Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen alakoulun ope ja mielestäni monet adhd:t yms ovat...

Vierailija
28.12.2010 |

vain kasvatuksen tulosta. Urani aikana (10 v) olen kohdannut vain VIISI "oikeaa" tapausta. Omilla luokillakin on ollut näin wannabe-adhd:ta ja kun asiaa on ruvennut kaivelemaan, on taustalta paljastunut aina (!) koti, jossa ei ole kuria, ei syy-seuraus-suhteita, ei johdonmukaisuutta, ei aikuisuutta.



Että näin.

Kommentit (153)

Vierailija
1/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tapauksessa oli taustalla syvästi uskonnollinen koti, jossa tuo uskonnollisuus ilmeni erittäin ahdistavalla tavalla.

Vierailija
2/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun poika tällainen wannabe-adhd? Jotain sillä kyllä on...



Ehkä, mutta miksi se haluais olla sellainen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.

Vierailija
4/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi syö pienestä pitäen lisäaineilla kyllästettyä hiilarihöttöä, voi hyvinkin muistuttaa ADHD-tapausta kun keho ja mieli ei ole saanut tarvitsemiaan ravintoaineita.



Toinen hyvin tärkeä on riittävä uni, johon ei varmaan jokaisessa koululaisperheessä kiinnitetä riittävästi huomiota. Monilla lapsilla väsymys ilmenee hyperaktiivisuutena (vaikka päinvastoin luulisi). Ja kun sitä jatkuu vuosikausia, ei lapsi enää osaakaan rauhoittua, levätä ja nukahtaa hyvään uneen.

Vierailija
5/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.


että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?

Vierailija
6/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niillä vanhemmillakin vois olla adhd, ja siksi ovat millaisia ovat?

Mulla on vilkkaamman puoleinen, vailla diagnoosia oleva tyttö, jonka kanssa on toimittava erilailla kuin ihan tavis lapsen.Kyllä varmaan saisin neidin herran pelossa kasvatettua vähemmän riehakkaaksi, mutta samalla ne kaikki hyvät ominaisuudet kuten luovuus, avoimuus ym. tukahtuisivat.Voin kuvitella että lapseni aiheuttaa opettajalle lisätyötä olemalla oma itsensä, kun ei jaksa istua hiljaa paikallaan ym.mutta kun me kaikki emme ole samanlaisia persoonia...mikään kiusaaja hän ei kuitenkaan ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.


että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?

juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta.

ap.

Vierailija
8/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siskollani on lapset tälläisiä, murkku kärsii masennuksesta ja nuoremmat ovat tarkkailuluokalla, sisko ei ole koskaan yrittänyt pitää lapsiaan kurissa, kaikki on saatu mitä on pyydetty. Nyt hän huutamalla ja raivoamalla yrittää saada ylivilkkaita ja agressiivisia lapsia kuriin, tuloksetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niillä vanhemmillakin vois olla adhd, ja siksi ovat millaisia ovat?

Mulla on vilkkaamman puoleinen, vailla diagnoosia oleva tyttö, jonka kanssa on toimittava erilailla kuin ihan tavis lapsen.Kyllä varmaan saisin neidin herran pelossa kasvatettua vähemmän riehakkaaksi, mutta samalla ne kaikki hyvät ominaisuudet kuten luovuus, avoimuus ym. tukahtuisivat.Voin kuvitella että lapseni aiheuttaa opettajalle lisätyötä olemalla oma itsensä, kun ei jaksa istua hiljaa paikallaan ym.mutta kun me kaikki emme ole samanlaisia persoonia...mikään kiusaaja hän ei kuitenkaan ole.

On meillä keinoja kanavoida ylimääräinen vallattomuus! :) (Itse asiassa pakko tunnustaa, vaikka opettaja ei näin saisi sanoa: pidän tällaisista tyypeistä).

ap

Vierailija
10/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi lasta. Esikoinen oli "outo" syntymästään lähtien. Ylivilkkauden ja itsesäätelyongelmien lisäksi oli kielen kanssa vaikeuksia. Huoli on ollut ihan syntymästä lähtien vaikka neuvola ei minua aluksi ottanutkaan todesta. Oli vain niin omituisen "intensiivinen", hätäinen, ei nukkunut niin kuin vauvat yleensä jne.



