Millaisen rangaistuksen 2,5 vuotiaanne saisi, jos ruokapöydässä kaataisi

Leikkipuistot on kyllä täynnä "parempia" äitejä, jotka on pukenut itsensä ja kakaransa viimeisimmän päälle kalliisiin vaatteisiin ja samaa linjaa on rattaatkin. Sitten seistään ja pohditaan toisen niin älyttömän hyvän äidin kanssa mistä on mitäkin vaaterättiä ostettu ja montako haalaria vaatekaapissa roikkuu... ja 1 -2 v räkänokkainen tenava seisoo lumihankeen juuttuneena tai roikkuu keinusta vain toisen jalan varassa ja parkuu "äitiii".

Ja yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta, tenava vedtään kesken leikin rattaisiin ja lähdetään kamalalla tohinalla ja kauhistellaan kun on niiiin uhmaikää...

Tai perhekerhossa kerrotaan lapsen kuullen muille mammoille, miten se oma lapsi on ihan kamala reisa ja aivan kauhea ja pelkkä riesa, tänäkin aamuna kieltäytyi pukemasta haalaria. Ja poislähtiessä lapsi tungetaan siihen hiivatin hienoon ja kalliiseen haalariin ja kitisevälle ei puhuta mitään, paitsi: oletko pieni painajainen? ja pyöritellään silmiä että "katsokaa nyt kun tää meidän tyttö on IHAN kauheee"..

Nähty on.

Esimerkit ihan elävästä elämästä.

Ja edelleen kuten otsikossa lukee: mistä luit, että miä reagoin karjumalla kuin heikkopäinen jos lapsi tekee jotain ns. kiellettyä, tyhmää, tai tahallaan??!!

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon. Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

Ihanko oikeesti! Kun sinun 2,5 vuotiaasi leikkipuistossa tönii kaverin kumoon jotta pääsee keinuun, nostatte yhdessä sen vieraan tenavan ylös, pyyhitte ravan haalarista ja sanotte, että onpa kiva auttaa kun toinen satuttaa itsensä ja menette siihen keinuun. Kun lapsesi vie lelun toisen kädestä, yhdessä palautetta sen lelun ja kiitätte sitten toisianne: tehtiinpä tuo lapsi iloiseksi. Ja sitten jatkatte sylittelyä ja kantoliina-elämää.. Ja kiukku-uhmakohtaus kaupassa: annat periksi ja sitten kiittelette toisianne. Vai nostatko syliin ja sanot uhmaraivarille, että "äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, ei mitään hätää, ei mitään hätää, kaikki hyvin, juu, on paha mieli nyt, niin on , itke vain kulta rauhassa, kohta se helpottaa, mmmm, hmmm, niiiinn...." Kun tenavasi tekee tahallaan jotain, mistä aiheutuu sotkua, riitaa tms. pahaa mieltä toiselle yhdessä vaan siivoatte tai korjaatte ja kiittelette toisianne että tulipa nyt kiva mieli meille kummallekin. taio kun käyttäytyy huonosti, hyvittelet. VOI SÖSSES toivottavasti emme ikinä törmää sinuun ja kakaraasi.

Leikkipuistot ovat täynnä kasvattajaäitejä, joiden mielestä karjuminen, uhkailu ja helvetillinen huuto ovat ne parhaat tavat kasvattaa. Jos meillä ei siihen alennuta, ei lopputulos kuitenkaan ole kertomasi vaan aivan toinen. Katsos - lapsi, jota arvostetaan, oppi itsekin arvostamaan muita!

Lapsistani yhdelläkään ei ole ikinä ollut uhmaraivaria, koska he voivat luottaa äitiinsä ja siihen, että en menisi mukaan kiukutteluunsa, kuten niin moni äiti tänäänkin näytti kaupassa tekevän. Kiukkuavaan lasta raahattiin toisesta kädestä vetämällä pitkin kauppaa vakuutellen äänekkäästi, että sinäpä et estä minua ostoksilla käymästä, raivoa siinä. Niinkö toimii aikuinen äiti?

