Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Joudutko koskaan laittamaan stoppia lapsen syömiselle?

Vierailija
29.12.2010 |

Meillä 3-vuotias söi mm. tänään 3 isoa lautasellista makkarakeittoa (kun minulle riitti 1 samankokoinen annos) ja lapsi pyysi vielä lisää. Sanoin että ei enempää, tuntuu niin kamalalta että mahahan siinä kohta ratkeaa. Eipä tuo ollut sitten enää nälkäisen olonenkaan.



En haluais opettaa lapsia siihen että itsensä täytyy ähkyksi asti syödä, mitä tämä 3 lautasellista varmaan juurikin teki.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

esikoiselle tarvii sanoa mitään... On alipainoinen ja yritetään lihottaa sitä. Mutta sitten tämä vajaa 3-vuotias tyttö- hänelle kyllä ruoka maistuu:))) Mutta en kyllä koskaan ole rajoittanut syömistä, uskon vahvasti että lapsi tuossa iässä tietää mitä tarvitsee. Ja ihan selkeästi hänellä on kasvupyrähdyksiä, liikuu tosi paljon. Joskus harvoin sitten ei ruoka taas maistukaan joten ajattelen sen olevan vain kokonaisuutta. En tosiaankaan lähtisi rajoittamaan tuon ikäisen syömistä ilman lääkärin konsultointia.

Vierailija
2/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei yleensä tarvi kieltää ottamasta ruokaa lisää mutta herkkuja menis joskus enemmän kuin kylliksi ja aina sitä tavallista ruokaakaan ei riitä ihan niin paljon kuin lapsi söis



tarjoa salaattia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on iso poika 154,4cm ja 57,3kg. Olemme päässeet kyllä jo tuloksiin, on laihtunut ja kasvaa pituutta paljon koko ajan.

ja syömisiä rajoitettu jo vuosia.

Vierailija
4/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei varmaan lohduta, mutta oispa mullakin lapsi jolle ruoka maistuu! Oma reilu kaksivuotiaani ei ole koskaan ollut kiinnostunut ruuasta, hyvä että häneen saa sen verran sapuskaa että hengissä pysyy. Mä katson aina melkein liikuttuneena kun jonkun lapsi mussuttaa menemään posket pullollaan - siinä menee ruoka oikeaan tarkoitukseen.

Vierailija
5/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lisää tai oikeammin lapset eivät ikinä ole juurikaan halunneet edes lisää, erittäin harvoin.



Esikoinen on aina ollut herkkujen perään, eli niitä annetaan vain tietyn verran, nuorempi ei ole taas herkuista edes välittänyt, vasta nyt isompana, jolloin täytyy rajoittaakin.

Vierailija
6/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tyttö on ku pohjaton kaivo. syö melkein mitä vaan. ruokaa uppois lautanen jos toinenkin...

pikku veikka taas ei syö mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei varmaan lohduta, mutta oispa mullakin lapsi jolle ruoka maistuu! Oma reilu kaksivuotiaani ei ole koskaan ollut kiinnostunut ruuasta, hyvä että häneen saa sen verran sapuskaa että hengissä pysyy. Mä katson aina melkein liikuttuneena kun jonkun lapsi mussuttaa menemään posket pullollaan - siinä menee ruoka oikeaan tarkoitukseen.

Kun itse ajattelen, että kyllä lapsi syö sen minkä tarvitsee, tuskin he nälissään ovat...

Vierailija
8/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta 4v. Pupeltaisi leipää aivan tolkuttomasti silloin kun sitä välipalana on ja jättää sitten vastaavasti päivällisen syömättä. Rajoitan siis kahteen palaan. Samoin herkuissa mainitsen jo etukäteen että pullia saa esim. Yhden koska muuten hän ahmii ekan pullan ihan kauheaa vauhtia että ehtisi ottaa lisää ja lisää. Kun kerron määrän etukäteen hän malttaa nautiskella herkkunsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vai vetääkö aina noin paljon ruokaa?periaattees ei pitäis rajoittaa,mutta kannattaa tarjota myös ruisleipää ruoan kanssa,että tasapainottaa vähän.en osaa kuvitella tilannetta,koska meillä joutuu molemmille nuoremmille pojille laittaa öljylisää ruokaan,kun painot reippaasti miinuksella,1.5v ja 4,5v.

Vierailija
10/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivät ole ikinä syöneet niin paljon pääruokaa, että olisin huolestua ehtinyt. Hapankorpun kanssa joskus tuntuvat menettävän järkensä, silloin pistän stopin jossain vaiheessa ja sanon, että seuraavaksi saa omenaa/mandariinia. Eli annan edelleen lisää, jos nälkää valittavat, mutta vaihdan laatua.



Herkkujen kanssa joutuu aina lopulta kieltämään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Karkkipäivästä pidetään myös tiukasti kiinni muuten tulee annettua liikaa herkkuja. Tyttö on 6v ja lihoamaan taipuva. Painaa 27kg, joten iso on ikäisekseen, oliskohan pituutta noin 127cm. Pari vuotta sitten oli painokäyrä korkeammalla ja silloin alettiin puuttua syömisiin. Liikuntaa harrastaa runsaasti, tänäänkin on oltu hiihtääs, luisteleen ja kävelemässä. Mutta pakko vaan olla tiukkana, koulu alkaa syksyllä ja tavoite on ettei painoa tule grammaakaan lisää.

Vierailija
12/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se ei selvästikään syö nälän vaan huvin vuoksi, joten joudun lähes joka päivä sanomaan jossain vaiheessa ettei nyt saa enempää. Lapsi on lievästi ylipainoinen, 116/23 muistaakseni.



Toinen lapseni on toistaiseksi syönyt vain sen minkä kuluttaa. Toki sekin söisi ns. herkkuja enemmän jos saisi, mutta sen normaaliruokailua ei ole toistaiseksi ollut tarpeen rajoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeastaan ihmeellistä...



Meillä on 3 lasta eikä kenenkän sömistä tarvitse rajoittaa. Ei edes karkkien. Nyt joulun aikaan meillä on ollut paljon karkkia tarjolla, ihan pöydillä avoimesti, eikä ole tarvinnut rajoittaa. Toki kulutus on ollut nyt satunnaisesti tavanomaista isompaa. Se vaan tulee se stoppi jossain vaiheessa.



Tavallista ruokaa harvoin pyytävät lisää, syövät annoksen ja ok. Jos on jotain erityisherkku tai päiväkodissa/koulussa on ollut jotain ei niin hyvää, niin lisäannos saattaa maistua, mutta harvoin. Meillä myös yleensä syövät ensin tuoreet kasvikset ja sitten ruoan, eli useammin joutuu kiistelemään siitä, että myös se "ruoka" pitää syödä, ei vain kasvikset. Ja siis meillä ei tähän ole mitenkään opetettu, ihan normaali "tarjoa joka aterialla jotain kasvista" on riittänyt.



On varmaan yksilöllistä, ilman muta. Mutta meidän kasvatusfilosofiaan on kuulunut sellainen "kohtuus kaikessa" ettei kielletä jotain kokonaan (monilla esim. karkki tiettyyn ikävuoteen asti) mutta kaikessa on aina ollut kohtuus ja herkuissa tietty sääntö, esim. karkkipäivä)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme seitsemän