Olisinko minä sellainen kaamea virikehoitoäiti
jota av:lla jatkuvasti parjataan?
Meille syntyy vauva keväällä ja mietin tuolloin 4-vuotiaan esikoisen tilannetta. En usko, että pystyn tarjoamaan tälle kotona tarpeeksi virikkeitä ja aktiviteettäjä. Mm. niistä syistä, että minulla ei ole autoa päivisin käytössä ja lähin leikkipuistokin löytyy hieman yli 5 km päästä ja ystävieni tuon ikäiset lapset ovat hoidossa, joten heistäkään ei ole päivisin seuraa. Joten päivät olisivat kotona lapsen osalta käytännössä minä, vauva, 4-vuotias ja kotipiha.
Mietinkin, että pitäisin lapsen osa-aikaisessa hoidossa vaikkapa 2-3 päivää viikossa. Joten tekisikö tämä minusta sellaisen subjektiivisen päivähoidon väärinkäyttäjän? Vinkkejä siitä miten tilanteen voisi muutoin järjestää otetaan myös vastaan.
Kommentit (89)
Ap on saanut vinkkejä ne vaan eivät tunnu kelpaavan. Miksi vaadit pientä virikkeellisyyttä meiltä muilta, muttet itseltäsi?
virikehoitopaikkoja äideille - kunnan maksamana palveluna, tietysti :D
kyllä valmis maksamaankin. Mutta onko muuta kuin pväkodit joissa lapsi voi olla esim 2 krt/vko ja mieheni työpäivän ajan? Jottei minun tarvitsisi kävellä päivän aikana pariakymmentä kilometriä.
ap
Menee vähän ristiriitaiseksi tää juttu, kun ensin valitetaan ettei ole rahaa ja sitten sitä kuitenkin tuntuu löytyvän. Siis löytyy kunhan ratkaisu on äidille se helppo :)
Maailma avautuisi kummasti kun pääsisi ajamaan esikoista kerhoon ja samalla vaikka vauvan kanssa tapaamaan toisia äitejä.
olisikin ratkaisu ongelmaan, mutta kun edelleenkään niitä lisätuloja ei ole mahdollista saada.
ap
jos auton oikeasti tarvitset, viidellä sadalla saa jo jotain. Ei talous niin tiukalla voi olla, etteikö tähän taipuisi. Eikä sillä 20 km kolmesti viikossa ajolla bensakulutkaan kovin huikeiksi kasva. Perusliikennevakuutuskin on suht edullinen, kaskoa tuollaiseen kotteroon ei tarvitse. Ap, sinulle ei tosiaan taida mikään ehdotus kelvata, kun on jo päättänyt laittaa lapsesi päiväkotiin. Laita jos haluat, mutta ei se lapsen kannalta ainakan ole paras ratkaisu.
kun kaikki on kilometrien päässä ja kaikkialle joutuisit kävelemään? Siinä tapauksessa kannattaisi varmasti hankkia se kakkosauto!
Tässä tuli hyvä neuvo. Näitä lisää. Onhan meillä julkinen liikenne, muttei tosin kovin toimiva.. Otan kuitenkin selvää jos sen avulla kerhoihin meno onnistuisi vaikka vaihtoja ja odottelua tuleekin.
ap
ykskaks parantuikin niin paljon, että kakkosautoehdotus tulikin kysymykseen, kun pari viestiä takaisin päin se ei ei käynyt? Hyvä, että edes bussi alkaa kelvata.
passiivisen, negatiivisen ja uusavuttoman kuvan tämän ketjun perusteella...
..tänne ei ihan oikeasti kannata tulla kysymään tästä asiasta, koska haukut ovat selviö...valitettavasti!
