ensirakkauden jäljet - ikuisetko

hormonitasot silloin suurimillaan kehossa, tunteet myllertävät voimakkaimmin, siksi muistijäljet vahvimmat.

Käyn toisiaan lukemassa ex-poikaystäväni 15-vuoden takaa "avointa" profiiliaan fb:ssä. En ole hänen ystävänsä siellä, enkä ole koko ihmistä nähnyt ainakaan 10 vuoteen.. Silti joku tunne ajaa minut joskus katsomaan mitä hänelle kuuluu. Onnellisesti naimisissa ja lapsiakin meillä molemmilla..



En todellakaan ole kiinostunut hänestä, muisto vaan hänestä on aika voimakas ja pidän tätä asiaa aika harmittomana..En kyllä myöntäisi asiaa kenellekkään..

Käyn toisiaan lukemassa ex-poikaystäväni 15-vuoden takaa "avointa" profiiliaan fb:ssä. En ole hänen ystävänsä siellä, enkä ole koko ihmistä nähnyt ainakaan 10 vuoteen.. Silti joku tunne ajaa minut joskus katsomaan mitä hänelle kuuluu. Onnellisesti naimisissa ja lapsiakin meillä molemmilla..

En todellakaan ole kiinostunut hänestä, muisto vaan hänestä on aika voimakas ja pidän tätä asiaa aika harmittomana..En kyllä myöntäisi asiaa kenellekkään..

Tämä oli niin lohduttavaa! Aattelin että olen joku paskavaimo, kun kyttäilen entisiä ihastuksia ja silleen.

Ihanaa, etten ole yksin!!!! :-) Pelastit mun päiväni.

Jos pari, niin silloin sitä voi muistella ensi rakkautta, jos paljon, ei ensirakkautta muistele mitenkään enempää, koska elämässä ollut paljon tapahtumia ja miehiä.

Vain kolme.

3 vakavempaa suhdetta takana.. en kyllä "uneksi" ketään muuta kuin tätä ensimmäistä..

Ap, etsä mikään paska vaimo ole, sehän on vaan eräänlaista päiväunta -jota kaikilla on :D



T: nro 4..

niin käyn minäkin kattelemasssa kuvaa ja päivityksiä facebookissa tasasin väliajoin.. Olin 13 kun rakastuin, ja vieläkin yli 20 vuoden jälkeen sydämessä tykyttää kun näen kuvan :)

Jostain syystä en saa tätä miestä millään mielestäni, vaikka suhde kaatui siihen, että hän kohteli mua todella huonosti! Näen hänestä ihania unia yms ja hän tulee muutenkin usein tulee mieleeni..olen yrittänyt unohtaa, mutta ei onnistu sit millään. En ole tavannut häntä 10:n vuoteen ja toivon etten tapaakaan. En tiedä miten reagoisin, kun tuntuu, että tunteeni ovat edelleen niin voimakkaat, vaikka kaiken järjen mukaan minun tulisi vihata häntä kaikesta siitä, mitä hän laittoi minut kokemaan :( Olen pitänyt ajatukseni myös itselläni..kukaan muu ei ymmärtäisi tätä kuitenkaan.

Näen unia, ja ihmisen tekemiset kiinnostavat. Mutta olen minäkin ollut jo kauan onnellisesti naimisissa, monen lapsen äiti. Joskus toivoisi, että pääsisi noista tunteista irti. Mutta ehkä niistä nyt ei sitten noin vain pääse.

Jos asiat ovat jääneet kesken tai sinut on ensirakkaus jättänyt, ehkä sinua tällöin kiinnostaa enemmän ensi rakkauden tilanne.

Niin, mä menisin varmaan sisäiseen paniikkiin, jos yhtäkkiä törmäisin tähän vanhaan ihastukseeni jossain!



Joku siinä vaan on jäänyt kalvamaan, ehkä just se hullu ja viaton ihastuminen ja seukkaaminen, ei mitään monivuotisessa ihmissuhteessa tulevaa painolastia. Ja se, että hän oli se, joka suhteesta feidasi pikkuhiljaa. Tosin kerran humalassa hän kyllä kertoi yhteiselle tutulle, että oli seurustellut mun kanssa ja silloin olin taivaassa, koska tajusin että hän oli ajatellut mua!



Hän asuu nykyään ulkomailla, mutta fb tiesi kertoa että lomailee suomessa.



Hyvinä päivinä aattelen, et hänkin käy lurkkimassa mun avointa fb-profiilia.



