Millaisen rangaistuksen 2,5 vuotiaanne saisi, jos ruokapöydässä kaataisi

Joutuisi pöydästä pois ja kaakaot jäisi juomatta. Vettä antaisin, jos on jano.

Meillä juodaan vettä janoon, jos ei ole ruokapöydässä.



Ensi kerralla antaisin itse laittaa kaakaota maitoon, jos suostuu/haluaa.

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon.

Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

Ihanko oikeesti!

Kun sinun 2,5 vuotiaasi leikkipuistossa tönii kaverin kumoon jotta pääsee keinuun, nostatte yhdessä sen vieraan tenavan ylös, pyyhitte ravan haalarista ja sanotte, että onpa kiva auttaa kun toinen satuttaa itsensä ja menette siihen keinuun.

Kun lapsesi vie lelun toisen kädestä, yhdessä palautetta sen lelun ja kiitätte sitten toisianne: tehtiinpä tuo lapsi iloiseksi. Ja sitten jatkatte sylittelyä ja kantoliina-elämää..

Ja kiukku-uhmakohtaus kaupassa: annat periksi ja sitten kiittelette toisianne.

Vai nostatko syliin ja sanot uhmaraivarille, että "äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, ei mitään hätää, ei mitään hätää, kaikki hyvin, juu, on paha mieli nyt, niin on , itke vain kulta rauhassa, kohta se helpottaa, mmmm, hmmm, niiiinn...."

Kun tenavasi tekee tahallaan jotain, mistä aiheutuu sotkua, riitaa tms. pahaa mieltä toiselle yhdessä vaan siivoatte tai korjaatte ja kiittelette toisianne että tulipa nyt kiva mieli meille kummallekin.

taio kun käyttäytyy huonosti, hyvittelet.

VOI SÖSSES toivottavasti emme ikinä törmää sinuun ja kakaraasi.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä".

Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Ei siihen tarvitse huutoa tai kovia otteita.

Yksinkertainen toteamus vain, että, et sitten halunnutkaan kaakaota. Jos lapsi on yhteistyökykyinen tässä vaiheessa voi sille antaa talouspaperia käteen ja pyytää laittamaan sitä maidon päälle. Jos yhä kiukuttelee, niin jätetään huomiotta ja siivotaan itse maidot.

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon. Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

Ihanko oikeesti! Kun sinun 2,5 vuotiaasi leikkipuistossa tönii kaverin kumoon jotta pääsee keinuun, nostatte yhdessä sen vieraan tenavan ylös, pyyhitte ravan haalarista ja sanotte, että onpa kiva auttaa kun toinen satuttaa itsensä ja menette siihen keinuun. Kun lapsesi vie lelun toisen kädestä, yhdessä palautetta sen lelun ja kiitätte sitten toisianne: tehtiinpä tuo lapsi iloiseksi. Ja sitten jatkatte sylittelyä ja kantoliina-elämää.. Ja kiukku-uhmakohtaus kaupassa: annat periksi ja sitten kiittelette toisianne. Vai nostatko syliin ja sanot uhmaraivarille, että "äiti rakastaa sinua, isi rakastaa sinua, mummo rakastaa sinua, ei mitään hätää, ei mitään hätää, kaikki hyvin, juu, on paha mieli nyt, niin on , itke vain kulta rauhassa, kohta se helpottaa, mmmm, hmmm, niiiinn...." Kun tenavasi tekee tahallaan jotain, mistä aiheutuu sotkua, riitaa tms. pahaa mieltä toiselle yhdessä vaan siivoatte tai korjaatte ja kiittelette toisianne että tulipa nyt kiva mieli meille kummallekin. taio kun käyttäytyy huonosti, hyvittelet. VOI SÖSSES toivottavasti emme ikinä törmää sinuun ja kakaraasi.