Kakkosessa ei ole koskaan ollut mitään häikkää.



Jos teoriasi pitäisi paikkansa, eikö molempien lasten pitäisi olla "adhd-lapsia"?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ADHD on peitenimi sille, että vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Sääli lapsia, jotka diagnosoidaan väärin, kun vanhemmat pitäisi diagnosoida.


että suomalaiset lääkärit diagnosoi paljonkin näitä lapsia väärin?

juuri näin on, että lääkärit diagnosoivat liian helposti, ihan samanlailla kun antavat antibiootteja liian helposti. On paljon helpompaa antaa diagnoosi, kuin ruveta etsimään oikeaa syytä kotoa ja samalla kehottaa vanhempia katsomaan peiliin. Siinähän saa vanhemmat niskaansa ja huonoa mainetta.

ap.

Niin totta. Ja onhan siinä aika rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa ulkopuolisena perheen oloihin kun a) ei saa kotioloista kokonaisnäkemystä ja b) vanhemmat itse eivät tunnista ongelmia tai eivät osaa/ viitsi tehdä asioille mitään.

Välillä sitä miettii, että miten vaikeaa VOI olla pitää perusasiat kunnossa. Ravinto, uni, kodin ilmapiiri ja käytössäännöt esim. Ei pitäisi olla mahdotonta, mutta ihmeen vaikeaa se vaikuttaa joillekin olevan.

5

Vierailija
12/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi lasta. Esikoinen oli "outo" syntymästään lähtien. Ylivilkkauden ja itsesäätelyongelmien lisäksi oli kielen kanssa vaikeuksia. Huoli on ollut ihan syntymästä lähtien vaikka neuvola ei minua aluksi ottanutkaan todesta. Oli vain niin omituisen "intensiivinen", hätäinen, ei nukkunut niin kuin vauvat yleensä jne.

Kakkosessa ei ole koskaan ollut mitään häikkää.

Jos teoriasi pitäisi paikkansa, eikö molempien lasten pitäisi olla "adhd-lapsia"?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi lasta. Esikoinen oli "outo" syntymästään lähtien. Ylivilkkauden ja itsesäätelyongelmien lisäksi oli kielen kanssa vaikeuksia. Huoli on ollut ihan syntymästä lähtien vaikka neuvola ei minua aluksi ottanutkaan todesta. Oli vain niin omituisen "intensiivinen", hätäinen, ei nukkunut niin kuin vauvat yleensä jne.

Kakkosessa ei ole koskaan ollut mitään häikkää.

Jos teoriasi pitäisi paikkansa, eikö molempien lasten pitäisi olla "adhd-lapsia"?

Väite olikin, että OSA diagnooseista on turhia. Mikä tarkoittaa taas että OSA on varmasti ns oikeita ADHD-tapauksia.

5

Vierailija
14/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vilkkaamman puoleinen, vailla diagnoosia oleva tyttö, jonka kanssa on toimittava erilailla kuin ihan tavis lapsen.Kyllä varmaan saisin neidin herran pelossa kasvatettua vähemmän riehakkaaksi, mutta samalla ne kaikki hyvät ominaisuudet kuten luovuus, avoimuus ym. tukahtuisivat.

Meidän esikoinen on myös vilkkaammanpuoleinen, luova, avoin ja suoraan sanottuna luokan pelle - mutta osaa myös noudattaa ohjeita, istua hiljaa paikallaan ja käyttäytyä rauhallisesti sellaista vaativissa tilanteissa. Näin on kertonut myös hänen opettajansa, kun kyselin, miten lapsi koulussa käyttäytyy.

Meillä lapsen "adhd"-piirteet tulivat esiin jo taaperoiässä, ja siitä saakka meillä on eletty "koirakoulua". Uni-, ruokailu- ja ulkoilurrytmit ovat säännölliset ja perusasioissa kuri on tiukkaa: toisia ei satuteta, tavaroita ei rikota tahallisesti, pöytätavat muistetaan, liikennekuria noudatetaan jalan, pyörällä, omalla autolla ja julkisissa liikennevälineissä jne.

Mokatessa pyydetään anteeksi ja kärsitään rangaistus, esim. jäähy, jälkiruuatta jääminen, liikkumisvapauden rajoittaminen (kotiaresti, omalta pihalta poistumiskielto, kaupungilla vaikkapa kädestä kiinni pitämisen pakko) jne.

