Luitteko vauvasta homoparin lapsesta?!

niin eläviä kuin kuolleita ja vielä syntymättömiä.

60 perää järkiargumentteja homo- ja lesboparien vanhemmuudelle. Minusta sellaisia ei ole, tosin ei ole järkiargumentteja puoltamaan myöskään heteroparien vanhemmuutta. Vanhemmuus syntyy biologisen tarpeen jatkeeksi ja tästä näkökulmasta katsoen vanhempien seksuaalinen suhtautuminen ja sukupuoli ovat yhdentekeviä. Toki lapsen saattaminen tähän maailmaan vaatii sekä mies- että naispuolisen sukusolun, mutta väittäisin edelleen, että vanhemmuuden ja kasvatuksellisten edellytysten kanssa sukupuolella ei ole mitään merkitystä.



Lapsi voi nykymaailmassa kärsiä kasvunsa aikana hyvin monenlaisista asioista. Vanhemmat voivat pyrkiä tietysti minimoimaan niitä olosuhteita, joiden perusteella lasta saatetaan esimerkiksi kiusata, mutta jos nyt oikein kovasti mietitään asiaa, niin missähän mahtaa olla syy siihen, että esimerkiksi ylipainoisia, silmalasipäisiä tai muulla tavoin porukasta erottuvia lapsia kiusataan? Mahtaisiko syy olla aikuisissa?



Nythän av-mammoilla on ainutlaatuinen tilaisuus kasvattaa lapsistaan suvaitsevaisia ihmisiä, jotka eivät kiusaa toisia lapsia tai aikuisiakaan, vaan suhtautuvat erilaisuuteen positiivisesti ja avoimesti. Maailma tulee muutenkin muuttumaan kiihtyvällä tahdilla ja pullossa kasvatettu erilaisuutta pelkäävä yksilö tuskin tulee tässä maailmassa pärjäämään.

Kuvitelkaapa tilanne jossa se teidän nyt vielä sylissä oleva silmäterä tuo parin kymmenen vuoden päästä näytille samaa sukupuolta olevan puoliskonsa ja he ilmoittavat olevansa hankkimassa lasta.



Kiellättekö moisen toiminnan saman tien, jolloin saman tien kiellätte itseltänne isovanhemmuuden?



Vai oletteko kieltäneet omalta lapseltanne lesbouden/homouden jo aiemmin, jolloin koko ongelmaa ei pääse edes syntymään?

Heteroperheissä ei ole mitään luonnollista. Se sellaisena kun te siitä puhutte on täysin keksitty sosiaalinen konstruktio, joka esiintyy vain tässä yhdessä hikisessä kulttuurissa, perinteessä ja sosiaalisessa todellisuudessa ja on siinäkin TODELLA uusi ja hauras keksintö. Tässä todellisuudessa on myös muunlaisia perheitä, jotka ovat nekin yhtä lähellä tai kaukana jotain " luonnollista" tilaa.



Lähimmäs ihmisille " luonnollista" tilaa varmaankin päästäisiin jossain vajaan 100 ihmisen yhteisössä, jossa kaikki panisivat kaikkia ja lapset hoidettaisiin yhteisesti. Enkä nyt siis tietenkään tarkoita, että tällainen tilanne pitäisi ottaa joksikin ideaaliksi, mehän eletään kuitenki vähän niinku isommassa porukassa ja ollaan kehitetty esmes semmosia ku symbolinen järjestys, ihan kirjoitettu kieli ja kaikenlaisia normeja ja neuvoteltuja merkityksiä ja paskaa. Viimeistään sen kirjoitetun kielen kohdalla kulttuurissa käy selvästi niin, että ihmisten toimintaa ei määrää mikään " luonto" erotettuna jostain.

Tähän keskusteluun ei voi olla lainaamatta The Ark -yhtyeen mainiota kappaletta Father of a Son:



And you' re totally fogged in you head

If you were serious right now

When you said

That " it' s because

They will be bullied in school"

' Cause that means you let the bullies

Set the rules



And you can legislate and oppress

And you can make my life a mess

But you can' t change the way I feel

Or convince me that my wish is unreal



And you can strike me down

And fence me

And you can claim

That there' s opinion against me

But I' ll still win over you, sir

' Cause if you fight love,

You' re always a loser...



