olen ollut toinen nainen kaksi ja puoli vuotta ja

kovin paljon ennustajaeukkoja olla.

mutta tiedän, että jos mut valitsee, ei mua jätä, ainakaan 20vuoteen.

aion sanoa, että tekee ratkaisunsa äkkiä, mä haluan oman elämäni takaisin.

Et sitte aatellu että sun elämää koskevia ratkaisuja voi tehdä vain yksi ihminen - sinä itse...

No, jäähän vaan oottelee. Saattaa mennä se 20 vuotta, mutta hei, onhan sulla aikaa.

Minulla oli toinen nainen vuoden verran. En oikeastaan koskaan sanonut aikovani jättää vaimoani - silloin olisin valehdellut, mutten kyllä korjannut naisen käsitystäkään. En nyt kokenut olevani mikään hyväksikäyttäjä, sillä ihan vapaasta tahdosta oli kanssani ja siinä määrin minua nuorempi, ettei nyt minusta edes vakiintumisiässä. Olisi ollut suunnatonta haaskausta olla tarttumatta tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui.

elämäni takaisin, jos sitä en tämän miehen kanssa saa, sen tosin tekisin kaikista mieluuten.

Ja sille miehelle, toivottavasti tekee oikeita asioita oikeista syistä. Minusta olisi tullut toinen nainen, kun itsekin varattuna rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Emme pitäneet suhdettamme kauaa salassa, meistä ei oikein kummastakaan ole pettämään, mutta jos mies ei olisi kertonut vaimolleen haluavansa erota, ei minusta olisi siinä huumassa ollut irrottautumaan hänestä. Olen kiitollinen siitä että asiat menivät kuten menivät, ja yhä välillä pohdin, kauanko olisin voinut tilannetta kestää, kuinka kauan olisi kestänyt irrottautua miehestä ja miltä minusta tuntuisi jos mies olisi perheensä luona ja minä yksin.



Pettämistä on kahdenlaista (ainakin), on niitä jotka tekevät sitä kroonisesti ja/tai tunteitta, ja niitä jotka rakastuvat toiseen. Näillä jälkimmäisillä voi olla tosi vaikeaa, eikä päätöstä välttämättä tehdä puhtaan itsekkäästi. Sanokaa mitä sanotte :P

Pettämistä on kahdenlaista (ainakin), on niitä jotka tekevät sitä kroonisesti ja/tai tunteitta, ja niitä jotka rakastuvat toiseen. Näillä jälkimmäisillä voi olla tosi vaikeaa, eikä päätöstä välttämättä tehdä puhtaan itsekkäästi. Sanokaa mitä sanotte :P

Onko noin? No, saattaa siinä joku totuudensiemen ollakin. Mutta! Mikäli on rakastunut toiseen, niin päätös suuntaan tai toiseen kuitenkin syntyy.

Alkuperäisen viestittämässä tapauksessa sitä päätöstä ei tunnu syntyneen. Taikka onhan tuo syntynyt, kaksi kertaa on tyyppi valinnut oman vaimonsa. Ja valitsee varmaan vielä kolmannenkin kerran, sen verran isoilla panoksilla pelaa.

Ne jotka on oikeesti rakastuneet, niin ne sitten eroaa, onhan noita tässä ketjussa kuultu.

Meistä jotkut saavat miehen jopa ensimmäisenä iltana rukoilemaan yhteistä elämää kanssaan. Toiset näemmä on kärsivällisempiä kuin toiset :D

miksi aina palaa ap:n luo??? eikös se tarkoita, että tunteita on myös ap:ta kohtaan???

miksi aina palaa ap:n luo??? eikös se tarkoita, että tunteita on myös ap:ta kohtaan???

Voipi ollakin tunteita, mutta minkälaisia. Himot ne on hiirelläkin.

No se on alkuperäisen asia miettiä, mitä elämältään haluaa. Minulle henkilökohtaisesti ei riittäisi toisen rippeet - jättipä ukko puolisonsa tai ei, mutta varsinkaan toiseksi naiseksi en alkaisi. Tahdon kyllä koko paketin.