Jos lapsen käytös on ei-toivottua, huomautamme ensin ystävällisesti. Toiseen huomautukseen liitetään varoitus tulossa olevasta rangaistuksesta ja kolmannella kerralla rangaistus toteutetaan. Tämä vaatii aikuiselta tajua siitä, mikä on "rikokseen" sopiva rangaistus sekä tiukkuutta toteuttaa rangaistus loppuun saakka. Usein lapsi tottelee ensimmäisen huomautuksen saadessaan, lähes aina viimeistään toisella kerralla. Tämä siksi, että hän tietää kolmannella kerralla leikin loppuvan.

Näillä keinoin nykyään alaluokilla oleva lapsemme osaa käyttäytyä erinomaisen kauniisti, eikä rangaistuksia tarvitse ottaa käyttöön kuin ihan satunnaisesti, nykyään noin kerran kuussa. Lapsi saa kuitenkin riehua, riekkua ja toteuttaa luovuuttaan monin tavoin silloin, kun on sen aika - koulussa esim. välitunneilla ja liikuntatunnilla, harrastuksissaan sekä vapaa-ajalla.

Koulutunnit ovat oppimista varten, ja silloin istutaan hiljaa paikallaan, jos opettaja niin sanoo. Tämä sama hulivililapsi oppi lukemaan eskarissa ja laskemaan kertolaskuja 5-vuotiaana, mutta hänelle on selitetty, että toiset lapset tarvitsevat opettelemiseen aikaa ja työrauhaa. Tämä menee oikeastaan sen perussääntömme alle, että toisia ei satuteta - työrauhan häiritseminen on myös vahingoittamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsi, eli vanhempien vika täysin, tunnustan!

Vierailija
16/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vilkkaamman puoleinen, vailla diagnoosia oleva tyttö, jonka kanssa on toimittava erilailla kuin ihan tavis lapsen.Kyllä varmaan saisin neidin herran pelossa kasvatettua vähemmän riehakkaaksi, mutta samalla ne kaikki hyvät ominaisuudet kuten luovuus, avoimuus ym. tukahtuisivat.

Meidän esikoinen on myös vilkkaammanpuoleinen, luova, avoin ja suoraan sanottuna luokan pelle - mutta osaa myös noudattaa ohjeita, istua hiljaa paikallaan ja käyttäytyä rauhallisesti sellaista vaativissa tilanteissa. Näin on kertonut myös hänen opettajansa, kun kyselin, miten lapsi koulussa käyttäytyy.

Meillä lapsen "adhd"-piirteet tulivat esiin jo taaperoiässä, ja siitä saakka meillä on eletty "koirakoulua". Uni-, ruokailu- ja ulkoilurrytmit ovat säännölliset ja perusasioissa kuri on tiukkaa: toisia ei satuteta, tavaroita ei rikota tahallisesti, pöytätavat muistetaan, liikennekuria noudatetaan jalan, pyörällä, omalla autolla ja julkisissa liikennevälineissä jne.

Mokatessa pyydetään anteeksi ja kärsitään rangaistus, esim. jäähy, jälkiruuatta jääminen, liikkumisvapauden rajoittaminen (kotiaresti, omalta pihalta poistumiskielto, kaupungilla vaikkapa kädestä kiinni pitämisen pakko) jne.

Jos lapsen käytös on ei-toivottua, huomautamme ensin ystävällisesti. Toiseen huomautukseen liitetään varoitus tulossa olevasta rangaistuksesta ja kolmannella kerralla rangaistus toteutetaan. Tämä vaatii aikuiselta tajua siitä, mikä on "rikokseen" sopiva rangaistus sekä tiukkuutta toteuttaa rangaistus loppuun saakka. Usein lapsi tottelee ensimmäisen huomautuksen saadessaan, lähes aina viimeistään toisella kerralla. Tämä siksi, että hän tietää kolmannella kerralla leikin loppuvan.

Näillä keinoin nykyään alaluokilla oleva lapsemme osaa käyttäytyä erinomaisen kauniisti, eikä rangaistuksia tarvitse ottaa käyttöön kuin ihan satunnaisesti, nykyään noin kerran kuussa. Lapsi saa kuitenkin riehua, riekkua ja toteuttaa luovuuttaan monin tavoin silloin, kun on sen aika - koulussa esim. välitunneilla ja liikuntatunnilla, harrastuksissaan sekä vapaa-ajalla.