Mulla oli aika lailla kaltaisesi tilanne, kun tuolloin 3,5-vuotias lapseni sai pikkusiskon. 3,5-vuotias oli perhepäivähoidossa ennen äitiyslomaani, ja jatkoi 2 - 3 päivää viikossa samassa hoitopaikassa tuttujen hoitokaverien ja -tädin kanssa vauvan synnyttyä. Ratkaisu oli meille oikein hyvä etenkin, kun kunnassamme ei ole muuta kerhotoimintaa kuin seurakunnan päiväkerho 2h/viikossa yli nelivuotiaille. Minkäänlaista kerhoa ei siis ollut tarjolla. Hoitokaverien luota pois ottaminen olisi ollut lapselleni varmuudella suuri järkytys vauvan syntymän aiheuttaman elämänmuutoksen lisäksi.
Te teette juuri niin kuin teidän perheellenne on parasta. On turha pahastua besservissereiden kommenteista.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Parempi ehkä pohdiskella asiaa itseni ja läheisten voimin. Nyt poistun tästä keskustelusta, joten haukkujien kommentit kaikuvat jatkossa kuuroille korville :)
ap
Kyse on sinun elämästäsi, sinun perheestäsi ja sinun lapsistasi. Tehkää kuten parhaaksi koette!
ottaa kaikki omasta näkemyksestä poikkeavat mielipiteet vittuiluna ja syytöksinä:(
ideaansa tukevia kommentteja. Hän on jo etukäteen päättänyt laittaa lapsen hoitoon, ja muunlaiset ehdotukset sekä suututtaa että kirvoittaa se ei käy, koska se ei käy-selityksiä.
mä en jaksa lukea näitä umpimielisiä av-mammoja.
On aivan eri asia viedä alle 3v virikehoitoon kun 4-5v!
Meille syntyi keväällä vauva ja olen todella iloinen että olimme sopineet yksityisen tarhan kanssa että esikoinen jatkaa ainakin kevään normaalisti.
Minulle tehtiin sektio ja vauva vaati erikoishoitoa ensimmäiset kaksi kuukautta kotona. Esikoiselle sisaruksen saaminen oli kuitenkin aika pelottavaa ja arjen pysyminen muuten samanlaisena oli herkälle lapselle hyväksi. Ja vauva sai kaipaamaansa hiljaisuutta ja äidin vierihoitoa. Kesällä esikoinen jäi kotiin ja on siis nyt ollut 6kk kotona ja täytyy sanoa että lapsille on kyllä hyväksi harjoitella sosiaalisuutta ja ryhmässäoloa jos hän on jo 4v. Suurimmaksi osaksi muualla euroopassa lapset aloittavat koulun tai esikoulun 4-5v juuri koska oppivat ja ovat todella halukkaita oppimaan sen ikäisinä. En todella halua Suomeen kouluihin muutoksia mutta leikiminenkin on oppimista ja siksi mielestäni tarhat osapäiväisinä tai mainitsemasi 2-3 pv/viikossa on varmasti aivan hyvä ratkaisu.
Kunnilla on velvollisuus jakaa rahansa niin että laadukas päivähoito toteutuu eikä siinä yhden mamman ison lapsen kotihoito tee muutoksia. Vaatikaa te niiltä kunnanpäättäjiltä muutoksia eikä naapurin mammalta.
Ja aivan vaan asian vierestä mutta vähän ihmetyttää ne lapset jotka ovat kotona äidin ja vauvan kanssa vuosikausia että eikö siitä ole aika hankalaa oppia yhtäkkiä sosiaaliseksi ryhmäjäseneksi kun esikoulu alkaa?
Ap on saanut vinkkejä ne vaan eivät tunnu kelpaavan. Miksi vaadit pientä virikkeellisyyttä meiltä muilta, muttet itseltäsi?
virikehoitopaikkoja äideille - kunnan maksamana palveluna, tietysti :D
Miksi lisäännyt, kun et jaksa hoitaa tekeleitäsi?
