Kuinka moni on hylännyt kummilapsensa?

Meillä koira ja kahden kummpilapsemme perheessä yksi perheenjäsenistä on niin allerginen etteivät voi tulla meillä käymään (toisella kummilapsen isäpuoli ja toisella kummilapsen pikkuveli). Näiden perheiden osalta kummilapsemme olisi meille tervetulleita käymään, mutta asuvat n.100km päässä ja perheet eivät halua lapsia meille tuoda- pitäisi itse käydä hakemassa, mutta toisaalta eivät halua meitä kyläänkään (eli aika ajelua olisi edestakaisin). Ajomatkan vuoksi kyllä jäänyt tuo hakeminen ja takaisin vienti. Julkiset eivät kulje suoraan, aina pitäisi mennä Helsingin kautta jossa vaihto (ja matka pitenisi varmaan yli 150km).



Lisäksi tuo toinen kummilapsi on aina koulujen loma-aikojen aikaan isovanhemmillaan, jolloin olisi se aika kun voisi tulla meillekin. Joidenkin ehdotuskertojen jälkeen en ole enää ehdotellutkaan, kun ei pahemmin sovi.



Yksi kummilapsi ei uskalla olla yökylässä. Heillä koko perheen kyläily suht lyhytaikaista, koska isä ei ole koskaan paria tuntia pidempään.



Vanhempien vähän aktiivisuuden vuoksi kummilastenkin tapaaminen jäänyt lähinnä synttäreihin.

Vaikeat suhteen kummilapsen vanhempiin ovat syynä vähäiseen yhteydenpitoon. Olisi pitänyt kieltäytyä kummeudesta jo silloin alunperin.

Kummilapseni äiti poisti minut facebook-kavereista joten oletin että minua ei tarvita myöskään kummin tehtävässä. Ei kummit ole lahjakoneita, vaan lapsen aikuisia ystäviä. 

minä hoidan minun suvun. Näin on sopivasti kummilapset jaettu avioerossa.

Oma kummitätini lopetti aikanaan yhteydenpitämisen minuun, koska erosi miehestään, minun isäni veljestä. Mitään välirikkoa ei tietääkseni hänen ja vanhempieni, saati minun, välillä tapahtunut. Hän vain yksinkertaisesti lakkasi olemasta minuun millään tavalla yhteydessä.



Nyt vaikuttaa siltä, että oman poikani kohdalla on käymässä samalla tavalla. Miehen veljelle tuli ero ja hänen entinen vaimonsa, poikani kummitäti, ei enää pidä yhteyttä. Itse yritän vieläkin välillä kirjoitella sähköpostia, lähettää kortteja yms., mutta hyvin yksipuolista se on. Meillä ei koskaan ole ollut mitään riitaa, mutta avioero itsessään oli kyllä riitaisa. Ehkä kummitäti tässä tapauksessa olettaa, että olemme automaattisesti miehen veljen puolella, eli häntä vastaan. Vaikka olen kyllä senkin sanonut, etten minä halua ottaa kenenkään puolta tässä asiassa. Mutta vaikea on aikuisia ihmisiä pakottaa...

Yhden nuoruuttani (olin 15-vuotias "päästessäni" kummiksi

Toisen samasta syystä, olin 16-vuoitas

Kolmannen siksi, etten tule toimeen hänen äitinsä kanssa - tai no, nyt oon kummilapsen kanssa tekemisissä kun hän on aikuinen.

Neljännen siksi, että exä oli lapsen isän kaveri, ja me erosimme sekä vanhemmat erosivat eikä exä ole pojan isän kanssa tekemisissä.... Poika ei edes tiedä tällaisista kummeista.



Kolmeen kummilapseen minulla on hyvät ja läheiset välit.

täyttänyt jo 15v eli ripin käynyt, ja koska olen aina ollut vain lahjakone hänelle ja perheelleen, en viitsi enää.



Kolme muuta lasta perheineen on ihan toisenlaisia, eli jatkan varmasti lopun elämääni kummiutta!

- yo-juhliin ja häihin menen, jos kutsutaan

Kun aina ehdottaessani, että tapaisimme, eivät voi ottaa vastaan. Tai tulla itse käymään.



Toki ymmärränkin osittain, sillä äidillä on ongelmia. Mutta näin ollen hankalaa, ja surullista.

Oli veljeni avopuoliso ja erosivat lapsen ollessa alle 1. Ero oli sopuisa ja pysyivät vielä kavereina sen jälkeen, kunnes kaveruus pikkuhiljaa hiipui uusien kumppaneiden takia pois. Ei ole kuulunut mitään kuuteen vuoteen...



Laitin yhden sähköpostin vuosi sitten, jossa kyselin keveästi kuulumisia ja laitin lapsesta lyhyesti. En velvoittanut mihinkään ja toivotin vielä hyvää joulun odotusta. En saanut vastausta. Tuntui aika pahalta. Olisihan hän voinut vastata muutamalla rivillä.

"hylätä" kun lapsen äidin kanssa kuitenkin niin läheisiä sukulaisia ollaan että pakosta ollaan tekemisissä ainakin kaikki suvun lasten synttärit.

Ei olla lapsen äidin kanssa oltu oikein koskaan väleissä niin en vaan osaa lasta ottaa meille hoitoon tms. Mieheni veli ( kummilapsemme isä ) on myös meidän lapsemme kummi, ja nyt kun meitä pyydettiin heidän lapsen kummeiksi niin olen huomannut, että minut vaan nimellisesti kai senkin takia, että näytetään anopin silmissä hyviltä.



