Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ehkä eroamassa.. Turha ero taas tulossa : (
30.12.2010 |
Ystävällä ja miehellään 3 lasta, joista vanhin 7 ja nuorin alle 2.
Menivät hiljattain naimisiinkin, mutta nyt kuulemma puhetta erosta.
Eroon ei ole mitään varsinaista syytä, mies ei ole väkivaltainen, ei juoppo, hoitaa kotia ja lapsia, käy töissä jne.
Ystäväni vain ei ole tyytyväinen elämäänsä. Tuntuu, että hänelle ei mikään riitä. Kun hän oli lapseton, hän kadehti minun elämääni, koska minulla oli lapsia ja perhe. Sitten hän sai oman perheen, mutta kokeekin lapset rasitteena (hänellä on jatkuvasti lyhyt pinna lasten kanssa, ei kestä kiukuttelua tms ollenkaan).
Ystävä on käynyt vuosia psykologilla, mutta ei siitä juuri apua ole.
Hän syö myös mielialalääkkeitä, ja jotain masennusta taustalla on.
Nyt hän palasi hoitovapaalta töihin, ja on aloittanut netissä suhteen jonkun toisen miehen kanssa (eivät ole tavanneet edes irl).
Nyt hän sitten pohtii eroa, tuntuu, että hän syyttää miestään omasta pahasta olostaan ja tyytymättömyydestään.
Minusta jotenkin tuntuu, että hänellä on jotain täysin epärealistisia kuvitelmia tästä nettimiehestä (joka on muuten naimisissa myös), eli että mies jättää oman perheensä ja alkaa uusperheeksi ja isäpuoleksi ystäväni pienille lapsille...
Ja kyseinen mies siis on kyllä tehnyt selväksi ettei jätä perhettään (ja kuka jättäisikään jonkun netti-ihastuksen vuoksi).
Ystäväni on aivan hullu, jos eroaa. Kun hermo ei kestä lapsia nytkään, miten sitten yksinhuoltajana? Olen yrittänyt auttaa, olla tukena ja kuunnella. Aion kyllä sanoa suoraan mitä ajattelen hänen suunnitelmistaan.
Seksiä hänellä ei miehensä kanssa enää ole, koska oma mies ei kuulemma enää sytytä...
Tämä on minusta yksi aivan turha ero, josta kärsii taas 3 lasta.
Liiton saisi vaivannäöllä kuntoon, jos haluaisi.
Kommentit (54)
21/54
|
30.12.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
kaksi vuotta sitten, tai sitten ei. Meillä näytti juuri tuolta, jätin hyvän miehen oman tyytymättömyyteni takia ja lähdin suhteeseen jonka onnistumisesta ei ollut takeita.
Jotta voisi ottaa kantaa, pitäisi tietää laskeeko ystävä oikeasti tuon uuden suhteen varaan, mikä on epärealistista ja voi olla tuhoisaa. Voi myös olla, että uusi suhde ja sen herättämät tunteet kertovat tuolla ystävälle siitä, että vanha suhde ei toimi eikä hän enää halua elää siinä. Hän siis saattaa olla valmis luopumaan vanhasta ilman takeita tulevasta, mikä sinänsä on surullista mutta voi olla hyvä ratkaisu. En myöskään tuomitsisi ketään mielenterveyspotilaaksi, vaikka taustalla olisikin masennusta. Lapsille äyskiminen ja lyhytpinnaisuus voivat myös olla merkkejä siitä että ystävän tilanne on tälle sietämätön - eivät lapset vaan parisuhde.
Mistä sitä voi tietää, mitä ongelmia suhteessa on ja mitä niiden eteen on yritetty tehdä? Minun entinen mieheni on ulkopuolelta kaikkea hyvää, mutta hänellä on tarkoin piiloteltu alkoholiongelma ja epärelaistisia käsityksiä itsestään. Hän oli myös haluton kohtaamaan keskinäiset ongelmamme tai minä en saanut tätä puolta hänestä esiin, mikä käytännössä tarkoitti sitä ettemme kumpikaan saaneet tilaa kasvaa ja kehittyä, kohdata toisiamme ihmisinä ja suhteemme näivettyi pystyyn.