Leikkipuistot ovat täynnä kasvattajaäitejä, joiden mielestä karjuminen, uhkailu ja helvetillinen huuto ovat ne parhaat tavat kasvattaa. Jos meillä ei siihen alennuta, ei lopputulos kuitenkaan ole kertomasi vaan aivan toinen. Katsos - lapsi, jota arvostetaan, oppi itsekin arvostamaan muita!

Lapsistani yhdelläkään ei ole ikinä ollut uhmaraivaria, koska he voivat luottaa äitiinsä ja siihen, että en menisi mukaan kiukutteluunsa, kuten niin moni äiti tänäänkin näytti kaupassa tekevän. Kiukkuavaan lasta raahattiin toisesta kädestä vetämällä pitkin kauppaa vakuutellen äänekkäästi, että sinäpä et estä minua ostoksilla käymästä, raivoa siinä. Niinkö toimii aikuinen äiti?

Tenavan teot kannattaa asettaa oikeaan mittakaavaan. Jos ipana kaataa maitoa pöydälle, on siitä ihan riittävä rangaistus se, että pöytä siivotaan. En luota 2.5v osaamiseen riittävästi, joten siivoan lopuksi itse. Ihan turha nostaa maailmanloppua enteilevä hepuli ihan turhasta. Sillä sinä opetat lapsellesi vain sen, että äiti hermostuu helposti ja äitiä on helppo kiusata. Niin lapsesi saa mainio aseen sinua vastaan. Kai olet huomannut, että kaikista "kasvatuksistasi" huolimatta lapsesi on oikea kulmakunnan hirviö, jopa sinulle.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä". Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Eli käsket pois pöydästä ja rankaiset?

Misä tiedät, että mies ei tehnyt sitä tahallaan?

"Nyt minä kaadan maitoa pöydälle, koska saa laittaa kaakaota maitoon!"



Varmaan miettisin kahdesti, miksi en anna lapsen laittaa kaakaota maitoon ja silti annan sen maitomukin olla lapsen kädenkantaman päässä. Mikä ihme minua riivaa, että en tajua ottaa sitä mukia itselleni, jos kerran aion sinne kaakaota laittaa.



Varmaan se lapsi pitäisi laittaa ulos pakkaseen pariksi tunniksi alasti miettimään tekosiaan, muutenhan se ottaa jääkaapista maitoa ja kaataa senkin pöydälle.

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon.

Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

"riidat" 16- vuotiaan kanssa ja ne ovat kyllä jo ihan eri luokkaa.

Lasten kanssa ei ensinnäkään riidellä. Lapset riitelevät keskenään.

Aikuiset määrittelevät rajat lapsilleen ja niitten rajojen sisällä pysytään.

Eikä se todellakaan tarkoita sitä että huudettaisiin tai käytettäisiin fyysisiä konsteja niitten pitämiseksi, mutta järkevä kasvatus ja johdonmukaisuus tuo lapselle turvallisuutta nimenomaan sen kautta, että hän voi luottaa vanhempiinsa. Vanhemmat suojelevat häntä, laittavat rajat, tietävät miten pitää käyttäytyä ja opettavat sitä lapselle.

jos maito kaatuu _tahallaan_. Vahingosta jutellaan vahinkona ja maito siivotaan joka tapauksessa yhdessä.



Myöskin jos lapsi leikkii ruualla "roiskien" ja tahallaan sotkien, ruokailu päättyy.



Hyvään käytökseen ja toimintaan ja omaan aktiivisuuteen kannustetaan. Omatoimisuutta pitää tukea.



Meillä 3 vee ei halua kaakaota, mutta jos haluaisi, voisin kuvitella että yhdessä opettelisimme miten kaakao tehdään. Mutta jos aikuinen on jo antanut jonkilaiset ohjeet, pitää niitä seurata jos ne ovat millään lailla järkevästi toteutettavissa. Vanhemman auktoriteettiä ei saa mielestäni toinen vanhempi ohittaa tai väheksyä. Samat säännöt molemmilta.



