Rakkaat äidit, jotka kärsitte herpeksestä...

Terve on poika luojan kiitos. Edelleen en ymmärrä miten eivät tehneet sektiota silloin?



Estolääkityksen sain 3kk ennen LA:ta kakkosen kanssa. Ei oikeastaan pelota että tartuttaisin sen jostain saunan lauteilta. Musta tulee vaan täysin hysteerinen käsidesin kanssa silloin kun herpes on aktiivi vaiheessa. (Tapahtuu noin kerran puolessa vuodessa)



Välillä itseä kalvaa ajatus tuosta ällöttävästä seuralaisesta ja kun ei ole hajua mistä se on tullut niin se häiritsee vielä enemmän.



Tsemppiä sulle kyllä sen kanssa oppii elämään.



Varsinkin jos moni ei siitä tiedä. Siksipä minunkaan herpeksestä ei tiedä muut kuin mieheni ja lääkäri :)

Kiitos vastauksestasi.



Oliko sinulla ihan ensimmäinen herpes synnytyksen aikoihin? Luulisi, että olet saanut tartunnan jo aiemmin ja se vaan aktivoitui synnytyksessä.



Saanko kysyä miten tarkkaan sinua tutkittiin ennen toista synnytystä? Siis tekivätkö synnytyssalissa vielä sisätutkimusta tms että löytyykö mistään rakkuloita? Entäs se ensimmäinen synnytys, saiko vauva lääkityksen suoneen heti synnyttyään?



Minä olen myös aivan hullu käsidesin käyttäjä kun tämä päällä...!!

Eikö ole muita, jotka voisivat jakaa kokemuksia?

En ole edes osaanut pelätä sitä mitenkään. Olen synnyttänyt alakautta, ei ole, ollut mitään estolääkitystä. En ole koskaan edes puhunut siitä esim. neuvolassa.

Minun rakkulat ovat nykyään peräaukon paikkella, ei siis missään lähellä emätinaukkoa tms.

Silloin tällöin tulee esiin, mutta aikas hyvin on pysynyt poissa.

Kiitos vastauksestasi. Oliko sinulla ihan ensimmäinen herpes synnytyksen aikoihin? Luulisi, että olet saanut tartunnan jo aiemmin ja se vaan aktivoitui synnytyksessä. Saanko kysyä miten tarkkaan sinua tutkittiin ennen toista synnytystä? Siis tekivätkö synnytyssalissa vielä sisätutkimusta tms että löytyykö mistään rakkuloita? Entäs se ensimmäinen synnytys, saiko vauva lääkityksen suoneen heti synnyttyään? Minä olen myös aivan hullu käsidesin käyttäjä kun tämä päällä...!!

Juu oli ensimmäinen ja tosiaan olen saanut sen varmasti aikaisemmin ja aktivoitui päivää ennen synnytystä. Poika vietiin melkein heti keskolaan ja lyötiin tippa kiinni. Sai 5pv lääkettä ja rakkuloita ei ilmestynyt.

Toista synnyttäessä ei tehty ylimääräisiä tutkimuksia ollenkaan. Kyselivät vain että onko pysynyt oireettomana ja koska lääkityksen takia oli oireeton jatkettiin kuten muissakin synnytyksissä.

ja söin loppuraskauden ajan akloviiria estolääkkeeksi. Olen syönyt sitä sittemmin jo tasaisin väliajoin jo 7,5 vuotta. Aina kun alkaa häppärissä tykyttää, otan pari päivää ja pääsen yleensä helpolla. Kerran olen ollut 3viikon matkalla ja lääkkeet jäi kotiin... herppa puhkesi ja oli niin raju etten meinannut kävelemään päästä... pari päivää meni tuskasta itkiessä. En kehdannut mennä paikalliseen lääkäriin pyytämään lääkkeitä.



En ole kolmen lapsen äitinä huolissani lapsistani että heille se tarttuisi saunasta tms. Se (tai muut taudit) tulee jos ne on tullakseen. En pysty suojelemaan 100%:sti edes itseäni.