Hyvän miehen jättäminen on sosiaalisesti tuomittavaa ja syyllisyys valtava, maailmassa kun on niin pöajon pahempiakin suhteita. Oma "uusi" suhteeni on edelleen parasta mitä minulle on tapahtunut, ja vaikka siitä ei olisi mitään tullutkaan, en olisi voinut jatkaa vanhassa. Eron leimaaminen turhaksi on mahdotonta, jos ystävä kokee ettei voi tai halua vanhassa suhteessaan jatkaa. Varmasti hän myös miettii, miten saisi liittonsa pelastettua, mutta törmää seiniin: joko mielensä sisäisiin tai todellisiin vuorovaikutusongelmiin. Niin tai näin, kukaan ei eroa jos suhde on onnellinen tai uskoo että siitä voi sellainen tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos en tuntisi suurta rakkautta ja sielunkumppanuuta olisi ero edessä
Kyllä siellä ollaan taas luettu pari harlekiinia liikaa.
Masennus tai netti-ihastuminen eivät kyllä liity harhaisuuteen mitenkään. Ottakaa vähän asioista selvää ja hävetkää typeryyttäänne.
Kamalaa, jos nämä lastensuojelua naapureille ja tutuille usuttavat kyttääjät ovat oikeasti näin sivistymättömiä idiootteja.
Minusta miehellä on oikeus kokea rakkautta ja onnea, sitä hän ei tule koskaan saamaan nykyisessä suhteessa. Jos mies on vahva hän kyllä pärjää lasten kanssa.
Nainen taas on rauhaton sielu joka ei koskaan tule löytämään täydellistä onnellisuuden tilaa mitä hän kiihkeästi etsii. Hän tarvitsee terapiaa. Hänen ongelmansa ei ole helposti ratkaistavissa.
Lapsista kasvaa tasapainoisempia ilman houkkoilevaa äitiä.
Ap sinä et voi häntä auttaa.
on vaan jotain minkä olet lukenut harlekiineista...otan todella osaa! Ehkä säs it tyydytkin vaan siihen "ihan kai kivaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun ystävä ei saisi olla onnellinen?
Onko ihminen tyytymätön vaan jos häntä hakataan? Tai jos kumppani juo?
Kyllä meistä jokasella saa olla hyvä olla elämässään vaikkei siinä hakattaisi, vaikka oltaisiin absolutisteja niin parisuhde saattaa olla täynnä ongelmia.
Miksi toista ei saa syyttää?
Onko syy aina itsessä?
Oletko itse täydellinen? Entä jos sulla kumppani vaan kyllästyy sinuun?
Minusta parisuhde on myös ystävyyttä ja joskus se loppuu. Elämänarvot saattaa muuttua, kasvatustavat ei natsaa.
Kun menee kotiin niin toinen alkaa hyppyyttään ja riidellään. Miten kauan haluaa olla sellasessa paikassa?
Onko ydinperhe joka on huono, tunteeton (tai tunteet on riitaa ja kiistaa, oman edun tavottelua) parempi kuin se että muutetaan erilleen, tehdään niitä asioita jotka on itselle tärkeitä ja joiden kanssa tulisi vaan riitaa kotona kumppanin kanssa?
Parisuhdetta pitää hoitaa. Toista ei saa ottaa itsestäänselvyytenä ja ties mitä.
Se voi olla että sun ystävä on masentunut eikä olisi "oikein" erota.
Se oivallus saattaa tulla kun on liian myöhäistä, mutta kun se asia on heidän kahden.
Kukaan ulkopuolinen ei voi koskaan sanoa mitä jossain neljän seinän sisäpuolella tehdään ja miten meistä jokanen ajattelee ja mikä olisi oikeaa ja hyvää.
Sen takia me ollaan ihmisiä.
