Kuinka moni on hylännyt kummilapsensa?

kun erosin aikanaan exästä niin kutsut jäi tulematta synttäreille jne. Kummilapseni ovat jo lähes aikuisia ja minulle täysin vieraita ihmisiä. Eiköhän lasten vanhemmat ole tähän "vieraannuttamiseen" yleensä syypäitä, ei lapset tai kummit;)

Meillä kävi niin, että kummilapsi muutti Ulkomaille vanhempien työn vuoksi Kahdeksan vuotta sitten. Me emme koskaan saaneet uusia yhteystietoja. Ei puhelinta, sähkopostiosoitetta jne. Aikaa kului vuosi ja perheen isä oli käymässä Suomessa ja tapasimme lyhyesti ja saimme silloin yhteystiedot. Vastauksia ei kuulunut. Pari vuotta kului ja saimme kiertotietä kuulla heidän olleen kesän Suomessa. Me näimme silloin kummilapsen lentokentän aulassa vartin verran. Sen jälkeen emme ole heistä kuulleet. Kuulimme pari vuotta sitten heidän muuttamaan toiseen maahan, en tarkemmin tiedä mihin.



Tuntuu niin haljulta. Tapasimme heidän Suomessa ollessa liki viikottain, hoidettiin lapsia ja jopa autettiin tuossa muutossa. He ilmeisesti halusivat vaan aloittaa uuden elämän, uusin ystävin.

Yritin aikani pitää yhteyttä. Enää en jaksa yrittää, vaikka kummilapsen vanhemmat vuosien jälkeen yrittivät sopua hieroakin. Harmittaa todella paljon sekä omasta että lapsen puolesta vanhempien ajattelemattomuus.

meni välit kummilapsen vanhempiin. Vanhemmat erosivat ja äiti alkoi käyttäytyä todella holtittomasti: jättäytyi työttömäksi, alkoi bilettää, käyttää huumeita, tekemisissä virkavallan kanssa jne. Vaikea sellaisen kanssa olla tekemisissä edes lapsen takia. Isänsä on myös elämäntapa työtön.

erossa - ovat ex:n kavereiden lapsia.

Minulla ei ole mitään mielenkiintoa olla tekemisissä noiden lasten eikä heidän vanhempiensa kanssa. Kerran erehdyin menemään toisen kummilapsen synttäreille ja paikka oli täynnä heidän minulle täysin tuntemattomia sukulaisia, joten se oli melko ahdistava tapahtuma:)



Itse olen oppinut ainakin sen, että pyydän omille lapsilleni sellaisia kummeja, joiden kanssa olen suoraan tekemisissä. Olenkin jättänyt aviopareistakin pyytämättä toisen osapuolen, koska hän ei ole ollut minulle läheinen ja uskoisin että mahdollisen eron sattuessa en olisi häneen missään yhteyksissä.

Kummilapsi (sukulainen) kastettiin vasta vähän vanhempana ja hänellä oli toisen vanhemman kotipaikan tapojen mukaisesti useita muitakin kummeja (joista muutama läheisempi ns. oikea kummi). Jos hänet olisi kastettu vauvana, en olisi ollut vielä kummiksi kelpaavassa iässä.



Jotenkin vain yhteydenpito hiipui vuosien varrella ja oma elämäkin oli välillä hieman sekaisin. Lisäksi lapsen ollessa murrosiässä koin, etten osaa "olla" hänen kanssaan tai en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt puhua. Naurettava syy, mutta niin se vain meni :(



Nykyään tuo kummilapsi on aikuinen ja asuu toisessa maassa. Näemme erittäin harvoin, mutta ihan hyvin tullaan juttuun. Varsinaisia kristillisen kummin velvollisuuksia en ole missään vaiheessa suorittanut.



Koska olen eronnut kirkosta, ei minulla ole muita virallisia kummilapsia. Epävirallisia on yksi (sukulainen hänkin), ja olemme melko tiiviisti tekemisissä.