Tenavan teot kannattaa asettaa oikeaan mittakaavaan. Jos ipana kaataa maitoa pöydälle, on siitä ihan riittävä rangaistus se, että pöytä siivotaan. En luota 2.5v osaamiseen riittävästi, joten siivoan lopuksi itse. Ihan turha nostaa maailmanloppua enteilevä hepuli ihan turhasta. Sillä sinä opetat lapsellesi vain sen, että äiti hermostuu helposti ja äitiä on helppo kiusata. Niin lapsesi saa mainio aseen sinua vastaan. Kai olet huomannut, että kaikista "kasvatuksistasi" huolimatta lapsesi on oikea kulmakunnan hirviö, jopa sinulle.

Jos 2.5 v kaataa tahallaan maitoa pöydälle, niin kai hän jo siinä iässä tietää tekevänsä jotain kiellettyä eli pelkästään kokeileen, millaisen reaktion saa aikaan. Jos vanhemmat poistavat pöydästä ja toruvat, saa lapsi hyvän aiheen jatkaa kärvistelyä eli voi kiljua, huutaa ja raivota, jos on sellainen olo. Häntähän on mielestään kohdeltu väärin. Jos vanhempi sen sijaan muistaa, että teko a)on kielletty b)on tahallinen ja käyttäytyykin täysin tyynesti eli ei lähdekään leikkiin mukaan vaan ainoastaan siivotuttaa pöydän, menettää lapsi mahdollisuuden jatkaa mielenosoituksellista käytöstään.



Tässä näkyy helpon ja tempperamenttisen lapsen ero. Tuo jälkimmäinen on lapsi, jonka vanhemmat hanakasti tarttuvat jokaiseen mahdollisuuteen päästä "kasvattamaan" lastaan. Heidän mielestään heidän lapsensa nyt vaan on sellainen, vaikka oikeastaan vanhemmat projisoivat oman tunnetilansa lapseen ja saavat aikaan juuri sen, mitä tahtovat eli konfliktin.

Leikkipuistot on kyllä täynnä "parempia" äitejä, jotka on pukenut itsensä ja kakaransa viimeisimmän päälle kalliisiin vaatteisiin ja samaa linjaa on rattaatkin. Sitten seistään ja pohditaan toisen niin älyttömän hyvän äidin kanssa mistä on mitäkin vaaterättiä ostettu ja montako haalaria vaatekaapissa roikkuu... ja 1 -2 v räkänokkainen tenava seisoo lumihankeen juuttuneena tai roikkuu keinusta vain toisen jalan varassa ja parkuu "äitiii". Ja yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta, tenava vedtään kesken leikin rattaisiin ja lähdetään kamalalla tohinalla ja kauhistellaan kun on niiiin uhmaikää... Tai perhekerhossa kerrotaan lapsen kuullen muille mammoille, miten se oma lapsi on ihan kamala reisa ja aivan kauhea ja pelkkä riesa, tänäkin aamuna kieltäytyi pukemasta haalaria. Ja poislähtiessä lapsi tungetaan siihen hiivatin hienoon ja kalliiseen haalariin ja kitisevälle ei puhuta mitään, paitsi: oletko pieni painajainen? ja pyöritellään silmiä että "katsokaa nyt kun tää meidän tyttö on IHAN kauheee".. Nähty on. Esimerkit ihan elävästä elämästä. Ja edelleen kuten otsikossa lukee: mistä luit, että miä reagoin karjumalla kuin heikkopäinen jos lapsi tekee jotain ns. kiellettyä, tyhmää, tai tahallaan??!!