Minusta on aina hienoa, kun ihminen lähtee etsimään itseään ja päättää suhteen, joka ei (enää) anna mitään. Tervettä itsekkyttä. Ja lapset sopeutuvat kyllä vaikka mihin, eiväthän HE tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.. Monelle se kaksi kotia on ollut normaalia jo syntymästä saakka.
Ero ei ole turha, jos ystäväsi on onneton.
Todella itsekästä ja lapsellista ajattelua! Tutkimusten mukaan lapsi kärsii erosta aina. Aikuinen ihminen ei haikaile romanssien perään vaan ottaa vastuun itsestään ja läheisistään ja pyrkii parantamaan parisuhdettaan kaikin keinoin. Oman identiteettikriisinsä voi hoitaa myös parisuhteen sisällä. Ihminen jolla on lapsia ei voi enää ajatella vain itseään ja "lähteä etsimään itseään" samalla kun puoliso ja lapset kärsivät. Kodin rikkominen silloin kun ei ole todellisia ongelmia ei ole tervettä itsekkyyttä vaan narsismia ja puhdasta itsekkyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todelliset ongelmat? Turpako pitää olla verillä ennen kuin saa mielestäsi lähteä? Vai saako silloinkaan..
todelliset ongelmat? Turpako pitää olla verillä ennen kuin saa mielestäsi lähteä? Vai saako silloinkaan..
Eiköhän jokainen tiedä että todellisiksi ongelmiksi lasketaan alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, vakavat mielenterveysongelmat, toistuva pettäminen yms. Mutta se että oma mies ei sytytä ja lapset ärsyttävät ei ole riittävä syy eroon. Toki masennus pitää hoitaa ja kyseisessä tapauksessa voisi parisuhdeterapiasta olla hyötyä. Mutta nykyään vaan tuntuu että ihmisille pitää kertoa että kyllä, pitkässä parisuhteessa on joskus tylsää eikä seksi aina kiinnosta ja kyllä, lapset ovat joskus ärsyttäviä, rasittavia ja perhe-elämä tuntuu raskaalta ja tylsältä . Mutta hei, se on elämää!!! Ja se pitää kestää, eikä sen takia lähdetä rikkomaan kotia.
Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, omaa aikaa saa kun sitä järjestää. Nykyään on vaan vallalla niin kummallinen käsitys elämästä jonain narsistisena elämysmatkana jossa kaikki keinot sallitaan kun on kyse oman egon pönkittämisestä ja omasta "onnellisuudesta". Monelle tekisi hyvää lakata pyörimästä oman napansa ympärillä ja huomioida muutkin, voisi se oma, todellinen onnellisuuskin lisääntyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaan ei niistä välttämättä tiedä.
Minulla on omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ulkopuoliset pitivät ex-miestäni ihanana ja hyvänä miehenä ja arvostelivat eroani juuri niin typerästi ja tietämättömästi kuten ap:kin tekee. Heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä millaista perhehelvettiä meillä oli. Yritin kerran kertoa eräälle ystävälleni ja toisen kerran äidilleni, mutta kumpikin kieltäytyi uskomasta. En sitten enää yrittänytkään kertoa kellekään totuutta. Annoin korppikotkien ihmetellä ja vatvoa asiaa. Lakkasi se sitten lopulta. Nyt mies tekee uuttakin puolisoaan hyvää vauhtia onnettomaksi - saapa nähdä miten siinä käy.
Eiköhän jokainen tiedä että todellisiksi ongelmiksi lasketaan alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, vakavat mielenterveysongelmat, toistuva pettäminen yms. Mutta se että oma mies ei sytytä ja lapset ärsyttävät ei ole riittävä syy eroon.
Ap on aivan oikeassa siinä, että ystävän pitäisi ensin hoitaa itsensä kuntoon ja vasta sen jälkeen miettiä noin suuria muutoksia elämässään.
Miksi ihmeessä tuollaista asiaa ei saisi ystävälle sanoa. Siis suositella, että etsisi ensin itselleen mielen tasapainon. Eihän se ystävä siitä varmaan kuuleviin korviinsa ottaisi, mutta ehkä se sanominen jäisi jonnekin taustalle hautumaan ja ajan kanssa ystävä ymmärtäisi, että onni löytyy hänestä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on aivan oikeassa siinä, että ystävän pitäisi ensin hoitaa itsensä kuntoon ja vasta sen jälkeen miettiä noin suuria muutoksia elämässään.