Rohkea ihminen tietty pyytäis fb-kaveriksi, mutta en uskalla.

voisi ensirakkaus tai ihastus enempää kiinnostaa. Seurustelimme kolmisen vuotta ja lähinnäinhottava olo jäi koko mustasukkaisesta paskasta. Näin hänet ohimennen vuosi sitten ja edelleen inhotti näin 17 vuoden jälkeenkin se karmea tuijotus.



Itse ihmettelen aina näitä ihmisiä keitä ensirakkaus on jäänyt vaivaamaan ja miksi ensirakkautta hehkutetaan. No, itsellä tuo koettiin pohjamutia myöten eikä mitään haavekuvaa ko tyypistä jäänyt.

ikuisiksi ajoiksi sydämeeni. Se oli rakkautta toisella silmäyksellä:) Emme varsinaisesti koskaan seurustelleen, pyörimme samoissa porukoissa joitakin vuosia, näimme monta kertaa viikossa, keskustelimme paljon jne. 10 vuotta olin rakastunut. Rakastan edelleen vaikka olen kohta 20 vuotta rakastanut aviomiestäni. Rakkauteni aviomieheeni ei ole koskaan ollut samanlaista kuin tuohon toiseen mieheen. Aviomiestäni en vaihtaisi häneen, vaikka rakkauteni on jotenkin puhtaampaa häneen. Ehkä siksi kun niitä huonoja juttuja ei meillä ole välissä ollenkaan.

Eddlleen tapaamme silloin tällöin, vaimonsa on ystäviäni.



joskus kyllä olen miettinyt, että mitäs jos kaikki olisikin mennyt toisin...

ikuisiksi ajoiksi sydämeeni. Se oli rakkautta toisella silmäyksellä:) Emme varsinaisesti koskaan seurustelleen, pyörimme samoissa porukoissa joitakin vuosia, näimme monta kertaa viikossa, keskustelimme paljon jne. 10 vuotta olin rakastunut. Rakastan edelleen vaikka olen kohta 20 vuotta rakastanut aviomiestäni. Rakkauteni aviomieheeni ei ole koskaan ollut samanlaista kuin tuohon toiseen mieheen. Aviomiestäni en vaihtaisi häneen, vaikka rakkauteni on jotenkin puhtaampaa häneen. Ehkä siksi kun niitä huonoja juttuja ei meillä ole välissä ollenkaan.

Eddlleen tapaamme silloin tällöin, vaimonsa on ystäviäni.



joskus kyllä olen miettinyt, että mitäs jos kaikki olisikin mennyt toisin...

Ensirakkaus, jonka kanssa en koskaan seurustellut, kun meillä oli koko ajan sellainen kissa ja hiirileikki menossa. Sitten, kun pyysi mua ulos olin kuumeessa enkä päässyt... ei kysynyt sen jälkeen ja lukio oli loppunut =/ Tiemme erkanivat.



Aina, kun näemme sydän heittää muutaman yllimääräisen voltin... Olen naimisissa ja meillä on muutama lapsi. Perhettäni en häneen vaitaisi... hän on sinkku. Näemme n. kerran vuodessa ja minusta se on kovin ihanaa. Flirttailemme edelleen, mutta sen pidemmälle en aio nytkään mennä.



Olen myös pohtinut miksi tunteet ovat niin voimakkaat vaikka olen mieheni kanssa ollut jo 14 vuotta ja meillä on kaikki hyvin.



Joskus silti on tunne, että haluaisin suudela häntä edes yhden kerran.

mitä se ensirakkaus duunailee. On se minullakin facebook kaverina mutta emme koskaan mitään kirjoittele toistemme seinille. En edes muista käydä sen profiilissa. Toki olen katsonut onko se naimissa ja onko lapsia mutta niin teen kaikkien kavereiden kohdalla. Tuo ensirakkaus ei mitenkään erityisesti kiinnosta. En pidä hänestä enää ihmisenä, hän edustaa juuri sitä ihmistyyppiä jota halveksin joten tämä saattaa olla osasyynä siihen että ei johtanut aikoinaan sen pahempaan!

Käyn toisiaan lukemassa ex-poikaystäväni 15-vuoden takaa "avointa" profiiliaan fb:ssä. En ole hänen ystävänsä siellä, enkä ole koko ihmistä nähnyt ainakaan 10 vuoteen.. Silti joku tunne ajaa minut joskus katsomaan mitä hänelle kuuluu. Onnellisesti naimisissa ja lapsiakin meillä molemmilla..