So, one day I will become

The father of a son

Hallelujah hallelujah hallelujah!



And I may be gay

But I can tell you straight away

That I' ll become a better father than

All of you anyway...(so listen!)

One day I will become

The father of a son

Hallelujah hallelujah hallelujah!



Suosittelen sanojen lukemista ihan ajatuksen kanssa - niissä on sanomaa, vaikka tyyli onkin varsin nenille hyppivä. :)

Itse kappaleeseen voi tutustua vaikka YouTube-palvelussa.

Missä sellainen vauva on? Myydäänkös sitä lehtipisteissä vai missä? Ihmettelen vaan vanhempia jotka antavat kirjoittaa vauvaansa juttuja joiden kai pitäisi olla luettavissa LEHDISTÄ! Aika ihmeellistä kyllä, sellaiset vanhemmat pitäisi laittaa edesvastuuseen.



Tai toinen vaintoehto on että opiskelet hieman suomenkieltä. Tai ainakin oikoluet tekstisi ennenkuin painat lähetä-nappia.

Vierailija:

* Mihin sinä perustat tuon veikkauksesi?

Siihenkö, ettet sinä tunne montaa todella onnellista heteroparisuhteessa elävää, lapset luonnollisella tavalla saanutta, perhettä?

Mm. 60

En ole kirjoittaja, mutta eikös vastaus ollut siinä edellä;

" Ja tässä kohdassa väittäisin myös, että jollain lailla sekä lapsettomuudesta kärsivät että sosiaalisesti lapsettomat varmasti miettivät vanhemmuutensa vähän syvemmän kautta, eli jollain tasolla ovat parempia vanehmpia, kuin perinteisin biologisin menetelmin lapsia naksauttelevat, joille lapsi saattaa tulla vahingossa, vaikka onneksi toisinaan silti haluttuna..."

Kaikenkaikkiaan en oikein ymmärrä, mitä tieteisfaktaa 60 oikein peräänkuuluttaa? Tässähän on kyse mielipiteistä, jotka ovat osittain olleet ihan järkeviäkin. Joku tieteispalsta on varmaan sitten asia ihan erikseen, täällä av:lla kuitenkin puhutaan aika mutua. Ja niin on hyvä.

Vierailija:

kertokaa minulle, millä tavalla tietoisuus tästä em. ongelmasta lieventää lapsen tuskaa esimerkiksi isättömyydestä? " Äiti miksi minä en saa tietää isäni henkilöllisyyttä? Miksi sinäkään et sitä tiedä?" (<- anonyymit sukusolut) ja äiti vastaa " ajattele niitä satoja ellei tuhansia vammautuneita lapsia, joiden äiti on juonot alkoholia odotusaikana - heillä menee vielä paljon huonommin!" Tämä ei siis ole mikään vastaus ongelmiin, joita käsittelemme tässä ja nyt.

Sun argumenteissa on perustavaa laatua olevaa vikaa: lähdet oletuksesta, että isätön lapsi jotenkin kokee tuskaa isättömyytensä takia. Miksi oletat näin? Jos ei ole isää ikinä oluut, niin moniko sellaista kaipaakaan, ainakaan mitenkään tuskaisesti?

Totta on, että ympäristön hyväksyntä auttaisi asiaa paljon, ja on varmasti totta, että juuri sillä seikalla on lapselle suuri merkitys - mutta (surullista, että joudun esittämään tämän kysymyksen) kuinka realistista on olettaa, että näin laajaan hyväksyntään koskaan päästäisiin? Ottaen huomioon sen, että tässäkin keskustelussa asiasta varmasti on mukana (enää) keskustelemassa ne, joiden mielestä asia on ok - tai jotka edes harkitsevat sen hyväksymistä (tämän keskustelun ulkopuolella siis paljon sellaisia, jotka eivät hyväksy - ja ovat kannassaan järkkymättömiä). Lasta ei voi kuitenkaan eristää ympäristöltä, yhteiskunnalta ja muilta ihmisiltä.