Miksi ihmeessä tuollaista asiaa ei saisi ystävälle sanoa. Siis suositella, että etsisi ensin itselleen mielen tasapainon. Eihän se ystävä siitä varmaan kuuleviin korviinsa ottaisi, mutta ehkä se sanominen jäisi jonnekin taustalle hautumaan ja ajan kanssa ystävä ymmärtäisi, että onni löytyy hänestä itsestään.
saattaa ollapi kaksisuuntainen mielialahäiriö, siinä manian alkaessa saattaa mennä just koko elämä uusiksi, raha-asiat päin peetä ym..toivon että kyseinen ihminen saa hoitoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että aina sapettaa tällaiset ap:n kaltaiset juoruavat haaskalinnut, jotka tulevat kirjoittelemaan tänne muka-tietäviä avauksia ystäviensä elämästä! Varsinkin juuri nämä "turha ero"-avaukset ärsyttävät. EI KUKAAN, ei läheinenkään ystävä, voi tietää koko totuutta! Enkä ap:n kaltaiselle kyllä kertoisikaan, en mitään, kun juttu olisi sitten heti nettipalstalla.
-ap
Ap vaan ei niistä välttämättä tiedä. Minulla on omakohtaista kokemusta tällaisesta. Ulkopuoliset pitivät ex-miestäni ihanana ja hyvänä miehenä ja arvostelivat eroani juuri niin typerästi ja tietämättömästi kuten ap:kin tekee. Heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä millaista perhehelvettiä meillä oli. Yritin kerran kertoa eräälle ystävälleni ja toisen kerran äidilleni, mutta kumpikin kieltäytyi uskomasta. En sitten enää yrittänytkään kertoa kellekään totuutta. Annoin korppikotkien ihmetellä ja vatvoa asiaa. Lakkasi se sitten lopulta. Nyt mies tekee uuttakin puolisoaan hyvää vauhtia onnettomaksi - saapa nähdä miten siinä käy.
Eiköhän jokainen tiedä että todellisiksi ongelmiksi lasketaan alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, vakavat mielenterveysongelmat, toistuva pettäminen yms. Mutta se että oma mies ei sytytä ja lapset ärsyttävät ei ole riittävä syy eroon.
En vain ole kertonut kaikkia yksityiskohtia täällä, ettei heitä voisi tunnistaa... -ap
todelliset ongelmat? Turpako pitää olla verillä ennen kuin saa mielestäsi lähteä? Vai saako silloinkaan..
Eiköhän jokainen tiedä että todellisiksi ongelmiksi lasketaan alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, vakavat mielenterveysongelmat, toistuva pettäminen yms. Mutta se että oma mies ei sytytä ja lapset ärsyttävät ei ole riittävä syy eroon. Toki masennus pitää hoitaa ja kyseisessä tapauksessa voisi parisuhdeterapiasta olla hyötyä. Mutta nykyään vaan tuntuu että ihmisille pitää kertoa että kyllä, pitkässä parisuhteessa on joskus tylsää eikä seksi aina kiinnosta ja kyllä, lapset ovat joskus ärsyttäviä, rasittavia ja perhe-elämä tuntuu raskaalta ja tylsältä . Mutta hei, se on elämää!!! Ja se pitää kestää, eikä sen takia lähdetä rikkomaan kotia.
Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, omaa aikaa saa kun sitä järjestää. Nykyään on vaan vallalla niin kummallinen käsitys elämästä jonain narsistisena elämysmatkana jossa kaikki keinot sallitaan kun on kyse oman egon pönkittämisestä ja omasta "onnellisuudesta". Monelle tekisi hyvää lakata pyörimästä oman napansa ympärillä ja huomioida muutkin, voisi se oma, todellinen onnellisuuskin lisääntyä!