En todellakaan ole kiinostunut hänestä, muisto vaan hänestä on aika voimakas ja pidän tätä asiaa aika harmittomana..En kyllä myöntäisi asiaa kenellekkään..

Enkä mäkään todellakaan ole kelleen mitään kertonut... Enkä myöntäisi, jos kysyttäisiin :P Olen hänen siskonsa kaveri fb:ssä kylläkin. Vaikkei meillä hänenkään kanssa ole vuosiin sen enempää yhteydenpitoa ollut.

Tiedän, että eroon oli tosi painavat syyt, mutta en vaan pääse irti siitä, että tuo ihminen oli mulle silti "sielunkumppani". Ehkä ainoa, joka on tuntenut mut niin hyvin, ettei mun koskaan tarvinnut hänelle selitellä mitään, miltä tuntuu tai miksi ajattelen näin tms. Se vaan jotenkin aina tiesi ja tiesi milloin kaipaan lohdutusta tai milloin haluan olla yksin tai jotain muuta vastaavaa...

Mutta kun elämä ei aina ole helppoa, niin meidän tiet erosivat. Eikä paluuta ollut. Eikä ole. Mutta helpompihan se olis, jos ei olis koskaan synkannut niin hyvin yhteen...

Mulla on ollut eri vaiheissa elämää kaksi kundia, muka ns. suurta rakkautta, joiden perään jäin vuosia myöhemminkin haikailemaan (toinen sellainen jonka kanssa elämä heitti erilleen teini-iässä, toinen taas opiskeluaikojen poikaystävä, joka jätti minut toisen tytön vuoksi). Vertailin muita suhteita niihin, näin päiväunia, joskus itkaista tirautinkin. Kuinka onnellinen olisinkaan, kuinka rakastetuksi itseni tuntisinkaan, jos vain...



Kunnes...

Sain molemmat takaisin.



Siis kummankin kanssa kävi niin, että useampia vuosia myöhemmin polut yllättäen ristesivät - ja kummallakin kerralla se poika/mies jota olin niin surrut ja kaivannut ja josta unelmoinut yhtäkkiä rakastuikin minuun korviaan myöten. Jee!



...Paitsi että kummallakin kerralla alun pökerryttävän "en voi tajuta että tää on totta"-vaiheen jälkeen koko juttu väljähtyi ihan kokonaan. Et voi uskoa. Pettymys oli kirvelevä ja NOLO. Kun tajusin vuosikausia elätelleeni ihan täysiä, hölmöjä illuusioita, ja sitten vielä siinä alkuhuumassa olin vaahdonnut (molemmilla kerroilla, prkl!) kavereillenikin kuinka nyt kohtalo saattoi meidät yhteen ja että se mitä Suuresta Rakkaudesta sanotaan on ihan totta ja unelmistaan ei saa luopua ja... öö... Muutaman viikon kuluttua suomut putoaa silmiltä ja myönnän itselleni että joo, ei noi sen vitsit naurata mua, ja nyt kun muistelen niin ei ne tainneet naurattaa silloin aikoinaankaan. Ja sen feikkaaminen kavereiden edessä alkaa ärsyttää. Seksikään ei ole hääppöistä. Aika usein sille taitaa kuitenkin toi kalja maistua. Eikä ne sen silmät ihan niin pähkinänruskeat tainnu olla kun muistelin, ja haisiko se aina noin voimakkaasti hieltä?



Helppohan sitä oli silloin unelmiinsa niin "rakastunut" ollakin, kun kyseessä oli loppujen lopuksi oman mielikuvituksen luoma virheetön olento, eikä todellinen ihminen. Omaa epäkypsyyttä se oli, että sellaisen päiväunen olin itselleni rakennellut ja siihen takertunut.

Jos joskus on jostain ihmisestä kovasti välittänyt ja rakastanut niin mihin se yhtäkkiä häviäisi? Varsinkin tuo välittäminen. Ensimmäinen poikaystäväni/ensirakkauteni oli sellaista ihanan viatonta ja kaikki oli niin uutta ja ihanaa että pakostihan sitä haikeana muistelee :) Itselläni lisäksi useampikin ihastuksen kohde joita mietin useinkin että mitä heille kuuluu ja uskaltaisinko moikata kaupungilla, tunnistaisivatko he edes minua ja ovatko he miettineet minua yhtään.

Nykyistä miestäni en silti heihin vaihtaisi! Siihen on olemassa hyvät syyt että nämä ihmiset ovat jääneet elämästäni. Ja nykyinen mies on niin lähellä täydellistä kuin voi olla