Vaikka toisaalta, jos sais vaan hyvää seksiä eikä ikinä ois väsynyt äijä rojottamassa sohvalla ja jättelemässä likaisia kalsareitaan joka paikkaan... Hmmm... Nyt mä oonki tainnu laskee jotain vikaan...

ole sinut asian etkä itsesikään kanssa kun nimittelet toisia naisia halventavasti! Hyvässä perheessä on sekä toimivat rakenteet että läsnäoloa, läheisyyttä, rakkautta- et todellakaan voi tietää onko miehellä naisystävien kanssa tuota länsäoloa ja läheisyyttä- vaikka suhde kestäisi hetken- se voi olla intensiivinen ja molemmille tärkeä. Eivät kaikki halua miestäsi vaivoikseen- varsinkaan kun hänellä on jo perhe - mutta moni kaipaa sitä läheisyyttä. Ja koska sinä olet selvästi varautunut ja vahdit sitä miltä elämänne näyttää ulospäin- mies ehkä löytää toisista naisista jotain rentoa ja pakotonta läheisyyttä. Et voi tietää. Sinuna katsoisin peiliin ja miettisin pystynkö arvostamaan itseäni tarpeeksi sihteessa johon kuuluu paljon muita naisia. Yleensä se syö omanarvontuntoa vaikka sitä kuinka itselle selittäisi ja toisia halveksisi ja ajattelisi että sulla on enemmän kun sulla on ne perhe-kulissit pystyssä.

joka pettää?! Mä en pystyis ikinä luottamaan. Mitäs sitten kun arki iskee päälle, eikä teidän suhde ole enää jännittävä...? Voitko oikeesti luottaa siihen, ettei ukko ala taas etsiä jännitystä muualta? 2,5 vuotta on aika pitkä aika miettiä mitä haluaa...

et todellakaan voi tietää onko miehellä naisystävien kanssa tuota länsäoloa ja läheisyyttä- vaikka suhde kestäisi hetken- se voi olla intensiivinen ja molemmille tärkeä. Eivät kaikki halua miestäsi vaivoikseen- varsinkaan kun hänellä on jo perhe - mutta moni kaipaa sitä läheisyyttä. Ja koska sinä olet selvästi varautunut ja vahdit sitä miltä elämänne näyttää ulospäin- mies ehkä löytää toisista naisista jotain rentoa ja pakotonta läheisyyttä.

Tämä vastaus oli varmaan tarkoitettu minulle, jonka mies on joitakin kertoja ollut uskoton, siis mieheni näkyvässä asemassa.

Nimittelen niitä naisia juuri niin halventavasti kuin mitä ansaitsevatkin.

Selvyyden vuoksi, avioliittomme on kestänyt 18 vuotta ja tietooni tulleita irtosuhteita on ollut kolme. Eli ei niitä koko aikaa ole ollut, vaikka mistäpä tuon tietää.

Ei se ulospäin näyttäminen minulle ole tärkeää. Mieheni on hakeutunut siihen työhön missä on, mieheni haluaa että asiat näyttää ulospäin siltä miltä näyttää. Mieheni myös itse on valinnut minut. Minä en häntä rinnalleni ole pakottanut enkä myöskään rinnallani pysymään.

Voihan hänellä ollakin hyvinkin intiimi ja intensiivinen suhde jonkun kanssa. Ei kuitenkaan niin vetävä että minut jättäisi, näköjään, pitkästä liitostamme päätellen. Joskus ensimmäisen uskottomuuden tultua ilmi erosta oli kyllä puhetta, mutta niin päin että minä uhkasin lähteä - ja lähdinkin. Mies kuitenkin aneli takaisin. Silloin ei vielä ollut edes mitään näkyvää asemaa töiden puolesta.

Joten kyllä me ihan puhtaasti rakastamme toisiamme. Ja haluamme olla yhdessä.

Se että mieheni joskus on haksahtanut - ja tulee haksahtamaankin - saatavilla olevaan naikkoseen, niin se nyt on vaan elämän tosiasia. Vai jätätsä pöydältä suklaan syömättä jos kukaan ei näe?

Sitä sanotaan itsekuriksi. Joskus olen liittomme aikana ihastunut toiseen mieheen, mutta se on mennyt ohi, kun en ole tehnyt mitään...

Sitä sanotaan itsekuriksi. Joskus olen liittomme aikana ihastunut toiseen mieheen, mutta se on mennyt ohi, kun en ole tehnyt mitään...

Minun mieheltäni puuttuu itsekuri tuossa kohtaa, tilaisuus tekee varkaan, pitää saada seksiä kun sitä saatavilla on.

Sillä lienee jotain tekemistä hänen lapsuutensakin kanssa. Mutta varmaan myös senkin kanssa, että on hyvännäköinen ja työssään johtavassa asemassa. Valta on seksiä ja seksi on valtaa... Joten sitä seksiä on miehelleni tarjolla yllin kyllin. Suurimmaksi osaksi jaksaakin torjua - olen ollut melko lähelläkin kun hänelle on "tarjouksia" tehty, mutta aina joskus on lipsahdus käynyt.