Jos PARIsuhde on kasaan kuivunut, ei siihen pidä jäädä vain lasten vuoksi, vaikkei olisi MITÄÄN em. vakavia asioita taustalla.
todelliset ongelmat? Turpako pitää olla verillä ennen kuin saa mielestäsi lähteä? Vai saako silloinkaan..
Eiköhän jokainen tiedä että todellisiksi ongelmiksi lasketaan alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, vakavat mielenterveysongelmat, toistuva pettäminen yms. Mutta se että oma mies ei sytytä ja lapset ärsyttävät ei ole riittävä syy eroon. Toki masennus pitää hoitaa ja kyseisessä tapauksessa voisi parisuhdeterapiasta olla hyötyä. Mutta nykyään vaan tuntuu että ihmisille pitää kertoa että kyllä, pitkässä parisuhteessa on joskus tylsää eikä seksi aina kiinnosta ja kyllä, lapset ovat joskus ärsyttäviä, rasittavia ja perhe-elämä tuntuu raskaalta ja tylsältä . Mutta hei, se on elämää!!! Ja se pitää kestää, eikä sen takia lähdetä rikkomaan kotia. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, omaa aikaa saa kun sitä järjestää. Nykyään on vaan vallalla niin kummallinen käsitys elämästä jonain narsistisena elämysmatkana jossa kaikki keinot sallitaan kun on kyse oman egon pönkittämisestä ja omasta "onnellisuudesta". Monelle tekisi hyvää lakata pyörimästä oman napansa ympärillä ja huomioida muutkin, voisi se oma, todellinen onnellisuuskin lisääntyä!
Jos PARIsuhde on kasaan kuivunut, ei siihen pidä jäädä vain lasten vuoksi, vaikkei olisi MITÄÄN em. vakavia asioita taustalla.
Jos mikään ei auta, on ero varmasti paras ratkaisu, mutta eikö ensin kannattaisi yrittää pelastaa se oma suhde?
Ennen kuin aloittaa uuden? Muuten samat ongelmat siirtyvät uuteen suhteeseen.
Minusta on aina hienoa, kun ihminen lähtee etsimään itseään ja päättää suhteen, joka ei (enää) anna mitään. Tervettä itsekkyttä. Ja lapset sopeutuvat kyllä vaikka mihin, eiväthän HE tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.. Monelle se kaksi kotia on ollut normaalia jo syntymästä saakka. Ero ei ole turha, jos ystäväsi on onneton.
Vai tervettä itsekkyyttä... Just. Nimenomaan sairaan itsekästä rikkoa perhe ja jättää hyvä mies ja erota vain sen takia kun "ei ole enää kivaa".
Nykyään ei olla valmiita tekemään mitään suhteen eteen kun ensimmäiset vaikeudet tulee kuvioihin. Vetäydytään vaan nalkuttamaan omiin poteroihin ja sitten jonkun ajan päästä erotaan.
Se lapsen ikävä sitä puuttuvaa vanhempaa kohtaan on raastavaa katsottavaa (kokemusta on!). Esim. 7-vuotias ei niin vain "sopeudu".
Mutta hyvähän se on pestä huonoa omaatuntoaan sillä että "kyllä lapset sopeutuu kun äiti on onnellinen". Tai niin no, vain oman onnensa perässä juoksevilla ei yleensä mitään empatiakykyä tai omaatuntoa edes ole, tai se kolkuttaa vasta siinä vaiheessa kun on jo myöhäistä.
Odottakaa sen eron kanssa sen verran että lapset esim. teini-iässä. Ai niin, mutta kun sitä sutinaa pitää saada heti!!!
Ok, tuo on sinun valintasi. Minun valintani on olla katkeroitumatta elämässä, elää sydäntäni kuunnellen. Ja mielestäni uhrautuminen lasten takia on sellainen asia, että ennen pitkää se johtaa katkeroitumiseen.
Miten niin "jättää HYVÄ mies"? Eli siis seriously, jos ei enää ole onnellinen, niin pitäisi kituuttaa vaan, kunnes lapset ovat teini-iässä? Ei kiitos..