Lue keskustelun säännöt.
sairaalahenkilöstöä ei kosketa miten käy, ellei ole omainen kyseessä.
30.12.2010 |
olen ollut parikin osastojaksoa yliopistollisessa sairaalassa vakavan sairauden vuoksi.
eipä voinut olla laittamatta merkille, että oma vointi ei tosiaankaan ollut kenenkään huolena. en ihmettele, miten se viimeisellään ollut synnyttäjänkin oli lahdessa (?) kuollut huoneeseensa kenenkään huomaamatta.
osastolla potilaat ovat oman onnensa nojassa. hoitajat istuvat "akvaarioissaan" mitään kuulematta ja näkemättä. jouduin itse neurologisella osastolla hakemaan apua yöllä naapurihuoneessa apua huutavalle potilaalle, kun hänen omahoitajansa piti hauskaa kolleegojen kanssa mitään kuulematta.
ne, jotka eivät jaksa tai pysty apua pyytämäään, miten heidän käy?
toivon, toivon hartaasti, etten enää koskaan joudu sairaalaan, eikä kukaan läheisistänikään.
Kommentit (28)
Ja mieti samalla kuinka montaa potilasta niissä sairaaloissa päivittäin hoidetaan, ja kuinka moni kuolee välinpitämättömyyteen.
Ihme tyyppi oot, kerpele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä osastolla ollessa kävi mielessä, että kunpa jonkun hoitajan omainen olisi tässä tilanteessa, niin silmät saattaisivat avautua hoitokäytäntöjen ja valppaanaolon suhteen.
minuakin tämä järkytti, ei ihme että luulit provoksi.
t. ap
Ja mieti samalla kuinka montaa potilasta niissä sairaaloissa päivittäin hoidetaan, ja kuinka moni kuolee välinpitämättömyyteen.
Ihme tyyppi oot, kerpele
todellakaan ole mikään provo tuollainen.
Kahvihuoneen keskustelut ne tuntuvat olevan potilaita tärkeämpiä, prkle!
sairastuu, osataan vaatia ties mitä tutkimuksia ja ollaan varpaisillaan.
Pitää muistaa, että hoitohenkilöstölle potilaat ovat enemmänkin "tapauksia", kuin ihmisiä.
Tämä on defenssimekanismi, jotta työtä jaksaisi tehdä. Ei kaikkia potilaita voi ottaa henkilökohtaisesti tai sydämenasiakseen. Osastojen sairaanhoitajat kyynistyvät ja työ muuttuu liukuhihnahommaksi.
Olet "ännäs" potilas, jolle jotain tapahtuu. Big Deal.
Näin se vain menee.
Olisko linkkiä uutiseen? En ole tuommoisesta kuullutkaan.
Hoitajana en edes jaksa enää kommentoida näihin enempää. Jokaisesta ammattiryhmästä löytyy työntekijöitä laidasta laitaan, ei kaikki sairaan- ja lähihoitajat p*skoja ole. Ja yrittäkääs ihmiset muistaa, että siellä "akvaariossakin" tehdään töitä. Hoitajat joutuvat koko ajan vaan enemmän ja enemmän tekemään kirjallisia töitä, ja kahvi- ja ruokatauot taas on pakko pitää jos aikoo jaksaa tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki hoitajat ovat yksilöitä, jotkut kyynistyvät ja väsyvät työhönsä, jotkut taas ovat maailman sydämellisempiä ihmisiä! olen viimeisen vuoden aikana joutunut asioimaan eri osastoilla sairaalassa ja kyllä on jäänyt mieleen ne jotka työtään sydämellään tekevät :) vieläkin muistelen lämmöllä heidän sanojaan tai myötäelämistään.
Jos siitä maksettais kunnolla niin ei olis hoitajapulaa eivätkä työssäolevat hoitajat väsyisi liikaa. Rahastahan se kaikki on kiinni. Hoitajillakin on oikeus pitää keskeytymätön ruoka ja kahvitauko. Hoitajakin saa käydä työaikana vessassa. Itse olin yllättynyt kuinka paljon hoitajilla on kirjallisia töitä.