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon. Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

Ihanko oikeesti! Kun sinun 2,5 vuotiaasi leikkipuistossa tönii kaverin kumoon jotta pääsee keinuun, nostatte yhdessä sen vieraan tenavan ylös, pyyhitte ravan haalarista ja sanotte, että onpa kiva auttaa kun toinen satuttaa itsensä ja menette siihen keinuun. Kun lapsesi vie lelun toisen kädestä, yhdessä palautetta sen lelun ja kiitätte sitten toisianne: tehtiinpä tuo lapsi iloiseksi. Ja sitten jatkatte sylittelyä ja kantoliina-elämää.. Ja kiukku-uhmakohtaus kaupassa: annat periksi ja sitten kiittelette toisianne. Vai nostatko syliin ja sanot uhmaraivarille, että "äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, ei mitään hätää, ei mitään hätää, kaikki hyvin, juu, on paha mieli nyt, niin on , itke vain kulta rauhassa, kohta se helpottaa, mmmm, hmmm, niiiinn...." Kun tenavasi tekee tahallaan jotain, mistä aiheutuu sotkua, riitaa tms. pahaa mieltä toiselle yhdessä vaan siivoatte tai korjaatte ja kiittelette toisianne että tulipa nyt kiva mieli meille kummallekin. taio kun käyttäytyy huonosti, hyvittelet. VOI SÖSSES toivottavasti emme ikinä törmää sinuun ja kakaraasi.

Leikkipuistot ovat täynnä kasvattajaäitejä, joiden mielestä karjuminen, uhkailu ja helvetillinen huuto ovat ne parhaat tavat kasvattaa. Jos meillä ei siihen alennuta, ei lopputulos kuitenkaan ole kertomasi vaan aivan toinen. Katsos - lapsi, jota arvostetaan, oppi itsekin arvostamaan muita! Lapsistani yhdelläkään ei ole ikinä ollut uhmaraivaria, koska he voivat luottaa äitiinsä ja siihen, että en menisi mukaan kiukutteluunsa, kuten niin moni äiti tänäänkin näytti kaupassa tekevän. Kiukkuavaan lasta raahattiin toisesta kädestä vetämällä pitkin kauppaa vakuutellen äänekkäästi, että sinäpä et estä minua ostoksilla käymästä, raivoa siinä. Niinkö toimii aikuinen äiti? Tenavan teot kannattaa asettaa oikeaan mittakaavaan. Jos ipana kaataa maitoa pöydälle, on siitä ihan riittävä rangaistus se, että pöytä siivotaan. En luota 2.5v osaamiseen riittävästi, joten siivoan lopuksi itse. Ihan turha nostaa maailmanloppua enteilevä hepuli ihan turhasta. Sillä sinä opetat lapsellesi vain sen, että äiti hermostuu helposti ja äitiä on helppo kiusata. Niin lapsesi saa mainio aseen sinua vastaan. Kai olet huomannut, että kaikista "kasvatuksistasi" huolimatta lapsesi on oikea kulmakunnan hirviö, jopa sinulle.

Jos sinä olet nähnyt minun lapseni vievän toisen lapsen kädestä lelun niin minä olen kuullut sinun karjuvan omalle lapsellsi sumusireenin lailla vain siksi, että hän kompastui kuraan.

Niin että mistä luit, että minun 2.5v:ni toimii niin kuin kirjoitit? Teksti oli todennäköisesti omasta lapsestasi, mutta käänsit sen minun lapseni tekemisiksi. Ei ihme, että joudut usein huutamaan omillesi.

Ensinnäkin, välillä lapsi ehtii tehdä asioita mihin et ehdi puuttua. Eli kaataa sen maidon tahallaan pöydälle vaikka seisot tai istut vieressä. Lapset kun tuppaa olemaan sellaisia. Ja silloin kun maito kaadetaan TAHALLAAN, niin sillon siitä rangaistaan.



Eli kyllä minäkin kannatan linjaa pois pöydästä, kielto ja selitys. Ja tällä ei ole mitään tekemistä huutamisen, riehumisen tai fyysisen väkivallan kanssa. Meillä myös 2,5-vuotiaalle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Meidän metodeilla se tehdään näin ja hyvin on toiminut.