kahdessa ekassa ei ollut estolääkitystä. Tokassa kävin synnytyssairaalssa kun luulin synnytyksen käynnistyvän ja sieltä halusivat mun saavan estolääkityksen. Oli ollut pistoja ja kerran aktivinen. Mulla siis alkaa aina pistämistunteella ja usein ei muita oireita ole. Lisäksi on ollut tosi harvoin tänä lapsiaikana. Eka tauti joskus nuorena oli tosi raju, sen jälkeen ei koskaan muuta kuin pistämistä ja ehkä rakkoja. Nyt odotan neljättä ja lääkäri antoi reseptin, että llääkitys vain jos oireet alkaa. Nyt niitä ei ole ollut. Tietty jos mieltäsi vaivaa hirveästi, voi lääkitys olla paikallaan ja tuosta pelosta myös puhua heti sairaalassa. Mulla ei siis ole ollut loppuvaiheessa heppiä, ei silloin kun ei ole ollut lääkkeitä eikä silloin kun kerran oli. Mutta synnytyksen jälkeen, olen ollut käsistäni joskus tosi tarkka, siis yöllä esim. voi kutittaa ja huomaamattaan alapäätään kutitella. Joskus olen siis käynyt pesemässä kädet ennen vauvaan koskemista, vaikkei heppi olekaan ollut aktiivinen. Ekassa huolehdin ja pelkäsin eniten. KOlmannessa taas huoletti, kun iitä oireita oli ollut. En puhunut oireista neuvolassa ja sitten päivystävä lääkäri ei millään olisi antanut lääkettä eli päivystävä ei ollut perillä raskausajan asioista. Sieltä sairaalsta sitten heti haluttiin estolääkitys. Sen takia lapsesta otettiin jokin näyte. Itse en turhaan haluaisi syödä niitä lääkkeitä, mutta nyt sitten heti jos oireita tulee. Mulla on oma pyyhe saunassa, ehkä pelkään hiivatulehdusten tai jonkin muunkin leviävän, niin tämä on tapana. Ei niin huoleta enää. olen tottunut elämään tämän kanssa. Mieheni perheessä neljä tervettä lasta hepistä huolimatta, siis lapsuudenperheessä. Ekassa raskaudessa oli hirveä pelko siitä, että vauva saa tartunnan. Silloin jossain sanottiin, että voisi myös teipata sen kohdan, mulla tulee aina samaan kohtaan. Sen voi pyytää myös tarkastamaan heti kun menee sairaalaan ja vaatia sektion, jos oireita. Tiedän siis mtä koet. Itse olen oppinut luottamaan elämään. Sektio on kuitenkin yksi mahdollisuus.

Siis kolmannessa kävin sairaalassa ja sain estolääkityksen, muissa ei sitä ole haluttu.10

En minäkään ole koskaan osannut pelätä. Kolme lasta olen synnyttänyt alakautta ja joka kerta olen syönyt viimeiset viikot estolääkitystä. En tiedä mistä herppeksen olen saanut, koska en saanut kovaa primäärireaktiota. Yksittäisiä näyppylöitä vaan alkoi ilmestyä jossain vaiheessa, en edes oikein muista koska kun en aluksi yhdistänyt herpekseen. Muistaakseni tämä tapahtui niihin aikoihin, kun tapasin nykyisen mieheni eli on hyvin mahdollista että olen sen häneltä saanut vaikka hänellä ei ole oireita koskaan ollutkaan tai sitten jostain muualta, mutta en vaivaa sillä päätäni..

Ekan raskauden aikana sain pahimman reaktio ja näppylöitä tuli reilusta, mutta en silloinkaan ollut kovin kipeä, koska rakkulat tulevat minulle aina karvoitusalueelle eivätkä limakalvoille. Herpes on aktivoitunut sen jälkeen harvakseltaa, nykyään todella harvoin ei edes kerran vuodessa. Raskaus aikana olen sen kuitenkin saanut joka kerta aktivoitumaan..

Mutta siis en koe tätä sairautta niin pahaksi, että menettäisin yöuniani sen takia. Enkä pelkää tartuttavani lapsiani, hygieeniasta olen erityisen tarkka vain kun herpes on aktiivinen. En myöskään ajattele, että sairaus olisi jotenkin hävettävä. Eikö se ollut aika suuri prosenttiluku ihmisistä, jotka kantavat tätä virusta, osa tietämättään.. Synnytyksestä piti vielä sanoa, että kertaakaan ei ole tarkistettu fyysisesti onko rakkuloita ilmaantunut estolääkityksestä huolimatta, jos olisi kovin suuri riski että näin voisi tapahtua luulisi että asia tarkistettaisiin aina.

Teidän KAIKKIEN tarinat helpottavat oloani! Kiitos! Pelko kalvaa mieltäni varmaan vielä aika ajoin, mutta ehkä se tästä alkaa helpottamaan.



