Lue keskustelun säännöt.
Mies oli julma raskausaikana ja vauva-aikana.
21.12.2010 |
Raskaus oli vaikea, en sen enempää erittele, mutta hengenlähtö oli lähellä sekä minulla että vauvalla. Ahdistuin, stressaannuin, en pystynyt nukkumaan. Masennustani pysyin sisällä ja söin: lihoin 20 kiloa. Mies hoki uudelleen ja uudelleen kuinka tahtoo minusta eroon, kuinka ei voi saada läskistä vaimosta edes erektiota, kuinka masennan häntä, kuinka katuu lapsen tekemistä kanssani jne.
Onko tämä normaali raskauteen ja pikkulapsivaiheeseen liittyvä kriisi vai saanko erota?
Kommentit (18)
mulle ex-mies aiheutti henkisella vakivallalla erittain vaikean raskauskomplikaation jonka takia vauvani oli lahella menehtya. Kaikki odottavalle aidille aiheutettu stressi on uhaksi myos sikion terveydelle. Olet jo itsekin vaarantanut vauvasi terveyden jaamalla tuon hirvion luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta säälittää vaan se viaton lapsi joka joutuu syntymään tuollaiseen tilanteeseen :-( Miksi niitä lapsia pitä tehdä kusipäitten kanssa? Olitteko kauan tunteneet ennen kuin raskaus alkoi?
Et kai sä siihen lupaa keneltäkään tarvitse. Pihalle vaan tollanen ukko!
mutta säälittää vaan se viaton lapsi joka joutuu syntymään tuollaiseen tilanteeseen :-( Miksi niitä lapsia pitä tehdä kusipäitten kanssa? Olitteko kauan tunteneet ennen kuin raskaus alkoi?
Alkoi potkia vasta kun olin maassa.
ap
Ei ole missään tapauksessa normaalia KOSKAAN puhua omalle kumppanilleen, tai oikeastaan kenellekään ihmiselle, noin epäkunnioittavasti ja loukkaavasti, saati sitten aikana, jolloin omaa kumppania pitäisi tukea tavanomaista enemmän.
Mies on epäkohtelias, suorastaan sadistinen moukka, joka ei todellakaan kunnioita tai rakasta sinua kuten normaaliin parisuhteeseen kuuluisi. En ikinä kuuntelisi omalta kumppanilta mitään tuollaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä masentuneelle että omaisille. Omaisilta kuitenkin odottaisi jonkunlaista empatiaa ja ymmärrystä. Jos sinun ja vauvan hengenlähtö on ollut lähellä, on tilanne vaikea sekä sinulle että miehelle. Usein omaiselle jopa vielä viakeampaa kuin sairastuneelle.
Olisiko mahdollista, että kävisitte kriisiä läpi ihan ammattiauttajan voimin?
Alkoi potkia vasta kun olin maassa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä masentuneelle että omaisille. Omaisilta kuitenkin odottaisi jonkunlaista empatiaa ja ymmärrystä. Jos sinun ja vauvan hengenlähtö on ollut lähellä, on tilanne vaikea sekä sinulle että miehelle. Usein omaiselle jopa vielä viakeampaa kuin sairastuneelle.
Olisiko mahdollista, että kävisitte kriisiä läpi ihan ammattiauttajan voimin?
Entä jos olen taas joskus maassa, rikki, epätäydellinen? Voinko odottaa tukea? En. Vaikka sanoisi tai tekisi mitä.
ap
Alkoi potkia vasta kun olin maassa. ap
Henkisesti. Kun itkin, mies raivostui entisestään... kun olin niin ärsyttävä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes sellaista "voi kamala, koita jaksaa". Anteeks vaan, mutta jos tuommoisen jälkeen edes MIETIT, niin kyseessä on vain huolestuttava yksinkertaisuus ja itsetuhohalu.
Lähde nyt hittoon sieltä, oikeesti. Miehes on perseestä, epäiletkö edes?? Mitään niin hyvää tuollaisessa mulkerossa ei voi olla, että kannattais odottaa. Jos äijä on valmis tekemään niin paljon pahaa (ei vähempikään kiva ole), että oman lapsen henki on uhattuna, niin mikään, EI MIKÄÄN mahti maailmassa saisi mua kysymään keneltäkään että "saanko erota". Lähtisin vielä kun omin jaloin ja elävän lapsen kanssa voisin.
Edes sellaista "voi kamala, koita jaksaa". Anteeks vaan, mutta jos tuommoisen jälkeen edes MIETIT, niin kyseessä on vain huolestuttava yksinkertaisuus ja itsetuhohalu.