En ymmärrä vanhempia, jotka antavat ohjeet, kieltävät ja lapsen rikkoessa sääntöjä aiheesta ei seuraa minkäänlaista torua tai rangaistusta. Omaa vanhemman rooliaan aikuinen siinä rikkoo. Rangaistukset ja torut pitää yrittää vain osata suhteuttaa lapsen ikään.

ettei edes annettu ohjeita, kielletty ja sitten ei seurannut mitään rangaistusta.

Vaan kiellettiin, mutta kun ei uskallettu kieltää lasta kunnolla ja estää tekemästä tyhmyyksiä, niin se teki kuitenkin mitä teki.

Jälkeenpäin syytettiin ja syyllistettiin lasta, noin 13-vuotiasta tosi paljon. Että oma vikasi, mitäs teit noin. Minähän kielsin sinua!

Nämä kaikki vaikeudet johtuvat sinusta, kun olet noin tottelematon. Minunkin vaikeuteni johtuvat sinusta.

Ensin annetaan tehdä mitä vaan, kun ei osata opettaa ja kasvattaa. Sitten laitetaan kaikki lapsen syyksi, kun se ei osaa olla kunnolla.

Tosi järkevää?

Enkä puhu nyt itsestäni. Puhun pikkuveljestäni.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä". Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Opetatko sen myös miehellesi, joka kaataa kaljaa ohi lasin?

Eli käsket pois pöydästä ja rankaiset?

Misä tiedät, että mies ei tehnyt sitä tahallaan?

niin on kyllä todella vanhemmuus hukassa. Ei voi muuta todeta. Säälin kyllä sinun lapsiasi.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä". Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Opetatko sen myös miehellesi, joka kaataa kaljaa ohi lasin? Eli käsket pois pöydästä ja rankaiset? Misä tiedät, että mies ei tehnyt sitä tahallaan?

niin on kyllä todella vanhemmuus hukassa. Ei voi muuta todeta. Säälin kyllä sinun lapsiasi.

Sääli pois vain. Sinun miehesi saa olla vaikka miten saastainen sikapossu, näyttää lapsille huonoa esimerkkiä, mutta häneltä ei näköjään vaadita mitään.

Lapsi oppii esimerkistä. Jos sinä opetat, että raivoaminen ja karjuminen on OK, ja että isä saa tehdä mitä tahtoo, niin mitä luulet lapsen oppivan? Aivan oikein, juuri sen mitä opetat eli raivoa ja karjumista. Onnitteluni, olet juuri sisäistänyt behavioristisen oppimistyylin.

joka vertaa aikuista miestä uhmaikäiseen lapseen. Vertaa kasvattamista suoraan huutamiseen ja fyysiseen riehumiseen. Ja ihmettelee 10 vuoden päästä, että mitä tän lapsen kanssa tekis kun mikään ei enää tehoa. Good luck vaan sulle. Juuri tällaiset herrantertut ovat sitten jonossa saamassa tuolla kaikenmaailman erikoislapsien diagnooseja vaikka syyllinen löytyy sieltä kotoa.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä". Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Opetatko sen myös miehellesi, joka kaataa kaljaa ohi lasin? Eli käsket pois pöydästä ja rankaiset? Misä tiedät, että mies ei tehnyt sitä tahallaan?

niin on kyllä todella vanhemmuus hukassa. Ei voi muuta todeta. Säälin kyllä sinun lapsiasi.

Sääli pois vain. Sinun miehesi saa olla vaikka miten saastainen sikapossu, näyttää lapsille huonoa esimerkkiä, mutta häneltä ei näköjään vaadita mitään.

Lapsi oppii esimerkistä. Jos sinä opetat, että raivoaminen ja karjuminen on OK, ja että isä saa tehdä mitä tahtoo, niin mitä luulet lapsen oppivan? Aivan oikein, juuri sen mitä opetat eli raivoa ja karjumista. Onnitteluni, olet juuri sisäistänyt behavioristisen oppimistyylin.