Miksi tämä on niin hemmetin vaiettu ja usein hävetty asia elämässä, vaikka kovin yleinen pitäisi olla..? :/



Voisiko ajatella että olemme onnekkaita kun tiedämme kantavamme virusta..? Emme voi enää saada vauvalle erityisen vaarallista ensitulehdusta raskausaikana ja lisäksi tiedämme ottaa estolääkityksen tarvittaessa. Entäs ne lukuisat viruksen kantajat jotka eivät tiedä asiasta..he elävät toki paljon stressittömämpänä kuin minä, mutta heillä on myös vaara että herpes aktivoituu synnytyksessä, eikä sitä osata kaikenlisäksi ennakoida tai seurata.

Teidän KAIKKIEN tarinat helpottavat oloani! Kiitos! Pelko kalvaa mieltäni varmaan vielä aika ajoin, mutta ehkä se tästä alkaa helpottamaan.

Miksi tämä on niin hemmetin vaiettu ja usein hävetty asia elämässä, vaikka kovin yleinen pitäisi olla..? :/

Voisiko ajatella että olemme onnekkaita kun tiedämme kantavamme virusta..? Emme voi enää saada vauvalle erityisen vaarallista ensitulehdusta raskausaikana ja lisäksi tiedämme ottaa estolääkityksen tarvittaessa. Entäs ne lukuisat viruksen kantajat jotka eivät tiedä asiasta..he elävät toki paljon stressittömämpänä kuin minä, mutta heillä on myös vaara että herpes aktivoituu synnytyksessä, eikä sitä osata kaikenlisäksi ennakoida tai seurata.

sä vastasit itse itselles tässä :) joten näiden asioiden kans vaan on elettävä... meillä äideillä on murheita muitakin, mihin voimme vaikuttaa...

Raskaana olevalta naiselta tutkitaan raskauden kannalta oleellisia verikokeita kuten hemoglobiini, veriryhmä ja Rh-tekijä, hepatiitti- ja kuppatesti, HIV-vasta-aineet ja virtsan proteiini ja sokeri.

herpestartunta on mahdollinen myös täysin oireettomana. helpoiten tarttuu huuliherppes, tarttuu myös intiimialueen limakalvoille, naisille tarttuu helpommin, tarttuu helpommin aktiivisena ollessaan mutta tarttuu myös ilman näkyviä oireita

"Sukuelinherpeksen aiheuttaa Herpes simplex –virus. Virusta on kahdentyyppistä: herpes simplex 2 on perinteinen sukuelinalueen herpestulehduksen aiheuttaja, herpes simplex 1 aiheuttaa yskänrokon. Yhä useampi sukuelinherpes on yskänrokkoviruksen aiheuttama"

"Herpestartunta on useimmiten oireeton. Herpestä voi myös tartuttaa eteenpäin oireettomana. Ensioireisto saattaa ilmestyä vasta pitkään tartunnan jälkeen, toisinaan se kuitenkin puhkeaa nopeasti, noin viikon sisällä ensitartunnasta. Sukuelinalueelle tulee kutiavia tai aristavia rakkuloita, jotka nopeasti hajoavat aristaviksi haavaumiksi. Nivusrauhaset useimmiten turpoavat. Varsinkin naisilla on yleisoireita, kuumetta ja päänsärkyä. Ensioireet häviävät hoidotta 2 –3 viikossa."



Ensitartunnan jälkeen herpesvirus kulkeutuu hermosolmukkeeseen, minne se jää piilemään. Ensioireilun jälkeen oireet uusivat aika ajoin, keskimäärin 3 – 4 kertaa vuodessa. Uusintaoireet ovat yleensä ensioireilua lievempiä, kestävät 2 –7 päivää. "Ykköstyypin" tulehdus on yleensä uusiessaan "kakkostyyppiä" lievempi. Myöhempää oireilua saattavat tuoda esille mm. stressi, tulehdustaudit, kuukautiset, kylmettyminen tai yhdyntä.



Miten herpes todetaan?



Herpesvirus voidaan todeta ottamalla näyte tuoreesta rakkulasta. Rutiinitestiä viruksen oireettomien kantajien selville saamiseksi ei toistaiseksi ole.

Kiitos mutta nämä suppeat faktat olivat jo tiedossa.



Nyt haettiin enemmän henkisen puolen apuja ja kokemuksia..:)

Nostaisin tätä aihetta, olisi helpottavaa lukea lisää äitien kokemuksia.