Ja olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että miten joku voi verrata 2,5-vuotiasta ja aikuista miestä. Aivan ihmeellinen logiikka. Sitä paitsi jos aikuinen mies tahallaan kaatelisi maitoa tai kaljaa tai mitä tahansa, pöydässä, niin en minä hänenkään päätään silittelisi ja paijailisi.

Leikkipuistot on kyllä täynnä "parempia" äitejä, jotka on pukenut itsensä ja kakaransa viimeisimmän päälle kalliisiin vaatteisiin ja samaa linjaa on rattaatkin. Sitten seistään ja pohditaan toisen niin älyttömän hyvän äidin kanssa mistä on mitäkin vaaterättiä ostettu ja montako haalaria vaatekaapissa roikkuu... ja 1 -2 v räkänokkainen tenava seisoo lumihankeen juuttuneena tai roikkuu keinusta vain toisen jalan varassa ja parkuu "äitiii". Ja yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta, tenava vedtään kesken leikin rattaisiin ja lähdetään kamalalla tohinalla ja kauhistellaan kun on niiiin uhmaikää... Tai perhekerhossa kerrotaan lapsen kuullen muille mammoille, miten se oma lapsi on ihan kamala reisa ja aivan kauhea ja pelkkä riesa, tänäkin aamuna kieltäytyi pukemasta haalaria. Ja poislähtiessä lapsi tungetaan siihen hiivatin hienoon ja kalliiseen haalariin ja kitisevälle ei puhuta mitään, paitsi: oletko pieni painajainen? ja pyöritellään silmiä että "katsokaa nyt kun tää meidän tyttö on IHAN kauheee".. Nähty on. Esimerkit ihan elävästä elämästä. Ja edelleen kuten otsikossa lukee: mistä luit, että miä reagoin karjumalla kuin heikkopäinen jos lapsi tekee jotain ns. kiellettyä, tyhmää, tai tahallaan??!!

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon. Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

Ihanko oikeesti! Kun sinun 2,5 vuotiaasi leikkipuistossa tönii kaverin kumoon jotta pääsee keinuun, nostatte yhdessä sen vieraan tenavan ylös, pyyhitte ravan haalarista ja sanotte, että onpa kiva auttaa kun toinen satuttaa itsensä ja menette siihen keinuun. Kun lapsesi vie lelun toisen kädestä, yhdessä palautetta sen lelun ja kiitätte sitten toisianne: tehtiinpä tuo lapsi iloiseksi. Ja sitten jatkatte sylittelyä ja kantoliina-elämää.. Ja kiukku-uhmakohtaus kaupassa: annat periksi ja sitten kiittelette toisianne. Vai nostatko syliin ja sanot uhmaraivarille, että "äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, ei mitään hätää, ei mitään hätää, kaikki hyvin, juu, on paha mieli nyt, niin on , itke vain kulta rauhassa, kohta se helpottaa, mmmm, hmmm, niiiinn...." Kun tenavasi tekee tahallaan jotain, mistä aiheutuu sotkua, riitaa tms. pahaa mieltä toiselle yhdessä vaan siivoatte tai korjaatte ja kiittelette toisianne että tulipa nyt kiva mieli meille kummallekin. taio kun käyttäytyy huonosti, hyvittelet. VOI SÖSSES toivottavasti emme ikinä törmää sinuun ja kakaraasi.