Mutta jos tällä perusteella (että juuri nyt tässä yhteiskunnassa ei hyväksytä tällaisia perheratkaisuja) lähdetään vastustamaan näitä sateekaariperheitä, niin mikään ei milloinkaan voikaan muuttua. Jos näin olisi ajateltu esimerkiksi naisten tasa-arvosta (suffragetit, Virginia Woolf) ja rotuerottelusta (Rosa Parks, Nelson Mandela) ylipäätään, mikään ei olisi milloinkaan muuttunut. Jonkun on näytettävä tietä!

Imho parempi että tämä yksi sukupolvi mahdollisesti (ja vain mahdollisesti, ei se ole mitenkään sanottua että automaattisesti joutuu kiusatuksi) altistuu vaikkapa kiusaamiselle tai puritaanien paheksunnalle (ja nämä puritaanit voisivat sitten mennä itseensä jos lasta paheksuvat: syytön se lapsi siihen omaan perhetilanteeseensa on!). Mitä enemmän variaatioita tässä maailmassa, sen paremmin ja nopeammin nämä erilaisuudet hyväksytään osana normaalia elämää.

Vierailija:

Lähtökohtaisesti lapsella tulee olla oikeus isään JA äitiin. Vaikka aina tuo ei ole mahdollista, niihen tulisi ainakin pyrkiä.

Sitten voidaan jossitella ja spekuloida, kuinka jotkut homoparit olisivat hyviä ja rakastavia kasvattajia kun taas ydinperheet eivät aina toimi. Mutta se oikeastaan on epärelevanttia, kun pohditaan LASTEN OIKEUDESTA isään JA äitiin.

tuota, kuka määrää että lapsella on oikeus isään ja äitiin? Missä tämä lukee? Kuka sen on keksinyt? Perustelepa miksi lapsella tulisi olla yksi naisäiti ja yksi miesisä? odotan mielenkiinnolla.

Jos homoperheet ja niiden lapset vaativat sivutolkulla rationaalisia argumentteja ollakseen hyväksyttäviä, niin olisi kiva kuulla myös " vastapuolen" argumentit vastaavasti heteroparien perheenperustamisen puolesta.

No, tuskin maltan odottaa!

En lukenut, mua ei tollaset jutut kiinnosta.

Tuolla kyseisellä lapsella tuskin olisi ollut hätää äitinsä kanssa, vai olisiko? Ehkä peilaan tätä vain sitä kautta, että miltä omista lapsistani tuntuisi, jos itse elelisin muualla, ja antaisin tosta vaan pois toisten kasvatettavaksi, siis ilman mitään todellista syytä. Mun mielestä se on aikuisten itsekkyyttä, ei todellakaan mitään lasten ajattelemista. Tai ihan jos ajattelisin miltä itsestäni olisi tuollainen tuntunut, ei todellakaan hyvältä.

JA mun lapset kyllä oppii, että aina ja ihan kaikkea ei voi saada, ei ainakaan loukkaamatta muita.

Vierailija:

Olisit vaan suoraan kirjoittanut että VIHAAT homoja, etkä keksinyt mitään " lapsen paras" juttua. Tiedoksi sinulle että nämä " jotkut homot" ovat ihan tavallisia ihmisiä jotka osaavat rakastaa ja huolehtia siinä missä muutkin ihmiset.

Oletko sinä ajatellut lapsen parasta kun olet hänet tehnyt, kun oma näkökulmasi muista ihmisistä on noin ahdasmielinen, toivottavasti lapsesi oppivat arvostamaan homoja ihmisinä toisin kuin sinä!

kuin se että jotkut homot vaan haluaa lapsia, niin en ymmärrä.

Itsekästä touhua, jossa ajatellaan vaan omaa halua olla vanhempia, ei lapsen parasta.