Lähde nyt hittoon sieltä, oikeesti. Miehes on perseestä, epäiletkö edes?? Mitään niin hyvää tuollaisessa mulkerossa ei voi olla, että kannattais odottaa. Jos äijä on valmis tekemään niin paljon pahaa (ei vähempikään kiva ole), että oman lapsen henki on uhattuna, niin mikään, EI MIKÄÄN mahti maailmassa saisi mua kysymään keneltäkään että "saanko erota". Lähtisin vielä kun omin jaloin ja elävän lapsen kanssa voisin.
Ei ikinä edes uhannut fyysisellä väkivallalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minähän hänet hoidankin. Mies tulee yleensä kotiin töistä n. klo 8 illalla, työt loppuu neljältä. Lopun ajan harrastaa omiaan. Kamalaa kuulemma silloinkin tulla kotiin, kun ei saa olla rauhassa. "Vauva" siis jo yli vuoden ja minä selvinnyt masennuksestani joten kuten. Mutta epäluottamus mieheen on valtava.
ap
Ei ikinä edes uhannut fyysisellä väkivallalla.
Ymmärsin väärin aloituksen ensimmäisen lauseesi. Huh, onneksi! :)
Sitten otan lempeämmän kannan. Mutta eihän sitä kukaan muu voi puolestasi sanoa. Toivon sulle (asioiden tolan ollessa näin; ehkä siinä miehessä sitten jotain hyvää voi olla?) kuitenkin voimia päätöksentekoon ja rohkeutta pysyä siinä, ja kaupan päälle hyvää joulua! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli miehen kanssa ISO kriisi raskausaikana. Ei olla koskaan kymmenen yhdessäolovuoden aikana tapeltu niin hurjasti. Välillä muutin töiden varjolla pois kotoakin. Mä kuitenkin sairastuin myös raskausaikana, ja sillä sekunnilla, kun sairastuin, me lopetettiin riitely ja mies otti vastuun koko kodista ja huolehti minusta esimerkillisesti ja empaattisesti. Se olikin mielestäni ainoa oikea vastuullisen aikuisen ihmisen teko. Mä tekisin milloin vain saman hänelle vaikka ois minkälainen kriisi, koska tällaiset asiat ei ole tykkäämisestä kiinni.
Olisin tilanteessasi tosi huolestunut. Hae nyt ainakin neuvolan kautta jutteluapua, jos olet vielä epävarma. Se helpottaa sua ja saattaa auttaa näkemään tilanteen selvemmin.
Miten niin monille on vaikea ymmärtää, että jos toimii noin, saa lopulta itse maksaa. Kun on julma puolisolleen, järjestää elämänsä epätyydyttäväksi. Kun on puolisolle kiva, järjestää elämänsä kivaksi. Parisuhteessa elävälle elämä on ennen muuta yhteiselämää. Tuo ap:n mies on mahdoton tapaus, hankkiudu ap eroon. Uskomattoman upeaa, että olet masennuksesta päässyt jo pyristelemään näin paljon tuollaisessa tilanteessa.
ja minähän hänet hoidankin. Mies tulee yleensä kotiin töistä n. klo 8 illalla, työt loppuu neljältä. Lopun ajan harrastaa omiaan. Kamalaa kuulemma silloinkin tulla kotiin, kun ei saa olla rauhassa. "Vauva" siis jo yli vuoden ja minä selvinnyt masennuksestani joten kuten. Mutta epäluottamus mieheen on valtava. ap
on lapselle kun otat eron tässä vaiheessa. Isompana hän osaa jo surra ja myös kärsii isän asenteesta. Yh olet jo melkein nytkin. Veikkaisin vaistolla että mies ei tule häiriötekijää eli lasta tapailemaan, kuin satunnaisesti, viisainta ottaa se jo huomioon nyt ja yrittää saada yksinhuoltajuus. Melko itsekkään kuuloinen ihminen, keskenkasvuinen murkku suorastaan.
Hyvää joulua sulle. Ero nyt on oikea ratkaisu.
Sano sille että vetää nyrkkikyllikit jos sinä et kelpaa!
Mulla on samat kokemukset - vaikea raskaus, hengenlähtö molemmilla, mulla ja vauvalla lähellä ja sen jälkeen vaikea sairaalajakso lapsella.
Minä reagoin masennukseen raivoamalla, itkemällä, syömättömyydellä ym. ym.
Mies ei huomioinut vauva-aikana minua eikä nyt viimeisimmän rankan vuoden aikana tarpeeksi. Olemme nyt menossa pariterapiaan, mutta en tiedä saako liittoamme enää kasaan millään.
En osaa antaa hyviä neuvoja, vain vertaistukea. Halaus ja jaksamista!