Leikkipuistot ovat täynnä kasvattajaäitejä, joiden mielestä karjuminen, uhkailu ja helvetillinen huuto ovat ne parhaat tavat kasvattaa. Jos meillä ei siihen alennuta, ei lopputulos kuitenkaan ole kertomasi vaan aivan toinen. Katsos - lapsi, jota arvostetaan, oppi itsekin arvostamaan muita! Lapsistani yhdelläkään ei ole ikinä ollut uhmaraivaria, koska he voivat luottaa äitiinsä ja siihen, että en menisi mukaan kiukutteluunsa, kuten niin moni äiti tänäänkin näytti kaupassa tekevän. Kiukkuavaan lasta raahattiin toisesta kädestä vetämällä pitkin kauppaa vakuutellen äänekkäästi, että sinäpä et estä minua ostoksilla käymästä, raivoa siinä. Niinkö toimii aikuinen äiti? Tenavan teot kannattaa asettaa oikeaan mittakaavaan. Jos ipana kaataa maitoa pöydälle, on siitä ihan riittävä rangaistus se, että pöytä siivotaan. En luota 2.5v osaamiseen riittävästi, joten siivoan lopuksi itse. Ihan turha nostaa maailmanloppua enteilevä hepuli ihan turhasta. Sillä sinä opetat lapsellesi vain sen, että äiti hermostuu helposti ja äitiä on helppo kiusata. Niin lapsesi saa mainio aseen sinua vastaan. Kai olet huomannut, että kaikista "kasvatuksistasi" huolimatta lapsesi on oikea kulmakunnan hirviö, jopa sinulle.

Jos sinä olet nähnyt minun lapseni vievän toisen lapsen kädestä lelun niin minä olen kuullut sinun karjuvan omalle lapsellsi sumusireenin lailla vain siksi, että hän kompastui kuraan.

Niin että mistä luit, että minun 2.5v:ni toimii niin kuin kirjoitit? Teksti oli todennäköisesti omasta lapsestasi, mutta käänsit sen minun lapseni tekemisiksi. Ei ihme, että joudut usein huutamaan omillesi.

Ensinnäkin, välillä lapsi ehtii tehdä asioita mihin et ehdi puuttua. Eli kaataa sen maidon tahallaan pöydälle vaikka seisot tai istut vieressä. Lapset kun tuppaa olemaan sellaisia. Ja silloin kun maito kaadetaan TAHALLAAN, niin sillon siitä rangaistaan. Eli kyllä minäkin kannatan linjaa pois pöydästä, kielto ja selitys. Ja tällä ei ole mitään tekemistä huutamisen, riehumisen tai fyysisen väkivallan kanssa. Meillä myös 2,5-vuotiaalle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Meidän metodeilla se tehdään näin ja hyvin on toiminut. Ja olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että miten joku voi verrata 2,5-vuotiasta ja aikuista miestä. Aivan ihmeellinen logiikka. Sitä paitsi jos aikuinen mies tahallaan kaatelisi maitoa tai kaljaa tai mitä tahansa, pöydässä, niin en minä hänenkään päätään silittelisi ja paijailisi.

joka ei ole kuullut mallioppimisesta! Lapsi oppii vanhemmiltaan eli jos sillä sinunkin lapsellasi olisi isä, niin isän käyttätymistä matkittaisiin hyvässä ja pahassa. Jos se isipappa saa kaataa kaljaa pöydälle, ei lapsi ymmärrä, miksi hän ei saisi tehdä samaa maidolle.

Siksi se aikuinen mies versus pieni lapsi. Ihan sen esimerkin takia. Toki ymmärrän, että sinun on hankala hahmottaa abstrakteja asioita, mutta noin se menee. Lapsi matkii.

Voi herranjumala, onko näin kateellisia ja katkeria äitejä oikeasti olemassa? Äidin ja lapsen hienot vaatteet = huono kasvattaja ja kauhukakara???? Mietitkö YHTÄÄN mitä suustasi päästät? Miten ne haalarit liittyivät taas tähän ketjuun...? Taivas, mikä idiootti!



"Leikkipuistot on kyllä täynnä "parempia" äitejä, jotka on pukenut itsensä ja kakaransa viimeisimmän päälle kalliisiin vaatteisiin ja samaa linjaa on rattaatkin. Sitten seistään ja pohditaan toisen niin älyttömän hyvän äidin kanssa mistä on mitäkin vaaterättiä ostettu ja montako haalaria vaatekaapissa roikkuu... ja 1 -2 v räkänokkainen tenava seisoo lumihankeen juuttuneena tai roikkuu keinusta vain toisen jalan varassa ja parkuu "äitiii".