Ei tarvita kuin ne siittiöt, ja ne on helppo hommata vaikka baarista, jos niikseen tulee. Tuo hedelmöityshoitolaki kait lähinnä suojelee naisten ja syntyvein lasten terveyttä, jotta naiset ei joutuisi tautien uhalla niitä lapsia tekemään, Kun kyllä naisparit ja yksinäiset naiset niitä lapsia kuitenkin hankkisi, niin miksi sitä ei saisi tehdä turvallisesti.

Jos miehet pystyisi siihen yhtä helposti, niin varmasti se heillekin suotaisiin. Ja jos 99% lasten hyväksikäyttäjistä ei olisi miehiä.

Vierailija:

Vierailija:

Naiset kantaa lapset kohdussaan ja naisilla on suurimmalla osalla äidinvaistot.

Miehillä ei ole mitään näistä ominaisuuksista. Naisille riittää, että he saavat siittiöitä, ja siten he voivat saada lapsen. Annetaan miehillekin munasoluja, ja katsotaan, mitä he niistä saavat aikaan.

Näin ollen mies- ja naisparien vanhemmuus on yhtä luonnotonta.

ulkonäköni takia. Toivon että hän ei tule minua ulkonäköni takia häpeämään. Koskaan en ole miettinyt, että tästä syystä minun ei pitäisi lasta hankkia. Velvollisuuteni ei ole kasvattaa lasta, josta ei kiusaamisen aihetta löydy. Velvollisuuteni on kyllä kasvattaa lapsi, joka pystyy kiusaamisen kanssa selviytymään mahdollisimman hyvin ja kykenee erottamaan oleelliset asiat epäoleellisista. Tässä luulisin oman " vähemmistöasemani" seurauksena onnistuvani keskivertokansalaista paremmin. Ja uskoisin homoparien/-vanhempien tässä nimenomaisessa kasvatustehtävässä myös onnistuvan keskivertoa paremmin, omasta marginaaliasemastaan johtuen.

Voi hyvä ihminen, tässä sen taas näkee miten vähän ihmiset tietää yhtään mistään mitään... On erittäin, äärimmäisen poikkeuksellista, että lapsi ei kaipaisi sitä vanhempaa joka häneltä puuttuu. Ei välttämättä sitä oikeaa henkilöä, mutta sitä haavekuvaa, ja sitä perheeseen kuuluvaa henkilöä, jonka hän näkee useimmilla kavereillaan olevan.

Isättömyys tai äidittömyys on varmasti yksi suurimmista tuskista, joka lapsella on kannettavanaan. Juuri tuollainen asenne vanhemmalta on kaikkein pahinta lapselle, koska silloni hän kokee surunsa ja tuskansa vääräksi ja epäoikeutetuksi, ja se jää painamaan ja todennäköisesti aiheuttaa masennusta vanhempana.

Ihmisellä voi olla monta puolisoa elämässä, monta lasta jne. Mutta vain yksi isä ja yksi äiti. Ja lapsen elämässä vanhempien rooli on elintärkeä, miksi sitä pitää vähätellä?

Vierailija:

Vierailija:

kertokaa minulle, millä tavalla tietoisuus tästä em. ongelmasta lieventää lapsen tuskaa esimerkiksi isättömyydestä? " Äiti miksi minä en saa tietää isäni henkilöllisyyttä? Miksi sinäkään et sitä tiedä?" (<- anonyymit sukusolut) ja äiti vastaa " ajattele niitä satoja ellei tuhansia vammautuneita lapsia, joiden äiti on juonot alkoholia odotusaikana - heillä menee vielä paljon huonommin!" Tämä ei siis ole mikään vastaus ongelmiin, joita käsittelemme tässä ja nyt.

Sun argumenteissa on perustavaa laatua olevaa vikaa: lähdet oletuksesta, että isätön lapsi jotenkin kokee tuskaa isättömyytensä takia. Miksi oletat näin? Jos ei ole isää ikinä oluut, niin moniko sellaista kaipaakaan, ainakaan mitenkään tuskaisesti?