Itselläni on ollut herpes n 10 vuoden ajan.. lapsesta asti ollut huuliherpes ja myöhemmin genitaaliherpes. Raskauksia takana 3. Yhdenkään raskauden aikana en käyttänyt mitään lääkitystä kuin vasta estolääkityksen raskauden lopulla, ja normaalisti alateitse synnytin. Siitä taidetaan tehdä suurempi haloo kuin se itseasiassa onkaan.. tai ainakin itse olen oppinut elämään ihan normaalia elämää sen kanssa..ja kätilö tuumas mulle aikoinaan että todella usealla naisella se on, siitä vain ei puhuta niin avoimesti. Ja miksi oikeastaan pitäisikään. sen tartunnan saa todella herkästi..ja itse kun muistaa hyvän hygienian niin miksei sen kans oppis elämään. Se on pieni kiusa ja vaiva. Ja ajan myötä ainakin itselläni oireilut vähentyneet..aikoinaan oli rakkuloilla koko alapää ja piti itkien käydä pissallla kun niin sattu, mutta nykyään rakkuloita on yksi tai kaksi.. ja tosiaan ei omaa normaalia elämääni ole mitenkään sotkenut. Vanhimmalla tyttärelläni on huuliherpes (5v) ja olen opettanut ettei saa kaivella ja repiä rakkulaa ja pestään hyvin kädet.



Uskon että ajan myötä asennoidut asiaan eri tavalla.. se kuuluu elämääsi ja arkeesi ja opit elämään sen kanssa kunhan asennoidut..älä hermoile. Tsemppiä!

Kiitos tekstistäsi 16, se oli jotenkin upeasti kirjoitettu..:)



Kysyisin vielä, että miten suojelitte vauvaa tartunnalta vauva-aikana? Tässä voisi ajatella myös huuliherpestä kun sekin monella on (myös minulla). Tottakai hyvä käsihygienia, ei lapsen suukottelua, jos huulessa. Mutta oliko teillä muita keinoja? Vaipanvaihdon yhteydessä tehtävä pyllypesu arveluttaa, jos käsiin onkin jäänyt viruksia.

pyysin kerran testeissä käydessäni, että ottaisivat verikokeen herpestä ajatellen. Ottivatkin ja yllätyin, kun sain tietää, että kannan herpes-virusta. En tiedä mistä ja koska olen sen saanut, ikinä minulla ei ole ollu minkäänlaisia oireita. On 2-tyypin, eli ns. sukupuoliherpes, mutta lekurin mukaan herpestyypit ovat suuseksin myötä sekoittuneet niin, ettei virustyypistä voi päätellä kumpi sitten oikeasti on kyseessä.

Koska olen ollut oireeton, en ole asiaa sen enempää ajatellut. Yksi alakautta syntynyt terve lapsi on, ei ksokaan mitään lääkityksiä. Kuten sanoin, en edes usein muista koko asiaa.

Nostan aihetta!

itselläni on kans herpes..olen saanut sen noin 7v sitten..ensimmäisellä kerralla oireet olivat tosi rajut ja sen jälkee tiettävästi kerran ollut herpes! eli voi olla tosi oireettomanakin..



neuvolassa kerroin asiasta mutta ei siitä tehty mitään numeroa...mitään lääkkeitä en raskausaikana käyttänyt..alateitse synnytin ja en edes muistanut koko herpestä...ihan normaalisti hoidan vauvaani, siis ei mitää ylimääräisiä desifiointeja tms.vauvan mummulla on huuliherpes ja kun se on aktiivivaiheessa laittaa herpeksen päälle apteekissa myytävän teipin ja ei tietenkää pussaile vauvaa, muutenkaa ikinä suulle..



sauna asiaa en ole edes miettinyt..mutta kyllä uskaltaisin istua saman pyyhkeen päällä. tulee jos on tullaksee ei sitä ihan pussissakaan voi elää.. :)



niin ja miehelläni ei ole herpestä ja yhdessä ollaan oltu 2,5v :)



tälläinen on minunn tarinani, toivottavasti opit elämään asian kanssa. toivon sulle onnea synnytykseen ja puhu asiasta neuvolassa jos se vielä mieltä painaa :)

Tähän vaivaan on tulossa rokote, joka tuhoaa HSV:n hermotumakkeista. Optimistisin arvio 3 vuotta, mutta todennäköisesti 5-7 vuotta.

http://engage.fredhutch.org/site/TR/PersonalFundraisingPages/General?px…

Google:

https://www.fredhutch.org/en/news/center-news/2020/08/herpes-simplex-ge…