Kuten monessa vastauksessakin on käynyt ilmi, riittää lapsellesi vallan mainiosti sinun ja vauvan seura, ja ne toimet ja askareet joita kotona teette. Ei sen kummempaa.
mä en jaksa lukea näitä umpimielisiä av-mammoja. On aivan eri asia viedä alle 3v virikehoitoon kun 4-5v! Meille syntyi keväällä vauva ja olen todella iloinen että olimme sopineet yksityisen tarhan kanssa että esikoinen jatkaa ainakin kevään normaalisti. Minulle tehtiin sektio ja vauva vaati erikoishoitoa ensimmäiset kaksi kuukautta kotona. Esikoiselle sisaruksen saaminen oli kuitenkin aika pelottavaa ja arjen pysyminen muuten samanlaisena oli herkälle lapselle hyväksi. Ja vauva sai kaipaamaansa hiljaisuutta ja äidin vierihoitoa. Kesällä esikoinen jäi kotiin ja on siis nyt ollut 6kk kotona ja täytyy sanoa että lapsille on kyllä hyväksi harjoitella sosiaalisuutta ja ryhmässäoloa jos hän on jo 4v. Suurimmaksi osaksi muualla euroopassa lapset aloittavat koulun tai esikoulun 4-5v juuri koska oppivat ja ovat todella halukkaita oppimaan sen ikäisinä. En todella halua Suomeen kouluihin muutoksia mutta leikiminenkin on oppimista ja siksi mielestäni tarhat osapäiväisinä tai mainitsemasi 2-3 pv/viikossa on varmasti aivan hyvä ratkaisu. Kunnilla on velvollisuus jakaa rahansa niin että laadukas päivähoito toteutuu eikä siinä yhden mamman ison lapsen kotihoito tee muutoksia. Vaatikaa te niiltä kunnanpäättäjiltä muutoksia eikä naapurin mammalta. Ja aivan vaan asian vierestä mutta vähän ihmetyttää ne lapset jotka ovat kotona äidin ja vauvan kanssa vuosikausia että eikö siitä ole aika hankalaa oppia yhtäkkiä sosiaaliseksi ryhmäjäseneksi kun esikoulu alkaa?
sitä ryhmässä toimimista? Miksi oletat että lapsen pitäisi osata se eskariin mennessä?
vaikka 2 krt vkko (tai kimppakyydillä) niin saat auton käyttöösi niin voitte harrastaa ja kyläillä. Tai otat jonkun toisen kotiäidin lapsen "hoitoon" (kai siellä muitakin perheitä asuu) niin saa vähän taskurahaakin. Tai vuorottelet jonkun äippälomalaisen kanssa lastenhoidossa. Ja tosiaan ei missään ole sanottu, että virikkeitä ja kavereita voi saada vain päiväkodista ma-pe klo 8.00-17.00. Jos ei kerhot kelpaa niin viet sitten iltaisin ja viikonloppuisin vaikkapa urheiluseuroihin tai muihin aktiviteetteihin. Jos asutte "maalla" niin päivisin voitte ulkoilla yhdessä esim. hiihtää, luistella, pyöräillä uida, marjastaa, sienestää, käydä kirjastossa, lukea, leipoa, laittaa ruokaa, askarrella, maalata, tutkia ötököitä... kaipaatko vielä lisää vinkkejä?
Tosin uskon, että olisit nämä keksinyt ihan itsekkin, mutta haluat vaan päästä helpolla ja kaipaat "hyväksymistä" viedä lapsesi päiväkotiin.
ideaansa tukevia kommentteja. Hän on jo etukäteen päättänyt laittaa lapsen hoitoon, ja muunlaiset ehdotukset sekä suututtaa että kirvoittaa se ei käy, koska se ei käy-selityksiä.
..kyllä muut veronmaksajat maksavat tämän tehtailun!!!
Ja aivan vaan asian vierestä mutta vähän ihmetyttää ne lapset jotka ovat kotona äidin ja vauvan kanssa vuosikausia että eikö siitä ole aika hankalaa oppia yhtäkkiä sosiaaliseksi ryhmäjäseneksi kun esikoulu alkaa?
lapsi saa ne tarvitsemansa virikkeet ja oppii toimimaan ryhmässä. Lisäksi siellä ei tarvitse olla säilössä sitä ylimääräistä aikaa minkä päiväkodissa. Ryhmät on pienempiä, ohjaajat ihan yhtä ammattilaisia kuin päiväkodissa. Lisäksi lapsi saa rauhassa kasvaa kotona, ei ole sitä päiväkodin hälinää. Ei kiirettä eikä pakkoa.