Itse en ole hoitaja vaan potilas joka on ollut todella paljon sairaalassa ja seurannut hoitajien töitä jopa sieltä kansliasta käsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ihmisen pää ei kestä sitä, jos hän samastuu vuosittain tuhannen ihmisen mahdollisesti huonostikin päättyvän kohtaloon koko sielullaan. Omat tunteet on pakkokin pitää hieman erillään työstään.
Hoitohenkilökunnan on nimittäin toimittava rationaalisesti ja tasapuolisesti, ei tunnepuuskan vallassa niin, että niitä kaikkein miellyttävimpiä ihmisiä suositaan.
Tarkoitus on tarjota hyvää ja asiantuntevaa hoitoa kaikille, ei pelkästään niille ihmisille, joista on helppo tykätä.
hoitaja saa siinä palkkansa kuin muutkin. Joka työssä vaaditaan terävyyttä ym.
Hoitotyötä seuranneena allekirjoitan yllä olevat väittämät eli on hyviä hoitajia ja huonoja kuten päiviäkin. Raha ei auta kuin ehkä hetkeksi ja taas sen jälkeenkään ei mikään riitä. Näin se vaan menee. Työ kuin työ. Kyllä sitä vastuuta on monessa muussakin työssä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoito on työtä, siinä missä kaupan kassan hommatkin. Akvaariossaki tehdään hoitoon liittyviä töitä, esim palaveerataan potilaitten sen hetkisestä tilasta ja paranemisesta
on päinvastainen kokemus. Mieheni kuoli yliopistollisessa sairaalassa teholla ja kyllä siellä mieheni omahoitaja tuli minua halaamaan kyneleet silmissä ja pahoittelemaan tilannetta. Lääkäri oli myös aika järkyttyneen oloinen ja selkeästi surullinen minun ja vauvani puolesta. Minä ainakin koin, että suruuni otettiin osaa ihan sydämestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitajia siitä, että synnyttämään tullu nainen kuoli -tai siis lähinnä ap syyllistää. Aivan kamala tilanne varmasti, mutta eihän kukaan sen enempää hoitaja kuin läheinenkään voi istua nuoren, ilmeisesti perusterveen ihmisen lähellä koko ajan vain siksi, että synnytys lähestyy ja ettei nainen vain kuole! Eihän se nyt mitenkään tavanomaista ole! Tuskin kukaan haluaisi mitään 24/7 vartiointia "ettet vaan kuole"!
Jokaisessa ammattiryhmässä on olemassa työhönsä leipääntyneitä ihmisiä ja sitten niitä työhönsä oikeasti panostavia, eikä hoitajat ole mikään erityisryhmä, mikä poikkeaisi muusta ihmislajista. Mutta sen verran rankkaa työ on, että ei sitä kukaan ainakaan rahan takia tee! Ja jos työn motivaatio ei ole rahassa, on se itse työssä, jolloin potilaat eivät ole vain "tapauksia" vaan ihan oikeita ihmisiä, jotka halutaan hoitaa hyvin. Jos jokaisen kaikki murheet ottaisi hlökohtaisesti, ei voisi olla masentumatta! Eikä aika riittäisi kuin muutaman äänekkäämmän hoitoon.
Joku täällä oli sitä mieltä, että jos lääkärin omainen sairastuu, ollaan vaatimassa kaikenmaailman tutkimuksia. Niin, OMAINEN on se, joka vaatii. Sopiikin miettiä, kuinka antaumuksella kyseinen hlö itse paneutuu läheisensä hoitoon ja kysyy/kyseenalaistaa/vaatii eri vaihtoehtoja? Jaksaako vaivautua vai onko helpompi antaa olla... Sopii miettiä!
