sen ensimmäisen ja toisen ja kolmannenkin kiven. Sinun tehtäväsi on lopettaa niiden kivien osuminen.
Olen aina ollut tälläinen, pärjäämään kun piti opetella jo lapsena kymmenpäisessä sisaruslaumassa. Tappelut oli ehdottomasti kielletty joten välit sisarusten kanssa selvitettiin sitten sanoin. Riidan hävis se joka ekana luovutti. Olen kyllä saanut samalla mitalla iteki takasi.
En tiedä mistä tilanteesta töissä sain varotuksen. Olin sanonut jotain jollekin (en tiedä mitä kenelle) ja se joku oli pahottanu siitä mielensä ja menny sanomaan pomolle. Helpottais huomattavasti omien sanomisten karsimista jos ihmiset sanois suoraan (vaikka jälkikäteen) että ne on pahottaneet mielensä mun sanomisista ja mielellään kun vielä kertoisivat mikä juttu meni yli.
Tää kyllä taitaa osittain olla myös kulttuurisidonnainen juttu; ongelmat ilmeni vasta muutama vuosi kun muutin pääkaupunkiseudulle. Itä-suomalaisten kanssa ei ollu samoja ongelmia, kuten ei lappilaistenkaan.
Yritän parhaani mukaan parantaa tapani ja pitäytyä tuossa huumorissani vain niiden kanssa ketkä sitä ymmärtää.
-35 tai jotain sinne päin
vähennä yhteydenpitoa, ja sano siskollesi, jos tulee sopiva tilanne, miksi niin olet tehnyt. Ja sano hänelle, jos hän loukkaa sinua.
Mutta ei sun kannata ruveta vittuilemaan takaisin, sittenhän te olisitte kuin pikkulapsia molemmat...
Alue: Aihe vapaa
opetella valitsemaan sanansa tai olla hiljaa. Ei voi olla mahdotonta aikuiselle ihmiselle. Epäasiallinen käytös ei koskaan ole hauskaa. Laukomalla jatkuvasti epäkohteliaita kommentteja antaa itsestään aikamoisen sivistymättömän ja keskenkasvuisen vaikutelman.