Oikeassa elämässä olen kuitenkin huomannut, että kuvista kuitenkin sopivasti rajataan minut aina ulos, miehestäni lähetellään lapsen kanssa kuvia, nimillä meidän ****** kummisedän kanssa..ja siis vielä minun sähköpostiini. Ja siis tämä vain yksi esimerkki. Tuntuu vaan, että eipä nyt hirveesti sitä kummina oloa tunnuta arvostettavan. Mieluummin olisivat jättäneet minut heti kyydistä pois niin ei se silloin sitten haittaisi.



Mä sanoinkin tänä jouluna, että mies ostakoon kummilapselle lahjat ym. jatkossa jos haluaa, sillä lapsen vanhemmat eivät näköjään kuitenkaan minua kummina pidä. Pelkäänpä pahoin, että lapsi ei enää lahjoja tule saamaan sillä mies ei osta koskaan kenellekkään mitään, minä joudun hankkimaan anopillekkin lahjat miehen puolesta.



Muutenkaan vanhemmat eivät koskaan pyydä kylään meitä perheenä vaan sitten kun meidän lapsi on mummolassa ( anopilla ) hoidossa minulle leveillään ja lähetellään kuvia kun kyseinen perhe on ollut siellä myös sinä aikana kylässä..siis tervehtimässä serkkua ja miehen veli omaa kummilastaan. Siis ja huvittavinta on että kaikki tulee minun sähköpostiini ei miehelleni.



Minusta tuo on todella mautonta ja tökeröä jo ihan mummonkin puolelta. Minustahan se johtuu, kun kaikki tuntuu aina olevan vikaani ja minä kun olen se paha ihminen. Kaikista kurjinta siinä on, että kyseiset ihmiset eivät käsitä miten paljon miestäni eli omaa sukulaistaan, anoppi omaa lastaan loukkaa näillä käytöksillä. Mieheni on vain sellainen, joka ei heille sitä näytä tai sano, minun kanssa asioita sitten harmittelee.



Mutta siis..ehkä olen sitten hylännyt kummilapseni. Kurjalta se minustakin tuntuu, mutta toisaalta enhän edes tiedä miten lapselle kummeista puhutaan, voihan olla, että vanhemmat vain siis puhuvat hänelle kummisedästä eli miehestäni. Vaikea sanoa.

en jaksanut pitää yhteyttä juuri keneenkään, enkä jaksanut enkä muistanutkaan (olin niin loppu ja väsynyt että muisti pätki) lähetellä mitään kortteja tai lahjoja. Ennen olin tarkka ja muistin ajoissa kaiken ja satsasin lahjoihin.

Nyt ei sellaisiin lahjoihin olisi varaakaan.

Ei vaan ole voimia hoitaa omiakaan asioita..sori

Kummilapsen äidin kanssa ja en ole pitänyt yhteyttä, paitsi joulukortin lähetän.

Lapsen kummisetään katkesi välit täysin, muuttui luonteeltaan niin paljon. Oli ennen ystävä kävi kylässä. Löysi uuden naisen itsellensä melkein 20 vuotta nuoremman ei paljo ole yhteyttä pitänyt sen jälkeen. Uusi nainen entinen narkomaani nykyisin käyttää enään nappuloita. Enkä halua pitää häntä pelkkänä lahja koneena joten niinpä jäi joulu ja syntymäpäivä lahjatkin saamatta kun en pyytänyt heitä kylään. Itse ei ole ottanut yhteyttä.

Mutta pelkkä lahja-automaatti tunnen olevani, muuten ei olla missään tekemisissä. Asutaan eri kaupungissa kuin kummilapseni perhe, ovat tosin tästä meidän kaupungista kotoisin ja käyvät täällä sukulaisissa. Eivät kuitenkaan edes ilmoita että ovat käymässä, vaikka saattavat olla viikonkin. Kerran nähtiin kaupassa että ovat tulleet ja silloin pyydettiin käymään, eivät ehtineet. Viimeksi luin facebookista että ovat täällä käymässä. Laitoin kommentin että tulkaahan käymään, vastaukseksi tuli etteivät varmaan ehdi.



Suutuin tosi pahasti ja ajattelin että aivan sama, tästä lähtien laitan lahjan jouluna ja synttäreillä, mutta muuten ei kiinnosta pätkääkään. Jos joku kerta haluavatkin tulla käymään niin voipi olla että meillä on muuta puuhaa eikä ehditä.

En voi täyttää enää sitä kristillisen kasvatuksen tehtävää, mikä on kummin tehtävä.

ja rahan antamisen kun täytti 15v ja pääsi ripille. Ei muutenkaan oltu enään vuosiin nähty, eikä juuri pidetty yhteyttä.

Kun olin ehkä 12-vuotias tai jotain. Kummitädilläni on aikaa vievä harrastus, johon uppoaa kaikki vapaa-aika, eikä hän voi ikinä olla harrastuksesta poissa. Emme siis ole voineet tavata 20 vuoteen.



Minusta on jollain tavalla säälittävää, että harrastus menee tällä tavalla ihmissuhteiden edelle. Mutta kukin tavallaan; en voi sanoa, että kummitätini olisi minulle enää kovin tärkeä ihminen.

Koska erosi kummisedästäni.