Mutta mitäpä minä näitä kenellekään selitän. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että ne miehet jotka on liitostaan lähteäkseen, ne kans lähtee. Ja muut pysyy liitossaan.

Ja ehkä hitusen yritin viestiä sitäkin että miehissä on pikku vikoja, kuten meissä naisissakin. Kuka nyt minkäkin verran vikoja sietää, se on jokaisen oma asia.

Se että joku tuossa yritti syyllistää minua kylmäksi ja ulkokullatuksi, niin siinä se nähdään kanssasisarten sympatia. Uskositte jo, pettäminen ei ole kiinni petetystä, vaan ratkaisun tekee aina pettäjä...

Luulen että pieni ihastuminen on aika tavallisitakin, muttei sitä tarvitse toimia.

kyllä ihailla vahvuuttasi ja hyvää itsetuntoa! ootko itse pysynyt uskollisena? harmittaa sun puolestas että ukkos on tollai munansa vietävissä oleva! :( en tietäs tottavie mitä tekisin jos mieheni pettäisi mua.

Kiitos. Aikuistuminen vahvistaa.

Kerran olen itse pettänyt. Itselleni siitä sain kaikkein pahimman mielen. Siksi tiedän mitä puhun, kun sanon että kenen ratkaisu pettäminen AINA on. En petä enää, kun en halua sitä morkkista kärsiä. Mieheni on tosiaan minun tieten pettänyt kolme kertaa ja joka kerta se morkkis on ollut aivan armoton, hän kyllä tosiaankin pukeutuu säkkiin ja nakkelee tuhkaa päällensä. Näillä uskottomuuksilla on ollut väliä monta vuotta ja aina niihin on liittynyt joku "lieventävä seikka" jos nyt semmoista ikinä onkaan.

Mieheni ei siis ole mikään inhottava elostelija, eikä mikään itsekäs perheensä myrkyttäjä. Väittäisin, että perheessämme lapset kasvavat terveemmässä ilmapiirissä kuin monessa muussa perheessä. Meillä ongelmat on tiedostettu ja niille on tehty jotain. Se on varmaan enemmän kuin monella tälläkin palstalla roikkujalla.

enkä päivääkään ole säälittävänä kieli pitkällä odottanut, että mies jättäisi perheensä! Päin vastoin, jos joskus on siihen suuntaan puhuttu, olen torpannut ajatuksen heti. Meillä on molemmilla perheemme, sivujuonteena toisemme, ja hyvä niin.

saat toki olla tyytyväinen liittoosi. Itse en hyväksy pettämistä mitenkään, olen todella ehdoton. Siksi on ehkä vaikea ymmärtää niitä, joille se ei ole niin ylitsepääsemätön asia.

Nimittelen niitä naisia juuri niin halventavasti kuin mitä ansaitsevatkin.

Ja vaikka olisivatkin tienneet, niin eiväthän nämä naiset ketään kohtaan riko. Että mitäs jos nimittelisit sitä miestäsi vaan, anna niiden toisten naisten olla.

Tuo suklaansyöntivertaus on nyt jokin omituinen puolusteluyritys.. On olemassa myös uskollisia liittoja, sellaisen varmaan saisit sinäkin, jos haluaisit. Jos olet päättänyt jäädä, niin jää toki, mutta osapuolia teidän parisuhteessanne on aina kolme: sinä, miehesi sekä niiden toisten naisten haamu. Toivon, että et sitten vanhoilla päivilläsi katkeroidu.

Kai oot muuten laittanut miehesi testeihin, nämä ovat tautisia aikoja..

... että kannattaa hankkia toisten naistenkin oma elämä, eikä yrittää varastaa toisten. On joskus miettinyt että eikö kaikilla ole rahkeita aloittaa yhteiseloa alusta asti puhtaalta pöydältä, vaan pitääkö katsastaa ensin miehen taidot toisen naisen kanssa? Tai sitten ollaan jo niin epätoivoisessa tilanteessa että pitää saada mies jolla ainakin homma pelaa. Ja todellakin näitä naisia ei käy edes sääliksi, rohkeutta katsastella niitä sinkkuja vaan, niitähän ne varatutkin ovat ensin olleet. Ja ap, sääliä ei heru tippaakaan, omatuntoa ei taida olla. Helposti varmaan ajattelet että olet "samassa" tilanteessa kuin vaimo, mutta eikös se ole hieman epäreilua, sinä tiedät vaimosta mutta hän ei välttämättä sinusta. Sinuna ilmiantaisin itseni vaimolle, kyllä siinä huomaat haluaako mies sut vai pitää vaimonsa (jos nyt enää huolisikaan, silloin saat ainakin ne jämät, joksikin aikaa)