Ja yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta, tenava vedtään kesken leikin rattaisiin ja lähdetään kamalalla tohinalla ja kauhistellaan kun on niiiin uhmaikää...

Tai perhekerhossa kerrotaan lapsen kuullen muille mammoille, miten se oma lapsi on ihan kamala reisa ja aivan kauhea ja pelkkä riesa, tänäkin aamuna kieltäytyi pukemasta haalaria. Ja poislähtiessä lapsi tungetaan siihen hiivatin hienoon ja kalliiseen haalariin ja kitisevälle ei puhuta mitään, paitsi: oletko pieni painajainen? ja pyöritellään silmiä että "katsokaa nyt kun tää meidän tyttö on IHAN kauheee"..



Nähty on.

Esimerkit ihan elävästä elämästä"

Ensinnäkin, välillä lapsi ehtii tehdä asioita mihin et ehdi puuttua. Eli kaataa sen maidon tahallaan pöydälle vaikka seisot tai istut vieressä. Lapset kun tuppaa olemaan sellaisia. Ja silloin kun maito kaadetaan TAHALLAAN, niin sillon siitä rangaistaan. Eli kyllä minäkin kannatan linjaa pois pöydästä, kielto ja selitys. Ja tällä ei ole mitään tekemistä huutamisen, riehumisen tai fyysisen väkivallan kanssa. Meillä myös 2,5-vuotiaalle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Meidän metodeilla se tehdään näin ja hyvin on toiminut. Ja olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että miten joku voi verrata 2,5-vuotiasta ja aikuista miestä. Aivan ihmeellinen logiikka. Sitä paitsi jos aikuinen mies tahallaan kaatelisi maitoa tai kaljaa tai mitä tahansa, pöydässä, niin en minä hänenkään päätään silittelisi ja paijailisi.

Ja taas yksi peruskoulun kymppiluokalta pullahtanut mamma

joka ei ole kuullut mallioppimisesta! Lapsi oppii vanhemmiltaan eli jos sillä sinunkin lapsellasi olisi isä, niin isän käyttätymistä matkittaisiin hyvässä ja pahassa. Jos se isipappa saa kaataa kaljaa pöydälle, ei lapsi ymmärrä, miksi hän ei saisi tehdä samaa maidolle.

Siksi se aikuinen mies versus pieni lapsi. Ihan sen esimerkin takia. Toki ymmärrän, että sinun on hankala hahmottaa abstrakteja asioita, mutta noin se menee. Lapsi matkii.

Meidän perheessä ei ole tapana kaadella kaljoja pöydälle. Että sikäli aika kaukaa haettu esimerkki. Eli helekutin huono sellanen. Nyt vissiin sitten alat väittää, että joka perheessä missä mukula kaatelee maitoja pöydälle, niin löytyy isä tai joku joka kaataa kaljoja pöydälle. Koska tuolla sun logiikallahan se menee just noin. Alan yhtyä tuohon yhteen edelliseen kirjoitukseen. Hae apua. Ehkä lapseskin saa sitä sitä kautta.

Tää mennee kyllä humisten ohi aiheen mut aattelin keventää tunnelmaa kun kaikki on niin äkäsenä, ja tuli tosta mallioppimisesta mieleen eräs pikku tarina :)



Miun entisellä miespuolisella työkaverilla on kaksospojat jotka hänen tuli aina työpäivän päätteeksi noutaa hoidosta. Eräänä kauniina päivänä hoitotäti oli vähän naama norsunv...lla hakuhetkellä ja selitti että pojat oli pissanneet hoitopaikan sisällä nurkkaan. Kun hoitotäti oli kysynyt syytä poikien käyttäytymiseen pojilta itseltään, nämä totesivat kirkkain silmin että "näin isiskin aina tekee kotona!"



...oli kuulemma mennyt työkaverilla viihteellä vähän astetta lujempaa eikä kotona sitten ollu kaikki muumit laaksossa aamuyöstä :) Että siinä teille mallioppimista :)