Jos siitä maksettais kunnolla niin ei olis hoitajapulaa eivätkä työssäolevat hoitajat väsyisi liikaa. Rahastahan se kaikki on kiinni. Hoitajillakin on oikeus pitää keskeytymätön ruoka ja kahvitauko. Hoitajakin saa käydä työaikana vessassa. Itse olin yllättynyt kuinka paljon hoitajilla on kirjallisia töitä.
Itse en ole hoitaja vaan potilas joka on ollut todella paljon sairaalassa ja seurannut hoitajien töitä jopa sieltä kansliasta käsin
Vaikka me hoitajathan tiedetään, että meillä ei ole oikeutta keskeytymättömiin taukoihin, tilanteet kun muuttuu. On päiviä jolloin ei ehdi sylmään kuin vasta klo 16. Se on sen jälkeen kun olisi päässyt kotiin, mutta koska kollega on sairastunut, vuoro venyy 7.00-21.
Joskus rasittavaa, mutta itse jaksan sillä tiedän tekeväni tärkeätä työtä ja potilaat ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kansliassa tulee, niin tosiaan siellä tehdään myös töitä. ATK vie suuren osan päivästä, ja meidän osastollamme ainakin jos olet vastaavana hoitajana, niin yli puolet päivästä menee kansliassa koneella hoitaen asioita ja antaen raportteja ym. eikä se laiskottelua ole, helpommalla pääsee muissa osaston hommissa.
kaikkea ei voi ottaa henkilökohtaisesti, miten muuten luulet, että tätä työtä jaksaisi tehdä? sitä en kiellä, etteikö jotkut yksilöt voisi olla työhönsä leipääntyneitä, en toki.
ei mulla nyt enempää, pitää lähteä töihin :)
kai hoitsujen pitää vähän ollakin neutraaleja, etteivät sairastu itse. jos sellaisessa työssä olisi kovin empaattinen niin eihän sitä kestäisi? ottaisi kaikki kuolemat ja vaivat oikein sydämen päälle ja itkisi joka tauolla.
hoitsuilla on kiire. itse olin tutkimuksissa ja samassa huoneessa 3 vanhan mummelin kanssa. autoin itse toista kun hän pyysi apua eikä hoitsut ehtineet.
..eihän kukaan sen enempää hoitaja kuin läheinenkään voi istua nuoren, ilmeisesti perusterveen ihmisen lähellä koko ajan vain siksi, että synnytys lähestyy
Kiva kuulla, että 42-vuotias ensisynnyttäjä on "nuori".
Pelkästään se että vedetään posket lommolla tupakkaa sairaalan oven pielessä, kertoo hoitajien tason tämän päivän Suomessa.
mieltä, että potilasta ei saa jättää yksin?
Monilla osastoilla hoitajalla on vastuullaan vuorosta ja osastosta riippuen n. 10 potilasta, yöaikaan tietysti vielä enemmän. Päälle vielä raportit vuoronvaihteessa, kirjaaminen, lääkärin konsultoinnit, lääkehoito, uusien potilaiden vastaanottominen, potilaiden valmistaminen toimenpiteisiin, yhteydenpito omaisiin jne jne jne. Lisäksi niiden kollegoiden kanssa jutellaan yleensä ihan työasioista kun joku kaipaa tukea/ apua jonkun potilaan kanssa. Joskus joku saatta heittää vaikka pientä läppää ja nauramme, tästäkin näköjään luovuttava etteivät potilaat saa väärää kuvaa työstämme...
Millä ajalla me ehtisimme istumaan jokaisen potilaan sängyn vieressä vahtimassa ettei potilas nyt vain satu kuolemaan?
Kyllä niiden pitäisi vaan tehdä työtä tauotta. Ehtii sitä kotonakin käymään vessassa ja syömään.
jotkut turtuvat ja kyynistyvät. monet hoitajat väsyvät kun hoitajia on liian vähän. silti on aina niitäkin, jotka tekevät työtä sydämellään, ja jotka aidosti välittävät juuri siitä potilaasta, jota hoitavat.