Minulla on eskari joka on kotihoidettu, ja on käynyt kerhoa 3v:sta. Saanut pelkkiä kehuja eskarista. Unohdat myös että siellä eskarissakin on tarkoitus oppia näitä ryhmätaitoja ja sosiaalisuutta. Ei niitä täydellisesti tarvitse hallita eskariin mentäessä.
Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää että miten päiväkoti olis lapselle parempi paikka kasvaa kuin oma koti, jos siis on kyse normaalista kodista ja täysjärkisestä äidistä/isästä. Tottakai lapsi tarvii virikkeitä, mutta niitä saa muualtakin kuin päiväkodista, se vaan usein vaatii kotonaolevalta vanhemmalta viitseliäisyyttä.
On sekin umpimielistä kuvitella että päiväkoti on joku autuuden lähde ja jokaisen on sinne lapsensa laitettava sosiaalistumaan ja virikkeitä saamaan, ihan kuin mistään muualta niitä ei voisi saada.
Tämä on kylmä tosiasia. Vauvan ja äidin seura ei riitä normaalin kehityksen tueksi tuen ikäiselle, vaan säännöllinen kaverikontakti tarvitaan (naapurin lapset, kerho, pk, mutta ei siis pelkästään satunnaiset leikkipuistotuttavuudet, joiden kanssa ei synny jatkuvaa kontaktia) normaalin sosiaalisen kehityksen tueksi.
Asian voi tarkistaa mistä tahansa kehityspsykologian oppikirjasta tai lapsipsykologilta. Yli kolmevuotiaan on saatava kodin ulkopuolelta tuttuja kavereita, mikäli samanikäisiä sisaruksia ei ole.
Oppikaa päästämään niistä lapsista joskus vähän irti ja antakaan heille omaakin elämää, ikätasonsa mukaisesti.
ihanko oikeasti te suosittelette ostamaan perheeseen toisen auton jotta lapsen saa vietyä kerhoon?! Aivan järjetöntä (varsinkin kun seuraavassa ketjussa nämä samat neuvovat luopumaan täysin turhasta toisesta autosta menojen pienentämiseksi...)! Meillä on sama tilanne että lasta ei olla voitu laittaa kerhoon, koska lähimpään on matkaa 10km. Asumme maalla joten ei ole toimivaa joukkoliikennettä. Ei ole leikkipuistoja eikä lapsiperheitä naapurissa. Siksi meidän 5.5v menee kuukauden päästä päiväkotiin parina päivänä viikossa puolipäiväisesti. Ei todellakaan siksi että minä pääsisin helpommalla (voi luoja se rumba tulee aiheuttamaan mulla harmaita hiuksia!) vaan siksi että tyttö tarvitsee ikäistänsä seuraa. Esikoulu toki alkaa syksyllä, mutta pieni pehmeä lasku ennen jokapäiväistä "laitostumista" on mielestäni ihan hyvä vaihtoehto. Eli 4kk olen siis parjattu virikelapsen äiti... ;o)
..tänne ei ihan oikeasti kannata tulla kysymään tästä asiasta, koska haukut ovat selviö...valitettavasti!
Mulla oli aika lailla kaltaisesi tilanne, kun tuolloin 3,5-vuotias lapseni sai pikkusiskon. 3,5-vuotias oli perhepäivähoidossa ennen äitiyslomaani, ja jatkoi 2 - 3 päivää viikossa samassa hoitopaikassa tuttujen hoitokaverien ja -tädin kanssa vauvan synnyttyä. Ratkaisu oli meille oikein hyvä etenkin, kun kunnassamme ei ole muuta kerhotoimintaa kuin seurakunnan päiväkerho 2h/viikossa yli nelivuotiaille. Minkäänlaista kerhoa ei siis ollut tarjolla. Hoitokaverien luota pois ottaminen olisi ollut lapselleni varmuudella suuri järkytys vauvan syntymän aiheuttaman elämänmuutoksen lisäksi.
Te teette juuri niin kuin teidän perheellenne on parasta. On turha pahastua besservissereiden kommenteista.