Koulutunnit ovat oppimista varten, ja silloin istutaan hiljaa paikallaan, jos opettaja niin sanoo. Tämä sama hulivililapsi oppi lukemaan eskarissa ja laskemaan kertolaskuja 5-vuotiaana, mutta hänelle on selitetty, että toiset lapset tarvitsevat opettelemiseen aikaa ja työrauhaa. Tämä menee oikeastaan sen perussääntömme alle, että toisia ei satuteta - työrauhan häiritseminen on myös vahingoittamista.

kasvattamista, joka jokaisen vanhemman pitäisi handlata...

Vierailija
17/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä tää ei oo ees mitään koirakoulua, vaan ihan normaalia kasvattamista, joka jokaisen vanhemman pitäisi handlata...

mutta kovin moni sukulainen, ystävä ja naapuri on minulle ihmetellyt meidän tiukkaa kuriamme, joten koirakouluksi me kasvatustapaamme nykyään sanomme.

Aika usein tulee tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kommentoimaan, kuinka lapsemme osaa käyttäytyä niin mukavasti esim. junassa, ravintolassa tai juhlissa. Ei hän kuitenkaan ole alistettu tai hiljennetty lapsi, mutta ei se avoimuus ja luovuus tarkoita sitä, että joka paikassa saisi huutaa, juosta ja riehua.

-15-

Vierailija
18/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pitkälti samaa mieltä kuin ap. Tietysti oikeita adhd-tapauksia on, ja omalla opettajan urallani olen kyllä varmasti tavannut heitä paljon. Toisaalta olen täysin vakuuttunut siitä, että osa adhd-tapauksiksi diagnosoiduista lapsista on vain vilkkaita ja liian vapaasti kasvatettuja. Koska luokanopettajana olen paljon tekemisissä vanhempien kanssa, olen myös välillä tavannut vanhempia, joilla on pakkomielle saada lapsilleen mahdollisimman paljon eri diagnooseja. Niinpä ihan tavallinen lapsi saattaa rampata lääkärissä harva se päivä - ja kun tarpeeksi tutkitaan, niin ainahan sitä jotain löytyy.

Vierailija
19/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ollaan tiukkana. On yksinkertaisesti ihan pakko, koska esikoisen kanssa homma lähtee lapasesta hyvinkin pienistä "joustoista".



Sen sijaan se, mitä kuri tarkoittaa, on usein monilla hukassa. Olimme miehen kanssa adhd-lasten vanhemmille tarkoitetussa ryhmätapaamisessa, missä oli neuropsykologeja antamassa vinkkejä arjen sumiseksi. Kerrottiin positiivisesta palautteesta ja sen merkityksestä (adhd-lasten itsetunto on kovalla koetuksella kun "mikään ei onnistu"), positiivisista ohjaustavoista (motorisen levottomuuden ohjaaminen esim. antamalla näperrettävää istumisen ajaksi, liikennevalokorttien käytöstä puhuttiin, huomiotta jättämisestä jne.) ja joukossa oli myös niitä, joiden mielestä kaikki tällainen on fuulaa ja kyllä niistä lapsista se adhd kovalla kurilla saadaan kitkettyä. En edes halua tietää mitä se "kuri" noissa perheissä tarkoitti.



Eli adhd-lapsia on myös perheissä joissa on natsimainen kuri ja lapsen levottomuutta ei yritetäkään suunnata, vain täysin kitkeä huutamalla, kurittamalla... kenties jopa fyysisillä rangaistuksilla. EIVÄTKÄ tosiaankaan ole sillä parantuneet.

Vierailija
20/153 |
28.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pojan kanssa, kun tähän asti on menty välillä hyvällä jaksamisella ja välillä huonolla jaksamisella kasvattamisen suhteen. Lapsi on pian 10v ja hyvin addumainen, sillä ei ole diagnoosia, kun aina jokapaikasta on sanottu, että ihan tavis vilkas poika on...



Vaan ei ole, olis joskus pitänyt luottaa itseensä kunnolla, jolloin ei olis ollut liian myöhäistä.