Totta on, että ympäristön hyväksyntä auttaisi asiaa paljon, ja on varmasti totta, että juuri sillä seikalla on lapselle suuri merkitys - mutta (surullista, että joudun esittämään tämän kysymyksen) kuinka realistista on olettaa, että näin laajaan hyväksyntään koskaan päästäisiin? Ottaen huomioon sen, että tässäkin keskustelussa asiasta varmasti on mukana (enää) keskustelemassa ne, joiden mielestä asia on ok - tai jotka edes harkitsevat sen hyväksymistä (tämän keskustelun ulkopuolella siis paljon sellaisia, jotka eivät hyväksy - ja ovat kannassaan järkkymättömiä). Lasta ei voi kuitenkaan eristää ympäristöltä, yhteiskunnalta ja muilta ihmisiltä.

Mutta jos tällä perusteella (että juuri nyt tässä yhteiskunnassa ei hyväksytä tällaisia perheratkaisuja) lähdetään vastustamaan näitä sateekaariperheitä, niin mikään ei milloinkaan voikaan muuttua. Jos näin olisi ajateltu esimerkiksi naisten tasa-arvosta (suffragetit, Virginia Woolf) ja rotuerottelusta (Rosa Parks, Nelson Mandela) ylipäätään, mikään ei olisi milloinkaan muuttunut. Jonkun on näytettävä tietä!

Imho parempi että tämä yksi sukupolvi mahdollisesti (ja vain mahdollisesti, ei se ole mitenkään sanottua että automaattisesti joutuu kiusatuksi) altistuu vaikkapa kiusaamiselle tai puritaanien paheksunnalle (ja nämä puritaanit voisivat sitten mennä itseensä jos lasta paheksuvat: syytön se lapsi siihen omaan perhetilanteeseensa on!). Mitä enemmän variaatioita tässä maailmassa, sen paremmin ja nopeammin nämä erilaisuudet hyväksytään osana normaalia elämää.

Luonnollista tuossa ei ole mikään. Jos olisi tarkoitettu, että homot keskenään saa lapsia, olisi asia niin hoidettu toimivaksi. Sairasta.

Miksi siis tällaista tehdään ihan tahallaan?

Vierailija:

No otapa ja lukaise ihan ensiksi juttu, joka on kyseessä. Sitten vasta ala roiskia mielipiteitäsi " äidin rakkauden puutteesta" ja hylkäämiskokemuksista... Äiti on ko. jutun lapsen elämässä mukana, vaikka ei elä lapsen kanssa.

Lisäksi tuo biologiaan vetoaminen on tähän maailman aikaan täysin naurettavaa. Olemme tulleet luonnonvalinnan ajoista jo niin kauas, että on täysin perusteetonta vetää biologia välillä sanojensa tueksi, kun se siihen sopii, mutta vaieta sitten taas sopivassa kolossa.

Miksi muuten homoparien lapset kokisivat sen pahempia hylkäämiskokemuksia, kuin vaikka adoptoidut, avioero- tai sijoituslapsetkaan?! Ja jos väittää, että homopari ottaa jotenkin suuremman riskin kasvattaa epätasapainoinen lapsi, niin miten se perustellaan? Onko niin, että homoparin lapsesta tulee varmasti henkisesti epästabiili, mutta heteroiden lapsista vain noin 30% todennäköisyydellä?!

Vai eikö kuitenkin ole niin, että meillä kaikilla vanhemmilla on mahdollisuus tehdä lastemme elämästä henkisesti vaikeaa, vaikka emme sitä ehkä lasta tehdessämme tule aina ajatelleeksi!?

Ja tässä kohdassa väittäisin myös, että jollain lailla sekä lapsettomuudesta kärsivät että sosiaalisesti lapsettomat varmasti miettivät vanhemmuutensa vähän syvemmän kautta, eli jollain tasolla ovat parempia vanehmpia, kuin perinteisin biologisin menetelmin lapsia naksauttelevat, joille lapsi saattaa tulla vahingossa, vaikka onneksi toisinaan silti haluttuna...

