Neuvoton äiti 4 vuotiaan kanssa :/

Lapsemme siis vauvasta asti ollut todella tempperamenttinen. Vaúvana kovin itkuherkkä ja valvoi liki 2 vuotiaaksi asti öisin paljon. Olen ollut lapsemme kanssa monesti uupunut ja miettinyt onko hänellä kaikki "kunnossa" vai kenties taipuvuutta Adhd tms. Hän on nuorin kolmas lapsemme.

Nykyään siis tilanne tämä: Lapsi tulistuu, hermostuu ja todella äkkipikainen ja pienistä asioista hänellä menee hermot. Esim jos laitan haarukan väärään kohtaan pöydässä hänen alkaessa ruokailemaan voi tämä aiheuttaa suuren raivarin jolloin tavarat lentelee. Kännykät, kaukosäätimet, omat tai sisarusten lelut. Autoommekin on saanut lommoja ja naarmuja kun tulistuksissaan tekee älyttömyyksiä Hän jopa pari kertaa suuttuessaan ulkona sanoi että "nyt juoksen autotielle" ja näin juoksi ja auto tuli toisella kertaa ja oli todella lähellä ettei lapsi jäänyt auton alle!



Tilanteita on siis paljon ja koko ajan ja suuttuu hän ihan mistä vaan. Nyrkit myös viuhuu jatkuvasti. Olen miettinyt onko enään normaalia että pian 5 v täyttävä käyttäytyy noin harkitsemattomasti? Ymmärtää kuitenki jo mielestäni hyvin ettei autoja voi hakata, kännyköitä tms arvo tavaraa heitellä ja mitä voi tapahtua jos juoksee autotielle.



Rangaistuksia ollaan kokeiltu mm arestipenkillä esim 5 min tai karkkipäivän menetys. Mikään ei auta! Extra huomioo hän saa paljon. Touhutaan hänen kanssaan kaksin kaikkea. Pidetään sylissä ja silitellään ja annetaan myös aina kun vähänkin aihetta on positiivista palautetta, mutta ei mikään tehoa.



Neuvolassa puhuin asiasta ja olivat sitä mieltä että lapsi on ihan normaali kun pystyi neuvolan jutut tekemään keskittyneesti oikein. Hoidossa hän myös käyttäytyy hyvin ja esim mummolassa jos me vanhemmat emme ole paikalla, mutta jos me olemme niin kaikkea sattuu ja tapahtuu ja hän uskaltaa näyttää luonteensa.



Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi vaan hoitopäivän jälkeen ja lapsi hakee sillä huomiota jne, mutta nytkin toistaviikkoa jo ollessamme lomalla lapsiemme kanssa kotona sama touhu jatkuu koko ajan.



Onko ketään jolta saisi vertaistukea täällä? Olen melko uupunut tilanteeseen jo kun aamusta iltaan saan pelätä mitä poika seuraavaksi keksii ja tuo jatkuva itkeminen ja huutaminen.



Mietin jo että otan perheneuvolaan yhteyttä, mutta kuulisin mielelläni jos kellään on yhtä tulinen lapsi kokemuksia ja ylipäätään haluaisin tietää onko lapsellani jokin ylivilkkaus taipumus jolle tarvisi tehdä jotain ennenkuin on liian myöhäistä?