Se on ihan suoraan sun omaa tulkintaasi. Meillä nostetaan pöydästä, kerrotaan, että noin ei tehdä ja miksi. Rauhallisesti, karjumatta. Ymmärsitkö?

Myöskään mieheni ei ole pöydässä sottaava sika, en ole minäkään. Mikäli se tähän asiaan mitenkään kuuluu edes.

Meillä käyttäydytään pöydässä hyvin, sekä minä, mieheni että vanhemmat lapset. Miksikö? Siksi, että se on kaikille meille kotikasvatuksessa opetettu. Kasvatuksessa, jossa ohjeistetaan, kielletään, rangaistaan jos on tarve. Mutta myös erittäin paljon kehutaan, neuvotaan ja kannustetaan. Ne kun eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.

että "Hyi Matti! Maitoa ei saa kaataa!"



Pyyhkisin pahimmat pois ja ojentaisin puhtaan rätin lapselle ja käskisin siivota sotkunsa.

Jos ei suostu niin jää ilman jälkiruokaa. Jos siivoaa niin saa anteeksi.

että sanoisin että ai harmittaako sua noin kovasti kun et saanut laittaa itse kaakaota mukiin?

Sanoisin että ei saa sotkea kuitenkaan vaikka harmittaakin ja antaisin uuden maidon ja antaisin kaataa sinne kaakaota sekaan.

sanoisin, että hupsis, kaatuiko se lasi, nyt sinun täytyy pikapikaa pyyhkiä maito pois, ojentaisin rätin ja lapsi siivoaisi sen mitä osaisi. Lopuksi kiittäisimme toisiamme siitä, että onnistuimme yhdessä selättämään pöydälle hyökänneen maidon. Turha 2.5v:n kanssa on riitaa aloittaa, siinä häviää takuuvarmasti.

"riidat" 16- vuotiaan kanssa ja ne ovat kyllä jo ihan eri luokkaa. Lasten kanssa ei ensinnäkään riidellä. Lapset riitelevät keskenään. Aikuiset määrittelevät rajat lapsilleen ja niitten rajojen sisällä pysytään. Eikä se todellakaan tarkoita sitä että huudettaisiin tai käytettäisiin fyysisiä konsteja niitten pitämiseksi, mutta järkevä kasvatus ja johdonmukaisuus tuo lapselle turvallisuutta nimenomaan sen kautta, että hän voi luottaa vanhempiinsa. Vanhemmat suojelevat häntä, laittavat rajat, tietävät miten pitää käyttäytyä ja opettavat sitä lapselle.

milloin hävisin hänelle riidoissa. :-) Fiksu lukiolainen, jonka käytöksessä ei ole moitteen sijaa, vaikka en olekaan häntä latistanut riitelemällä.

Luitko näitä muita vastauksia lainkaan? Suurin osa toruu lasta, kieltää, laittaa pois pöydästä jne. eli toimii vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo tehnyt väärin. Meillä estettiin teko jo ennen kuin lapsi ehti siihen asti - ja silloinon aika hankala rangaistusta keksiä. Kyllä fiksu lapsi oppii, mitä saa tehdä ja mitä ei, vaikka ei kaikkea kiellettyä pääsisikään kokeilemaan.

Johdonmukaisuutta on sekin, että pienistä asioista ei turhaan kasvateta isoja. Jos lapsi kaataa maitoa pöydälle tahallaan, koska ei saa laittaa kaakaota maitoon (miksi ei saa, onko ennen saanut, kertoiko äiti etukäteen sekoittavansa sen juoman jne.), niin minua kiinnostaisi paljon enemmän oma tekemisiseni ennen lapsen tekoa kuin se kaadettu maito. Millaista esimerkkiä olin lapselle antamassa, halusinko kiirehtiä ohi lapsen tarpeiden (lapsi aina ennen saanut sen kaakon laittaa, nyt minulla kiire ja estin lapselta "hänen velvollisuutensa" tms.