Summa summarum, lapset voivat toisissa perheissä huonosti. Veikkaan kuitenkin huonosti voivia olevan suhteellisesti enemmän " tavallisissa" ydin/uusioperheissä, kuin sateenkaariperheissä.

Toivon, että omat lapseni eivät joudu enää ihmettelemään erilaisten perheiden muotoa kasvaessaan. Toivon, että osaamme mieheni kanssa kasvattaa heille avaran sydämen ja lujan itseluottamuksen.

Vaikka edelleen ihmettelen, miten äiti voi luopua lapsestaan... Edes näin suuren teon tehdessään...

Vierailija:

Voi hyvä ihminen, tässä sen taas näkee miten vähän ihmiset tietää yhtään mistään mitään... On erittäin, äärimmäisen poikkeuksellista, että lapsi ei kaipaisi sitä vanhempaa joka häneltä puuttuu. Ei välttämättä sitä oikeaa henkilöä, mutta sitä haavekuvaa, ja sitä perheeseen kuuluvaa henkilöä, jonka hän näkee useimmilla kavereillaan olevan.

Lähdeviitteet, perustelut?? Kerro mulle mistä sinä tiedät tämän kaiken? Monellako nykylapsella tosiaan on sekä isä että äiti, ns. ydinperhe? Mikä on tämä haavekuva? Mistä se tulee? Siitä että joittenkin kotona nyt vaan on yksi vanhempi enemmän kuin toisten kotona. Samalla tavall akuin toisilla on sisaruksia ja toisilla ei. Tai asutaan omatkotialossa tai kerrostalossa. Elämäntilanteita on erilaisia. Pieni ihminen soputuu siihen mihin hän kasvaa, eli siihen ettei ole kuin yksi vanhempi tai joku muu epäsovinnaisempi ratkaisu.

Vähän sama kuin sanoisi että peniskateus on tottakai totta, koska tytöltä puuttuu penis. Niin sitä sitten koetaan suurta surua ja tuskaa kun meillä ei tuota ihmeellistä lihanpalaa ole jalkojen välissä vaikka pojilla on. Että näin meistä tietenkin tulee neurottiisia ja hysteerisiä jne jne... uskotko Freudin psykoanalyysiin muuten?

Isättömyys tai äidittömyys on varmasti yksi suurimmista tuskista, joka lapsella on kannettavanaan. Juuri tuollainen asenne vanhemmalta on kaikkein pahinta lapselle, koska silloni hän kokee surunsa ja tuskansa vääräksi ja epäoikeutetuksi, ja se jää painamaan ja todennäköisesti aiheuttaa masennusta vanhempana.

What a load of BS :)

Suru ja tuska? Suru ja tuska jostain jota ei ole ikinä ollutkaan? JOo noin koville ottaa niin voisi olla paikallaan kertoa sille kersalle että asiathan on ihan hyvin näinkin, eikä kannata velloa siinä surussa ja tuskassa ihan vaan sen vellomisen takia. Totta hitossa on traagista jos menettää vahempansa: mutta jos alunalkaenkaan ei ole ollut kuin yksi vanhempi tai kaksi naista vanhempana tai kaksi miestä, niin miten ihmeessä siitä voi tulla jotain kauheaa surua ja tuskaa?

Ihmisellä voi olla monta puolisoa elämässä, monta lasta jne. Mutta vain yksi isä ja yksi äiti. Ja lapsen elämässä vanhempien rooli on elintärkeä, miksi sitä pitää vähätellä?

No jos sun elämän ainoa sisältö ja tarkoitus on se että olet äiti, ja haluat ajatella olevasi korvaamaton... ni minkä mä sille voin. Mutta on aika hassua yleistää se koskemaan kaikkia maailman lapsia joista puolellakaan ei ole vanhempia sotien, nälänhädän, tautien ja avioerojen, kuoleman ja muun ikävän takia.

Vanhempien rooli on tärkeä, mutta SE EI RIIPU SIITÄ MITÄ SUKUPUOLTA NE VANHEMMAT ON. Se tässä on se pointti.

ettei riipu myöskään siitä vanhempien määrästä, oli niitä sitten yksi, kaksi tai kymmenen.