Näillä periaatteilla en ole vielä lasteni 18 ensimmäisen vuoden aikana hävinnyt kertaakaan. Oikea ja väärä on opittu, vaikka lapsia ei ole rangaistu turhanpäiväisistä asioista.

Turha käyttää energiaansa lapsen kanssa riitelyyn, se ei ole synonyymi kasvatukselle.

Mutta kyllä lapselle pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Se on vanhempien tehtävä eikä vain hymistellä ja toivoa kädet ristissä, että kyllä se jostain nämä asiat oppii kun minä en jaksa "riidellä". Lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja selitetään miksi. Sen lisäksi huonosta käytöksestä tulee rangaistus mikä meillä olisi se, että kaakaota ei saa sillä ruokailulla. Tämä on kasvatusta, ei se, että ongelmat lakaistaan maton alle ja leikitään ettei mitään ole tapahtunut koska siten pääsee itse helpommalla.

Opetatko sen myös miehellesi, joka kaataa kaljaa ohi lasin? Eli käsket pois pöydästä ja rankaiset? Misä tiedät, että mies ei tehnyt sitä tahallaan?

niin on kyllä todella vanhemmuus hukassa. Ei voi muuta todeta. Säälin kyllä sinun lapsiasi.

Sääli pois vain. Sinun miehesi saa olla vaikka miten saastainen sikapossu, näyttää lapsille huonoa esimerkkiä, mutta häneltä ei näköjään vaadita mitään. Lapsi oppii esimerkistä. Jos sinä opetat, että raivoaminen ja karjuminen on OK, ja että isä saa tehdä mitä tahtoo, niin mitä luulet lapsen oppivan? Aivan oikein, juuri sen mitä opetat eli raivoa ja karjumista. Onnitteluni, olet juuri sisäistänyt behavioristisen oppimistyylin.

Se on ihan suoraan sun omaa tulkintaasi. Meillä nostetaan pöydästä, kerrotaan, että noin ei tehdä ja miksi. Rauhallisesti, karjumatta. Ymmärsitkö? Myöskään mieheni ei ole pöydässä sottaava sika, en ole minäkään. Mikäli se tähän asiaan mitenkään kuuluu edes. Meillä käyttäydytään pöydässä hyvin, sekä minä, mieheni että vanhemmat lapset. Miksikö? Siksi, että se on kaikille meille kotikasvatuksessa opetettu. Kasvatuksessa, jossa ohjeistetaan, kielletään, rangaistaan jos on tarve. Mutta myös erittäin paljon kehutaan, neuvotaan ja kannustetaan. Ne kun eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.

että annat lapsesi kaataa maitoa pöydälle? Eikö teillä vanhemmilla käy mielessä, että ojentaisitte kätenne ja ottaisitte sen maidon lapselta pois jo ennen kaatamista?

Eli hieman nyt menee ristiin tarinasi hyvästä kotikasvatuksesta ja lapsen tekemisistä.

joka vertaa aikuista miestä uhmaikäiseen lapseen. Vertaa kasvattamista suoraan huutamiseen ja fyysiseen riehumiseen. Ja ihmettelee 10 vuoden päästä, että mitä tän lapsen kanssa tekis kun mikään ei enää tehoa. Good luck vaan sulle. Juuri tällaiset herrantertut ovat sitten jonossa saamassa tuolla kaikenmaailman erikoislapsien diagnooseja vaikka syyllinen löytyy sieltä kotoa.

Käytös 10. Ajattele, jos sinä toimisit samoin kuin minä, saisit edes joskus olla ylpeä lapsistasi.

On jotenkin vapauttavaa ottaa se vitsa oven yläpuolelta ja antaa koivuniemenherran laulaa.