Niin!

Kysymykseesi siitä pitäisikö vanhemmuuden olla luvanvaraista vastaisin siten, että ei tarvitse, MUTTA tässä on niin suuresta asiasta kysymys, että se kyllä vaatii laaja-asteista arvokeskustelua. Ja minun käsittääkseni nais- ja miesparit itse aloittivat tämän keskustelun hoitojen sallimisen yhteydessä? Ainahan on ollut homoja ja lesboja, joilla on lapsia (joko aikaisemmasta heteroparisuhteesta tai muuten), nyt siitä vain vaaditaan asiaa, joka tunnustetaan lainsäädännönkin tasolla.



Kyselit järkiargumentteja puoltamaan heteroparien lasten saantia; eikö se ole aivan selvää? Koska se on luonnollista (<- kyllä taas tämä sanahirviö ; )) ja koska se mahdollistaa sellaisen ydinperheen mallin missä lapsella on sekä oma biologinen isä että oma biologinen äiti saman katon alla (toki eroja sattuu, ja uusperhekuvioita syntyy - valitettavasti). Lapset yksinkertaisesti kuuluvat heteroparisuhteeseen.



Minä en näe yhteyttä tasa-arvo asian ja rotuerottelun ongelmien ratkeamisessa ja tässä asiassa suhteessa siihen miten yhteiskunnassa voitaisiin kasvaa hyväksymään tämä asia osana " muutosprosessia" . Luontevaa on, että kaikki ihmiset keskenään ovat samanarvoisia (kenenkään toisen ei pidä olla toisen orja tms.), mutta kaksi naista tai kaksi miestä ei voi koskaan saada keskenään biologisia lapsia - se ei vain ole yksinkertaisesti mahdollista, me emme ole kaksineuvoisia eikä lisääntymisasiaa ole tarkoitettu tapahtuvaksi niin. Siksi se tulee aina olemaan yhtä luonnotonta. Ja VAIKKA KUINKA mm. tautien hoito tmv. olisi yhtä luonnotonta, ja sitä silti tapahtuu, on se silti paljon helpompaa hyväksyä, kuin tämä - nämä asiat eivät ole siinä mielessä " samalla viivalla" tai edes verrattavissa keskenään.



Vierailija nro 87 jo vastasikin puolestani tuohon isättömyyden / äidittömyyden kysymykseen, minä myös allekirjoitan hänen ajatuksensa. Puuttuvan vanhemman aiheuttama henkinen " aukko" voi olla niin suuri, että ihminen käyttää koko elinikänsä yrittäessään täyttää sitä - paha olo ja rakkaudettomuus lisääntyy, sitä minä pelkään. 91 jo todistikin kirjoituksellaan pointtini tuosta rakkaudettomuuden tunteesta - tapa jolla sinä, 91, tuohon 87 kirjoittamaan kirjoitukseen vastasit kertoo karua kieltä sinusta ja kyvystäsi ottaa vastaan toisen ihmisen henkistä pahaa oloa - saatika sitten tukea siinä. Vanhemmuus on vaativa taitolaji, eikä siihen pidä ryhtyä kevyin perustein. Voi kumpa se olisikin niin helppoa, että sanoo toiselle ongelmien ilmaantuessa, että: " lakkaa vellomasta tuossa surun suossa, ota itseäsi niskasta kiinni ja ole kiitollinen siitä mitä sinulla on!" Hallelujaa, me juuri keksimme parannuskeinon masennukseen!



Muutakin kommentoitavaa varmasti on, mutta nyt on (taas) kiire toisaalle - palaan asiaan, siihen asti; jatketaan hyvää keskustelua!



Mm 60

Siis kaikki ihmiset: " minusta olisi kiva että sukumme jatkuisi...etten olisi ihan yksin kun olen vanha jne..." Turha jeesustella asiaa. Ihmiset puhuvatkin niin että minä/me haluan/haluamme lapsen.